Tulevaisuus on lanaamaton soratie

01.09.2019
yöllistä, päätän vuosikymmenen viimeisen kesän tähän

Mitähän mulla oli mielessä.. Paljonkin kaiketi. Olen tässä lukenut tämän nettipäiväkirjan ensimmäisiä lukuja läpi. Tuntuu siltä, että voisi ne kuten jo sensuroida, vaihtaa tämän kaiken alkupäivämäärää eteenpäin. Ja vain siksi, että vähän hävettää se tyyli jolla tämäkin nettipäiväkirja aloitti.

Mutta se kai kuuluu tähän mun elämään. Häpeää mennyttä ja toivoo ettei mennyt tulisi tulevaisuuden tielle.

Tulevaisuus on lanaamaton soratie.

Täynnä ns. nimismiehen kiharoita. jouset menee autossa paskaksi - renkaat puhkeaa . Mutta silti eteenpäin olisi päästävä sen auton parissa..

Sitä vain aina jollain tasolla pyyhkii suurimmat tunteet jonkun alle - että pystyisi olemaan ja jatkamaan arkielämää vailla mitään suuria asioita.

kuten niitä ei olisi.

niitä vaan on. koko se isyyshomma, ikääntyminen. Tämä aika menossa eteenpäin.. elämä muuttaa miestä.

näihin hajanaisiin ajatuksiin on hyvä lopettaa tää vuosikymmenen viimeinen kesä. Olin ulkona, lämmintä oli.

Vähän aikaa vielä huomenna ja sitten.. syksy. Kaikki tätä lukeneet tietää sen, mitä mieltä olen asiasta.

Jos jotain hyvää.. Niin viimein se yksi asia, mitä käsittelin tässä merkintäsivulla kohdsssa "carving at yöllistä" -niin tulipahan selväksi, etten mä itse ollut pääni sisällä tehny asiasta pahaa. Että henkilö ei olisi muuttunut ja koko homma olisi vain mun pääni sisällä. Ettäkö hän tahtoisi vielä olla mun kanssa.

Kiitos internetin ja facebookin, se otti siis yhteyttä - nimeä en enää kirjoita. Keskustelun perusteella, jota kävimme messangerissa - tuli selväksi, ettei se asia ole vain mun omaa päänsisäistä - Että elämä muka olisi muuttunut sillä saralla.

Yhä hän tahtoisi minut takaisin, muttei saa. VIIMEINKIN tajusin, että olen ollut oikeassa koko ajan ja toimintani näiden vuosien aikana on ollut oikeata. Että välttelen häntä.

Hän ei muutu koskaan, itse voin tehdä niin. Viimein voin unohtaa koko asian pyörittämisen pääni sisällä, koska se on todellisuutta. Vaaraa.

Jatkuu huonompana vuodenaikana

 

Jonkin sortin matkakuvausta

 

26.08.2019
Jonkin sortin matkakuvausta

Kävin tuossa taas Helsingissä kavereita katsomassa. Helsingissä mentiin heti spårakoff - ratikan kyytiin. Eli pubiratikka, kaunis loppukesän päivä Helsingissä ja nähdä se hitaasti kulkevassa vanhassa rautiovaunussa. Oli hieno matka. Mahtava tapa nähdä Helsinkiä. Ajelun päätteeks pääs vielä jutteleen kuskin kanssa. Sitten lähdin metroon ja sillä Espooseen.

Rautatieaseman metroasemaa käytin. Eipä tiennyt, että se kerta jäisi minulle viimeiseksi sinä viikonloppuna, kun sitä asemaa pääsi käyttämään. Sade nimittäin teki tuhojaan sitä seuraavana aamuna, vesi tulvi metroon ja aiheutti suuria onglema. Metroliikenne oli katkaistava Helsingin ydinkeskustan alta.

Perjantaina käytiin taas ajelemassa Järvenpäässä sateisessa kelissä. Traditio kun se on meille. Lauantaina käytiin Porvoossa. Kaunis kaupunki, katsottiin Porvoon rautatieasemaa ja asemaseutua. Junaharrastaja se kaverinikin on. Muut ehkä kuvaisivat sitä Porvoon tuomiokirkkoa, eikä radan lopun puskinta. Otin siitä kirkostakin sitten kuvia.

Vietettiin aikaa sitten Porvoossa ja lähdettiin siinä puolen kymmenen maissa illalla pois.

Siitä pari tuntia, niin Porvossa sattui ammuskeluvälikohtaus, josta sitten luin aamulla kännykästä. Suuri poliisioperaatio, kahta poliisia kohden ammuttiin ja Porvoossa oli tiesulkuja yms.

Tullessa sieltä sinä iltana, huomasin kuinka hyvä opastejärjestelmä Helsingin Seudun Liikentellä on. bussipysäkkejen ja ratikkapysäkkeiden näytössä oli punaisella häiriösanoma. Rautatieaseman metroasema suljettu, silloin illalla se oli suljettu kaikelta liikenteeltä.

Meri muuten lämmittää aika lailla sielläpäin. Auton ulkolämpömittari näytti Porvoon ja Helsingin välissä +12c, mutta Helsingissä - kun keskustaa silloin iltayöstä kiertelimme, se mittari näytti +17c

Olihan se meno siellä sen näköistäkin, että lämmintä oli.

Lähdimme siitä keskustasta sitten Espooseen nukkumaan.

Sunnuntaina lähdin Espoosta metrolla ja jäin Kampissa pois - koska tuolloin metrojunat kulkivat pysähtymättä sen tulvineen aseman ohi. Myös Kampin asema oli saanut vettä sisäänsä, mutta se oli jo kuivattu. Tällä kertaa nousin maan pinnalle hissillä. Kävelin sitten Kampin keskuksesta katuja pitkin päärautatieasemalle odottamaan junaani. Se kanssa on mulle oma traditio. Kävellä Kampista rautatieasemalle. Kuten ottaa vielä hetki Helsinkiä vastaan ja sitten lähteä.

Odotin hetken, kävin minuuttibaarissa yhdellä ja katsoin miten siinä isossa näytössä junien lähtöajat vaihtuivat. Ihmisvilinä kummasti rauhoitti. Se iso näyttö siellä Helsingin päärautatieasemalla on kyllä menossa jo hajalle. Moni paneeli oli jo himmentynyt.

Juna tuli sitten ajallaan ja pääsin kotimatkalle. Oli lämmintä ja oli lämpimämpää kun juna pääsi perille Jämsään.

Eipä tässä sitten muuta kerrottavaa liene.

Elämäni helvetti yllätti jälleen.

