40 vuotta täynnä minua

 

v*t*u mut päivämäärä olis

10.12.2016
40 v - yölliseen menee

Täytän tänään neljäkymmentä (40) vuotta.

Ei näin pitänyt tapahtua. Minunhan piti lopettaa itseni ennen kuin täytän 18 vuotta - joten mikä meni vikaa? Ehkä se että minussa kuitenkin oli sitä saatanan elämänhalua. Kaivata lisää tätä helvetin hienoa tulevaisuutta. Vihainen? En mä haluaisi olla. jätetään siis voimasanat pois.

Musiikkivalintana totalselfhadred -totalselfhadrer albumi. kännykkä, älykännykkä lentokonelissa toistaa. Yhteys internettiin muodostettu, josta googlehaku minun nimelläni löytää artikkelin " kumpa joku kutsuisi isäksi " Sattuu.. Kyynelkanavat aktivoituvat, mutta onneksi aivoni osaavat yhä kirjoittaa ilman näköaistia.

Aika kai parantaa haavat, tai sitten avaa niitä lisää moottorisahalla paloitellen. Ehkä kenties jossain vaiheessa tämän miehen ajatukset muuttuvat siten, että jos vain olisi isähahmo jollekin lapselle. Eihän sen kai oma tarvitse olla. kunhan löytäisi viimein tarkoituksen tälle elämälleen.

kunhan viimein löytäisi tarkoituksen tälle elämälleen. Minun tarkoitukseni olisi auttaa uusi ihminen elämänsä alkuun, opettaa sille mitä miehenä oleminen tarkoittaa. tämä tietenkin viittaa siihen - että tahtoisin pojan. Josta sitten kasvattaa mies. Näyttö tällä hetkellä on vain sumua kyynelten läpi. Hyvä että osaa kirjoittaa koneella. vitun hieno taito..

Tänään - kyllä tänäänkin on ehtinyt tapahtua asioita. näin parhaan ystäväni. Vuorokauden vaihtuessa olimme Jämsän vitikkalan sillalla. sillä samalla, josta minun piti hirttäytyä kun olin alle viisitoista vanha.

Eli kuten kuolla. Silti täällä ollaan yhä.

Naru tietenkin olisi katkennut ja oli kylmä vuodenaika. Minut olisi varmaan sitten jossain vaiheessa naarattu joesta ylös ja pitäjä olisi ollut järkyttynyt vähän aikaa - kunnes joku muu asia olisi tapahtunut.

mä kasvoin pojasta mieheksi, lapsesta aikuiseksi junissa. Näin tapahtui. Rautatiet ovat siksi minulle tärkeitä. Kerronta tässä vaiheessa alkaa siis siirtymään nykyhetkeen. Ensi viikolla on haettava junaliput Helsinkiin Jämsän rautatieaseman automaatista. Helsinkin. meen sinne.

Mä joka joskus pelkäsi kuten Jämsää. Sitten elämään astui mukaan Jyväskylä, Tampere ja Järvenpää. Helsinki.

Olenko parantanut nyt itseni? Oli ajatuksena etsiä muita ihmisiä tänä yönä auttamaan ikäkriisissäni. Oli se itsemurha tietenkin mielessä ihan tänään, muutaman tunti sitten - mutta se taisi olla vain hetken ikäpaniikkia.

Kaikki hyvin nyt.

Perkele. jos mä oon tälläisen elämän jaksanut tappamatta itseäni - niin kyllä se vaan jatkuu samoissa linjoissa. Elämä vain antaa lisää selvittäviä juttuja eteen. Kai mä niistäkin selviän.

Niin sanottua huippuviihdettä ja illanviettoa

 

30.10.2016
tekstures un monenjo

Talviaikaa eletään, viime yö oli siis taas sellainen - jolloin ajan kanssa leikitään.

No menin sitten pippaloihin, oli kivaa aikaa. Kaverin naisella on kaksi koiraa ja niiden kanssa siinä leikittiin ja katsottiin televisiota. Niin sanottua viihdettä.

Koko suomi katsoo kun meet puolialasti kierimään mämmiin ja päällesi kaadetaan sokeria ja kermaa. Ja se on viihdettä 2010 luvun Suomessa.. Järki on kadonnut ja tuon ohjelman nähtyäni olen vielä enemmän sen kannalla, että se noin 20e kuussa televisiopalveluun - niin se raha ei mene hukkaan. Ja televisiota voi myös pitää kiinni, vaikka voisin katsoa sen kautta livelähetystä avaruudesta, kiertoradalta via youtube.

Yöllä sitten menin ottoautomaatille, automaatin näytössä oli koiran kuva. Siis se lahjoituskamppania, otto+lahjoitus. No minä tahdoin kyllä nostaa käteistä, sillä ..

no siinä vaiheessa iltaa matka oli anniskeluravintolaa päin.

Valitsin otto 20e ja lahjoitus 5e - automaatti hylkäsi tapahtuman ja sanoi toimintahäiriötä. Ensimmäinen kerta minulle, kun Otto automaatti tekee kohdallani noin. Sitten nostin tavallisesti rahaa ja kone toimi. Taskusta löytynyt kuitti sanoi kyllä sitten, että myöhemmin tai aikaisemmin tuosta hetkestä - lahjoitustapahtuma onnistui.

Koska yö oli se kellonjen kääntöaikaa, niin pankkiautomaatin kuittiin tulostunut kellonaika saattoi valehdella. Tai olla oikeassa. Menin paikalliseen, siis Olohuoneeseen saamaan jotain lonkerojuomaa. Ei siis orginaalia, vaan jotain kaupan litkua.

Ravintolassa ei ollut tuttuja, joten etsiydyin vapaalle istuimelle, join juomani ja lähdin. Ei ollut enää edes livemusaakaan tarjolla. Kellojen kääntöyönä olimme unohtaneet kääntää kelloja. Tai jotain.. Kuitenkin pippalot vähän venähtivät ja siten loppuillan ohjelmakin meni myöhään.

