Ajatuksia digipaaston hyödyistä

 

25.02.2026
Tein urotyön

Tein tänään jotain sellaista, johon moni ei kykene. Se on monen tavoittamattomissa, mitä tein. Kaikilla olisi kyllä kyky tehdä samaten. Todellakaan moni ei tähän kykene, mutta tuli taas tehtyä:

Mä jätin puhelimen kotiin kun kävin kaupassa. Kauppamatka yhteensä 1,2 km ja tein sen kävellen.

Välillä piti pysähtyä ja odottaa liikennettä, että pääsi kadun yli. En kokenut tarvitsevani laitetta, jonka näyttöä kuitenkaan ei näe auringonvalossa lukea tai ei voi käyttää käsineet kädessä.

Sitä paitsi eihän se koskaan edes soi, viestit voi katsoa myöhemminkin. Perusnäppäinluurista oli akku tyhjänä.

Eli joko odottaa, että se on latautunut ja sitten vasta lähteä ulos - vai mennä ilman laitteita?

Valinta on helppo. Siitä vaan lähtee olemaan rauhassa internetiltä tai matkapuhelinverkolta. Tämä orja pystyy välillä pakenemaan verkosta. Suosittelen muillekin.

Tee urotyö ja jätä turha vempele kotiin edes sen ajaksi, kun viet roskat ulos. Siis älypuhelin, tavallinen luuri voi olla mukana, jos sut täytyy saada kiinni. Äänipuhelut toimivat yhä ja soitonsiirron saa tehtyä.

Helppo juttu tehdä, sillä olethan osa tietoyhteiskuntaa.

Asiat siis osataan, verkkoyhteys kun aina on mukana ja osataan hoitaa sitä laitettakin.

Hoida myös itseäsi. Kävellä voi ihan hyvin ilman puhelinta kädessä, vaikka se mukana olisikin.

Tylsyyttä pitää olla, se on hyvää luovuudellesi.

Ja tuhat riviä muuta asiaa, jota kun luetaan vuosien päästä - niin tajutaan, että olisi kiva ollut tehdä kuten tekstissä lukee. Sillä tuolloin valittavasti se, että on täyttänyt tylsät kohdat elämästään älypuhelimella - on kostautunut. Unia ei enää näe, ne tarvitsevat ajattelua. Aivot ovat lihas, joka surkastuu jos sitä ei käytetä. Surkastuminen näkyy sitten päänsärkyinä, migreeneinä ja muistihäiriöitä. Että koko ajan on "sumuinen" olo.

Myös Alzheimerin tauti on hyvin todennäköinen. Siis että sen oireet ovat jo, vaikka itse tautia ei vielä ole syntynyt. Eli tuolloin voi vaivata digitaalinen dementia. Itse ei osaa enää mitään. Työkyky on myös mennyttä.

Joten.. Kannattaa jättää se puhelin taskuun vaikka junamatkan ajaksi, bussia odotellessa voi tarkkailla ympäristöään. Laskea vaikka ohiajavia autoja. Harrastaa sanaleikkejä päässään. Että vaikka listaa kaikki tietämänsä sanat, jotka alkaa A kirjaimella, montako paikkakuntaa saat mieleesi, jotka alkaa B kirjaimella ja niin edelleen.

Samalla käytät aivojasi. Viimeisten 10 vuoden tuhon voi korjata, jos aloittaa digipaaston. Eli puhelin voi olla mukana, mutta sitä ei tartte koko ajan käyttää. Voit löytää uusia asioitakin, jos vaan katsot ympärillesi.

Niin kauan kun on elämää, on aikaa korjata aivojasi.

Some voi odottaa, elämä on nyt.

Tekoälyllä et voi sitä täyttää. Se osaa vain simuloida elämää, ei tuntea sitä.

En paasaa, olen vain huolissani muista ihmisistä. Voit sanoa, että käytän kyllä aivoja - mutta jos et kykene kävelemään 1,2 kilometriä ilman - että välillä on pakko vilkaista puhelinta muuhun kun kellon ajan tarkistamiseen, niin tuolloin on syytä alkaa ajattelemaan tätä.

Unista varmaan tykkäät, vissiin asia voisi olla siten myös 20 vuoden kuluttua. Et varmaan tahdo saada itsellesi tuossa luettelemani oireita.

Totta. Loppupelissähän se on niin, että ketään ei saa pakottaa elämään siten - ettei vanhana olisi hajalla. Kunhan vain ajatuksia syntyisi, että onko se luurin tuijottaminen joka hetki niin järkevää sittenkään.

Otsikko. teksti on mielenkiintoinen

 (hemmetin otsikot, siis teksti on hyvä mutta aina kolahtaa tuohon "otsikko" ikinä en sitä keksi. )

24.02.2026
9öä on kolme merkkiä

JA näin sitten piilotetaan kuten aiheeksi se, että käteni lipsahti näppäimistön päälle sormien osuessa noihin näppäimiin. Sainhan jotain otsikoksi sentään. OK.  Ennen tätä, kahvinkeiton yhteydessä laitoin radion taas hetkeksi päälle, jotta YLE radio Suomesta kuulemani sanat ylväästi jatkaisivat merkintää.

"....sottaisemmasta noroviruksesta.."

Oli se, mitä radio tänä aamua kertoi kun laitoin sen hetkeksi päälle. Ensin ei puhuttu mitään, ja sitten tuskastunut miehenääni sanoi noi sanat. Vissiin todella hyvä asia, että tiedotusväline oli juuri radio. Jos on sottaisempaa norovirusta, niin paikat rakennuksessa ovat aika moisessa kunnossa.

En kovin ylvästä alkua tuosta tule saamaan tai aihe on sellainen, josta en tule kertomaan koskaan. Koskaan. Koskaan en tule kertomaan ruumiineritteistä. En ole tehnyt niin menneisyydessä enkä ala kertomaan niin tulevaisuudessa.

Otetaan kuitenkin tuosta aasinsillaksi se YLE. Uutiset heiltä. Mitä saan tietää? Tämä hetki vielä vähän ennen klikkausta on rauhallista. Vain linkkisivuni koodausmokasta johtuva taustakuvan vaihtumisen yhteydessä tapahtuva vilkunta haittaa.

Eli korjattavaa löytyy. No klikataan maailman tuska näkyville.

Uutinen uusista asunnoista, uutiskuvan asunnossa on kaasuliesi ja ikkunasta näkyy naapurikerrostaloa.

Missä kohtaa Suomea tuollainen järjestys on mahdollinen? Kuvan asunto ilmeisesti sijaitsee itsekin kerrostalossa ja niissähän on kaikissa - tietääkseni - sähköhellat.

Kaivoin muististani sen, että jossain päin pääkaupunkiseutua tais olla kaasuhelloja kerrostaloissa, niiden talojen vanhuuden vuoksi. Joskus taisin sellaisessa kämpässä käydäkin. Oli kyseisessä asunnossa aika suuri se huonekorkeus ja tavallinenkin sähköhella.

Sähköä tarvitsevista asioista puheen ollen.. Vantaalla rakennetaan kovaa vauhtia ratikkaa - mutta heillä ei ole vielä vaunuja tai varikkoa niille. Ettei kävisi kuten Tampereella. He kun tässä pidensivät raitiovaunujensa pituutta, jotta mahtuisi enemmän matkustajia sisään - mutta unohtivat rahanhimossaan sen, että asemat eivät itsestään kokoa kasva. Eli pidennetyistä ratikoista ei pahemmin ole hyötyä, jos ei samalla pidennä myös itse asemalaitureita.

Ja heillä tuolloin sentään oli jo ratikkaliikennettä. Kunhan nopeuden puuskassa ei käy Vantaalla siten - että tilatut raitiovaunut ovatkin jo valmiiksi liian pitkiä tai leveitä rakennettuun ympäristöön. Ettei käy kuten Ranskassa. Siellähän heidän rautatieyhtiönsä tilasi innoissaan leveämpiä junia, mutta unohti etteivät ne mahdu kaikille asemille! Ja heidän piti uudelleen sorvata noin tuhannen aseman laiturit uusiksi.

Uudet junat olivat mitoitettu vain heidän nykyaikaisten rautatieasemien mukaan. Suuremman luokan moka siis ja opetus: Kun oot tilaamassa uutta laitetta, niin mittaa tarkasti sen jokainen käyttökohde. Tai sitten itse laite on mitattava tarkasti. Kuten ei tapahtunut, kun Espanja tahtoi uuden sukellusveneen. Tapahtui insinöörille pikkuinen laskuvirhe ja sukellusveneestä olisi tullut liian hyvä. Siis siitä olis tullut liian painava, että olisi myös noussut takaisin pinnalle. Pohjaan sillä olisi helposti päässyt. No kyseistä sukellusvenettä siis piti pidentää ja leventää - jotta se toimisi. Mutta ei sitten toiminut enää se laituri, johon Espanja oli aatellut kyseisen sukellusveneen asettaa. Satama-allas oli liian matala ja laituri liian lyhyt.

Näin se asia tais olla, on noihin joskus paremmin perehtynytkin. Olisikohan hakusana "vallanpitäjien vanhat mokat" tai vastaavaa, jonka vois laittaa hakutekstiksi? .. Tais olla. Ainakin wasa-laivasta muistan kertoneeni. Kuten kunkku tahtoi siitä komeamman ja toisen tykkikannen. Joka sitten teki paatista ylipainoisen ja se kellahti kumoon ja upposi vain vähän matkaa Tukholmasta. Keli oli tuolloin tyyni. Laivasuunnittelijat kyllä tajusivat rakentavansa valmista hylkyä, mutta kuninkaalle ei sanottu ei.