 

27.06.2019
carving at yöllistä

Yöllistä ja elämästä. Kyllähän mä olen sanonut jo pisteen tälle asialle, mutta kerta se heitettiin taas päin naamaa - niin kerrottakoon lyhyesti. Sain kaveripyynnön facebookissa häneltä. Nimeä en enää jaksa toistaa, mutta aina pelännyt sitä - mitä nyt on sitten tapahtunut. Näistä linkeistä lisäinfoa (avautuvat uusiin ikkunoihin) Menevät vuoden 2011 merkintöihin.

Elämä voi yllättää, vittu >>

Lisää siitä asiasta, perkele >>

Mutta onneksi yhteisöpalvelussa on toiminto nimeltä Esto. Toimivuus valitettavasti vain internetissä.

Sen vain voi sanoa, että tapahtunut mitä on pelännyt koko ajan salaa - näkee kaveripyynnön lähettäjän nimenä.. sen, hänen. Niin nyt kun se on tapahtunut, niin ei tartte enää nii olla sen asian kanssa peloissaan - että koska se tapahtuu kun se on tapahtunut nyt ja voi avata uusia ajatuksia.

Eli ohi ja yli alan olemaan. Kauan siihen kyllä menikin. Mutta nyt eteenpäin ihan sees. Antamatta asioiden vaikuttaa elämään mitenkään.

Tässä ei enää ole aikaa vanhalle saastalle. Isän kuolemasta on selvitty ja pikkuhiljaa alkaa tulemaan taas vastaan ne omat isyystunteet. Niiden yli en varmaan koskaan pääse ja osasyy - miksi tunnen niitä ylipäänsä - on linkitettynä.

Mutta antaa sen asian vain olla ja hiipua pois. Tässä ei enää jaksa vihata.

Muuttukoon vain ilmaksi.

koska..

Kommontikointi henkilön kanssa olisi yhä samalla tasolla kuin olisimme jotain 16v vaikka kummallakin ikävuodet alkavat olla kohta 45v

Jännä asia vaan, että se pitää tapahtua - jota pelkäät, että tajuaa, että pelkäsi turhaan. Että se olisi tässä ajassa jotenkin muuttunut erilaiseksi.

Se vain vähän pelottaa, kun kerran tekstiarkistoon kirjoitin runoelman nimeltä 'pakkomielle' - että kuinkahan paljon todellisuuteen sekin sitten osui.

Itse en edes enää muista sitä, koska viimeksi olisin hänen kanssaan edes puhunut. Siis muuta kuin sen valitettavan automaattisen tervehdyksen, jonka saatan antaa kelle vaan - jos vain vaikka kaupan käytävällä tai kadulla minulle yllättäen heittää.

No niihän sitä sanotaan, että elämä on.

Ja sitä nyt jatketaan uudella korttipakalla.

Se Meidän Perhe - lehden artikkeli.. . mitä siitä seurasi?

 10.02.2019
..ainakin laulajan taivaaseen..

Jatketaan aiheesta: Mun elämä. Nykyään. Minun kuvaa on ollut tarjolla Hangosta Utjoelle, Lappeenrannasta Kilpisjärvelle ja Maarienhaminasta Kuusamoon. Tietenkin tässä on taustalla se Meidän perhe- lehden artikkeli nimeltä..

Kumpa joku kutsuisi isäksi

No sen asian syvällisempi tonkiminen ei nyt tunnu olevan kivaa suorittaa. Kaiketi siis olen ollut julkimo. Annoin luvan vielä samaisen aviisin jatko-juttuun - että miten nyt menee? Miten menee? Ehkei tämä hetki ole senkään syvällisempään analyysiin selvillä oleva selviö.

Ja aika ikävää se, miten hyvin alkaville ajatukselle käy huonosti. Ammun vain sanoja, jotka jotenkin suomen kieliopin kautta olisi yhdistettävissä toisiinsa lauseiksi.

Olin myös paikallislehden kannessa mun kuvablogini vuoksi.

Kuinkas paljon noista sitten olen ihmisiltä kuullut? Että moniko muistaa? Paljonko tuli sähköpostia? etunimi.sukunimi ät keemail piste kom. Ei yhtäkään.

Vain yksi yhteydenotto facebookissa ja sen jälkeen ei yhtään mitään. Paikallislehden etusivun juttuna olemiseni sai sentään muutanan kommentin aikaan paikallisessa pubissa.

Entä sitten kun ihmiset, joista nyt on tullut mainekkaita - kun ovat oman juttunsa eteen tehnyt töitä. Että entä mä ja kirjoittaminen? Sitä mä oon harrastanut sen 20 vuotta. vittu mun kädet on tullut vanhoiksi.

Aha. tässä äskeisessä mietelauselmassa tapahtui sellaista, että ihan ajatus sitten meni tulostumaan sormien ja näppäimistön yhteistyön kautta näytölle.

ctrl + s tietenkin tälläisen tapahtuman jälkeen on toimiva komento tietokoneelle, windows10.

Myös a: on toimiva komento - testasin. Kyllä tää korput vielä avaa ulkoisella asemalla, universal serial buut.. USB yhteydellä. jälleen ajatus vain tarttuu näppäimistöön.

No käytetään toimintoa siis. En kai mä voi hyvin. Vastaus aiemmin heitettyyn kysymykseen - että miten menee? Kait sitä puhumisapua pitäis hommata. Kunhan olis aikaa ja jätetään tällä päätöslauseella kaiken päässäni liikkuvan muodostua mielenterveysongelmaksi.

..jonka lopputuloksesta uutisoidaan alibi-lehdessä? Ei . Kyllä mä tarpeeksi älykäs ole pitämään itseni kunnossa.

Paljosta selvitty - ja enemässä tullaan jatkossa selviämään. Ainakin olisi tarkoitus, mutta mielessä pitää olla (pitää pitää.. ) se ettei ole häpeä pyytää apua - jos sitä tarvitsee.

Lopetetaan tämä merkintä menneisyyskatselmukseen.