Televisiosta sattui tulemaan joku Indiana Jones - elokuva. Ihan jees, mutta kun päähenkilöt ovat juuri kuten uineet vaatteet päällä - niin heti seuraavassa kohtauksessa ne vaatteet ovat kuivat. Tuossa leffassa niiden piti mennä vesiputouksen läpi etsimään jotain, ja putouksen takana oltiin kuivissa vaatteissa. Naurettiin sitä. Todellakin hienoa kerrontaa.

Mitäs muuta sitten? Eipä muuta, mutta - oikeasti.. Jos tv-viihteen taso on kirjaimellisesti puolialastomissa, mämmissä kylpevissä äijissä - niin voisi vähän jo katsastaa tätä ihmiskuntaa uusiksi.

Muualla maailmassa. Italiaa koetteli kova maanjäristys, jossa tuhoituivat monet satoja vuosia vanhat rakennukset. Italia on alkanut tärisemään enemmän nykyään.

Siirroslinjat liikkeessä. Kunhan eivät laukaise euroopassa niitä vanhoja siirroslinjoja tärisemään. Siinä menisivät Pariisi, Brysseli, Lontoo ja moni muu kaupunki raunioiksi. Muinaisessa ajassa kun Eurooppa meinasi katketa linjalla, joka kulkee aika lailla Ranskan itäraja pitkin.

Eipä tässä sitten muuta. Pitänee se talvi 16/17 merkintäsivu aloittaa. Surullinen fakta on se, että tänä vuonna talvi siis on liian aikainen.

Niin ja vielä.. Se bilejuttu googlella ei ollut niinkään hauska. En tee sitä uusiksi. eikä kukaan edes voittanut lotossa. Mutta ensi tiistai ei ole ns. "työpäivä" Menen tuolle kaverille muuttoavuksi, muuttaa pois Jämsästä vähäks aikaa. Mielummin mä sen mööpeleitä kannan kun tuolla sitä (erikoismerkkejä)

Matkakertomus. Toijalan jälkeen sähkövauriota

 

03.08.2016
Pläjäys

Pläjäys on sana, joka oli tänään uutisotsikoissa. Joku lokki oli kantanut kilon painoista lahnaa - joutunut häirinnän kohteeksi muiden lintujen toimesta ja pudottanut sen kilon lahnan. Suoraan jonkun tontille, joka siitä sitten tietenkin julkisuutta oli hakenut.

Paljon tapahtuneita asioita ja myös rentoutumisia järvellä soudellen on ollut tämä kesä.

Lyhyt matkakertomus näin alkuu. Olen paljon mennyt junilla, jos karkeasti laskisi tuon 350 kilometriä - joka on Jämsästä Järvenpäähän (laskussa myös muut junamatkat) - niin se menisi näin. 5 vuotta Jäkessä, 10 kuukautta. kaksi oli lomakuukauksia. Joten.. Kävin keskimäärin kaksi kertaa kuussa Jämsässä. joten

10 x 10 = tulos x 5 + 6 x 350 + muut junareissut: Kilometrejä olen siis mennyt vähän alle 6000km raiteilla. Eikä koskaan ole sattunut seuraavaa.

Aika hauska juttu kylläkin. Junani lähti Tampereelta ja päätin, ettei yksi olunen nyt ravintolavaunussa haittaa. Vitsailin vielä siellä, ettei tää matka nyt yhteen kaljaa katkea. JA samassa tuli kuulutus. Junaliikenne seis välillä Toijala - Riihimäki ukkosen aiheuttamien sähkövaurioiden vuoksi.

No siinähän sitten seistiin vähän aikaa. Ensin puoli tuntia junassa, onneksi ilmastoinnit toimivat. Oli nimittäin hellekausi tuolloin. Sitten tuli kuulutus, että busseja tilattu. No siinä sitten noin 200 ihmistä meni Toijalan aseman eteen, josta kiireellisimmät noukki yksi bussi. Muita ei tullutkaan, vaikka piti. Toijalan asemalla on paikallinen taksiyritys - jolle tämä hetki oli kultaa. Parit tilataksit siitä sitten lähti. Kului tunti ja tuli katsottua viimein se Toijalan asema sisältä. Ei kioskia. Sitten tuli tieto että kaikki takaisin junaan! Rata toimii jälleen! JA junassa todellakin oli tunnelmaa.

Yhteinen kokemus kun yhdistää ihmisiä.

Saavuin Helsinkiin seitsemän maissa ja Espooseen pääsin kahdeksan maissa. Ehti kauppaan. Tämä reissu oli juomista varten. Edellinen oli täysraitis ja sellaisia tulee olemaankin aina välillä. Asiat kun muuttuvat.

Paluumatkalla ei tapahtunut paljon mitään ihmeellistä. Juna oli ajoissa Jämsässä - josta kyydillä mökille asumaan pariksi viikoksi.

Tuli elokuu. Eilen, toinen päivä tätä kuuta.. Ai että. Oli hyvä päivä.

Olin sitä mieltä, että päivästä tulee yhtä helvettiä. Mutta ei niin käynyt. Mä loistin myyjän töissäni, asiat vain palautuivat mieleen ja asiakkaat olivat kivoja.

Siis sitten kun sinne pääsin. Odotin Jämsän asemalla bussia jota ei kuulunut. Seuraava tuli ja kerroin sen kuskille, että missäs se edellinen bussi oli - kun ei tullut. Kuski poistui bussista, alkoi satamaan vettä. Kuuntelin sitä bussissa. Kunnon ropina. Sitten se kuski palaa paita sateesta märkänä ja sanoo - että..

Sen vuoron, jota olin odottanut - oli käynyt moka.

Hän oli UNOHTANUT ajaa sen vuoron! Busseillakin on tullut mentyä yhteensä jo vissiin tuhat kilometriä - niin ensimmäisen kerran näin tapahtuu.

Sain töiden jälkeen napauttua joen rannasta ihan mahtavan valokuvan pilvistä, ne muodostivat taivalle niin ukkosia - kun hahmoja. Kuva tullee sivuille joskus. Mahtavan päivän kunniaksi kävin terassilla ja sieltä poistuttuani törmäsin ystävääni. Siihen joka juuri on tullut isäksi.