Mutta kenties Vantaalla on otettu opiksi muiden virheistä, ja heidän ratikkansa toimii. Kunnes vaunut tulevat ja hups.. väärä raideleveys!

Se ei tule käymään Vantaalla, sillä se on oikeasti tapahtunut Espanjassa. Ei kuten raideleveydellä, mutta tunneleiden kanssa. Eli he tilasivat uusia vaunuja kapearaiteiselle radoille Asturian ja Cantabrian alueille.

(Paikkakunta tiedot haettu netistä, itse tapahtuman muistan itse - käsiteltiin jossain tv-dokkarissa)

Mutta sitten huomattiin, etteivät uudet junat mahdu menemään läpi vanhoista tunneleista. Mutta toi raideleveys on standardissa ja syy miksi asia on nykyään näin - on että joku huomasi, että junilla ei pääse muille raiteille, jos ne ovat kapeammat tai leveämmät.

Neliötä ei saa ympyränmuotoisesta reiästä sisään. Tämänhän tajuavat jo vauvatkin jossain vaiheessa, mutta tuolloin ei ollut sitä lelua olemassa. Tästä tuli mieleen muovi-esineet ja kun ajattelin kerätä tämän merkinnän kasaan, niin tein haun

"sottainen norovirus" Hakutuloksissa on myös kuvia.. Vai onko? Asia alkaa kiinnostamaan lukijaani - eli sua. Eli et juuri nyt sitä hakua tee - mutta tulet tekemään, koska asia on syötetty aivoihisi.

Päätän siis merkinnän psykologiseen ansaan. Hyvä.

Todistan merkinnän loppukaneetin todeksi.

 

23.02.2026
yritys tylsäksi merkinnäksi nr 230226.

Tylsäksi? Tietty. Olotilani on väsynyt mökkiviikonlopun jälkeen. Puuhommia, veden kantoa ja lumitöitä. Ihan jees, en valita. Käsivarret vain vähän valittavat, mutta sahatkoon sormia liikuttavat jänteet niiden sisällä.

Masokismia? Tuottaa itselleen kipua ja tietoisesti. Yritys tylsäksi merkinnäksi saattaa lipsahtaa mielenkiintoiseksi - joten pidetään tylsyyttä yllä. Kelikamerathan ovat mitä hienoin lähde tehdä tekstistä tylsä. Dokumentointia. Ja vielä luntaten. Eli avaamalla sivustolta https://liikennetilanne.fintraffic.fi/kelikamerat/?scroll=false lista "Lappi" auki. Jotta sivusto näyttää yhdellä kertaa kaikki kamerakuvat Lapista.

Näytölle avautui oikein kaunista ja värikästä talvimaisemaa. Samalla tavalla mä sain haalittua Tien 4 Rovaniemi, Petäjäskosken kelikamerakuvan. Joku elukka on ylittänyt jäätyneen joen. Onko jäänyt kuvaan? Jännitys tiivistyy. Tämän päivän aikana ne jäljet lumessa ovat olleet siinä, samoin viime yön ja kaiken sen ajan - kun tuon kameran kuvia on saatavilla.

Luntataan edelleen, avataan kaikki kerralla. "luntataan"? No voin käyttää tuota termiä sen vuoksi, että en viihti itse etsiä satunnaista kelikameraa. Mutta tällä tavalla saimme tietää, että UPS pakettiauto on mennyt vt9 Pieksämäki, Mehtiö kameran ohitse kello 16:06

Kyseisessä kelikamerassa on myös Maisemakuva järvestä. Nättiä, näkee miten värit vaihtuu talvipäivän aikana. Tietty suosin Lapin kelikameraa Saariselältä, Kaunispää. JA kerta tuolla sivustolla on mahdollista ottaa mistä tahansa kelikamerasta 24 tunnin animaation (gif kuvaa, lataus kestää) - niin no se on hienoo. En sen enempää ala sitä suosittelemaan. Menisi tää tylsä merkintä kiinnostavaksi.

Tosin mä aattelin antaa noiden kelikamerakuvien määrittää seuraava: Jos kääntäisikin tämän kiinnostavaksi ja kriteerinä tuolle on se, että onko Kilpisjärvellä istunut lintuja katuvalojen päällä. Siis juuri siinä pylväässä, joka on paikallista kelikameraa vastapäätä. Klo 14:44 siinä on istunut iso musta lintu.

Hemmetin hyöhenaivo.. Olis nyt valinnut muun paikan istua - niin mun ei tarttis aatella miten tästä saa mielenkiintoisen. Kyseinen lintu taisi olla varis. Mutta musta lintu.. Saattaisiko olla sit korppi? Niitähän Lapissa on. Internetin mukaan se on leikkisä lintu, joka osaa matkia jopa vessan huuhtelua. Toinen kysymys on se, että kuka tahtoo päästää villin linnun kanssaan vessaan? Luulisi paniikissa olevan linnun vähän haittaavan suoritusta.

Korpit myös muistavat ihmisiä, eli jos ei tahdo olla pommituksen kohteena - niin ole sitä lintua kohtaan ystävällinen. Tämä onnistuu parhaiten olemalla rauhallinen ja sillä, ettet itse heitä korppia millään. Se ei ole vesilintu vaikka sisältääkin nesteitä.

Tietenkin se sisältää nesteitä. Kaikki linnut sisältävät niitä ja tämän tiedon perustan siihen - että ne ovat eläimiä, joiden sisällä virtaa verta ja ne juovat. En siis ole avannut mitään lintua koskaan. Koska en tahdo tehdä niin.

Älä sinäkään tee niin, se ei ole turvallista. Villieläimistä saa tauteja.

"..bussit paiskautuvat uusiin naimisiin.." Ismo Alanko - Vaiennut hiljaisuus.

Lyriikkaa soivasta kappaleesta, sopii liikenneaiheeseen. Lisää tämän päivän liikenteestä. IC 151 juna Helsingistä Jyväskylään on puoli tuntia myöhässä. Mutta toisaalta IC 8 juna Joensuusta Helsinkiin on ajoissa. Kuulutukset eivät tällä hetkellä toimi Helsingin Päärautatieaseman asemahallissa aseman perusparannuksen vuoksi.

Liikennetilanne palvelun ( https://liikennetilanne.fintraffic.fi/ ) mukaan Suomessa 98% lähijunista on aikataulussa ja 92% kaukojunista tekee samaten. Lentoliikenteessä tänään on 286 saapuvia ja 279 lähteviä lentoja. Vieläkö dokumentoisi noita listanäkymiäkin, jotta pääsisin tavoitteeseeni tehdä tylsä merkintä?

En. Se muuttuisi niin tylsäksi, ettei sitä jaksais ees kirjoittaa. Tää tais olla kuten pakkonettipäiväkirjaa syystä, että edellisestä merkinnästä oli kestänyt niin kauan ja netti tarttee koko ajan uutta sisältöä. Pakosti kun sitä alkaa syytämään, niin sen taso kärsii.

Ja se sitten johtaa nykyinternetin tilaan.  Mikä tuli täten todistettua. 

Huumoripitoinen irroittelumerkintä. skenaarioita

 

19.02.2026i
5 skenaariota.

Skenaarioitaarkitodellisuudesta. Yksi niistä on totta.

Johdanto

Kävelin ulkona ja aattelin mennä Citymarkettiin. Joku piippasi kovaa sen sisällä, liukuovet olivat jääneet auki ja kauppa oli pimeänä. Kauppias sanoi että nyt on suuri sähkökatko, myös naapurikauppa S-market on sähköittä.

Tuolloin...

YKSI

..Nälkäisten ihmisten lauma alkoi huutamaan vastaväitteitä. Kauppiasparka yritti viimeiseen asti pitää joukkoa pois myymälästä, mutta ihmiset kaatoivat hänet ja portit. Syöksyivät kohden ruokapuolta. Mielipuolina. Joku repi vaatteitaan ja iski hampaitaan jo toisiin ihmisiin. Itse taistelin tieni hätäuloskäynnille ja poistuin sitä kautta jo palamaan sytytetystä kaupasta.

KAKSI

Tuolloin..

..Poistuin paikalta, sillä eläkeläismummot alkoivat kerääntyä yhteen ja ottaa tilannetta haltuun. He huusivat anarkiaa ja vallankumousta. Into tarttui muihinkin. Juostessani paikalta pois - paikalle alkoi kerääntymään virkavaltaa. Ilmassa oli savun käryä. Ihmisjoukko sytytteli jo parkkipaikan autoja palamaan. Sama toistui S-marketin parkkipaikalla.

KOLME

Tuolloin..

..Mainosten mammuttimarkkinoiden Mammutit tulivat apuun tanssimaan kauppiaan kanssa, ihmisten vajotessa Citymarketin lattialle viettämään huutopotku raivareita. Tilanne oli kovin absurdi. Tuntui että minä olin ainoa, joka oli järjissään. Ulospääsytie oli tukossa lattialla itkevien aikuisten ihmisten takia. Pyydystin yhden mammutin ja juoksutin sen Kotipizza ravintolan läpi ulos.