Helmikuun 10 päivä aikaisempina vuosina	ote silloisesta, ilman sen kummenpia suoralinkityksiä	ja mitä hittoo tuostakin nyt sitten sanoisi? vuonna 2019
2003	Siis tietokoneista tehdään tarpeeksi viisaita, että ne voivat tuhota ihmiskunnan. Kuka hitto tarvitsee kännykässä värinäyttöä tai melodisia soittoääniä??	no nykään ne osaa jo vaikka mitä. Sota hävitty.
2004	Tarjoan mahdollisuuden katsoa miltä windows 9x-kone näyttää sähkökatkon aikana. kopioi seuraava osoiteriville ja paina enter: C:\WINDOWS\RUNDLL.EXE user.exe,exitwindows	käskyn suorittamisen onnistuminen tapettu windows xp järjestelmässä
2005	Selvisi ettei koulun kirjaston uusi työntekiä osaa käyttää sitä laitetta. Mä sain loistaa taas tietotaidoillani.	En kerro sitä, mitä kirjani kertoo. Lukee täällä toi kun se jä kuitenkin vaivaamaan ihmisiä
2006	Lähtisinkö huomenna Jyväskylään? Ajatus kiehtoisi enemmän, kun pyykinpesu Kaipolassa.	olin muuttanut Jämsään takaisin, ei vielä pyykinpesukonetta.
2014	Mitä olisi totuus tämän hetkisestä olosta? Jaksan uskoa tulevaan, tämä nykyhetki vain suoraan sanoen vituttaa.	nytpä mä itselleni pahan pistin.. Samaa vissiin.
2015	Noi isyysasiat, tahto tulla sellaiseksi - taas vain tuli pinnalle ja siitä johtui muiden vanhojen asioiden nousu pinnalle. Mulla taitaa olla liikaa aikaa ajatteluun nykyään. Toivon vain sitä, että kun ikää tulee lisää - niin nämä tunteet katoavat. Kaiketi ne katoavat sen myötä, kuin hormoonituotanto alkaa katoamaan ikääntymisen vuoksi.	NO KOSKA TOI TAPAHTUIS?! olis kiva jos pian.

Siinä ote kirjasta, otetteita kaikista merkinnöstä, jotka ovat juuri tänään kirjoitettu.

Mun elämä.. No täytyy ainakin se sanoa, ettei ole ollut tylsä matka.

 

Se artikkeli on luettavissa www.simopahula.fi ja nettipäiväkirjan sivut vuodelta 2013, syyskuu 21.

Kirkon mäellä sattunutta

 

08.02.2019
Surun verkot yöhön heitetty jo on

Hectorin lyriikkaa. Ja mitkä surun verkot nyt? Jos yrittäisi tätä jälleen. siis silmät kiinni kirjoittamista. Pitkästä aikaa Hectoria. Minulle tärkeää musiikkia. Nuoruudessa sitä tuli kuunneltua. Kun olin hajonneempi, sirpaleina ja jotain 16 vuotta. Linnut Linnut, Viikonloppusammakko. Ketkä astuvat piiloissaan? Ehkä viimeisen muistin väärin, mutta OI JATKUVUUS.

Elämäni. Jos pelkäät isoja kaupunkeja ja uusia ihmisiä, mutta kuitenkin sinussa on voimaa vain repiä itsesi kotiseuduilta ja muuttaa toiselle puolelle Suomea. Rautatie yhdistää ja kasvattaa. Jyväskylästä Järvenpäähän, Keravan yläpuolelle. Opiskelemaan, sitä yrittämään. Se oli mun elämää vuonna 1996.

Junat tulivat rakkaiksi koneiksi tuolloin. Ne näyttivät minulle, että kyllä mä itse osaan matkustaa. Kunhan sen vain oppii. Junanvaihdon Tampereella. Ja vaikka sitten matkustaa ensin Helsinkiin ja sieltä lähteä junalla Jämsään.

Niin.. Helsinkiin, minä jolle joskus tämä Jämsäkin oli pelottavan suuri kaupunki. Elämä opettaa elämää.

Ja kaikesta mitä on kokenut, pitäisi koittaa huominen aamuruskotus? Eli tästä pisteestä eteenpäin. Välittämättä siitä tilasta, missä maailma nykyään on. Vanhuksia ei hoideta oikein. ilmastonmuutoksesta on nyt jo ihan konkreettisia näyttöjä. Isot joet Euroopassa kuivuvat, toisaalta uutta vettä meriin on tulossa napajäätiköltä - etelänavalta. Eli joet taas täyttyvät, rannat ovat vain muuttuva käsite.

Elämä flitterin läpi. On Hectorin kappale, joka lähti juuri soimaan.

On minulla kuitenkin edelleen kipeitä asioita, joista pitäisi päästä yli. Oman isän kuolema alkaa olemaan jo käsitelty. Pystyy käymään paikoissa, jotka tulivat tuolloin - kaksi vuotta sitten aika tutuiksi. jämsän kirkko ja sairaala. Kirkossa oli siunaustilaisuus ja sen kirkon alakerrassa pidin sen puheeni.

Isoja asioita tämän miehen elämässä.

Viime kesänäkö se nyt oli, kun kävin siellä toteamassa - että mä voin hyvin. Kesti aika kauan nimittäin - se, etten pystynyt Jämsän kirkon mäellä käymään itkemättä.

Elämä yllätti tuolloinkin, oli kesäilta ja kirkon edessä minua pisti ampiainen niskaan. Juuri olin ajatellut, että mahtavaa kun voi näikin hyvin juuri täällä.

No siitähän tuli pieni paniikki, saatan olla allerginen ampiaisten pistoille. Ainakin pistokohtaa alkoi sattumaan helvetisti. Ja mistä saa jääpaloja? Tuli paikallinen pubi mieleen ja sinne menin. Pyysin vain jääpalaa. Ampiainen pisti. Sain sellaisen ja kait siinä sitten riemuun oluttakin otin.

Riemuun, että olet juuri tajunnut - että elämä on jatkunut. Ja se jääpala auttoi kipuun, lievitti ja poisti.

Oli sekin tilanne. Juuri kirkon edessä sai ampiaisen piston. Ajattelihan siinä, ettei mulla nyt niin ikävä omaa isää ole - että lähtisin melki heti perään. Onneksi ei tullut mitään ihmeellisempää siinä. Pientä uhkapeliähän se nyt oli, sairaalan ensiapu olis ollut lähempänä. Toisaalta siitä kävelee tarpeeksi kauan aikaa sille sairaalantielle, että olis tajunnut - jos jotain pahempaa olisi alkanut tapahtumaan.

Mutta toi tapahtuma kanssa auttoi jatkamaan elämää. Muistutus todellisuudesta, kun niskaan alkaa sattumaan helvetisti.

Elämä korjaa vissiin itseänsä, mutta saisi korjata myös noi mun isyystunteet. Se on aika herkkä asia mulle nykyään. Ei, ei sillä, että koko ajan ajattelisin asiaa - mutta kun ne vaan joskus tulee yllättäen päälle. Murrun. Ei ole kivaa kun itsellään on tälläinen tila päällä. Alitajunnassa. Valmiina yllätyshyökkäykseen koska vaan.

Pilaamaan arkipäiviä.