Aivan mahtava uusi muisto Jämsän torilta. Minä näin ystäväni lapsen ekaa kertaa. Ja kun itsellänihän on asioita päässäni sen isyyden vuoksi, niin oli täydellisen mahtava olo kun katsoin sen nuoren isän hymyä kun katsoi tyttölastaan vaunuissa. mä kun peilaan hyvin ihmisten tunteet..

Kaunis hetki elämässä.

Tähän astisista muistoista Jämsän torista - se paras. Tulen aina muistamaan.

hitto.. taas pitänee kohta pestä silmälasit. Oli se vaan nii hemmetin mahtava tunne peilata. Kaverini hymyn tulen muistamaan.

Se oli tiistaina. Tänään keskiviikkonakin oli hyvä päivä. Tuossa illalla sain viimein pari mahtavaa ideaa siihen mun uusimpaan tekstiin - sellaisia ideoita - että saan sitä eteenpäinkin.

6616 number of the waterbeast

 

06.06.2016
6616 - number of the waterbeast

Vesijohtovesi, mitä tuossa minulla on tuopissani - on syy miksi maailmassa on tapahtunut asioita. Tulvia: Eurooppa ja Yhdysvallat. Kuivuutta: Eurooppa ja Yhdysvallat. Euroopassa on satanut rankasti ja joet ovat tulvineet yli äyräidensä. Yhdysvaltojen keskilännissä taas vettä on satanut rankasti ja se on johtanut äkkitulviin. Myös tornadot ovat sielläpäin tehneet tuhoja. Näistä kerrotaan enemmän.

Kuitenkin se on tapahtumassa, mitä valtaväestö ei vaan halua tajuta: Aika on loppumassa. Uusimpien uutisten mukaan Aasia on menettämässä ruokasatonsa kuivuuden vuoksi. Johtaa levottomuuksiin ja massamuuttoihin, uuteen pakolaisuuteen. Jossain yhteydessä oli mielenkiintosen ironisesti kerrottu - että ilmastopakolaisuus on kasvava trendi. Siis muoti-ilmiö, viihdettä siis.

Nauretaan sitten maha kippurassa sitäkin faktaa, että tässä vuoden sisään on välimerellä hukkunut jo melkein 5000 ihmistä ja määrä on kasvussa. Miksi he sitten lähtevät purjehtimaan aluksilla, jotka ovat kumiveneen luokkaa? Syy on epätoivo, pelko ja ihmisen suuri tahto pysyä elossa.

Tämä vuoden sisään tapahtunut muutos maailmassa on aiheutunut sodasta ja väkivallan pelosta. Siis suorasta ihmisen toiminnasta. Seuraavien vuosien suuri muutos maailmassa johtuu ihmisen epäsuorasta toiminnasta, joka on johtanut ilmaston muuttumiseen ja äärimmäisiin sääilmiöihin. Kuten siihen - että ei sada ja kokonainen maanosa ei saa ruokaa.

Muutama tuoren ilmastouutinen:

Maapallon ilmasto on tehnyt joka kuukausi uuden lämpöennätyksen kuluneen vuoden sisään. Pariisin ilmastokokouksen asettama "turvaraja" on jo lähellä.

Merenpinnan nousu on jo hävittänyt ainakin viisi saarta tyynellämerellä. Saaret olivat asuttuja.

Intiassa yli 330 miljoonaa kärsii kuivuudesta, ruokasadot tuhoutumassa ympäri aasiaa.

Etelänapamantereen jää voi sulaa paljon luultua nopeammin - meret voivat nousta jopa metrin seuraavan 100 vuoden sisään. - Ja jopa 15 metriä vuoteen 2500 mennessä.

Mutta - jälleen hyvin ironisesti uutisvirrasta, jonka YLE antaa - luki myös näin:

Jyväskylässä viime yönä jopa viisi astetta pakkasta. Ensi yöstä voi tulla jopa kylmempi. Kesäkuussa 2016

Kuivuudesta aletaan kärsimään jo yllättävissä paikoissa, kuten Ruotsissa. Öölännissä pohjavedet ovat olleet hyvin matalalla siitä syystä, että siellä päin maailmaa on satanut ennätyksellisen vähän.

Norja on kieltämässä polttomoottoriautot. Kun miettii kyseisen maan tieverkkoa - niin ongelmia tulossa. Ilmastonmuutoksesta on tullut myös uusia tutkimustuloksia: Se muuttaa meidän ruokaviljamme myrkyllisiksi. Ja jälleen vesi on syynä. Liika vesi rankkasateiden muodossa kyllä antaa kasveille kasvupyrähdyksen ja hyvät mahdollisuudet myös varastoida ympäristön myrkkyjä itseensä.

Tämä tapahtuu nyt. Vanhaa tarinaa tämä, että vaikka koko maailma lopettaisi päästönsä juuri NYT - niin vahinko on jo tapahtunut. Meret tulevat nousemaan ainakin 5 metriä seuraavan kahden sadan vuoden kuluessa. Missä kaupungeissa se sitten vaikuttaa?

No listaa kaikki maailman kaupungit, jotka sijatsevat joko meren rannalla tai sellaisen joen varrella - joka on aika lailla merenpinnan tason kanssa kihloissa.

Ongelmia parisuhteessa tiedossa.

Masennuksesta, kohtaamisista ja plussapisteenä isyystunteet. Yöllistä siis

 

04.06.2016
yöllistä, ties kuinka mones osa

Joten minun pitäisi tässä kirjoittaa jotain niin sanottua yöllistä, kerta toi otsikko niin meni. Ainakin musiikkina on taas totalsefthadret sinihammas kuulokkeista. Levy .. tietenkin Totalselfhadred - suomeksihan toi menisi tyyliin ' täydellinen itseviha'

miksi?