NELJÄ

Tuolloin..

..Mä ajattelin, kerta Citymarket on pimeänä - niin ei täältä mitään nyt osteta. Lähdin ulos, jossa pysäytin kauppaan matkalla olleen miehen ja sanoin hänelle tilanteen. Hän kaivoi älypuhelimensa taskustaan, joten mä pyysin häntä katsomaan sillä sähkökatkokarttaa - samalla sanoen, etten omaa viihti kaivaa kun sormia palelee. Tällä peitin sen, että olin jättänyt puhelimeni kotio tarkoituksella. Selvisi, että sähköt ovat päällä vielä keskustan K-marketissa.
Tilanne oli sillä selvä, kiitin avusta ja lähdin kohden kyseistä kauppaa. 

VIISI

Tuolloin..


..Sähköt välähtivät kerran ja sitten alkoi koko rakennus tärisemään. Kattoa alkoi tippumaan alas, joten juoksin heti ulos. Näin lähikerrostalon sortuvan. Tämä oli maanjäristys. Parkkipaikan autot heiluivat ja osa tippui maahan revenneeseen railoon. Ilmassa alkoi haisemaan rikkiä ja taivaalla lensi suuria tulipalloja. Käännyin katsomaan Citymarketin raunioita ja taivaalla näkyi suuri planeetta, joka koko ajan suureni. Tämä olisi maailmanloppu!

Tää oli irrottelu merkintä ja se päättyy nyt.

9 vuotta sitten..

19.02.2026
Kello löi yhdeksää.

jos kello lyö yhdeksää, niin se tarkoittaa - että niitä kirkonkelloja mentiin katsomaan vähän liian läheltä. Näin on asia joten varokaa, jos joskus pääsette sellaisia katsomaan. Kello on yhdeksän. Miten niin yhdeksän? Joko se kellotaulu löytyy sen numeron keskeltä, jossa on se aukko tai sitten tekstin tuottajan pitäisi käyttää oikeata kieliasua. Kello näyttää aikaa yhdeksän tuntia ja viisi minuuttia.

Viiden minuutin tähden alkulöpinää, jotta voi piilottaa aiheita tekstitulvaansa. Hyvä.

Tämähän teen sen tähden, että keskittymishäiriöiset älypuhelinzombiet eivät tätä jaksa kirjoittaa. Siis lukea.. Aivohäiriö todettu, ratkaisudiaknoosi: käytä oikeaa kättä, jotta saat aamukahvia. Tehtävä suoritettu.

Eli tietenkin etteivät he jaksa lukea sitä tekstiä, oli mitä mä aattelin toitottaa.
Mutta saihan tilatäytettä. Kuten sillä koen sen, että en heti heitä asioita lukijani silmille, hyvänä asiana. Mutta kaiketi sitä on jatkettava aiheeseen.

Eli eilen oli helmikuun 18. päivä. 9 vuotta sitten tuona päivänä oli isäni hautajaiset. Päästiin jo siis numeraalijen läpi vuosien määrässä. Elämä jatkunut, mutta yhä sen päivän asiat ovat vaikeita kohdata. Kuten mulla on kyllä se muistopuheeni tallessa tällä tietokoneella, mutta en ole sitä avannut viimeksi kun vuosipäivänä.

Tuolta päivältä hyvin ironisena vastakohtana elämäni vaikeimmalle päivälle - oli se, että Jämsän kirkon alakerran, jossa se muistotilaisuus pidettiin. Helppo homma, yläkerrassa se siunaus ja sitten alakertaan muistotilaisuuteen. No Jämsän kirkossa on tälläinen hauska yksityiskohta. Piilossa siellä. Siis siellä on alakerrassa vessat. Ja ne ovat kirkkaissa 1970 luvun väreissä!

Oli siinä vähän ristiriitaisia tunteita päällä kun siellä vieraili. Auttoi se yksityiskohta siinä päivässä. Mä luin sen muistopuheeni, muistan pitäneeni paperia kuten näköesteenä. Keskityin vain äänen ylläpitoon ja lukemiseen. Ääneni kyllä meinasi sortuilla aika ajoin.

Kaikki tykkäsivät puheesta. Suvun vanhimmat jopa itkivät.

Mutta tosiaan ne vessat.. Siis ylväs rakennus, Jämsän kirkko pitää sellaista salaisuutta yllä. Tai en tiedä onko seurakunta jo rempannut ne vessansa. Mutta toivottavasti ei. Sillä jos ihminen on vanhempansa muistotilaisuudessa ja hyvin herkillä - niin se suuri vastakohta. Siis olet kirkossa. Ja sitten yhtä äkkiä löydät itsesi pastellinvärisestä ympäristöstä. Se oli niin suuri kontrasti, että hyvä etten alkanut ääneen nauraa.

Kaikkihan olis luullu mun saaneen hermoromahduksen.

Tavallaan tuollainen yksityiskohta auttoi selviämään siinä päivässä. Ja nyt siitä on se 9 vuotta. Jotenkin vaan tuntuu.. Että elämä on kantanut. Kun katsoo tuota numeronäppäimistöä. 0 alhaalla ja 9 ylhäällä. Kiivetty pikkuhiljaa eteenpäin. Ja ensi vuonna siitä tulee 10 vuotta.

Sanon tämän taas.. Yhden viisauden: Ihmiset kuolevat sitten vasta, kun kukaan ei muista heitä.

Siinä kaikki tällä erää.

Toimikoon tämä myöhäisenä julkisena anteeksipyyntönä

16.02.2026
Tilannekuatsaus

Eli tekstiä, jossa kerron mitä olen tehnyt ja tajunnut. Työtavoistani sivustoni kanssa ja lopuksi vaikka dokumentoida mitä maailmassa on tapahtunut.

No aloitetaan.. Eli sivustoni www.simopahula.fi on siis 26 vuotta vanha ja työtavat olleet melko samoja, Front Page Expressiä käyttänyt kaikki nää vuodet. Kyllä tietenkin on koodia aina tajunnut, sitä vanhaa html:ää. (linkki tuossa sille sen takia, kun tää teksti menee myös bloggeriin ja sitä kautta ties minne )
Mutta tässä kolme kuukautta sitten tosiaan, aloin huomaamaan - että skandit alkaa hajota sivuillani. Eli oli aika alkaa uudistamaan niitä. Ja se homma on nyt aika hyvissä kantimissa. Iso osa on jo tehty.

Tämä nettipäiväkirjani tulee ajan saatossa myös saamaan uutta konepellin alle. Front page tuottaa todella paljon muotoilukoodia, jotka se onneksi osaa myös puhdistaa. Joten sivustoni varmuuskopiosta vuodelta 2024 on nyt hyötyä. Voin sitä käyttämällä aloittamaan hiljalleen uudistamaan myös nettipäiväkirjan vanhoja sivuja. CSS tulee niille. Olen nyt sivustoni modermisoimisessa siinä kohtaa, että voin hidastaa jo vauhtia. Pääosat ovat jo uudistettu. Työ kuitenkin jatkuu, mutta nyt se koodaus ei vie koko aikaani.

Sivustojohdantoon oon ajatellut lisätä pari juttua, eli just kun sivusto on elänyt mun kanssa. Nuorempana sitä vaan paasas kaikkea tänne, toisten ihmisten nimiä yms. kuten Justin Hall teki aikoinaan. Hän innoitti mut aloittamaan tämän nettipäiväkirjan 24 vuotta sitten. Näin hänestä kertovan dokumentin televisiosta, kiinnosti tapa vain kirjoittaa kaikki nettiin. Mistään blogi-ilmiöstä tuolloin ei ollut vielä merkkejä. Itse sana "blogi" on Justin Hall:n alkuperää. Hänen "Web log" julkaisusta syntyi se lyhenne.

JOTEN NETTIPÄIVÄKIRJANI EI OLE BLOGI. Syntyi paljon ennen kun mitään Bloggeria oli olemassakaan. Mutta asiaan.. Eli mä kirjoitin tänne ihmisten nimiä (sittemmin poistin ne)

Mutta aina tässä viimeiset 10 vuotta on kaduttanut se tapa, jolla vastasin heille - jotka pyysivät nimiensä poistoa. Se oli kuten jotain uhmaa. Että hittoako mä alan säätämään nettipäiväkirjaani. Mutta sittemmin olen sensuroinut asioita pois. Ja poistanut ihmisten nimet. Kerronnallisista syistä ne ovat vielä alkukirjaimilla täällä. Historia-arvo muistoissa on hyvä.

Olkoon tämä siis vaikka julkinen anteeksipyyntö tuosta ajasta. Asia on korjattu, nimenne ovat poissa ja tämän tiedon siis olen ajatellut kirjoittaa sivustojohdantooni kiinni. Sinne olen myös laittanut vaihtuvan kuvan, jossa on kuvia itsestäni nuorempana.

Kai se on jotain tekotaiteellista paskaa, mutta olkoon. Vissiin se kuvakoodi siinä toimii. En ainakaan poista, vaan tulen lisäämään siihen kuvia. Vastaavanlaisia kuvia mulla oli joskus paljon sivuillani, mutta tässä sivustouudistuksessa olen karsinut niitä. Syy on se, että ei ole niin montaa asiaa mitä pitää päivittää.

