Matkakertomus. Toijalan jälkeen sähkövauriota

 

03.08.2016
Pläjäys

Pläjäys on sana, joka oli tänään uutisotsikoissa. Joku lokki oli kantanut kilon painoista lahnaa - joutunut häirinnän kohteeksi muiden lintujen toimesta ja pudottanut sen kilon lahnan. Suoraan jonkun tontille, joka siitä sitten tietenkin julkisuutta oli hakenut.

Paljon tapahtuneita asioita ja myös rentoutumisia järvellä soudellen on ollut tämä kesä.

Lyhyt matkakertomus näin alkuu. Olen paljon mennyt junilla, jos karkeasti laskisi tuon 350 kilometriä - joka on Jämsästä Järvenpäähän (laskussa myös muut junamatkat) - niin se menisi näin. 5 vuotta Jäkessä, 10 kuukautta. kaksi oli lomakuukauksia. Joten.. Kävin keskimäärin kaksi kertaa kuussa Jämsässä. joten

10 x 10 = tulos x 5 + 6 x 350 + muut junareissut: Kilometrejä olen siis mennyt vähän alle 6000km raiteilla. Eikä koskaan ole sattunut seuraavaa.

Aika hauska juttu kylläkin. Junani lähti Tampereelta ja päätin, ettei yksi olunen nyt ravintolavaunussa haittaa. Vitsailin vielä siellä, ettei tää matka nyt yhteen kaljaa katkea. JA samassa tuli kuulutus. Junaliikenne seis välillä Toijala - Riihimäki ukkosen aiheuttamien sähkövaurioiden vuoksi.

No siinähän sitten seistiin vähän aikaa. Ensin puoli tuntia junassa, onneksi ilmastoinnit toimivat. Oli nimittäin hellekausi tuolloin. Sitten tuli kuulutus, että busseja tilattu. No siinä sitten noin 200 ihmistä meni Toijalan aseman eteen, josta kiireellisimmät noukki yksi bussi. Muita ei tullutkaan, vaikka piti. Toijalan asemalla on paikallinen taksiyritys - jolle tämä hetki oli kultaa. Parit tilataksit siitä sitten lähti. Kului tunti ja tuli katsottua viimein se Toijalan asema sisältä. Ei kioskia. Sitten tuli tieto että kaikki takaisin junaan! Rata toimii jälleen! JA junassa todellakin oli tunnelmaa.

Yhteinen kokemus kun yhdistää ihmisiä.

Saavuin Helsinkiin seitsemän maissa ja Espooseen pääsin kahdeksan maissa. Ehti kauppaan. Tämä reissu oli juomista varten. Edellinen oli täysraitis ja sellaisia tulee olemaankin aina välillä. Asiat kun muuttuvat.

Paluumatkalla ei tapahtunut paljon mitään ihmeellistä. Juna oli ajoissa Jämsässä - josta kyydillä mökille asumaan pariksi viikoksi.

Tuli elokuu. Eilen, toinen päivä tätä kuuta.. Ai että. Oli hyvä päivä.

Olin sitä mieltä, että päivästä tulee yhtä helvettiä. Mutta ei niin käynyt. Mä loistin myyjän töissäni, asiat vain palautuivat mieleen ja asiakkaat olivat kivoja.

Siis sitten kun sinne pääsin. Odotin Jämsän asemalla bussia jota ei kuulunut. Seuraava tuli ja kerroin sen kuskille, että missäs se edellinen bussi oli - kun ei tullut. Kuski poistui bussista, alkoi satamaan vettä. Kuuntelin sitä bussissa. Kunnon ropina. Sitten se kuski palaa paita sateesta märkänä ja sanoo - että..

Sen vuoron, jota olin odottanut - oli käynyt moka.

Hän oli UNOHTANUT ajaa sen vuoron! Busseillakin on tullut mentyä yhteensä jo vissiin tuhat kilometriä - niin ensimmäisen kerran näin tapahtuu.

Sain töiden jälkeen napauttua joen rannasta ihan mahtavan valokuvan pilvistä, ne muodostivat taivalle niin ukkosia - kun hahmoja. Kuva tullee sivuille joskus. Mahtavan päivän kunniaksi kävin terassilla ja sieltä poistuttuani törmäsin ystävääni. Siihen joka juuri on tullut isäksi.

Aivan mahtava uusi muisto Jämsän torilta. Minä näin ystäväni lapsen ekaa kertaa. Ja kun itsellänihän on asioita päässäni sen isyyden vuoksi, niin oli täydellisen mahtava olo kun katsoin sen nuoren isän hymyä kun katsoi tyttölastaan vaunuissa. mä kun peilaan hyvin ihmisten tunteet..

Kaunis hetki elämässä.

Tähän astisista muistoista Jämsän torista - se paras. Tulen aina muistamaan.

hitto.. taas pitänee kohta pestä silmälasit. Oli se vaan nii hemmetin mahtava tunne peilata. Kaverini hymyn tulen muistamaan.

Se oli tiistaina. Tänään keskiviikkonakin oli hyvä päivä. Tuossa illalla sain viimein pari mahtavaa ideaa siihen mun uusimpaan tekstiin - sellaisia ideoita - että saan sitä eteenpäinkin.