Kananmunia, susia.. Tänään on 27.

27.01.2008
Tänään on 27.

Aamun ensimmäinen kahvi. Hitsi, kun mä osaan keittää tosi hyvää kahvia - ja muutkin ovat sitä mieltä.

Tammikuun 27. vuonna 2008. Muuttuvaa faktatietoa, joka on voimassa vielä tämän päivän. Perustamme elämämme faktatietoihin, kuten se että jos pudottaa kananmunan lattialle - niin se särkyy. Jos elämäämme eivät ohjaisi faktat - niin se esine voisi vaikka jäädä ilmaan kellumaan taikka sitten pudota ylöspäin jolloin se rikkoontuisi kattoon - mutta jätökset valuisivatkin kohti seinää.

Tuollainen epäsäännöllinen maailma tekisi elämästä aika vaikeaa, joten - vaikka mikä olisi uskonnollinen vakaamuksenne tai olisitte kuka tahansa - niin faktat ohjaavat elämäämme. Jos esimerkiksi palovarotinta huonommin rääkyvä ja hittimusiikilla ihmiskuntaa rienaava Rhianna, paavi sekä afrikan sademetsien alaston alkuasukas pudottaisivat kananmunan - niin se tippuisi alas ja särkyisi.

Joten faktat ohjaavat kaikkien elämää. Oli hän sitten aivopesumusiikkia luova turha tähtönen, uskonnollisen maailman johtaja taikka sitten onnellinen ihminen, joka ei elä länsimaiseen kiireiseen ja tavaraa palvovan sivistyksen mukaan - niin faktatieto kananmunan käyttäytymisestä patee heihin kaikkiin.

Alkujohdannon jälkeen.. merkintään.

Paikallislehden etusivulla on kuva susiparista, siis kyseessä ihmisen koiria satunnaisesti syövät sudet. Minä kyllä näkisin kerrostaloasuntoni ikkunasta susirajalle, jos puusto olisi poissa blokkaamassa maisemaa. Aivan, blokkaamisella tarkoitettiin ennen sitä että joku esti jotain. Nykyään se tarkoittaa suosittua nettijulkaisun ilmeämismuotoa. Villieläin: susi.

Otsikko kuuluu: Susipari etsii sijaa. Uusi lauma on syntymässä ja sitä yritetään estää. Minulla on omakohtaisia kokemuksia siitä, kun on mökillä yöllä ukona pissalla ja kuulee järven toiselta puolelta suden ulvontaa - niin se saa kummasti kaaren pitenemään.

Tietohallinnon ja toimistopalveluiden merkonomi pelkää susia. Jep. Vaikka meillä on teknologiaa - niin alkukantaiset pelot elävät ja voivat hyvin.

Tänään on vapaapäivä. Työmatkoillani olen kyllä tavannut villieläimiä. Siis pari rusakkoa ja kolme oravaa. Tää kaupunkihan on ympäröity metsillä.Lämpötilat tältä päivältä tietty voisin arkistoida.
eli kylmin lämpötila välillä 26.1.2008 - 27.1.2008 oli -6.4c. Lämpimintä arvoa en arkistoi - koska olen näemmä unohtanut nollata digitaallisen mittarini muistit.

Kirjoittamisestani..

kirjoitan, siis olen. On sivujeni slogan. Siis olen nettikirjailija. Pari tekstiä on hukassa, mutta kolmas löytyi. Nämä tekstit ovat sellaisia "kehitettäviä"

Koska taannoin silloisesta koneesta levisi se kovalevy - niin siinä meni yksi tekstinalku jota pidin hyvänä. siis kertomuksena matkasta kilpisjärvelle ( tai johonkin muualle pohjoiseen ) Kehys oli se, että kun on tapahtunut kylliksi asioita - niin mies ei kestä. Ei siis ideana ollut itsarikertomus - vaan tarina joka rakentuisi enemmän muistikuvien ja reaaliajassa tapahtuvien tapahtumien varaan. Lisähohtoa toi se, että tämä päähenkilö lähtisi Jämsästä Tampereen kautta junalla pohjoiseen, tampereella tapaisi naisen jonka kanssa jakaa hyttinsä - koska tämän naisen hyttiin on humalainen oksentanut.