Ja jatkuessaan aiheuttamaan masennusta ja pitkittyessään niitä itsemurha-ajatuksia. Tämä on siis ymmärretty.

Se tarkoittaa(nee), että alan jossain vaiheessa tekemään asian hoidoksi jotain.

Vai olisiko taas sen vuoro, että mä vaan repisin taas itseni toiselle puolelle Suomea?

Joskus kauan sitten - oli mahdollisuus, että menisin kouluun Ouluun. Jos sinne olisin päässyt - niin vissiin sielläkin olisi tapahtunut sama - mitä Järvenpään kohdallakin. Että se kokemus aikuisti nuorta minua. Ja missä mun elämä nyt menisi? Olisinko edelleen Oulussa?

Ei voi tietää. Mutta varmaa on kaiketi se - että tämä elämänkokemus kohta potkii mua peffaan - että eteenpäin tästä kuopasta.

Kaiketi yöllistä

 

01.02.2019
Kaiketi yöllistä

siis kaiketin tämä on sitä yöllistä, eli tekstiä ihan elämästäni. ja silleen..

Kuukausi vaihtui juuri. Tammikuu päättyi ja kyseinen kuukausi sai pari vuotta sitten eri merkityksen loppuelämäksi. Kuukausi, jolloin isä kuoli. Nyt siitä on kaksi vuotta kulunut. Pahemmin ei isäni ole tullut edes uniini. Mitä nyt varmaan johtuen siitä, että tämä asia on ollut mielessä - niin näin tuossa hänestä unta. Ei siinä isällä ollut muistaakseni iso rooli.

Muistan viime vuonna, hautajaisten jälkeen nähneeni painajaisia - että isä olikin elossa ja tuli mukaan elämäämme - kun oltiin just jotenkin selvitty menetyksestä. Silloin kesti heräämisen jälkeen pari minuuttia, että tajusi asioiden oikean laidan.

Nyt siitä on päässy kyllä siis yli. Vaan tuntunut, kun viimein viime vuonnakin alkoi kavereita näkemään - ettei asiasta saisi puhua. Tosin aika tiiviistihän mä olin mökillä viikonloput, kun silloin vain piti. Hiljaa aloitin oman elämäni taas.

Mutta nyt.. Ehkä nyt on paremmin, kun alkoi uusi kuukausi. Siis, että.. ainahan ne ensimmäiset kaks vuotta on ne rankimmat - mutta sitten helpottaa. Helmikuu koitti. Eli kuten kolmas vuosi alkoi isäni kuoleman jälkeen.

Siitäkin siis selvisin. yli. Siis siten, että elämä voi jatkua - mutten koskaan unohda.

Kokeile regedit toimintoa

30.01.2019
Kokeile REGEDIT toimintoa

Suomen Kittilän Pokassa satoi tänä aamuyöllä lunta. Kyseiseltä paikkakunnalta lähtee tie, joka yhdistyy muihin teihin. Suomen tieverkostoksi kutsutaan tuota väylien matriisia. Sitä pitkin tänäaamuna monessa paikkaa viedään vanhusta hoivakotiin.

Iltasanomat tänä aamuna julkaisi jutun, jossa kerrottiin sellaisten paikkojen todellisuudesta. https://www.is.fi/kotimaa/art-200
0005982509.html?fbclid=IwAR0MgS
Hy1Btd28bxUflBP2dewiVnWNH-2x1
JXcVKAnX-W4q3ndvW11dSjZE

Linkkiä tuli metrimitalla, ja toimivuus vuoden kuluttua olematon. Mutta antaahan toi pelon aiheitta. Miten itse sitten n. 30 vuoden kuluttua pärjää? Tai onko edes enää elossakaan..

Valo alkaa taas tänäänkin valaisemaan Kilpisjärven Saanatunturia. Pysynyt samannäköisenä niin kauan, kun ihmiskunta sen muistaa. Samanlaisena mötikkänä. Senkin ohitse menee tie, kuulemma se on yksi eurooppatie. Yhdistää Suomen Norjaan. Lähtien Torniosta, siis paikkakunnasta - jolle pääsee junilla Helsingistä. Siellä sijaitsee uusi lastensairaala - joka uusimman uutisen mukaan kärsii kosteusvaurioista. Talo piti saada nopeasti pystyyn ja kosteutta jäi sisään.

Yleisradiolle ei annettu lupaa kuvata tai vierailla kyseisissä tiloissa. Ongelman piilottelua?

Nitsijärvi, kelikamera näyttää kauniin sinivalkoista maisemaa. Siellä ollut kuvan ottohetkellä ( 09:23 ) se aamun sininen hetki. Jälleen tievertauskuva, kyllä tuota tietä pitkin pääsee nelostielle. Sen varrella on monta kaupunkia, joissa on uusia päiväkotirakennuksia. Kaikki tiet vievät Helsinkiin. Siellä on herännyt epäily, että siellä uusissa - yksityisissä päiväkodeissa ei ollut luvat kunnossa rakennusvaiheessa ja että niiden rakentamisessa on käytetty asbestia. Ainakin yhden tai useamman. https://yle.fi/uutiset/3-10618813

Suomi. ihmistenhoidossa siis niiden elämän alku ja loppupäässä hämminkiä. Eikä tämä keskivaihekaan niin auvoista ole.

Tietokoneessa REGEDIT (register editor) pystyy korjaamaan asioita, jos laite hidastuu, eli on ongelmia.

Pisteeksi kerrottakoon, että suomessa toimiva elintarvikekauppaketju on kenties myynyt salmonellaa sisältävää jauhelihaa.

Ensi vuosi on se odotettu 2020. Kuulemma se oli joskus hienon tulevaisuuden vuosiluku. Uutta ja upeaa.

Masennuksesta + isyystunteista

 

20.12.2018
Jälleen..

Kaiketi tässä kun on oman isän kuolemasta päässy jotenkin yli, niin alkaa omat isyystunteet tulemaan päälle. Toissapäivänä tapahtui murtuma, sortuminen - syvälle haudattujen asioiden äkillinen pinnalletulo. Puhun siis siitä, kun minulle tekee vaikeaa se, kun en ole itse isäkis päässyt. Mikään järkipuhe ei auta. Elämänmuutos se olisi ja rahan menoa olisi paljon. Lisästressiä rahasta yms.

Ei auta oloon, tämä on syvemmällä. Ensi vuonna on haettava keskusteluapua asian suhteen. Sen olen päättänyt.

Monesta muurista olen päässyt itse yli elämäni aikana, mutta nyt on vain myönnettävä - että tämä on liian suuri este päästä yli. Geenit tuottavat jotain hormoonia liikaa - olisi kaiketi lääketieteellinen selitys.