Tällä hetkellä minulla ei ole OIKEASTAAN mitään syytä olla kenties edes vähän masentunut. caps lockilla oli tarkoitus. Ei minulla ole kai sitten mitään masennusta päällä juuri nyt. Tietty on tiedossa että ne ajat ovat taas tulossa kun sitä on. Totuus. rankkaa suomen kieltä: Kun ihminen vanhenee, hän kokee monia menetyksiä joista pitää ja täytyy selvitä koska.. kai se vaihtoehto, että antaa vaan mennä.. ei toimi

Tänään kassajonossa. Kyllä tästä tulee hyvää tarinaa, jollakin sairaalla tavalla mietittynä.. Koska kyseessä kuitenkin on toisen ihmisen suuri menetys, jonka takia olin niissä hautajaisissakin. Sukua meni.. Leskinainen. Tervehti minua - tunnisti. vakava suru vain siirtyi minuun taas. Olen tästä kirjoittanut tässä kirjassa.. Mutta. Suru siirtyi minuun. Murtuneen ihmisen tervehdys sinulle on jotain sellaista, joka vain pysyy mielessä pitkään.

Mutta olenko minä nyt masentunut? en kai..

Sillä tässä on sovittu sellainenkin asia, että tuossa ihan ensi kuussa taas vierailen pääkaupunkiseudulla. ensi kuu on heinäkuu. Se on nyt kesää, vuodenaikaa - josta tykkään.

Pitääkö minun sitten kysyä itseltäni, kysymystä - että miksi EN ole masentunut? Tällä hetkellä. Vastaus saisi ehkä olla se, että tällä hetkellä mä tahdon nauttia elämästäni ja kotikaupungistani - jota sattuu olemaan rautatiepaikkakunta. Rautatiet. Nehän minut sitten kasvattivat oikeasti lapsesta aikuiseksi. Piti hallita oma matka.

Joskus pelkäsin ihan tätä Jämsääkin. Nyt suunnittelen innolla matkaa - tyyliin - Helsinkiin, Suomen pääkaupunkiin. Paljon kehittynyttä psykölogista paskaa siis tapahtunut aivoissani.

Uusi pitkä tekstini on kehitteillä. Tykkään taas kirjoittamisesta. Eikä sitä tarvitse pelätä, mitä - minut henkilökohtaisesti tuntevat ovat minulle kertoneet - että kertoisin niistä kirjoitelmissani. Yleistän kaiken.

Sillä pääasiassahan minä tahdon sen, että jos joku - kekä lukee tekstejäni - saa niistä jotain lohtua elämäntilanteensa - se on vain hyvä. Sillä minähän käsittelen asioita - jotka kaikille ovat tuttuja. - Ja kaikki kuuluvat elämään, ei niitä siksi tarvitse hävetä.

Jotkut häpeävät menneisyyyttään ja kyllä itsekin syyllistyn tuohon mitä äsken teille tässä kerroin. Se on elämää - en ole täydellinen.

Enkä tahtoisi koskaan edes olevinakaan.

Kyllä. Minä tahtoisin isäksi. Olisin hyvä sellainen. Ja tiedossa on kyllä sekin, että lähitulevaisuudessa, silmäni tulevat kostumaan asiaa käsittäleässä. Kyyneleet ovat ihmisen merkki. Näin kertoi minulle kerran baarimikko. Oli oikeassa. Häpeän tietenkin asiaa, mutta jos tuntuu pahalta - pakko se on purkaa.

Oikeastaa jännä juttu, miten elämä vain muuttaa ihmistä. Minä, joskus pelkuri. En tykännyt olla ihmisten kanssa - on nyt tahtomassa kuten - esimerkkinä - paikallisen Citymarketin iltavastaavaksi, asiakaspalvelua ja vaikeiden tilanteiden hallintaa. Asiakaspalvelu taitaa olla se mun juttu sittenkin. Isot kaupungit? Tietenkin sinne täältä pikkukaupungista lähteminen vähän pelottaa - mutta kuten viimeksikin... SE hetki, kun käveli ovesta sisään - jonka yläpuolella on iso paikkakuntakyltti HELSINKI. Se hymyilytti ja jotenkin vanhasta muistista tiesi - kuinka kaupunki on asettunut kartalle ja kuinka siellä menetellään.

Kai sitten on silleen tämä asia, että tämä yksilö - joka tammikuussa 1994 yritti tappaa itsensä - vittu - jaksaa tätä elämää.

En muuten tainnut edes muistaa vuonna 2014 sitä, että oli tuostakin yrityksestä kulunut 20 vuotta. Tosin - kun tietää itsensä - on aika varma, että olen siitäkin kirjoittanut tänne.

"Olla onnellisen masentunut" - oli joskus se miete - jota kannatin, se tuntui hyvältä, mutta nyt.. Kun lähestyy ikävuosi 40 niin asioilla on tapana muuttua ihan kenenkä tahansa päässä.

Asioilla on tapana muuttua..

Matkakuvaus kertomus.

 

01.06.2016
Matkakuvausta

Kävin tuossa viime viikonloppuna Helsingissä. Matka alkoi sillä, että Jämsän asemalla jostain syystä odottamani IC88 juna tulikin poikkeuksellisesti raiteelle yksi. Jämsässä yleensä junat käyttävät vain raidetta kaksi. Ellei sitten ole toinen juna odottamassa pääsyä kulkutielleen. Tuo kun on yksiraiteinen rata. Tällä kertaa niin ei asia ollut. Juna vain pysähtyi ykkösraiteelle ja raidenäytöt tiedottivat hienosti asiasta. Pysähtyy raiteelle yksi.

Junamatka meni ihan hyvin, en käynyt ravintolavaunussa, en löytänyt kanssamatkustajista edes hetken juttelukumppania. Tuo oli suora yhteys Helsinkiin, joten Tampereella ei tarvinnut vaihtaa junaa. Helsingissä ostin heti sen kolmen päivän seutulipun aseman kioskilta. Käy kaikkiin julkisiin. Siitä sitten kävelin Kamppiin ja tällä kertaa tämä matka oli se - jolloin sitä vuoroa 106 käytin viimeisiä kertoja. Siellä kun rakennetaan kiireellä metron uutta haaraa ja se sekoittaa koko bussivuorot. Julkinen liikenne siirtyy Helsingin ja Espoon välillä busseista raiteille maan alle. Siis ne vuorot, jotka käyttävät lauttasaaren siltaa. Tai näin olin ymmärtäväni paikallisesta tiedotuslehdestä.