Ja sitten vissiin siitä maailman tilasta pitäis kertoa. Mulla on rauhallinen maanantain aamufiilis päällä, miksi sitä hajottaa lukemalla uutisia? Tietokoneeni on yhdistetty kyllä maailman tuskaan, mutta itse päätän mitä sillä teen. Tulihan tässä jo ne pääkohdat julistettua, mitä ajattelin toitottaa.

Jatkan johdantojen muokkausta. Tässä kun tuli parikin asiaa - joita vois niihin laittaa.

päivien määrä 50.syntymäpäivääni: alle 300

 

13.02.2026
tekstiä päivämäärän alla. osa ääretön

"..Käännettyinä pöydällä.." Oli tämänaamuinen radiosta kuultu lyhyt sanoma. Siis se, jonka kuulin laittamalla keittiökomero radioni hetkeksi virtoihinsa ja sitten pois. Käännettyinä? Eli kuten transtale tai sitten fyysisesti tavara oli käännettyinä pöydällä vai oliko itse pöytä kuten "käännetty"? Ei voi tietää, mikä se miehenäänellä lauletut kaksi sanaa tarkoittivat. Kuitenkin aamukahvini on valmista.

Ennen varsinaista aihetta, mun on kirjoitettava tämä muistijälki ylös viime öisestä unesta. Se oli kuten joku vihreä nebulamainen kohde olisi mennyt yötaivaalla ohi. Kuten kirkkaat revontulet, sama vihreys, pallomainen, joka jätti vanoja perässään. Oli hienon näköistä ja sain muistelemalla vielä sen kuvan mieleeni. ja tallennus. Se kuva tallennettu pysyvään muistiin aivoissani.

Samoissa, jotka kerran saivat idean koodata aikalaskuri 50. syntymäpäivääni. Tänään on se päivä, kun se laskuri tippuu alle kolmensadan. Niitä on kaksi. Näemmä sivuillani. Toisen näemmä olen laittanut laskemaan kun 9. päivä tämän vuoden joulukuuta vaihtuu 10. päiväksi. Se on jo vaihtunut. Mutta sitten on se pääasiallinen laskuri.

300d-09h-07m-42s on mitä se nyt näytti. Ja tietenkin mussa herännyt koodari tajusi, että noilla väliviivoilla erotettuna - laskuri näyttäisi paremmalta. Se on sivuoire tässä ajatuksessa. Eli se sitten sattuu olemaan Perjantai ja 13. päivä kun päivien lukumäärä alittaa 300. rajapyykin.

Ja siitä toitottaminen ei ole varmaankaan ihan selvä oire alkavasta ikäkriisistä?

Tai edes se, että olen tehnyt suuritöisen laskurisivun - jonka taustakuvat ovat kuvia itsestäni. JA mukana on se otos, jonka joku otti musta filmikameralla. Samassa kuvassa mulla on kaksi eri asentoa. Filmi oli juuttunut kamerassa ja lopputulos oli kaksi otosta samassa kuvassa.

Kai niitä hienosti ja dynaamisesti vaihtuvia taustakuvia tulee siihen laskurisivulle tässä enemmänkin. Kuten siitä tulisi muistosivun pohja? Ei. Se tarkoitus sillä on näyttää ikääntymistä.

Päivälaskurit.
Ikä päivissä:
Minä / Sivusto / Päiväkirja
17962 / 9033 / 8681

Onhan noita muitakin laskureista. Tuossa tämänpäiväiset luvut.

Ei sillä. Mä henkisesti täytin 50 vuotta jo joskus 6 vuotta sitten. Tässä nettipäiväkirjassa on lukenut:

"07.12.2006
kolme

Hetki, jolloin koen halua paeta pois tajuttuani täyttäväni 30 vuotta 3 päivän päästä.
Julmaa ja kylmää, mutta tämänhän piti olla jo sisäistettyä informaatiota?"


Kuten oli olevinaan joku hirvee kriisi siitä, että täytin 30 vuotta. Se oli jotain 20 vuotta sitten. Ikäkriisiä vissiin tässä sitten mä en saa. Pääni on ollut kyllä s-etukortin vihreä kun työskentelin s-marketissa. Ainakin sen yhden päivän, kun annoin parturille luvan leikkiä hiustusseilla. En muista, että ottiko hän saman taksan.

Siitä taitaa olla muuten valokuvakin, mä s-marketin uniformussa tukka vihreänä. Olen mä pomppinut jossain baarissa siellä soineen rytmikkään jumputuksen tahdissa. Olen matkustellut junilla aika lailla, elämää nähty. Tänä aamua tuli mieleen vain kirjoittaa siis fiiliksiä sen päivän aamuna, kun se aikalaskuri alittaa sen kolmensadan päivän rajan. Kuten pakotettua nettipäiväkirjaa. Sellaista, jota yritän välttää kirjoittamasta.

JOTEN käytän tämän tekstin loppuosan vaikka kertoakseni sivustouudistukseni vaiheesta. Nyt se vaikuttaa jo tekstiarkistossa, sisällysluettelot säädin eilen uusiksi. Koodaus väsymystä näkyy jo ilmoilla. Ajattelin kuvagalleriaa rakentaa, mutta antaa sen olla. Siis siinä olisi sivuillani olevia kuvia kuvatekstein. Toimisi itselleni kanssa siten, että näkisi mikä kuva on milläkin tiedostonimellä yms.

Vanhojen nettipäiväkirja - merkintäsivujen uudistus? Vanhat koodit toimivat kyllä pitkälle tulevaisuuteen, tärkein jo jo tehty - eli sivun muutos utf-8 muotoon. Skandit ei hajoa.

Suurin homma siis on jo tehty. www.simopahula.fi alkaa olemaan modernisoitu.

Meidän on opittava katsomaan tyhjenevää vesipulloa

 

11.02.2026i
jeaksiltee

jeaksiltee on sana, jonka sain aikaan vain herättämällä kymmensormijärjestelmää siten, että ensin konsonantti ja sitten vokaali kunnes joku sana tulee, joka ei tarkoita mitään - mutta on mahdollista lausua.

Koska kieli vaan toimii siten. Aloitusmetodi tehty tälle merkinnälle - jonka tarkoitus olisi olla tekstitulvaani.

Mutta pato on kuiva. Kuivuuden syyn paljastan kyllä aikanaan. Tuntuu että pitäisi kirjoittaa tekstiä, jotta voisi kuten sen alle piilottaa yöllisen merkinnän. Syystä että tuntuu siltä, sillä näin väestömuutospalstalla tiedon, jonka jo tiesinkin.

Mutta asiaan en nyt enempää puutu. Tein sen jo viime merkinnässä, joka on luettavissa vain sivustollani. Voin mainita asian kyllä jossain vaiheessa tätä tekstiä. Mutta se sivustollani luettavissa oleva yöllinen merkintä..

En sitä vie bloggeriin, vaan pidän sivuillani. Typerä hokeminen tuosta. Pitää laittaa jossain vaiheessa se perustiedoksi blogimalliinsa. Sekä sivuilleni. Että en kirjoita tätä suoraan kumpaankaan mediaan. Siis koodina sivuilleni tai sitten Bloggeriin.

Ok. Mä alan käynnistymään. Eli.. Blogger.

Siihen blogimalliini se lisätieto olisi aika turha laittaa ja syyllinen on blogit.fi sivusto. SE vain nappaa tekstin, ei blogimallia, jossa se tieto lukisi. Siksihän varmaan mun on typerästi se aina mainittava tekstin seassa saaden siitä paskaa. Siis että koko ajan tunnun toistavan viittauksia niin blogiini että sivustooni. Lue tätä välillä jossain noista! Tässä kun sivustoni alkaa tulemaan paremmaksi - niin saatan jopa hylätä koko Bloggerin, ennen kun Google lakkauttaa sen.

Koska valtaväestö ei enää jaksa lukea. Koska valtaväestö on jo pilannut pitkäjänteisyytensä somella. Koska valtaväestö on siis tuhonnut selviytymismahdollisuutensa niin työelämässä, elämässä ilman sähköä tai jos pitää olla edes kaksi minuuttia hiljaa tekemättä mitään tai näkemättä emijoita. Hymiöitä.

Teknologian hinta: tämä huomio siitä, että kuinka jatkuva ärsykevirta tuhoaa pitkäjänteisyyden ja tylsyyden sietokyvyn, osuu ytimeen. Jos ei kestä hetkeäkään ilman "emijoita", menettää kyvyn syvään ajatteluun ja innovointiin.

Vastarintaa pitää olla, jota kutsun järjen ääneksi. Sitten joku nuorempi - joka on rasismia vastaan, sanoo boomeriksi. Eli karsinoi ihmisiä heidän ikänsä mukaan. En itse tahtoisi pitää nuorisoa ja minua nuorempia ihmisiä tyhminä, mutta kun katsoo heidän toimintaansa. Aina joka hetki pitää olla se luuri kädessä. Olis sitten pakkasta se -31c, myrskyssä, sateessa. Kirkkaassa auringonvalossa. Luuri kourassa ja siten hajottaa ajan kuluessa silmänsä että kämmenensä. Tämä ei ole saarnaamista, tämä on faktaa.

Oma sormeni ei aina toimi kosketusnäytöllä oikein ihon vanhenemisen vuoksi. Onneksi edustan sitä viimeistä vapaana kasvanutta sukupolvea, joka pärjää - ainakin jos yksilö pitää vanhasta yhä kiinni.