Matkalla sattusii parempi tutustuminen. mutta siten, että päähenkilö mies Jämsästä - ei kertoisi kuin tipottain historiastaan. Kotikaupunkiin jäi sotkuinen ihmissuhde.

kai sen lukeminen kiinnostaisi ihmisiä? Voinhan mä kirjoittaa sen joskus uudestaan - siis sen alun.

tekstiarkistoni avautuu tuolta http://simopahula.fi/tekstit/tindex.htm

Ennusmerkkejä

 

17.01.2008
Ennusmerkkejä.

Televisiosta on tullut tässä loistava dokumenttisarja Massiivinen Tuho, joka on kertonut Yhdysvaltoja uhkaavista luonnonkatastrofeista. On ollut jakso, joka on kertonut suuresta maanjäristyksestä sydänmailla joka aiheuttaisi massiviset tulot ja taloudellisia menetyksiä. Hurrikaani Katrina jo tapahtui - ja sama voisi tapahtua New Yorkissa. Taas: miljardien dollareiden tuhot. Yhdysvallat ulottuu kokonaisen mantereen puolelta toiselle ja on maantieteellisesti epävakaalla alueella. Heillä on tornadoilta, hurrikaaneja ja maanjäristyksiä. Luonnonilmiöt voimistuvat tuon ilmastomuutoksen myötä.

Jos oletettaisiin, että se maanjäristys - voimakkuudeltaan 8 richteriä - sattuisi samaan aikaan kun Hurrikaani osuisi New Yorkiin ja lisätään yhtälöön myös Los Angelesiin ennustettu massivinen maanjäristys. Eli miten riittäisi sen supervallan varat? Entä vaikutus maailmantalouteen? No sen näkee sitten kun asiat tapahtuvat. Luonnolle ihminen ei voi mitään.

Tulvia tulee olemaan. Mä muistan viime kesältä yhden sademyräkän aikana - kun olin töissä. Satoi niin, että vesi alkoi tulemaan nosto-oven alta. Trombi kaatoi kaksi vuotta sitten mökiltä pari puuta. Myräkät ovat voimistumassa myös meillä.

Nyt on tammikuun puoliväliä ja katsoin juuri lämpömittariani. +4.6 astetta. Pariin talveen ei ole tullut kunnolla lunta vasta kun tammikuun lopussa - siis että se pysyisi maassa enemmän kun kaksi viikkoa. Helmikuussa pitäisi olla kunnon pakkaset. Viime vuonna se oli sitä -36 astetta kun kävelin töihin.

Nyt - tällä hetkellä Australiaa kohti on tulossa sykloni Funa. Uusia myrskyjä tulee aina.

Voimakkuus kasvaa. Ilmastonmuutos kiihtyy ja saasteet pitäisi saada kuriin. Ok.. ei voi enää estää ilmastonmuutosta, ihmiskunta voi vain laittaa esteitä sen tielle.

USA on mahtimaa - mutta entä jos monta suurkatastrofia sattuisi samaan aikaan?

Olen huomannut sen, että vahvakin pullo särkyy kyllä, kunhan saa kyllin monta iskua.

Unissakävelijät syyntakeettomia?

 

09.01.2008
ihmisen toinen puoli

Ihmisen toinen ja pelottavampi puoli on uniaika.

Kun ihminen herää unesta tajuttomaan tilaan - niin hän ei ole se sama mitä on valveilla ollessaan. Liikkeet voivat olla robottimaiset. Ilme kuin kuolleella ja se voi vaistomaisesti puolustautua jos sitä koskettaa. Yöllä jos herää ja tekee jotain - niin aamulla sitä ei välttämättä muista. Minä toimin niin viime yönä.

Mulla on ollut oikea ranne kipeänä tässä parina päivänä ja olen käyttänyt siinä sideharsoa koska se auttaa asiaan. No niin mä laitoin viime yöksikin sen harson ranteeni ympärille ja nyt aamulla sitä ei ollut siinä. Ajattelin ensin, että se on lähtenyt itsekseen irti yön aikana ja purkaantunut - mutta sitä ei löytynyt sängyn läheisyydestä tai itse patjan päältä.

Löysin sen huoneen toiselta puolelta siististi rullalle kiedottuna. Itse mä olen sen tehnyt - mutta en todellakaan muista tapahtumaa. Luulisi kuitenkin sen jäävän ainakin lyhytkestoiseen muistiin kun ottaa sideharson pois kädestään ja kietoo sen rullalle. Siinä kuitenkin kuluttaa aikaa sen minuutin. Muttei mitään. Ja harso oli kiedottu vielä kauniisti - eli olen käyttänyt siihen aikaa. Jännän pelottava asia.