Tulisivatko siis jotkut mömmöt tässä eteen? Vastaus löytyy vanhasta ajatuksestani, etten mä enää koskaan mitään mömmöjä ota. Nuoruudessa oli pahaa kokemusta niistä. Ja kuten olen sanonut, olen itse päässyt aina yli vaikeuksista ja se on tehnyt minusta sen ihmisen - joka tänäpäivänä olen.

Muuttuisiko se asia sitten lääkityksen myötä? Tämä asia vain on niin syvällä, etten mä sille voi mitään - kun se tulee tajuntaan, niin... Olo on sen jälkeen henkisesti tosi raskas.

Kuitenkin kohta tulee joulu. Ensi viikolla on jouluaatto. Tahtomaani lahjaa vaan en saa. Siis että tämä tunne menisi jo pois. Hautautuu se kaiken alle taas, tullakseen joskus tajuntaan jälleen.

En mä haluas tietää, miltä tuntuu kun mies haluas isäks - muttei ole päässyt. Tuotan kyllä siemennestettä vaikka 70 vuotiaaksi asti - mutta jos tahtoisi olla lapsensa kaveri kun se on kakskymppinen. Että jaksais ja silleen. - Se on jo liian myöhäistä. Jos nyt tulisin isäksi.. Nii matematiikka kertoo vastaukset. 42 + 20 = 62

Tuossa ei ole otettu huomioon muuta aikaa, jonka hypoteettisen naisen kanssa pitäisi olla, siis perustaa parisuhde ja taata siten sille lapselle hyvä koti ja perhe. Siihen menisi kait 5 vuotta.

42 + 5 = 47, 47 + 20 = 67

Joo.. Antaa järjen auttaa, en mä tahtosi - että lapseni menettäisi isänsä ennen kun täyttää 30v

77v on rajoilla oman elämäni pituutta ajatellen.

Antaa tämän asian mennä taas sinne pohjamutiin. Kaasukuplaksi, joka pintaan noustessaan tappaa järven rannoilla olevat. Kuten afrikassa tapahtui, kun metaani nousi eräässä järvessä äkisti ja tappoi paljon ihmisiä sekä eläimiä. Se syrjäytti ilman, jota hengitämme.

Ehkä toi vertauskuva antaa jotain osviittaa tämän oloni mittasuhteista.

Oli se kai mukava joskus röökätä

 

14.12.2018
kaiketi leimalla yöllistä

Eli kaiketi tämä menee yölliseen. Vailla syytä? Okein silmät kiinni ja sormet vain näppäimistölle. Yöllistä, siis näitä merkintöjä, joissa minun kenties pitäisi kertoa siiitä, miltä nyt tuntuu korvien välissä. Tämähän se johtoajatus näissä on.

tämä nettipäiväkirja alkaa sanoilla "Tosiaan, mun pitäis lopettaa tupakointi.."

Olenhan mä sen sittemmin lopettanut. Tänään oli lääkärin aika, siis lääkäri oli nuori nainen, kaiketi hänen ikävuotensä alkoivat numerolla 3 tai jopa numerolla 2 . - se siitä luottamusrasismista ikävuosia kohtaan, jonka tahtois lääkärinsä olevan.

Hän kysyi tosiaan tuosta tupakoinnista, samaan aikaan kun mä yskäsin taas keuhkojani pihalle. Että montako savuketta meni kun poltit?

Olipahan paljon herättävä kysymys. 2 päivässä, 7 päivässä, aski päivässä?? ? Ei nyt ihan askia mennyt. Oli vastaukseni ja kyllähän mä myönsin sen olleen valehtelua. Kyllä toisinaan meni yli askin päivässä, kun samalla joi ja oli niitä illanviettoja.

Asmalääkekiekkoa käytetään seuraavasti. Siinä kun on se vipu, työnnä sitä, jolloin tulee näkyviin toinen vipu. Työnnä sitäkin. Annos on valmiina. Ota se asettamalla huulesi lääkkeen annostelijan kohdalle, joka tulee esiin - sen toisen vivun esilletyöntämisen aikana. Hengitä syvään suun kautta. Työnnä vivut takaisin kiinni.

Toivo, että lääke toimii ja pystyt hengittämään normaalisti, sillä yskiminen ja se - ettet saa uutta ilmaa keuhkoisi - tarkoittavat kuolemaa.

Joo. kaiketi se röökinpoltto oli tuon tiedon oppimisen arvoista.

Elämä. joskus isä opetti ajamaan polkupyörää, jossa oli kiinni apupyörät. Sitten kului yllättäen vuosikymmeniä ja isä opettaa sulle "asmapiipun" käytön. Nyt kumpikin taito on hallinnassa, eikä siihen polkupyörän ajoon ole apupyöriä tarvinnu 35+ vuoteen.

09.05.2002 on päivämäärä, jolloin tämä nettipäiväkirja alkoi. helvetisti tapahtunut sen jälkeen elämässä. Aika paljon hyvää, aika paljon pahaa - muttei ainakaan ole ollut tylsä kyyti.

Masennus update marraskuu 2018

 

22.11.2018
kellonaika koostuu numeraaleista.

Kirjoitampa tässä nyt sitten ihan masennuksesta.

Miltä se nykään tuntuu ja miten minun pitäisi sitä muka hoitaa? Ehkä jonkun mielestä tälläistä tunnetilaa - kuten masennus tulisi hoitaa lääkityksellä, ilopillereillä. Koettu on ilopillerit jo vuonna 1993. En tykännyt, joten lopetin niiden käytön. Itse pahimmasta nuoruuden masennuksesta ylös.. sanotaan nyt että 'tulin' kun nousemus olisi uskonnollinen teema.

Tietenkin varmaan nykyään masennus ehkä johtuu näistä mun isyystunteista, oman isäni kuolemasta ja sen jättämästä tyhjiöstä. Työura alkaa kuolemaan jo pois. kunhan jossain on, että saa rahaa. Masennus voisi nyt tulla jopa siitä tunteesta, että olen tähän elämään pettynyt.

Mutta kuitenkin niin hullu, että jatkan vain olemista. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa - olisi humoristinen sananlasku tähän väliin.

Ilonaiheita ehkä tuottaa vain teknologia. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että tahtoisi jälleen oppia rakentamaan tietokoneita. Tekemään niistä parempia. Ehkä valokuvaaminenkin aiheuttaa jotain ilontunteita. Ehkä myös se fakta - että nykyään täältä Jämsästä on junilla halvat yhteydet vaikka Helsinkiin - kunhan liput tilaa ajoissa.