Sukupolvien välinen kuilu on suuri paradoksi: Taistelu karsinointia (kuten rasismia) vastaan johtaa usein uuteen karsinointiin, kuten ikäsyrjintään tai "boomer"-polttoleimoihin otsaan.

No teknologia tuli ja jyrisi ihmiskunnasta pari sukupolvea hajalle - sanoo tulevaisuus kun se tutkii 30 vuoden kuluttua tätä nykyaikaa. Tylsyyden sietokyky on ratkaisu siihen selviytymiseen ja uusiin keksintöihin, joiden avulla ihmiskunta on päässyt tähän pisteeseen asti. Kunnes keksi tämän hiljaisen sukupuuttonsa avaimen. Tehokkuusajattelussa ei ole tilaa lapsille tai lapsuudelle.

Voiko vielä pelastaa tilanteen?

Eli miten harjoittaa sitten tylsyyden sietämistä - eli korjaa tilanteen algometrejen tuhoman tilanteen aivoissaan? Vaikka näin: Täytä muovinen juomapullo ja tee pienet reiät siihen. Toinen sen pullon pohjaan ja toinen yläosaan. Aseta se tiskialtaaseen tai muualle, jossa vesi menee viemäriin tai maahan. Seuraa pullon tyhjentymistä tekemättä mitään muuta. Laita puhelin vaikka lentotilaan ja jätä se toiseen huoneeseen.

Keskity hiljalleen pullosta ulos tulevaan veteen. Voit tehdä vain pullon alaosan reiästä vähän suuremman, jotta ilma tulee pullon sitä kautta saaden sen välillä kuplahtamaan.

Ääniharjoitus. Laita jääpala suppilossa kuivauskaappiin ja kuuntele siitä sulavan veden pisaroiden ääntä, niiden osuessa altaan pohjaan. Voit vaikka katsoa sitä miten uusi pisara muodostuu siihen suppiloon kunnes se tippuu.

Nämä kuulostavat tylsiltä, ja tyhmiltä harjoituksilta - mutta se on niiden ydin! Anna itsellesi tylsyyttä. Että on tylsää - se on selviytymisesi avain. Teknologia tarvitsee toimiakseen sähköä ja se voi katketa.

Kun laitteiden akut ovat lopussa, niin puhelimestasi, läppäristäsi tai matkapuhelinverkon tukiasemasta - ei se tekoäly mitään pelasta.

Tylsyyden kestäminen pelastaa.

Syy miksi taidan toistaa tätä, on huolestuminen. En mä vanhana pitäisi siitä, että mua hoitavat hoitajat eivät jaksa keskittyä työhönsä. Sitten sen tietokoneen näytöllä näkyykin suoraa viivaa ja se piippaa hitosti. Hoitaja havahtuu ultra-hologrammi-8K somestaan, että mikä hitto sen selaamisen nyt keskeytti. Ai potilas kuoli. hupsista.

Juu.. en kerro mistä väestömuutoksesta alussa kirjoitin. jos luet tätä sivulla www.simopahula.fi niin se teksti on tässä alla:

väliaikatietoa ja tähdellinen vinkki

 

10.02.2026
tähti merkitsee tallennettua

Ajattelin antaa hyvän neuvon tietokoneen kanssa työskentelyyn - ja tämä toimii myös Windowsissakin. Eli tähti (*) ruudulla ohjelman ikkunan otsikkopalkissa, jossa näkyy käsiteltävän tiedoston nimi - ei ole vain turhaa varten. Siitä näät heti, että onko tiedostoa muokattu vai onko se tallennettu.

Itselläni lukee tämän ikkunan otsikossa "*Nimetön 1 Mousepad" Eli tallentamaton tiedosto Linux Xubuntun mousepad - sovelluksessa, joka on windows muistiota paljon kehittyneempi editori. Oikoluku, koodisyntaksin näyttö.. Itse editori on siis kehittynyt, mutta käyttäjä edelleen kirjoittaa lisää tekstiä - eikä tallenna välillä. Yleinen mokani ja tällä kertaa korjaan sen ctrl + s > tallennus

Nyt tilarivillä näkyy " *b 201026 " Mousepad tai " b 201026 " nyt kun taas painan edellä mainittua näppäinyhdistelmää.

Olkoon tekninen merkintä siis. Kokeilin monoscape fontteja, kuten ennen vanhaa nettipäiväkirjani oli kirjoitettu cuorier new fontilla tyyliin valkoista mustalla. Toi tuolloinen sivuston värimaailma ei tarkoittanut että hohkasin masennusta (sivuston nimi oli melankolia76 ) , vaan yksinkertaisesti: En tykkää kun näyttö paistaa silmiin kirjoittaessa. Näin aina on ollut. Sittemmin sivustoni on saanut taustakuvat yms. visuaaliset systeemit.

Kuten nyt niille tulee se css värityylimaailma. Nyt se on tietoinen valinta, että sivustoni muistuttaa vanhaa terminaalia tai muuta.. helvetti kun mä vihaan tätä sanaa: Retroa.

Retro on nyt vain heidän nimityksensä kunnon tavaralle ja ajalle, jotka valitettavasti syntyivät vuosikymmeniä kunnon vanhan ajan jälkeen. Se ei ole teidän syynne, asia vain meni siten. Ette koskaan voi ymmärtää, miltä se tuntui kun tajusi radiosta saavan lisää musiikkia AM aaltoalueita. Tai että kuinka vapaata oli olla ilman matkapuhelinta.. Eli pysyäkseni asiassani edes tämän hiton kerran - linkitän tähän Tekniikan muistelumatka kirjoitukseni https://simopahula.blogspot.com/2024/01/tekniikan-muistelumatka.html

Eli retrotyyliä rakennan sivuilleni. Se on hyvän näköistä, mutta haastavaa rakentaa. Tapana kun huomaan olevan rakentaa yhtä sivua hienoksi niillä css tyylimääritteillä - ja samalla unohtaa että käytän niitä muuallakin. Ja se että pitäis muistaa käyttää Firefox selaimen toiminta, jossa se skaalaa sivut tiettyyn resulaatioon. ( ctrl + shift + M ) Sillä ei kannata väsätä omien suurien näyttöjen resulaatiolla sivuja.

Mulla on tällä hetkellä se aikalaskuri käynnissä 32 päivää ja homman pitäis olla valmiina. Että sivustoni säätö muuttuu enemmän juuri pelkkään nettipäiväkirjaan ja aikaa vapautuu muullekin. Kuten kirjoittamiselle. Ja kerta ulkona sattuu olemaan hyvä kävelysää (outo homma talvella) , niin uloskin vois mennä.

Kuitenkin tässä vaiheessa missä olen - niin homma on jo valtaosin tehty. Pääkohde oli juuri simopahula.fi etusivun muutos enemmän monitasoiseksi osioksi siitä, mitä se oli. Sitten css tyylit nettipäiväkirjaan ja tekstiarkistoon. LKS osio on vielä uudistamatta. Mutta periaatteessa valtavasti olen sivustoani vienyt jo eteenpäin.

www.simopahula.fi oli osoite ja siltä voi myös lukea sen syyn, miksi olen valinnut tuon osoitteen. Eikä se syy ole se, mitä asiasta vihkiytymätön ajattelisi.

Että tälläinen väliaikapäivitys tällä kertaa. 

Miten lapsena luetut kirjat vaikuttavat nykyään?

 05.02.2026
Mitäs tuli nuorena luettua? Pupu Tupunasta hukattuihin silmälaseihin

"..seuraavaksi voisi maistua kani.." Laitoin jälleen radio Yle Suomen hetkeksi päälle ja toi lause kuului ämyreistä. Pupu Tupunaako ne on siellä lihoiksi laittamassa? Raadollista toimintaa. Kuten se, että hakiessani aamukahvia ja samalla kun huuhtelin kahvimukin - niin sammutin keittimen. Ja jäin odottamaan sen laitteen korinoita, joita ei saapunutkaan. Laite sammutettiin, ennenkun se oli päässyt tekemään suorittamansa teon loppuun - koska sen omistajaa alkoi kiinnostamaan enemmän se, että kuka tai mikä se Pupu Tupuna oikein oli?

Jänis vissiin, muistan lapsena sen olleen joku satu-hahmo. Googlehaku sillä nimellä palautti kyllä kuvia ja tiedon, että moni 1970 - 1980 luvun lapsi oppi lukemaan Pupu Tupunan avulla. Eli se kolahtaa omaankin nilkkaan. Nykyään se on saatavissa äänikirjana. Sehän auttaakin lukemaan oppimisessa paljon. En saa mitään wow-elämystä noista näkemistäni hahmon kuvista.

Ei edes sen lastenohjelman tunnusmusiikkikaan, joka löytyi saanut muistoja heräämään. Toisin kun sen laulun lyriikka menee "..minä olen veikeä. minä olen ponteva Pupu tupuna.."

Ylen äänitteen taso on aika hiljainen, joten kovensin äänenvoimakkuutta tietokoneestani. Mulla soi CMX taustalla, enkä oikein ollut kuullut - että mikä kappale sattui soimaan. Sattui olemaan se klassikoksi muodostunut CMX:n kappale, jossa lyriikka menee "RAISKAAN SEN.. RAISKAAN SEN"

Joten hyvin hämmentävä ja yllättävä lisäys kuulemaani lastenohjelman lyriikaan oli se kertosäe. Varsinkin äänenvoimakkuuden lisäyksen jälkeen.