Lauantaina käytiin Suomenlinnassa, mikä on kyllä hieno paikka. Raitiovaunulla kauppatorille Kampista ja sitten lauttaan. Kuvia tuli otettua. Tällä kertaa yhteisestä päätöksestä kavereiden kanssa - ei käytetty alkoholia. Oli raitis reissu. Tulimme sitten illansuussa lautalla takaisin ja ratikalla takaisin Kamppiin ja sieltä bussilla takaisin Espooseen.

Sunnuntaina lähdin yksin Helsinkiin, junan lähtöön kun oli tunti aikaa - niin kävelin ringin Helsingin katuja ja tuntui hyvältä. Sai olla tuntematon, kukaan ei edes tunnista edes näöltä. Palasin sitten päärautatieasemalla, jossa en mennyt tällä kertaa minuuttibaarissa käymään. Junani lähti raiteelta seitsemän, joten siirryin laiturin penkille, lähelle raidenäyttöä nauttimaan suuren rautatieaseman tunnelmasta.

Junani IC87 tuli ajallaan ja lähti ajallaan. Matka sujui taas hyvin. Ei tällä kertaa tapahtunut mitään hauskoja välikohtauksia. Ravintolavaunu sai olla ilman minua. Lapsi kysyi äidiltään, kun juna ei ollut vielä edes Orivedellä - että koska tulee se ensimmäinen tunneli? Sai odottaa kauan hän.

Jämsässä juna saapui jälleen raiteelle yksi, raiteella kaksi oli sen päivän myöhässä oleva IC88.

Eipä tällä kertaa tullut mitään isompaa paikkakuntarapulaa. ...sillä kyllä sovittiin että kesemmällä käyn uudelleen siellä. VR kun halvensi lippujensa hintoja niin menopaluun Jämsä - Helsinki saa taas alle 35e

Koulukiusaamisesta. YLE lähetti dokumentin Valkoinen raivo.

 

23.05.2016
Katsottuani televisiota

Yle lähetti hienon dokumentin "Valkoinen raivo" käsitteli koulukiusaamista. Tämä merkintä siis varmaan lähestyy niitä minun yöllisiä merkintöjäni.

Eli.

En muista sitä, vaikka tuntuukin siltä ja olen kirjoittanut siitä - että itsenäni olisi koulukiusattu. Varmaan asia on niin. Miten muuten olisi elämässä tuolloin sattunut mitä sattui. Mutta se - mitä ITSE tein. En halua saada sitä koskaan anteeksi.

Olen varmaan monesti sitä täällä kertonut - mutta olin koulukiusaaja ja ehkä pahin mitä voi ajatella. Vaikka itseänikin kiusattiin - niin se ei todellakaan antanut minulle syytä kiusata itseäni heikompia. Siis ihmistä, jolla toimi kunnolla vain kolme raajaa. Pahinta on kiusata heikompiaan ja minä itse syyllistyin siihen kuusitoistavuotiaana.

Kumpa voisi pyytää sitä anteeksi ja saada kuin vapautuksen?? EI TODELLAKAAN.

Olin koulukiusaaja / koulukiusattu mutta ensimmäinen asia tässä lauseessa on se pahin. Minulla ei ollut mitään oikeutta satuttaa toista ihmistä. Tein sen silti. Kait siitä syytä, että itselleni tulisi helpompi olo.

Ja mikä helvetin syy sekin nyt muka olisi.. Täysin paska. Sanoo aikuinen minä. mutta tuolloinen minä ei varmaan edes ajatellut muuta kuin jotain helpotusta asiasta.

Juuri nähty dokumentti oli hyvä. Valkoinen raivo. hieno käsite mielestäni. Sitä vain toivoo, etten itse ole sen kohde. En tahdo olla kiusaaja. Olin kiusattu ja se aiheutti sen, että olin sitten kiusaaja.

Monestikohan se tapahtuu? Jos on kiusaamisen uhri, niin on hyvin helppo siirtyä kiusaajaksi. Kaduttaa se hyvin paljon nykyään.

En tahdo edes saada sitä anteeksi. En koskaan. minulla ei ole mitään oikeutta edes pyytää mitään sellaista. Oikea rangaistus minulle tuosta on se, että minä TIEDÄN TEHNEENI PAHAA. Ja haluan siitä kärsiä kuolemaani saakka. Ei. En tahdo että kukaan antaa anteeksi sitä. Ja oma paha olo ei ole oikeutettu syy tehdä toiselle pahaa.

Silti tein ja mitä siitä sain? - Pahan olon lähteen, joka ehtyy vasta kun kuolen.

Minä en pysty muistamaan kiusaamisen takia paljoa ikävuosistani 9 - 17 vuotta. Silti sen muistan, että jossain vaiheessa minusta tuli kiusaaja. Ja se on elämässäni se asia jota oikeasti häpeän.

Se on hyvä, että osaa käyttää näppäimistöä silmät kiinni - sillä nyt ne ovat täynnä kyyneleitä.

Minulla ei ole oiketta saada tätä anteeksi. Kärsin siitä siis loppuelämäni ajan ja se on oikein minulle. En mielestäni ole itselleni liian ankara.

Ei minulla nyt muuta.Tää asia saa mut murtumaan. Nyt ja tulevaisuudessa. Elämäni pahin teko, jota kadun suuresti. 

Lisääntyvää lintupopulaatiota.

 

17.04.2016
Lisääntyvää lintupopulaatiota

Ensimmäisiä merkkejä haarapääskyistä olen jo huomannut. Kevät alkaa tulemaan toden teolla,vaikka mitä noi ennusteet kertovat pienistä kylmenemisistä.

Etelä-amerikassa, Ecuadorissa oli voimakas maanjäristys- voimakkuus 7.7 richteriä. Tuollapäin on kuollut siis ihmisiä, rakennuksia sortunut ja jälkijäristykset tulevat tuhoamaan ensimmäisessä järistyksessä hajonneet talot. Siis myös Japanissa koettiin tuossa ihan lähipäivinä voimakas maanjäristys. Kumpi uutisissa enemmän? Kehittynyt Japani vai köyhä Ecuador? Aika näyttää.