Mutta masennus on ja pysyy. Mutta jos mä ihan rehellinen nyt olen, niin en ole tuntenut tunnetta olla masentunut pitkään aikaan. Onko se sitten sitä turtumista elämään tai jotain muuta? Sen aika varmaan tulee näyttämään jossain vaiheessa.

7 on luku. Ikääni kun sen numeron lisää - niin saadaan 50

Ja tässä vaiheessa elämää pitäisi olla jo tuotettu itse lisää elämää. Kyllähän ne isyystunteet tulevat varmaan jo päälle.

Oman isän kuolemasta on jotenkin siten yli päästy, että pääsee kiinni jo siihen - että ei pääse koskaan sen yli, etten mä itse ole isä.

Tämä tunne on aika alkukantaista, kimpoaa jostain syvältä aivoista.

Lisääntyminen. Kaikki faktat nykymaailmasta ei hetkauta sitä tunnetta pois.

Lisäksi mä koen aika tunteikkaasti, kun jossain dokumenteissa tai uutisissa kerrotaan koirien urotöistä. Pelastavat ihmisiä, puolustavat niitä. Ja kun näin koiria, tulen niiden kanssa toimeen.

Tahtoisinko mä sitten koiran? Uusi ajatus, mutta kun analysoin tuota reaktiota - mikä tuli tänään katsellessani telkkaa, oli koiradokumentti päällä.

Ihmisistä ei niin ole yksinäisyyden seuraksi.

Nimeni muistutusjuhla tulossa

 

26.10.2018
Kohta yhden suomalaisen kunnan päivä

Taas on koittanut vuodesta se aika, kun ihmiset - jotka eivät muuten laita viestiä minulle - saavat tilaisuuden muistaa niinkin turhilla onnentoivotuksilla, kun nimipäivä.

Paljon onnea, kun olet saanut nimen! No jos en olisi saanut, niin viranomaiset olisivat sellaisen antaneet ja vanhemmilleni olisi tullut ukaaseja valtiovallan taholta. Antakaa lapselle nimi.

29.10.2016 - Ennen kesäajan teurastuskomppanijaa.

Aivan, sekin on loppumassa. Kesäaika siis. Katsotaan, onko ilmiö lopullinen vai mitä EU päättää tämän itsenäisen valtion kelloista. Talviaika on voittamassa - äänestyksien mukaan.

Viisareita tunti taaksepäin. Jos talviaika jää voimaan - niin se pitkä yö ravintoloissa jää historiaan. Itse en kertaakaan sellaisessa ole ollut mukana ja empä tule olemaankaan. Jaksa hyppiä siellä.

28.10.2015 - Tämä kortti on voimassa kolme kuukautta. - 28.10.2017 - Nimilaissa säädetään.. - 28.10.2003 - Jotenkin tuttu päivämäärä.

Tuossa niitä nimipäivänä kirjoitettuja ajatuksia.

Nimipäivävastaisuus? Ei se kaiketi ennen vuosia sitten ole näin paljon vaivannut. Ehkä kyynisyys vain kasvaa ikävuosien myötä.

Vaan tässä viimein on tapahtumassa asioita. Tämä tietokone, jolla tätä kirjoitan alkaa olla vanha. Ei siten, ettei se toimisi. Toimiihan se, vaan joku muu taho on päättänyt - että windows xp on liian vanha käyttöliittymä. Vaikkakin maailmalla on tietokoneita, joissa se on. Varmaankin senkin tähden, että niinden tietokoneiden omistajilla ei ole rahaa ostaa koko ajan uusia tietokoneita.

Samaan aikaan on hirveä huoli tietoturvasta. Jos se nyt niin suuri peikko on - niin miten olisi ihan valtion puolesta antaa uudet tietokoneet kansalaisilleen - kun kaikki valtion palvelut alkavat olemaan internetissä?

No mikä tulee olemaan uuden koneen käyttöliittymä? Kaiketi siinäkin päätökessä voi aistia jaksamisen puutetta opetella uutta tai pitää yllä vanhoja päätöksiä, joita on viime vuosien aikana tullut kyseistä systeemiä kohtaan sitä koskevien uutisten kautta.

Ensi viikosta alkaen käytössä se windows kymppi. Näyttä surkeelle.

Toisaalta taannoin, kun sain tämän XP:n - niin muistaakseni kirosin sen ulkonäköä ja oletusasetuksia, jotka saavat tietokoneen käytön todella hitaaksi.

Kun Windows XP saapui luokseni.. - Ajatuksia tietokoneiden tulevaisuudesta, kun windows 98 oli vedetty tyhjiin.

muistaakseni olin myös sitä vastaan, kun kännyköihin alkoi tulemaan värinäyttöjä. Olin myös vastaan littutelkkoja ja kuvasuhdetta 16:3. En aluksi tykännyt edes väri-televisiosta, kun sellainen 1980 luvulla tuli lapsuudenkotiin. Ennen sitä pystyi ohjelmiin itse kuvittelemaan värit. Olen nykyään sitä vastaan, että kaikki tulee myös minulle netistä. Musiikki, televisio ja.. tai noi kaksi ainakin. Ei enää kaapelitalous.

Vastarinta taitaa olla turhaa. Täytyy taas etsiä ohjelmien asennuslevyt kasaan. Tosin tämä vanha kone toimii kyllä vanholle peleille alustana. Tulee olemaan kaksi näyttöä tälläkin pöydällä..

Värinäyttöjä - MUTTA kuvasuhde 4:3. Toinen vain suurempi näyttö. Ja samaan pakettiin kuuluu hiljaisempi näppäimistö.

Kännykkäni värinäyttö kertoi juuri, että ulkona pyryttää vettä. Sen valkoista olomuotoa. Toisaalta se kertoi myös, että viikon päästä olisi +10c lämmintä.

Hellekesän jälkeen tuntuu naurettavalta, että sitä oikein odottaa kun lämpötila ulkona olisi jopa +10c.

Maailman tila ei vilkuta LED:iä

 

21.10.2018
titta på här

Olihan joskus käyttöä tuolle näppäimelle 'å' , muuallakin kun trainz simulaattoissa.

No vaikka uutiskatsausta kehiin.

Maailma tässä ja nyt katsottuna laitteesta, joka ei pahemmin ole ilmoituslediään vilkuttanut tämän viikonlopun aikana. On siis lauantain ja sunnuntain välinen yö.