Että se siitä sadusta. Teemojen törmäys oli valtava ja kieltämättä hauska.

Sanomattakin on selvää, että toi episodi herätti kerralla. Aamukahvi kuitenkin on hyvää. Ja toi kyseinen kappale on CMX - Lapsi. Jossa se "lapsi" on nahka-asuinen pikkupaholainen. JA se on levyltä Kolmikärki Gold.

Ei sellaista kohtaloa anneta Pupu Tupunalle, vaikken mä muista siitä muuta kuin etäisesti jotain. Että lapsena tykkäsin. Vissiin kun sen kautta oppi lukemaan. Mikä siis oli eka sysäys sille, että aloin lukemaan. Herra Huut (niitä on monta kirjaa), Meidän Koulu, Muumikirjat, Hevonen - joka hukkasi silmälasinsa..

Aivan. Olen lukenut monta kirjaa ja niistä alkoi tulemaan muistijälkeä. Kerta toi Googlen hakukone sitten tilttasi - niin alan kaivamaan tietoja aivoistani.

Kyllä.. Muistan lukeneeni ja paljon kun sen taidon opin. Meni kyllä ns. "aikuisten kirjoja" Ei mitään sellaista, mitä lukijani kenties kaksimielisyyteen sortuva aivokoppa sai päähänsä. Vaan jotain kesäpaikasta löytyneitä 1960 luvun pokkareita. Enhän mä niistä paljon mitään ymmärtänyt, mutta tulihan luettua. Myös vanhat 1950 - 1970 lukujen Seura-lehdet kiinnosti. Ne olivat jännän suurikokoisia.

Myös Valittujen palojen ne Vitsi-palstat menivät mulle. eli niitäkin luin ja sit jotain artikkeleita. Ehkä tieteestä tai muusta sellaisesta.

Mulle tuli mutu tuntuma jostain muustakin - mitä tykkäsin lukea. Ehkä yksinäisyydestä, outoudesta (Hevonen, joka hukkasi silmälasinsa), surumielisyydestä kertova kirjallisuus alkoi kiinnostamaan jossain vaiheessa 12 - 15 vuotiaana. Tietty. Tuolloinhan mä aloin tuntemaan masennusta - joten se vaikutti myös siihen, mitä tykkäsin lukea.

Mutu jääköön taustalle, Sen vuoksihan sitten kun 2000 luvun alkuvuosina aloin itse kirjoittamaan - niin kirjoitin tekstejä, joita tahdoin itse lukea. Kun mielestä ei löytynyt enää - niin se piti itse alkaa kirjoittamaan.

Sehän siinä varmaan sitten onkin taustalla. Että miksi mun tekstejä on kehuttu hyviksi. Ne eivät ole vaan tehtyjä, vaan ne ovat tunnettu samalla kun ovat kirjoittuneet.

Siksihän tässä pidän pientä taukoa sen Healingdomen kirjoittamisessa. Tunne alkoi katoamaan, se tulee kyllä takasin jossain vaiheessa. Kuitenkin yli 100 sivua vuodessa on aika hyvin. Se itselleni antamani syntymäpäivälahja vieläkin antaa iloa. Kaipasin, että olisi suuri teksti jota käsitellä. Ja työstää.

No nyt mulla sitten on niin suuri teksti työstettävänä - että tekstitiedostona se ei mahdu enää 3½ levykkeelle. Olen siis täyttänyt koko korpun.

Että mä en ollutkaan aikoihin muistanut sitä hevosta, joka hukkasi silmälasinsa. Yllättävän paljon aloin muistamaan siitä Hannu Mäkelän kirjasta ja vain siksi, että ennen aamuseitsemää radiossa puhui joku nainen sanoen "seuraavaksi voisi maistua kani"

Toivottavasti hän sai nälkänsä tyydytettyä. Oli se sitten kirjaimellinen tai verbaalinen nälkä. Jänis kuitenkin hyppi maassa. Näkyy jäljet lumessa ikkunani takana. Villieläimet siis hyppivät kotini ulkopuolella.

Jep.. aika helppoa nyt tää kirjan ylläpito vaikka teenkin sen nyt suoraan lähdekoodiin Front Pagen kautta. Ajattelemani työtavat toimivat. Hyvä asia. Pientä hiemista vaan oli. Meinasin palata 25 vuoden taakse vahingossa kääntämällä merkintöjen järjestyksen - että uusin olisi ensin ja vanhin sen alla. En ala ajattelemaan, että se olisi ollut järkevämpi systeemi - mutta menköön näin kun tää nettipäiväkirja on toimitettu jo 25 vuotta siten, että uusin teksti on merkintäsivun lopussa. En tule myöntämään - että tässä samalla tajusin, että se juuri tajuamani toinen tapa olisi kätevämpi. Mutta kun aattelee tämän kirjan arkistoja, niin..

SE ON LIIAN MYÖHÄISTÄ JA LIIAN SUURITÖINEN HOMMA TOTEUTTAA!

hitto..

100 päivää kesään + googlekritiikki

(Tämä merkintä on ensimäinen, jolla kotisivuillani käytin modermia tapaa tehdä tätä kirjaa.) 

*new*

04.02.2026
100 päivää kesään + googlekritiikki

"..kolme kertaa AI ai ai.." Ei kyse ole tekoälystä, vaan radio päästi miehenäänellä tuon suomenkielisen sanarykelmän tänään kun laitoin sen hetkeksi päälle - kuullakseni mitä se sanoo. Kolme kertaa ai? Juontajaan sattui? Mitä studiossa oli tapahtunut? Joku tullut sisään ilmaisemaan mielipidettään ohjelman laadusta potkaisemalla kolme kertaa arkaan paikkaan?

Jää mysteeriksi. Mutta ennen palaamista aiheeseen, ratkaistaan tämä mysteeri päättelemällä. Kolme kertaa ai? Saattaa olla musiikista tullut lausahdus ja se viittaa vahvasti erääseen Pave Maijasen kappaleeseen - jonka lyriikka tai nimi menee "aijaijahahahaa.."

100 päivää, yksi tunti, neljätoista minuuttia ja laskeva määrä sekunteja on aikaa kesään tekemäni aikalaskurin mukaan. Se osunee vissiin tulevan toukokuun puoliväliin. Tuolloin luonnon pitäis jo näytellä kesän merkkejä.

Tarkistetaan koodista .. // set date
const targetDateString = '2026-05-15T15:00:00';
const targetTime = new Date(targetDateString) ..Eli olen asettanut tuon 15. päivään kesäkuuta. klo 15 aiheutuu siitä.. aiheutuu? Siis tarkoitin johtuu siitä, että toi 15T15 on hauskan näköinen merkkirykelmä. En ala analysoimaan tarkemmin, että miksi se mielyttää mun silmiä.

Sen näkee sitten, että onnistuuko toi vai onko takatalvi kiduttamassa Suomea. Aikalaskurin näkyvyys: Sivustoni www.simopahula.fi linkki-osio. Miksi? No tuolla kurssilla mä käytän sitä osiota - koska siinä on niitä linkkejä sivuille, joilla itse käyn.

Tarvitse muistaa niitä. Ja kerta se sivu on melki aina auki - niin lisäsin siihen kellon ensin. Sitten uudenvuoden laskurin - joka nyt siis on kesälaskurina.

Tässä viimein pääsin muuten siinä sivustoni modernisoinnissa niin pitkälle, että alan viimein pääsemään tämän nettipäiväkirjan vanhojen merkintäsivujen kimppuun. Eli vanhalla koodilla nää ovat, kun työtapa sama - ja pysyy samana. Front Page Express 2.0 on yhä käytössä winen kautta kylläkin.

Eli se on wysiwyg editori, jossa näkee heti miltä sivu näyttää.

Luovassa tilassa kun kirjaa kirjoitan, niin en aattele koodeja. Hybridimallilla mennään. Eli uusin merkintäsivu.. Hetki!

OK mä sain nyt kehitysidean ja sen kirjoitan tähän - muuten unohdan.

Eli mä voin kirjoittaa uusimman merkinnän kyllä front pageen ja muotoilla sen, laittaa kuvat ja tehdä linkit.

Poistaa vaan siltä muotoilut ennen tallennusta.. Jotta se ohjelma poistaa paljon koodia ja tekee siitä selvempää editoida.

Ja mä voin sitten siirtää sen koodin sille sivuille - jolle koostan kirjaa ja se voi olla utf-8 - eikä ole onglemaa siinä, että skandit menee pilalle.

Hyvä oivallus! Ja tää tosiaan tuli juuri. Säästää multa aikaa. Voin rakentaa kirjaa suoraan, saan heti sitä moderniin muotoon. Tämä välivaihe on vain uuden oppimista ja vanhaan sovittamista. Selaimet nyt kuulemma katsovat kauas taakse koodikieltä. Että ne lukevat ikivanhat <font> koodit oletuksena. Muutenhan miljoona vanhat sivut ja järjestelmät muuttuisivat käyttökelvottomiksi.

Siinä internet romahtaisi.

Sitä kun on rakennettu tyylillä, kuten iso kaupunkikin. Infra, vesiputket ja viemärit ovat 1970 - 1980 luvulta kun itse kaupunki maan päällä saattaa olla 2000 lukua täynnä oleva hohdokas paikka.

Ei niitä voi vaan hylätä. Muuten se kaupunki on pian kuten 1600 luvulta. Sitä itseään kaduilla..