Kerran - tästä on aikaa, asuin vielä Kaipolassa tuolloin - mutta yhtenä yönä ilmeisesti olin kävellyt keittiöön ja nostanut mikroaaltouunin pois liesituulettimen päältä pyödälle. Enkä siitäkään ollut muistanut mitään.

Kun herää unesta siten, että jos on unessa puristanut jotain esinettä - niin se voi tuntua vielä hetken kädessä aivan kun se olisi vielä siinä. Vaikka tajuaa itse että on herännyt, niin unessa sattuneet asiat saattavat olla mielletty tapahtuneeksi.

Unissakävely. Onhan niitä tarinoita, että joku olisi jopa ajanut unissaan autollaan pitkän matkan ja perillä tappanut ihmisiä. Se tapaus taisi päättyä siten, että tekiä todettiin syyntakeettomaksi. Lisätietoa tuosta,
voiko unissakävely toimia murhaajan puolustuksena?

Ihmisen toinen puoli. Silloin kun vain alkuaivot määrittävät toimintoja. Nukkuvan ihmisen silmät pyörivät luomien takana - totta, tutki vaikka lähimmäistäsi sen nukkuessa. Varaudu selittämään vastaus kysymykseen "mitä hittoa sä oikein teet!?"

Nukkuva ihminen on erilainen kun valveilla ollessaan. Varsinkin jos kävelee unissaan mutta taju on poissa. Hän ei vastaa kysymyksiin. Hän saattaa puolustautua vaistomaisesti.
kirjoitin tästä aiheesta merkinnässä 17.12.2007 - unredi tots

Aamuyösin minä olen toisinaan luovimmillani, siis jos satun heräämään siten - että näkemäni outo uni on vielä terävänä mielessäni. Siten on seuraavat tekstini syntyneet mm.

Nightmare 1. - Nightmare 266 - Nightmare 3a - Nightm.1-77

Jos vielä joskus sais kirjoitettua jotain. vähän liian hiljaista siltä rintamalta

Ajatusvirtaa tammikuussa 2008

 

02.01.2008
+600c lämmintä

Kuusisataa astetta lämpöä ja musiikkivalintana tietty on KoRn. Kynttilänvalon antama primitiivinen vaikutelma on omiaan luomaan tänne sopivan vaikutelman siitä, että mitä on suora, elossa olevan toissijaitsen pullohuonevastaavan ajatusvirta.

Tämä on suoraa ajatusta, hermosolujen välistä impulssien vaihtelua aivoissani ja käsieni lihaksissa. Silti automaattista, voin vaikka sulkea silmäni ja antaa tilanteen vain valua näppäimistön kautta muiden ihmisten tietoisuuteen. Silmäni ovat nyt kiinni. Pikkuhiljaa katoaa se kuvio pois miesteäni - jolla ohjaan sormiani nappuloilla. Kytken itseni tietokoneeseen. Suoraa ajatusvirtaa. JA mistä. Suuri pimeys täyttää tajuntani. Minä en näe muuta kuin sen hemmetin kaavion mielessäni - jolla liikutan sormiani. Tämä kaavio tuntuu kuin sokeiden pistekirjoitukselta.

Avataan muistot, kaivetaan asioita ylös mielestäni. Tänään? No, tänään oli hyvä päivä. Mä jaksoin paremmin tänään. Minä tiedän mistä se aiheutui. Siitä, että sain viimein sitä vaihtelua elämääni. Siis siellä kaukana mä toimin itsenäisenä ihmisyksilönä tuntemattomien keskellä. Siellä kukaan ei kuten tunnista minua mielessään. Suuri sisäinen rauhako? Oikeastaan kyllä.

Ajatusvirta uhkaa katketa, joten suljen jälleen silmäni ja vain alan kirjoittamaan kaikki mitä mä ajattelen maailmasta. Otoksia historiasta? Spekulaatioita tulevaisuudesta? Entä jos olisi tulevaisuus, jossa noi kaksi kuten sekoittuisivat? Tässä vaiheessa avaan mittakaavan käsittämään koko maailmaa. Pyörä tullaan keksimään uudelleen, historia toistaa itseään. Suuret kansakunnat ovat ennenkin tuhoutuneet ennemmin tai myöhemmin. 1000 vuotta on pitkä aika, jolloin valta vaihtuu monesti välittämättä teknologian tasosta.