Grölandissa koettiin suuri lämpöaalto, joka sai sikäläiset ilmastotutkijat epäilemään - että ovatko instrumentit menneet rikki. Eli eivät uskoneet mittareitaan. Eräässä kylässä Grölandin länsirannikolla, huhtikuun korkein koskaan mitattu lämpötilaennätys on ollut +16c, mutta nyt siellä käytiin lähellä +19c astetta.

Se vaan, että jos siellä alkaa jäätiköt sulamaan, se pysäyttää merivirrat ja säät menevät sekaisin.

Säästä puheenollen.. Toivottu muutos on viimein tapahtunut: Ulkona sataa vettä rankasti. Katupölyt ja ilman kuivuus ovat tehneet kyllä pahaa. Siitepölykautta tässä odotellessa.. Vaihdetaan siis aihetta.

Tosin eipä mulla mitään ihmettä kirjoittamisen aihetta nyt ole. kiva kun alkaa tulemaan kohta kesä. Auttaa jaksamaan.

Lumirajan vetäytymisen aika

 

03.04.2016
Lumirajan vetäytymisen aika

Katselin eilen Napapiirin Sankarit 2 elokuvan ja hyvä oli. juonipaljastuksina se, että se on kuvattu Kolarissa ja siinä puhutaan Suomea! Juonipaljastukset päättyvät tähän. Muun laisia paljastuksia saattaa näiden lämmenneiden kelejen vuoksi tapahtua, jos tietynlaiset ja kokoiset herrasmiehet ahtautuvat liian pieniin verkka-asuihin. Jättäen kanssaihmisiinsä pienet epämielyttävät muistot. Kyseinen muistikuvan häivähdys syntyi Järvenpään Nordean konttorissa jonain keväänä yli kymmenen vuotta sitten.

On siis kevät. Lumirajat lähtevät vetäytymään ja maasto kuivuu. Elämä alkaa jälleen kukoistamaan kuoleman kauden jälkeen, jota myös talveksi kutsutaan. Kohta on ensimmäisten leskenlehtien aika. Lämmöt päällä taas, vaan kuinka monta vuotta enää.

Ennusteita on jouduttu tässä vähän tarkistamaan. Eli se kuinka nopeasti esim. Grönlandin jäätiköt sulavat tukkien Golfvirran - aiheuttaen Suomeen pysyvän helvetin, kesän osuus katoaa kartalta. Ja kyllä - en osaa tässä vaiheessa aikaa kirjoittaa Tanskalle kuuluvan vihreän saaren suomenkielistä nimeä oikein. Jatketaan siis huolimatta juttua.

Uusi ennuste kuului, että meret nousevat metrillä vuoteen 2050 mennessä ja vuoteen 2100 mennessä merissä olisi pinta 15 metriä korkeammalla kuin nyt. Myös myrskyt lisääntyvät ja voimistuvat. Nykymaailma, joka elää 1940 - 50 luvulla syntyneiden päättäjien tahdissa - ei tule selviämään. ainakaan nykytahtia. Ja lisäksi on sekin asia, jonka tässä selitän vertauskuvalla.

Jos veneen tappi pettää ja vettä aikaa tulemaan sisään. Kumpaa tehdä? Äyskäröidä ja suotaa rantaan vai alkaa rukoilemaan että asia hoituis siten.

Oulun poliisin partioauto sai pohjoispohjalaiselta naiselta hehkuvanpunaiset pusun. huulipunajäljet poliisiautossa. Siirryin siis kotimaan uutisiin, mitä täällä on tapahtunut - ja millä on paljon enemmän enemmistön mielestä viihdearvoa - mitä sillä että jos alkaisi miettimään, ettei kauhuskenaariot toteudu. Mutta pintaliitoelämä on mukavempaa nuoremmasta ikäpolvesta.

Tai ehkä asiat eivät ole noin, on poikkeuksiakin. Kuten se Jämsäläinen, 20 vuotias tyttö joka rakentaa Keniaan lastenkotia. On nyt paikan päällä tekemässä asioita. Hänen perustama hyväntekeväsyysjärjestö antaa vähän toivoa siitä - ettei toi nuoriso nyt täysin pilattu sukupolvi ole. Täydet arvostukset hänelle.

Toivottavasti saa innostettua muita ikätovereitaankin tekemään hyvää maailmassa.

Hurraahuutoja! se kirjoittaa yöllistä

13.03.2016
Hurraa - se kirjoittaa ns yöllisiä

Suljen silmäni ja kirjoitan esimerkkilauseen, vain tarkistaakseni että toimivatko aivoni kuten pitää.

Tämä on tietenkin se hetki, kun ajattelen avaavani silmäni - että olen tehnyt virheitä. Aivot siis eivät toimi enää tai jotain. Avataan silmät ja näen , että.. olen tuottanut virheettömiä sanoja. Hyvä. Sillä tahdon joskus tätä - siis että kirjoitttaa ja kuuntelee samalla musiikkia. Se onnistuu parhaiten silmät kiinni.

Bändi olisi sellainen kun the year of no light. Instumentaalia. Siis tämä olisi yöllistä ja testattu se - että kaikki mitä ajattelen vain tulostuu sormien kautta tietokoneelle. Joten mitä tässä sitten miettisi. Mistä pitäisi kertoa..

En ihan ole onnellinen elämääni tällä hetkellä. Saisi olla paremmin. Onhan noita töitä, lainausmerkkejä en osaa laittaa silmät kiinni. Sillä työ on minun mielestäni sellaista, josta saa rahaa - jonka nimi on palkka. Varsinkin näinä ikävuosina,mitä elän. Kai sitä pitää olla sentään siihen tyytyväinen, että ainakin ammattitaito pysyy hallussa. Osaa myydä ja sitä rataa.

Asiakaspalvelu.. Aika jännä asia, että siihen sitten tämä ihminen päätyi ammatinvalinnassaan. Minähän olin nuorempana aivan lukossa, kun oli puhuttava tuntemattomille. Mutta nykyään.. Hyvin sillä saralla menee, ja kentes ehkä olisi muistettava se - että joskus on mennyt huonomminkin.