Eli mulla ei ole niin kiirettä koko kirjan modermisoinnissa. Se kyllä toimii, olen hätäkoodannut sen jo utf-8 muotoon. Ei hajoa. Blogger, jolla tätä vain jaan - siihen saakka, kunnes olen saanut sivustoni toimimaan myös puhelimissa ja muuta nykyturhuutta toimivuutta - tulee jäämään sit pois. Mutta vissiin vaan vuoden tai kahden päästä.

Ellei sitten Google ehdi ennen katkaisemaan palvelua. Siksi ylläpidän sivustoani, itse päätän sen jatkuvuudesta eikä se ole jonkun suuren firman armoilla. Tästä on paljon esimerkkejä. Palveluita, joita moni käytti - mutta Google päätti vaan lopettaa ne:

Google Reader - todella kätevä uutisten lukupalvelu.

Picasa - kuvapalvelu, joka korvattiin Google kuvilla josta alkaa tulemaan aika surkea käyttää. Itse tallennan kuvat myös dvd-r levyille. Ne kestävät aikaa.

Google+ oli yritys haastaa Facebook, valitettavasti kaatui vähäisen käytön takia. Mutta toisaalta, siitäkin olisi tullut samanlainen systeemi - joka hukkaa kaiken, mitä facebook on.

Blogger - yksi vanhin palvelu Googlelta, jota yhä ylläpidetään.

Google haku - tehostettu, lue pilattu tekoälyllä.

Google gemini - tökkivä tekoäly, toimii toisinaan hyvin, toisinaan tekee omiaan. Ei tee sitä mitä pyydetään. Olen käyttänyt sitä enkä suosittele. Joskus toimii loistavasti, joskus jää olettamaan asioita ja unohtaa mitä pyydetään. Jättää koodiin omia merkintöjä.

Ja google "tehostaa" kaikkia palveluitaan nykyään sillä tyhjää olettavalla tekoälyllään.

Lopputulos: Google häviää netistä seuraavan 4 vuoden kuluessa.

Ennustus: Palvelut, joita Google pilaa ensin käyttökelvottomiksi tekoälyllä:

Gmail
Haku
Maps
Google Kuvat
Youtube
Google Play, android (kännykkäsi siis)
Google Docs

Noiden hajoaminen sitten vaikuttaa kaikkiin. Suomi.fi lähettää sähköpostia ihmisille tärkeistä asiakirjoista. Ja sitten joku suurempi päättää - ettei netti enää sähköpostia tarvitse.

No käytetään sitä tekoälytilaa

Haku. Epäluotettavat vastaukset: Tekoäly voi antaa itsevarmasti vääriä tai jopa vaarallisia tietoja (hallusinaatiot), erityisesti terveyteen liittyvissä hauissa.

Tässä vaiheessa se vaihtoi kielen englanniksi, sitä piti pyytää vaihtamaan kieli takaisin suomeksi. Kuten se todisti pointtini.

Maps. Hallusinaatiot ja virhetiedot: Tekoäly voi keksiä aukioloaikoja tai väittää ravintolalla olevan palveluita (kuten esteettömyys), joita sillä ei todellisuudessa ole. Tai sitten ohjaa tielle, jolta ei ole poispääsyä tai on painorajoitettu.

Google kuvat: (tuleva google deepfake)
Vääristyneet muistot: Magic Editorin kaltaiset työkalut mahdollistavat taivaan värin vaihtamisen, ihmisten siirtämisen tai esineiden poistamisen. Tämä johtaa todellisuuden väärentymiseen ja muistojen korruptoitumiseen. Ihmisten tyhmentymiseen ja lähimuistin katoamiseen.

Youtube:
Tekoälyllä tehdyt roskavideot: Youtube on täyttynyt kanavista, jotka julkaisevat täysin tekoälyllä tehtyjä videoita, jotka varastavat toisten tuottamaa sisältöä. Tämä massatuotettu sisältö hukuttaa alleen aidot sisällöntuottajat. Maailma täyttyy tekoälyllä tuotetusta paskasta koska suurempi yritys tahtoo niin.

Google docks - eli se toimisto-ohjelmien haastaja. Aputoiminnot vain tylsistävät asiakirjat.

Tekstin laatu kaatuu, ihmisten oman osaamisen katoaminen.

Google haun pilaaminen tekoälyllä on se kaikkein vaarallisin nykytrendi, joka voi vaarantaa ihmishenkiä.

Ja kaikkein pimein lopputulos: Ihmiskunta ei enää osaa mitään ja kuolee pois kun ei osaa tehdä mitään ilman sähköä.

Asumme pienellä planeetalla suuren auringon vieressä, joka voi puhaltaa koska vaan meidän teknologiamme pois.

Itse käytän siis tekoälyä, se toimiessaan tuottaa ihan hyvää ja käyttökelpoista koodia. Joita pystyy itse sitten säätämään tahtomakseen. Eli opin siinä samalla. Tekoäly on mulle opettaja, ei tekijä. Milloinkaan en laita sen luomaa koodia sivuille, ilman testausta.

Ei kannata helpon elämän toivossa, mennä helpompaa kautta. Se tie on aina pidempi.

Savitaulut olivat olemassa kauan ennen internetiä ja tulevat olemaan vielä kauan internetin jälkeen.

Paradoksiahan se on, että siis mä ylläpidän nettisivustoa.

Mutta jokaisella pitää olla joku oma elämäntyö, se kuuluu ihmisyyteen. Tahto että sut muistetaan. Vaikka sitten deep fakella.

Ok. Kesän odottamisestahan tämän piti kertoa, mutta se näemmä tyylini mukaan taas syöksyi jonnekin muualle.

Mutta vielä loppusanoiksi.. Toi keksimäni työtapa onkin hyvä. Teenpä siihen sapluunan.
Tää merkintä saa olla uuden työtavan ensimmäinen testikappale.

kirjoitan siis olen. Maailma muuttuu ja pitää muuttua siinä mukana. Valitettavasti?

Suru-uutinen ja lisää lapsuudenmuistoja Kaipolasta

 

*new*

03.02.2026
Vaiennut hiljaisuus

On Ismo Alangon kappale, mutta tämä teksti ei kerro siitä. Luin eilen paikallislehdestä suru-uutisen väestömuutos- palstalta. Mutta ennen syventymistä siihen, kerron syyn Ismo Alanko-viittaukseen.

Vaiennut hiljaisuus. Se kyseinen musiikki esitys lähti soimaan soittolistalta viimeiseksi jääneenä kappaleena, kun avasin Audacious - soittimen. Mutta kappaleen nimi toimii.

Nyt sitten mennään aika kauaksi historiassa, aina vuoteen 1988 asti. Kenties. En ole täysin varma vuosiluvusta, jolloin mulle suositeltiin toiminnaksi seurakunnan nuorisotoimintaa. Taisi olla kenties juuri tuo vuosi 1988 - sillä se oli sen jälkeen kun mä aloin olemaan liian vanha olemaan Kaipolan Moniksella. ( Lisätieto )

Eli se sama rakennus Kaipolassa, jossa olin ollut ennen ala-astetta "leikkikoulussa" Eli kuten päiväkoti, mutta vanhemmille lapsille. Päivittäistä kerhotoimintaa siis. Eli vuonna 1988 samassa paikkaa siis aloitti joku ryhmä nuorille, jotka eivät muuten liikkuneet. Tai ei ollu kavereita tai jotain sellaista. Se osuu juuri siihen aikaan, kun se syvä masennus alkoi.

Se masennusaika ikävuosinani 10 - 17 tuhosi aika paljon muistoja tuolta ajalta. Niitä on vasta nyt alkanut pikkuhiljaa palautua. Mutta asiaan tämän pohjustuksen jälkeen.

Eli eilen näin sen nuoriso-ohjaajan kuolemasta tiedon siltä väestömuutospalstalta. Kyseinen nuoriso-ohjaaja tiesi mun masennuksesta. Auttoi rippileirillä ja se kun pidettiin Särkisaaren leirikeskuksessa - niin sieltä on näteimmät muistot hänestä. Hyviä muistoja.

Ja siellä Kaipolan "kirkon" mäellä muistan, kun pelattiin sählyä. Mut aika valittiin maalivahdiksi kun olin hyvä siinä. No sitten hänen lyömä lämäri meni vähän pitkäksi ja meinasi osua hänen oman autonsa tuulilasiin. Muistan vieläkin kun se pallo lensi kohden sitä ajoneuvoa ja hänen huutonsa "Eiii..!"

Olin siis hyvä maalivahti ja tuohon aikaan mulle teki hyvää tietää olevani jossain hyvä.

Sukunimi Hirn. Sillä paikalliset tunnistavat kenestä puhun. Tietenkin se säväyttää vähän, kun saa tietää ihmisen poismenosta, joka kerran auttoi.

Voisin kirjoittaa siis lisää myös lapsuudenmuistoja Kaipolan "kirkon" mäestä, Eli kappeli mäen päällä, jonne johtaa Kaipolan Kirkkotie. Näemmä ei ole mitään toimitaa nykyään siellä, ei näy google mapsissa. Street view auki. Eli se on kaksi kerroksinen ruskea rakennus, jonka seinässä on risti. Yläkerrassa on kirkkosali ja sen toimistot. Alakerrassa taas oli se leikkikoulu. Muistan, että monesti pyöräilin tuolle mäelle ja laskin pyörällä portaat alas. Ne kun olivat sellaiset leveät. Se oli kivaa, vaikka isä kyllä oli sanonut, ettei nii kannata tehdä. Renkaat voi mennä. Kuten joskus kävikin.