Helsingissä, Suomen pääkaupungissa sadattuhannet marssivat ilmastonmuutosta vastaan. Se pitää pysäyttää. Eipä onnistune, vaikka koko ihmiskunta siirtyisi tällä hetkellä takaisin kivikauteen. Vahinko on jo tapahtunut. Vanha sanonta.. Ei tartte itkeä, kun löysät ovat jo huosuissa. Vaan tällä kertaa ei ole varavaatteita. Ilmastonmuutokselle olisi pitänyt tehdä jotain jo 20 vuotta sitten, muttei sitä tehty silloiselle kasvihuoneilmiölle.

Japanissa kirsikankukat alkoivat kukkimaan uudelleen. Tavallisestihan ne kukkivat siellä keväisin. Onhan tätä tapahtunut kuulemma ennenkin - muttei tässä mittakaavassa, missä nyt.

Lapset ja vanhukset eivät saa ruokaa tulevalla viikolla lakkojen vuoksi. Maailman pisin merisilta avattiin Kiinassa. Hirvikolarin suurin riski on nyt. Nelikymppinen mies kuollut Valion juustotehtaalla. Ilmastopäästöt jatkavat kasvuaan. Jakartan kaupunki yrittää pysäyttää meren jättiläismuurilla. Suomessa myrskytuhot lisääntyvät ilmastonmuutoksen vuoksi.

Ilmastonmuutokselle täytyy tehdä jotain! tiedottaa asiasta, että ihmisten tietämys kasvaisi - jotta he tekisivät oikeita asioita. Säästäisivät vaikka sähköä, aina ei tarttis telkkaa tuijottaa.

Putous alkoi taas - äänestä suosikkihahmoasi! Yhdysvallat aikoo vetäytyä ydinasesopimuksesta Venäjän kanssa. Kauppias halusi ruokkia lapset lakon aikana - Raision kaupunki kielsi.

Ja sitten sää. Ennusteissa jo valkoista paskaa, eritettä - jonka yleisnimitys on lumi. Toisaalta toinen ennuste näytti, että saattaisi lämmöt jatkua.

Talviviha alkanee taas. Se on ollut jo pitkään vallitseva olotilani näinä kuukausina nimiltä Marraskuu, joulukuu, tammikuu ja helmikuu.

Lämmöt on tosiaan käännetty päälle, saa nähdä minkälainen talvi on tulossa. Jos se on kova pakkastalvi, niin suomalaiset unohtavat koko ilmastonmuutoksen. Ja jos vielä ensi kesä on tavallinen, ettei pahemmin ole helteitä - niin tämä vuosi laitetaan vain vaihtelun pikkiin. On niitä lämpimiä kesiä ollut ennenkin.

Asioita on tapahtumassa, ainahan on ollut - mutta nyt tuntuu vain tosiaan siltä, että ihmiskunta odotteli vessaan menoa liian kauan ja huonot tuli housuun.

unohduspäivä

21.09.2018
Unohduspäivä

Tänään tuli käytyä sitten Kaipolassa, oli asiaa sinne. Katsoa mitä omaisuuttani on vielä siellä. Samalla kävelin vähän kylää läpi.

Linja-autopysäkin ja koulun välimatka Kaipolassa on vähän alle 100 metriä. Silti bussin pitää vissiin kävästä kiertämässä vanhalla urheilukentällä rinki, jottei vaan pikku lapsoset joutuisi kävelemään sitä 98 metriä. Onhan se Kaipolan koulutie verrattavissa Mannerheimintiehen. Eikä yksikään hemmoteltu, pumpuliin pakattu lapsonen edes noussut siihen bussiin. Ei minun nuoruudessani..

Sentään bussi kiersi sen urheilukentän kautta, isompi tie. Tässä taannoin kun se sama vuoro kiersi koulun pihassa. Meni tietä - joka oli alunperin kevyenliikenteen väyläksi suunnilteltu, siinä ihan koulurakennuksen seinän vieressä. Hyvin turvallinen reittivalinta. Iso linja-auto tulee nurkan takaa ja kaikkihan tietää kuinka hyvin lapset tarkkailevat ... älykännyköitään etsiessään pökemönejä tai jotain samaan viisauteen verrattavissa olevia asioita.

Kävin siis katsomassa vanhat paikat ja vielä on se yksi reliikki siellä. Joskus 28 vuotta sitten Siwa jakoi frisbeitä lapsille. Se Siwa-tarra lähti heti pois, joten - kakara kun olin - länttäsin sen yhteen valopylvääseen puistossa.

Ja ilmeisen hyvää liimaa se silti oli, kun näin monen vuoden helteet, sateet, myrskyt ja pakkaset on kestänyt.

Se paikka vaan, jossa lapsena leikin, kasvaa uutta metsää. Ei tunnu vanhalle..

Vesisade yltyi, siis tuolloin satoi vettä kun olin katsomassa vanhaa puistoa. Lähdin siitä vanhan leikkipuiston läpi kävelemään kohden pysäkkiä. On kyllä hyvin vähän virikkeitä antava puisto nykyään. Ennen oli paremmin, lapsia ei pitänyt paimentaa karsinassa - jossa ennen oli vapaa leikkipuisto. Ehdin bussiin ja palasin Jämsään.

No pointtiin sitten.

Eli kävin lapsuudenkotona, missä on yhä muistopöytä isälle. Nyt vasta tunti sitten, kun koko päivän ajan on vaivannut - kun on 21. päivä, että onko tänään jotain. Jotain unohtunutta tai jonkun laskun eräpäivä tai jotain muuta, kun päivä tuntui koko ajan vain siltä - että olisi kuten unohtanut jotan.

Kyllähän mä siis sen tuossa tajusin. Isä kuoli 21. päivä. Eli elämä vissiin jatkunut. Ensimmäinen kerta kun unohdin, kun on tullut mieleen mitä 21. päivä tarkoittaa, mitä merkitsee ja silleen.

Elämä jatkuu. Ja tämä päivä kyllä on sellainen, että sanonta ELÄMÄ ON - todellakin osuu.

Olen siis päässyt eteenpäin elämässäni.

 

ATK painajaiset kauas jää?

 

16.08.2018
Time is passing by

Kesäloma ohitse. Paljoa ei jaksanut helteen takia tehdä, jäi paljon tekemättä - mitä olis halunnut tehdä, mutta kesä oli kuitenkin kuuma ja pitkästä aikaa pääsin uimaan. Vesi kun mulle liian kylmää, jos vähän päälle kakskymppistä. Blaa blaa blaa.

Aika menee vain ohitse. Tietotekniikka. Tietokoneessani ei ole mitään vikaa, toiminut hyvin jo sen 8 vuotta. Mitä nyt näyttö hajosi ja ulkoiset lisälaitteet piti kytkee. Koko ajan tulee ilmoituksia, että xp lopetetaan pakosti. Ja nyt alkaa mieliohjelmien tuki loppumaan, ensinnäkin se google earth. Niinkun tässä olisi rahaa ostaa uutta tietokonetta, kun televisiokin ehkä kohta pitäisi vaihtaa - vaikkei siinäkään mitään vikaa ole. Lähetysteknologia vain muuttuu.

