Jälleen elämän väliaikatietoja.

 

16.09.2024
yritelmä yölliseksi merkinnäksi.

Kuten.. yrittäen kaivaa sisältään ne synkimmät tunnot tässä ajassa - jolloin ei tunnu pahalta olla olemassa. Musiikiksi DarkSpace yhtyeen laulu Dark 4.18 Kesto vaatimattomat 27m 25 sekuntia. Tätä et kuule radio novasta. Ok.. näemmä mun oli pakko heittää joku piikittely kyseisen radiokanavan musiikkitarjontaa vastaan.

Annan kappaleen käynnistyä ja suljen silmäni. Aivan, mä osaan kirjoittaa myös silmät kiinni. kirjoitusnopeus kasvaa ja siten saan ajatusvirran päälle. nyt ei tartte muuta kuin nauttia musiikista ja antaa tekstin tulla. vielä kun voi. siis mua pelottaa kyllä se, että kun toisinaan sormet kipuilevat. Että kuinka kauan mä voin kirjoittaa näin. että sormet vain juoksevat näppäimistöllä ilman kipuja. kirjoittaminen kun on mulle vissiin tärkeätä. ok. piikki itselleni.

Ja se sitten lisäisi masennukseen uudelleen sairastumista, jos nivelrikko alkaa etenemään niin että sormet eivät enää toimi kuten ennen. minulla kai olisi vielä paljon kerrottavaa, tekstejäkin olisi kiva taas kirjoittaa.

Syksy viimein taitaa tulla. ulkona on yö ja sumuista. kuu loistaa sumun keskeltä valaistaen tätä osaa Jämsää, jossa eivät katuvalot loista.

Mitä muuta? Entä ne isyystunteet? Miltä tuntuu sen ajatteleminen, ettei voi enää koskaan sanoa omalle isälleen, että tästä tulisi pappa. Se olisi vaan ollut niin kova hetki. Ok. mä tulin surulliseksi. Kyllä mulla ne tunteet vielä ovat olemassa. Oma elämä? mä taidan jos laskimeen on luottamista - täyttää parin kuukauden päästä 48 vuotta. 50. ikävuosi tulee kohta. Entä vanhuus? Jaksan vielä aika hyvin mutta suvussa on ollut syöpää. Kohta ne vanhuuden vaivat ovat jo minussa. Kaihia ei enää ole. Enkä ulkona ollessani tartte silmälaseja.

Kenties siitä olen iloinen, elämäni on muuttunut kertaheitolla paremmaksi. Mä näen nyt paremmin kuin koskaan elämäni aikana olen tehnyt. Uskoa on tulevaisuuteen, että mä pärjään kyllä kaikesta siitä mitä se mulle vielä tuo. Lisää lääkkeitä varmaan jossain vaiheessa, joita aamuisin pitää muistaa ottaa.

Kuten kaikille.

Luin itse tuossa sen healingdomen, josta olen kertonut. se kaikkein aikojen pisin tekstini. Korjasin pari kirjoitusvirhettä, mutta hyvä että huomasin ne. teksti on kyllä hyvä. Se tosiaan oli joidenkin vanhojen asioiden jättöurakka.

Eli kirjoitusvirheitä löytynee vieläkin, vaikka tuon tekstin moneen kertaan kävin läpi oikoluvulla. tietenkin ne ovat tummia hetkiä, kun löytää tuollaisesta työstään virheitä.

En tahtoisi niitä tehdä, mutta minkäs pienelle lukihäiriölleen voi. Tummia hetkiä..

kai ne ovat jäljellä siitä syvästä masennuksesta, jonka 30 vuotta sitten sairastin. Masennuskausia on ollut ja mä aina olen saanut syysmasennuksen päälle. Entä tänä vuonna? Jaksaako sitä enää masennella nyt vuodenajan vaihtumisen takia? Ei kai.

Nivelrikko ja isyystunteet. Elämään tavallaan pettyminen? Olenko mä masentuntu tietämättäni?

..taas tuli tumma hetki. kirjoitusvirhe. sanan piti olla masentunut.. tätähän tää on. vaikka tuntuu hyvältä, niin kyllä se masennus siellä takaraivossa lymyää. Odottaa vaan, että pääsee tulemaan valtaan.

Työelämään en varmaankaan pääse takasin, se on vain jotain kursseja - joiden tarkoitus olisi auttaa työllistymään. On mulla tietotaitoa. Tässä taas loin uuden budjettilaskelman, jossa nyt on ehdolliset muotoilut mukana. Eli solut vaihtavat taustaväria jos luku menee liian alas. Myös kuukausinäkymässä nyt on päivämäärä - muotoilu joka näyttää kuluvan ajan. kyllä mä siis budjetteja taulukkolaskennalla osaan väsätä.

Pitäis ottaa ihan asiakseen selvittää, että miksi Php ei toimi sivuillani.

Tietohallinnon merkonomiksihan mä silloin aikoinaan valmistuin. Elämän väliaikatiedot olivat tällä kertaa tässä.

Kuuntelemani kappalekin loppuu. Taidan mennä nukkumaan. vau. empä tuota olekaan kirjoittanut tähän kirjaan - sitten opiskeluaikojen.