Tulevaisuus huono? Totta helvetissä! Eikös tässä ole meillä kaikilla sellainen kun rajoitettu elinaika päällä? Siis ihminen ei elä 500 vuotta -vaikka valoisemmissa skenaarioissa ihmisen fyysistä elinikää pystyttäisiinkin nostamaan rajusti. Entä henkinen puoli? Kenties siinä 500 vuodessa ehtisi kyllästyä elämään. Pitää muistaa - ettei toi korotettu elinaika koske tietenkään kaikkia automaattisesti. Eli tuttavia ehtisi kuolemaan aika iso kasa ennenkun itse delaisi pois. Maailmakin ehtisi muuttumaan ja paljon. Katson vaikka omaa elinaikaani - joka on biologisessa mielessä kohta 32 vuotta.

Maailma on paljon erilaisempi paikka nyt vuonna 2008 - mitä se oli vuonna 1976. Teknologian, terveydenhuollon, poliittisen sekä ilmastollisen muutoksen myötä. Vuosi sitten telkassa oli juttua siitä - miten maailmanloppu alkaa mereen huuhtoutuvassa eskimokylässä. Eli merenpinnan nousu ja ilmastonlämpemisen yhteisvaikutuksesta - se saari, jolle kyseinen kylä on rakennettu - huutoutuu nopeasti mereen.

Kuningas mammona tätä maailmaa pyörittää kohden maailmanloppua. Oli suuri iloinen uutinen se, että hehkulamppujen myynti tahdotaan lopettaa ja siten siirtää maailma energiansäästövalaisimiin. Kaikenlaista leditekniikkaa, joka tuottaa yhtä paljon valoa mitä hehkulamppu - muttei tuhlaa sähköä. No, sen pienen säästön - jonka energiansäästölamput tuottavat sähkönkulutuksessa - vievät kaiken maailman laturit. Siis kännykkälaturi vie sähköä jopa silloinkin kun siihen ei ole kytketty kännykkää. Todella vähän kylläkin, mutta sadepisaroista ne valtameretkin syntyivät.

Matkapuhelimia myydään ennätysmääriä - mitä tarkoittaa nykyakkuteknologialla - ennätysmäärän latureita. Eivätkä kännykät ole ainoita - jotka vaativat latausta. Ja kuka nyt viihtii repiä sitä laturia pois seinästä kun lataus loppuu. helpompaahan se on kun voi vain heittää johdon vehkeenseen kiinni ja lataus onnistuu. Eli jonkin tason käyttömukavuus.

Mukavuuden tavoittelu on kanssa yksi epäsuora syy maailmanloppuumme. Viihde-eletroniikka kehittyy koko ajan ja vanhat laitteet tungetaan kierrätykseen. Joista osa viedään kehitysmaiden pulmaksi - koska se säästää rahaa. Niin.. kehitysmaalla onkin voimavarat kierrättää tavaraa yhtä hyvin - kun hyvin voivissa maissa.

Eli jos loistoristeilijän likaisessa konehuoneessa kaatuu syövyttävää ainettä lattialle ja se syövyttää pohjan puhki - niin kyllä siinä lopulta vettyy myös yläkansien loistoluksushytitkin. Ja pelastusveneitä ei ole kaikille - koska ne näyttävät aika rumilta muuten loisteliaan aluksen profiilissa.

Uuden vuoden matkakertomus

 

01.01.2008
Matkakuvausta.

On siis vuosi 2008. Olin teknisesti Vantaalla juuri kun se vuosi vaihtui. Matkakertomusta siis tiedossa.

Viime lauantaina mä lähdin. Koska en löytänyt yksiä kalsareitani, niin se johti siihen - että minulla on hallussani Alkon muovikassi joka puolestaan tuli ostettua Helsingistä. Johdonmukaisuutta peliin. Pakatessani mä olin varustautunut siihen - että kaikki olisi siellä missä pitäisikin. No kalsareita ei löytynyt mistään, siis toisia - joten päätin ostaa uudet S-marketista. Samalla ostin rusinapakkauksen ja lähdevettä. Mukanani minulla oli kyllä LimsAA, mutta kuitenkin ostin myös vettä. Toivotin marketin kauniille kassalle hyvät uudet vuodet ja poistuin kaupasta kohden linja-autoasemaa.

