Elämän kohokohtia Helsingin päärautatieasemalla.

 

03.01.2016
Vuoden ensimmäinen.

Ja kohokohtia elämästä. Kävin uutena vuotena jälleen Helsingissä. Ei matkakuvausta, vaan kohokohtia elämästä.

Helsingin päärautatieasema ja Minuuttibaari. Myönnetään, kävin yhdellä. Paikassa soi Radio Rock, jossa ensin tuli listaa missä miehen ei kannata pitää verkkareita. Kuten kauniin naisen nähdessään ja muuta erektiovitsin tynkää. Mutta sitten se tapahtui. He soittivat Johnny Cashin "Hurt" kappaleen. Mahtava hetki. Mahtava kappale ja minä istuin vastapäätä sitä uusittua näyttöä, jossa näkyy lähtevien junien listaus. Puluraukka etsi ruokaa ihmisvilinässä ja hyvää musiikkia. Lähdön tunnelma valmiina ja täysilä.

Päätin että tämän hetken tulen muistamaan lopun elämääni. Jotenkin onnellinen hetki keskellä Helsinkiä, paikassa josta tykkään paljon. Samalla katsellen ihmisvilinää ja taisi siinä junakin lähteä kun näyttö muuttui. Aivan mahtava tunne! Kuten maailma hetkeksi oli samalla linjalla ja minä hymyilin tunnetta. Sitten maailma jatkui, kappale loppui - paikkaan tuli uusi lasti ihmisiä ja kuten kuppilan nimi sanoo - ei sinne asumaan jäädä - joten tyhjensin tuoppini ja lähdin odottamaan intercityjunaa Jyväskylään.

Junassa sitten kävi niin, että kanssamatkustaja ei ollut osannut käyttää junan vessan oven lukitusnäppäintä vaan säihkähti. Oven valot paloivat vihreinä. Pyysin siltä naiselta anteeksi enkä loppumatkaan sitten käynyt vaunussa numero neljä. Istumapaikkani oli vaunussa kaksi, mutta ilmeisesti muutkaan eivät käytä rautatieaseman vessoja. Jämsässä sitten autoin näkövammaisen naisen junasta ulos asemalaiturille, jossa häntä tulleet saattajat odottivatkin. Sain kiitoksen.

Kyseessä ei siis ollut se sama nainen, jonka vessapuuhat keskeytyivät valtion rautateillä kulkeneessa intercityjunassa ennen Toijalaa.

Matkat menivät hyvin ja taas on kuten akut ladattuina. Sekä alustava päätös tehty, että kyllä ennen kesää - Näen Helsingin uudelleen.