Ikää kun vain tulee muillekin lisää. Hautajaisia on siis odotettavissa ja menetyksistä selvittävä. Tulevaisuudessa tulen lukemaan näitä sanoja ja varmaankin silloin mietin, että kaiketi taas olisi hyvä vain luotettetava itseensä. Ei nyt ole masennusta päällä, kenties tämä olo on tähän ikään käyvää yleistä pettymystä elämään.

Tiedossa on, että tulen kyllä vielä murtumaan sen isyysasian takia. Se vain on niin syvällä, ettei millään määrällä järkipuheita sitä tunnetta hiljennetä.

Onneksi se taitaa olla nyt se ainoa isompi asia, jota en oikein osaa hallita. Surullista, mutta totta. Tahtoisin nyt olla jo isä, perheellinen. hyvässä ammatissa, tehnyt työuraa ja kai itseäni tunnetuksi.

noista asioista on saattanut tulla tehdyksi toteen, vain se jälkimmäinen. Ne lehtijutut..

Olin paikallislehden etusivulla ja sitten siinä Meidän perhe -lehden artikkelissa. Tehnyt itseäni tunnetuksi. Onneksi Jämsässä ei enää paljon kukaan tuntematon tunnista. Ainakaan ei ole tullut tervehtimään, ei edes ohimennen.

Talvi on onneksi kohta loppumassa. Tuosta nimittäin tuli mieleen yksi tapaus. Oli näitä helvetin kirkkaita päiviä ja mä siristin silmiäni vain sen verran, että suunnilleen näen tuleeko joku auto päälle. niin silloin joku tuntematon ääni tervehti mua. Vastasin kyllä jotain, mutte kun en vain nähnyt että kuka se oli.

Talven valkeus on murhaa. Mutta muuten ei ole mitään kuulunut kummastakaan. Olihan se facebook- viesti viime kesänä, johon olisi ollut kiva vastata. Mutta kosta kyseessä facebook - niin empähän tiennyt saaneeni viestiä. Kesällä sitä kun käytti mobiilisovelluksella. Samapa toi.

Ei siis masenna? Kysymysmerkki aiheellinen, mutta jää nyt vaille sen kummempia analysointeja. Kuitenkin kuulokkeissa kuuluu yhtye nimeltä totalselfhadred. Olen vain tykästynyt yhtyeen musiikkiin.

Matkaa siis on tehty niistä ajoista, kun perheneuvolassa 16 vuotiaana olin lukossa kun piti keskustella vanhempien läsnäollessa asioista. Kiitos koulukiusaamisesta saadun vakavan masennuksen.

Siitä parin vuoden kuluttua, elämääni astui Jyväskylä. Pikkuhiljaa aloin aikuistumaan. Rankassa ympäristössä, mutta kuitenkin. Niiden vuosien jälkeen Järvenpää tuli mukaan elämääni. Sekä rautatiet. Junamatkustamisen opetteleminen antoi minulle uskoa itseeni. Ja luottamusta. Ehkä siksi mä nykyään niin paljon junista tykkäänkin. Kiskojen päällä oli hyvä rakentaa elämäänsä. Ennen kesää elämäni kulkee niitten päällä vielä Helsinkiinkin.

Että se pikkupoika, joka joskus pelkäsi isoja kaupunkeja - kuten Jämsää - nyt suunnittelee Helsingin matkaa.. Elämä on ja en tiedä sitten sitä, kun minulle on sanottu - kun ollaan elämästä juteltu - että minä olisin vahva ihminen.

Kai se totta on, vaikkei siihen itse aina uskokaan.

Hamekankaatkin karkaavat

 29.02.2016
Karkauspäivä, seuraavan kerran neljän vuoden kuluttua

Tänään siis vietettiin karkauspäivää. Siis siihen kuuluu ei niin vakavasti otettava kosintaperinne. Että naiset kosivat ja kieltäytyjä saa ostaa tälle hamekangasta. Tein tuosta sukupuolineutraalin lauseen. Sillä nykyään on sallittua myös se, että naiset voivat kosia myös naisia. Mitenkä sitten on sen hamekankaan laita? Flannellia. Miksi tuosta tuli heti flanelli mieleen.. Kai joku aivotappomedian aiheuttama aivopesu on tuottanut tulosta.

Wikipediasta ei sitten löytynytkään artikkelia karkauspäivästä. Uudelleenohjaus sivulta Karkauspäivä sivulle karkausvuosi ja sillä asiaa roomalaisten ajoista ja nykysen kalenterin syntymävaiheista. Ehkä sitten neljän vuoden kuluttua sieltä löytyy tuo hamekangas asia.

Ellei sitten, ennen sitä ole Neptunut törmännyt maapalloon. Google sky mapin mukaan maan ja auringon välissä olisi nyt neptunus. Todellisuus taitaa olla kuitenkin sitä luokkaa, että kyseinen planeetta on hyvin kaukana auringon takana maapalloon verrattuna. Joten ei vielä ole kosmisia törmäyksiä tulossa.

Tosin se komeetta apophis on koko ajan tulossa lähemmäksi maata. Tuleeko siitä sitten koominen kosminen törmäys tai sitten ei. muistaakseni vuosiluku olisi 2029 kun toi ennustettu ohilento / törmäys tapahtunee. Vuoteen 2020 on enää jotain 3 vuotta ja kymmenen kuukautta, jos aivoni nopeasti toimien saivat tämän laskutoimituksen aikaan.

Tilanne on nyt se, että silmät kiinni kuuntelen Amerna-yhtyettä. Sormet näppäimistöllä. En ole pitkään aikaan näin kirjoittanut. Tuntuu hyvältä. Voisin vaikka noita tekstejänikin vähän eteenpäin kirjoittaa.

Tosin nyt on siis karkauspäivä ja tarkoittaisiko se nyt sitä, että olisi katsottu menneisyyteen, että olisiko jotain mielenkiintoista kirjoitettu edellisinä karkauspäivinä? Empä taida jaksaa. Että vuoteen 2020 tiedoksi, karkauspäivänä 2016 ei tapahtunut sulle mitään ihmeellistä. Et käynyt edes ulkona.