Bussi tuli ja ostin menopaluulipun välille Helsinki - Jämsä. Matka sujui ihan hyvin. Ja paremmin sen jälkeen kun huomasin liikennemerkin, jossa luki "Jämsä 100" Eli sata kilsaa suomea mun ja Jämsän välillä. Autossa oli joku ongelma vessan oven valon kanssa - kas se paloi koko ajan. Minulla kuitenkin oli tarvetta ja menin bussin vessaan, jossa ei ollut ketään. Kuulokkeensa riisunut nuori nainen kertoi kyllä ihmetelleensä sitä - että miksi valo palaa vaikkei sinne ole kukaan pitkään aikaan mennyt. Bussin vessassa on ahdasta asioida. Tämä sattui juuri ennen kun auto kääntyi Mäntsälään, paikkakunnalle jossa matkahuolto on keltaisessa rakennuksessa S-marketin vieressä.

Bussi tuli Helsinkiin ja saapui Kampin keskukseen. Tervehdin kaveriani ja laitoin euron siihen kaukoliikenteen terminaalin asiakasvessaan. Tartuin kahvaan ja sattui jotain - mitä ei olekaan kohdalleni koskaan sattunut.

Avaan oven ja siellä oli joku tyyppi leveässä haara-asennossa ilman mitään housuja.

En jäänyt katsomaan tarkemmin, että minkälainen pippeli sillä pojalla oli - vaan lämäsin oven takaisin kiinni. Ja sitten terminaali raikuikin naurusta. Että näinkin saattaa käydä. Et koskaan tiedä mitä saat, jos avaat oven julkisella paikalla. Siis mä tuun ekan kerran moneen kuukauteen Hesaan ja eka ovi jonka mä avaan paljastaa alastoman.

Lähdimme siitä sitten yläkertaan, jossa avasin taskussani olleella poletilla toisen vessan oven. Tuon jälkeen me kai käytiin S-marketissa ostamassa ruokaa ja mä kävin Alkossa ostamassa uuden vuoden juhliin kuten viinaa. Palasimme kamppiin mistä jatkoimme lähiliikenteen bussilla Espooseen. Eipä sekään matka sattunut kommelluksitta.

Siis kyllä oli se oikea pysäkki jo tiedossa, että se olisi se seuraava kun mä korjailen reppuani pois lattialta ja satun lyömään pääni tolppaan. Satuin osumaan siihen STOP-nappiin. Kuulin äänen ja kun katson ylös, niin näin tekstit "Pysähtyy - Stannar" Eli pysäytin bussin päälläni. Sitäkään ei ole koskaan ennen sattunut.

Aika paljon on asioita, jotka tapahtuivat - ja joita en ole tehnyt koskaan aikaisemmin tänä uutena vuotena.

Tämä uusi vuosi vietettiin autossa, eli sitä näki paljon enemmän mitä muuten. Ajeltiin ympäriinsä musiikin soidessa. Kuskille tietty bensarahat. Eli en ole koskaan aikaisemmin pissannut Kaivopuistossa 200 vuotiasta puuta vasten, enkä ole ollut koskaan puoli kaksi yöllä eduskuntatalon edessä. Enkä kyllä ole nähnyt niin upeaa ilotulitusta, mitä siellä näin.

Tänäänhän noi kaikki sattui. 1.1.2008. Aamuyöllä, tämän vuorokauden aikana. Joten oikeastaan tää vuorokausi on ollut tapahtumarikasta aikaa.

Lähdin yksinään 12.24 bussissa Espoosta takaisin Helsinkiin, kamppiin - jossa kävin ostamassa matkaeväät K-supermarketista - se oli auki siinä. Join myös euron kahvit, jotka piristivät. Odottelin aikani ja bussi tuli laiturille 7 , ja lähti tasan 14.00 takaisin Jämsään. Matkalla nautiskelin niistä videoista, joita oli tullut kuvattua illanvieton aikana. Paljon autotunnelmaa ja ilotulitteita. Ilonpitoa.

Kun bussi viimein saapui Jämsään, niin olo oli vähän haikea - mutta sitten muistin, että kyllä mä tiedän minne se sama tie vie. Ja tulen käyttämään sitä vielä.

Helsingissä tulen vielä käymään. Mä tartten sitä matkaa. Oloni on nyt rentoutunut.

Huomenna taas töihin.