Siellä oli meillä leikkikoulun aikaan mäenlaskupaikkakin. Se rinne sillä mäellä, joka johti ojaan. Siinä näki tielle, mutta joku mennyt kasvattamaan metsän siihen rinteeseen viimeisten 44 vuoden aikana. Luonto valtaa alaa. Sen huomaa viime kesänä Kaipolasta otetuissa street view kuvissa. Pitää kyllä ensin kesänä viimeistään lähteä Kaipolaan ja ihan vain kävelemään.

Vaan noi uudet kuvat. Sen keltaisen talon piha on umpeen kasvanut ja kasvillisuuden keskellä näkyy myös autokin. Se talo oli koulumatkan varrella. Pelkäsin ohittaa sitä, koska siellä oli haukkuva koira, jolla oli kai pitkä hihna. Niin pitkä, että se otus pääsi ihan kadulle asti.

En muuten ole katsonut Kaipolaa aikoihin edes street view kuvina. Enemmän tosiaan sen keskustassa k-marketin läheisyydessä olen ollut. Lapsuudenkoti kun on siellä. VAAN.. Kaipolan (lähivuosina vai oliko se ihan tänä vuonna 26 lakkautettava) koulu näyttää aika alastomalta, kun sen edestä on kaadettu suuret kuuset.

Kaipolan koulutien mäki on näemmä nykyään kielletty moottoriajoneuvoilta, vain pihoihin ajo on sallittu. Vissiin Googlen kamera-auto on poikennut jonkun pihassa, kun se tie on kuvattu viime vuoden kesäkuussa.

Monta muistoa tuolta kadulta. Kun ala-asteella oli taksvärkkiä, niin mä sain tehtäväksi putsata roskista sen kadun toisen puolen ojat. Myös monesti testattiin polkupyörien jarruja siinä mäessä. Katu päättyy Olkkolantiehen. Tuohon aikaan siinä oli vilkasta rekka liikennettä tehtaan vuoksi. Viimeksi kävelin tuosta jotain 10 vuotta sitten. Metsä on kasvanut tuossa ajassa takasin. Tuolloin tuolla oli suuret hakkuut. Mutta näemmä Googlen kamera-auto on mennyt sen kadun läpi, jonka kummassakin päässä on moottoriajoneuvokielto.

Kuvat otettu kesä 2025. Löytyy näemmä syyskuussa 2025 otettuja street view kuvia Kaipolasta. Pitkäänvuoreen menevän tien nykykunto yllätti. Se on kuten mökkitienä. eli tien keskeltä alkaa puskea ruoho läpi. Vuonna 1998 monesti kävelin Pitkäänvuoreen maisemia katsomaan.

Jep. Oli kokemus mennä Kaipolan huudeille edes virtuaallisesti. Puita kasvanut moneen paikkaan ja tietynlainen surullisuus paistoi kuvistakin. Ne otettu tehtaan lakkautuksen jälkeen. Kaipolasta on iso osa poissa nykyään, vaikka tehdasalue kenties eheytyisikin työpaikoiksi. Niin se ei enää tule olemaan paperitehdas. Sen tuoksut eivät enää "haise"

Kaipola siis nykyisellään tekee mut surulliseksi, vaikka taajama kenties joskus taas nousee. Onhan se Päijänteen rannalla. Jämsä kuitenkin kehittyvä kaupunki Himoksen vuoksi.

Kaipola oli jännä paikka olla lapsi.

aamun yllättävä ajatusvirta

 02.02.2026
Kylmin aamu vuonna 26

Ulkona on tällä hetkellä -30c astetta. Lapissa missään, tiehallinto fintrafficin automaattisten kelitietojen mukaan - ei ole tällä hetkellä alle -20c pakkasia. Kylmyyskeskittymä on nyt eteläsuomessa. Samaisen puljun liikennetilanne palvelun mukaan, ei ole yhtään junaa myöhässä. Mikä on aika jännä asia kahdestakin syystä.

Junia ei enää tehdä Suomessa, jossa niistä tulisi talvikestäviä. Ja toiseksi kaukojunat eivät vielä ole lähteneet tänään liikennöimään oikein missään. Tai tarkistan tämän tiedon Juliasta https://juliadata.fi/live?mode=situation ja tällä hetkellä kellon ollessa 5:55, kaukojunia on kulussa 12 kappaletta ja liveseurannan mukaan täsmällisyys prosentti oli tämän kappaleen aloittamishetkellä 88% Nyt se on 83% Näitä junia on tasan 1 kappale kulussa: A G M O Y ja VET

Pakkasta on siis eteläsuomessa laajasti ja junaradoilla voi nähdä ohi syöksyvää salamointia pakkasen paukkuessa pentagrafissa. Siitä on muistoja, kunnon talviukkonen näkyy vaunun ikkunasta kun se on se veturista ensimmäinen. Sähköteknillisten seikkojen aiheuttama talvi-ilmiö sähkötetyillä rautateillä.

Muuramen kelikamerassa on näkynyt myös juna eilen klo 16:35. Itse kamera ei ole kuvannut mitään viime yönä. Viimeinen sen ottama kuva on 00:55

Sitten se taisi jäätyä rikkihajalle. Tie 24 Kuhmoinen, Patavesi kamera vahvistaa asian. "00:55 warming up.." Eli musta kuva tuolla kameran häiriösanomalla, joita enemmän kyllä on tavannut Lapin kelikameroissa.

Taikka Fintrafficilla saattaa olla tänään suurempi vikatilanne päällä. Myöskin Lapin kelikamerat ovat seisahtaneet tuohon kellonaikaan: 00:50 tai lähelle sitä.

Ei siis tuoreimpia kelikamerakuvia ole saatavilla. Hyvä. Tartte nyt niistä kyylätä, että olisiko joku ihmeen poro sattunut kameraan osumaan.

Vaan toi pakkanen on näemmä lauhtumassa. Äsken omassa mittarissa oli -30.1c mutta nyt vain -29.9c Eihän se oli kuin jotain 50 astetta hellerajan alapuolella. Eikä itsellä enää ole sitä talvi-asmaa - niin ulkona voi käydä, olla. Kuten käydä vaikka hommaamassa itselleen ruokaa. Tosin oli 10 vuotta sitten.

Kun oli pakkasta alle -15c niin minusta tuli tämän kerrostalon vanki. Asmalääkkeen avulla pääs käymään kaupassa ja silloinkin sai sitten sen matkan jälkeen yskiä sen tunnin. Nuorempana poltin tupakkaa ja se johtui siitä.

Saarnaushommiinko tässä sitten alan? En. Kuka mä olen kieltämään muiltakin tuon kokemista? Kun et saa unta muussa, kuin istuma-asennossa. Tai tosiaan pakkanen salpaa hengityksen, että hyvä et pääsee roskat ulos viemään.

En mä sitä iloa keneltäkään ole kieltämässä, että tajuaa asian kantapään kautta - kun joskus joku paasasi, että kannattaisi lopettaa tupakointi. Että olis pitänyt kuunnella.

Ja kyllä mä tiedän siis sen tarpeen, sen joka saa tästäkin talosta porukkaa vissiin nytkin lähtemään ulos tupakalle. Se halu on suuri. En tiedä voiko tätä verrata, mutta toi kynsien pureminen. Jos näen että johonkin sormeen on kasvanut kynttä, niin tulee pakonomainen himo purra se pois - vaikka tiedossa on, että sormi saattaa kipeytyä. Sekä että kyllä edelleen se tupakan haju saa hyvin pienen osa minusta tahtomaan polttamista. Mutta järki sanelee, ettei kannata. Jos se tupakansavu on sankempaa - niin saan yskäkohtauksen.

"Kaikki mitä haluat on elämää vastaan, siis pyydä mahdotonta" CMX - Pyydä mahdotonta.

Soivan kappaleen lyriikka osui aika hyvin nyt aiheeseen. Vai mahdotonta pyydettävä. Haluan lentävän lehmän, jonka voisi kivasti satuloida. Sillä sitten voisi lentää vaikka jonkun televisioidun joukkotapahtuman taivaalla.

Mutta kaiketi pitäisi tuolloin huolehtia, että se lehmä on käynyt tarpeillaan ennen lentomatkaa. Tai sitten voisi sataa lehmän läjiä taivaalta kymmenien metrien korkeudelta. Se vissiin tekisi tuhoja maassa. Autojen tuulilasit menisivät hajalle. Joku vielä kuolisi kun sellainen osuisi päähän. Kuolinsyyn merkitseminen papereihin olisi jännä homma.

Tosin sen lehmän pitäisi omata vahvat lentolihakset, suuret siivet ja käyttää niitä kuten kolibri. Se kyllä vaikuttasi sen lehmän ruumiinrakenteeseenkin. Sehän painaisi melkein tonnin.

Mutta lukijani mielikuvitus kyllä osaa tilanteesta luoda omankaltaisen kuvan. Aivonne ovat ohjelmoitavissa: luo mielikuva, jossa lentävistä lehmistä sataa lantaa väkijoukon päälle.

Okei.. Vissiin tää viikko voidaan aloittaa.