Mitä sitä aina ulos mennä, olihan tuossa viikonloppuna tarpeeksi sosiaallista elämää.

Eipä tällä kertaa sen kummempaa tule mieleen. ehkä joskus sitten taas.

Elämän peilausta Online Suicides - dokumentin katselun jälkeen.

 

09.01.2016
Yöllinen.. VHS tallenne sai ajatuksia aikaan.

Olen täällä kertonut joskus dokumentista nimeltä "online suicides" Satuin löytämään sen VHS-kasetin jolle se oli tallennettu kymmenen vuotta sitten. Linkki

Tuli mieleen, että minullla on täällä iso arkisto tekstejä, joissa olen itse purkanut masennustani tarinoihin, jotka päättyvät mustasti. Pitäisikö siis minulla olla vastuuta siitä - että myös toitotan täällä asiaa siitä, miksi asia on näin?

Eli tarkemmin kerrottuna: Tekstejeni tarkoitus on purkaa pahaa oloa ja toivomuksenani on se, että niiden lukeminen auttaa muita - jotka voivat pahasti. Itselläni nyt ajatuksena olis kai jatkaa elämää.

Vuosi 1996 taisi olla 20 vuotta sitten, se vuosi oli elämäni ensimmäinen Järvenpää kokemus. Aikuistuin. Opin että itse osaan tehdä asioita kuten matkustaminen. Itsetunto kun oli noina vuosina aika alhaalla. Yksi suhde kyllä auttoi siinä asiassa, mutte siitä sen enempää. siitä on täällä kerrottu tarpeeksi. Lue tekstiarkistosta Losin my religions.

Mutta se aika, siis kaiketi 21 vuotta tästä hetkestä ja se mitä asioita tuossa dokumentissa tuli esille. Ihmisilla saattaa olla 'aineita' hallussaan, joilla ei kestäisi kuin kymmenen minuutta loppuun.

itselläni oli.. satsi. Tallessa sitä varten, että jos sitä tappaisi itsensä tänä iltana? Se oli tappaja annos murskattuja unilääkkeitä. Kai ne oli jossain muovipussissa. En enää muista.. Mutta mä selvisin siitä ajasta. Olen tehnyt itsestäni oikeastaan helvetin hyvän ihmisen, joka nyt näinä päivinä vähän murenee.

Mutta tähdennän sitä sivulausetta - etten ole itsetuhoinen näinä päivinä, vaikka elämä (maailma) on mitä on. Monet ovat. Ja kenties löytävät kotisivuilleni.

On hyvää purkamista kirjoittaa tekstejä, tarinoita jotka eivät aina pääty hyvin. Jotenkin siinä aina purkaa pienen palan ahdistuneisuuttaan ja samalla toivoo - että tekstin lukia saisi saman kokemuksen. Uskon että jos ihminen lukee teksin, joka käsittelee sitä kuolemaa oman käden kautta - niin se vähän auttaa. Kenties teksteihini olisi suhtauduttava siten, että ne ovat vain osa matriisia joka tekee minusta ihmisen.

Sori, en keksiny parempaa lopetusta tuolle lauseelle - teen sen joskus. Perusajatuksena olisi se, että mä olin pohjalla. Mutta mä selvisin.

Se pitäis itse näinä päivinä sitten muistaa ja lähitulevaisuudessa. Nyt on vuosi 2016, täytän tänä vuonna 40 vuotta.

Kerran oli aika, jolloin vakavasti en uskonut eläväni edes 19 vuotiaaksi.

Tää äijä pärjää. Kunhan ei riko mieltään.

Elämän kohokohtia Helsingin päärautatieasemalla.

 

03.01.2016
Vuoden ensimmäinen.

Ja kohokohtia elämästä. Kävin uutena vuotena jälleen Helsingissä. Ei matkakuvausta, vaan kohokohtia elämästä.

Helsingin päärautatieasema ja Minuuttibaari. Myönnetään, kävin yhdellä. Paikassa soi Radio Rock, jossa ensin tuli listaa missä miehen ei kannata pitää verkkareita. Kuten kauniin naisen nähdessään ja muuta erektiovitsin tynkää. Mutta sitten se tapahtui. He soittivat Johnny Cashin "Hurt" kappaleen. Mahtava hetki. Mahtava kappale ja minä istuin vastapäätä sitä uusittua näyttöä, jossa näkyy lähtevien junien listaus. Puluraukka etsi ruokaa ihmisvilinässä ja hyvää musiikkia. Lähdön tunnelma valmiina ja täysilä.

Päätin että tämän hetken tulen muistamaan lopun elämääni. Jotenkin onnellinen hetki keskellä Helsinkiä, paikassa josta tykkään paljon. Samalla katsellen ihmisvilinää ja taisi siinä junakin lähteä kun näyttö muuttui. Aivan mahtava tunne! Kuten maailma hetkeksi oli samalla linjalla ja minä hymyilin tunnetta. Sitten maailma jatkui, kappale loppui - paikkaan tuli uusi lasti ihmisiä ja kuten kuppilan nimi sanoo - ei sinne asumaan jäädä - joten tyhjensin tuoppini ja lähdin odottamaan intercityjunaa Jyväskylään.

Junassa sitten kävi niin, että kanssamatkustaja ei ollut osannut käyttää junan vessan oven lukitusnäppäintä vaan säihkähti. Oven valot paloivat vihreinä. Pyysin siltä naiselta anteeksi enkä loppumatkaan sitten käynyt vaunussa numero neljä. Istumapaikkani oli vaunussa kaksi, mutta ilmeisesti muutkaan eivät käytä rautatieaseman vessoja. Jämsässä sitten autoin näkövammaisen naisen junasta ulos asemalaiturille, jossa häntä tulleet saattajat odottivatkin. Sain kiitoksen.

Kyseessä ei siis ollut se sama nainen, jonka vessapuuhat keskeytyivät valtion rautateillä kulkeneessa intercityjunassa ennen Toijalaa.

Matkat menivät hyvin ja taas on kuten akut ladattuina. Sekä alustava päätös tehty, että kyllä ennen kesää - Näen Helsingin uudelleen.