Pakotetaan käyttämään kännykkää. Koko ajan. Kohta sillä täytyy varmaan vetää vessakin, uusimmat matkapuhelimet kun suunnitellaan vielä sellaisiksi - ettei ilman koteloa voi käyttää.

Nykyinen on Honor 8 lite, lasinen takakansi. Ilman koteloa, se olisi jo tippunut - ihan painovoiman ansiosta - lattialle jo monet kerrat. Mutta näyttihän vissiin laboratoriolosuhteissa hienolta.

Juuri lukemani uutinen nykyaikaisista poliisiautoista on kuten piste iin päälle. Siis nykyautojen automaattiset järjestelmät estävät poliisityön. Ei ihan noin kärjistetysti, mutta on tehtäviä - joissa olisi hyvä sammuttaa auton ulkovalot - mutta samalla pitää sisällä olevissa laitteissa valot päällä. Auton tietokone ei suostu niin tekemään. Ei voi enää suistaa rosvon autoa pois tieltäkään, koska automaattijärjestelmä estää sen ajoturvallisuuden nimissä.

Kaikille siis on täysin OK, että puhelimet pilattiin kaikella sillisalaatilla, mutta nyt kun se ns. turha teknologia saapuu hälystyajoneuvoihin - joita tarvittaessa pitäsi käyttää myös voimakäytön välineinä - niin eipä se enää toimi.

Tämäkin laite, jota nyt käytän. Mä voin jopa sulkea silmäni ja käyttää laitetta. Laitteen nimi on fyysinen näppäimistö. Mikä nautinto tosiaan on sulkea vain silmänsä ja antaa tekstin virrata. Tuntea kuinka aivot alkavat toimimaan eri lailla. Sormet tietävät minne iskeä. Ikinä milloinkaan sitä kokemusta ei voi taata virtuaalinäppäimistöllä. Mutta älykääpiöt tekevät kaikkensa, että saavat aivotuksensa läpi.

uudempi muka parempaa. Päivitysrumba koko ajan uuteen teknologiaan päättyy vielä siihen, että verratessa sitä ihmiskunnan sydänmonitoriin - sen näyttö näyttää kohta tältä:

(vaakasuora viiva)

Havainnointi ongelmallisia

 Tämä päivä. Siitä voisin jotain kirjoittaa, siis. Todisteita kakaroiden älyttömyydestä, todisteita maailman älyttömyydestä ja todisteita - kuten - omasta älyttömyydestä.

Mutta ensin haetaan kännykkäsovellus 'matkaan' ja asetetaan mobiililippu päälle ja sammutetaan näyttö. Saahan sen päälle taas siitä sormenjälkitunnistimesta.
Näin tapahtui.

Linja-autoasemalla oli mummolauma hakeutumassa jonnekin tilausajolinja-autoon. Odotin linja-autoa Jämsänkoskelle. Siihen tuli expressbuss linja-auto ja sen perässä tuli se oma linja-auto, jota odotin.

sanaa linja-auto on toistettu tällä tarkoituksella:
Astuin sisään linja-autoon ja näytin kännykkäni näytöltä lippua kuskille ja siirryin peremmälle.

Hetki kului. Siinä kuskin takana istui noin ehkä 14 vuotias poika.
Joka kysyi. Todellakin kysyi tälläistä. Näki rakennuksen, jonka seinässä luki kaupungin nimi. Jämsä. Pihassa oli linja-autoja.
Ja se poika kysyi:

"Onkos tää Jämsän linja-autoasema? Mun kun pitää jäädä sinne..."

Piti purra vähän kieltä, ettei olisi minulta tullut spontaani kommetti. Matkalla sitten -koskelle, linja-autossa oli tunnelmaa. Eräs mummo olisi täyttänyt koko linja-auton siipikarjalla. Siis se syy, miksi linja-autoa on toistettu saa nyt jäädä.

Ehkä se kuului johonkin lauluun se, että miksi kyseinen seitsemänkymppinen nainen olisi tahtonut täyttää sen bussin siipikarjalla. Mutta kuten sanottua - dösässä oli tunnelmaa.

Kyljissä luki liikennöitsijän nimikin, joka on mulle tuttu nuoruudesta "Jyväskylän liikenne"

Töiden jälkeen. .. . .

Minulla alkoi viikonloppuni, ja seuraava bussi takaisin lähti vasta kuusitoista kolmekymmentäviisi. sori, en nyt jaksa siirtää käsiä numeronäppäistölle..

Bar Monttu. Legendaarinen paikka Jämsän alueella. Siellä ei ole ollut seinäkelloa. Pitäjä on hyvänpäivän tuttu. Siinä sitten jotenkin kävi niin, että tuli markkinoitua sitä - että töissä olisi myös kelloja myynnissä. Halpaa olisi. Hän lupasi käydä huomenissa hakemassa sieltä kellon.

Jälkikäteen vain tuli mieleen, että koska kyseisen paikan aukiolot käyvät hyvin näin kesällä bussin odotustuntiin, niin sinnehän mä meen kuten nollaamaan työpäivän ja nyt - kiitos oman älyttömyyteni - siellä saattaa olla aika tuttu kello seinällä.

No jaa. minkäs sille voi ,että on sosiaallinen ihminen ja vasta jälkikäteen tajuaa - että olisipa parempi ollut pitää suutaan kiinni.

Tänään myös satoi vettä. Säätilathan kiinnostaa tulevaisuutta.. Lämpötila oli alle kahdenkymmenen celssius asteen plussaa.

Ei mulla sitten muuta.

Uusi ylijumalamme ; langattomat verkot

 

28.06.2018
Pakollinen karvanlähtöaika

Tukka lähti just. ajoin sen pois niin alas, mitä tuolla kotiparturilla voi tehdä. sen akku vain loppui kesken, eikä laturia meinannut mistään löytää - mutta löytyi se sitten. On ollut vähän tukalat oltavat tällä helteellä, mut kait se leikkuu nyt auttoi.

Jee se kertoo, mitä tekee! Mitähän sitten kertoisi vai antaisiko tulemaan niitä mielipiteitään, vaikka siitä - kuinka paljon langattomien verkkojen nimeen täällä rukoillaan ja uskotaan? Bluethoot, NFS, Wlan, 2g 3g 4g 5g ja se tuleva 666G - ovat vain helposti häirittäviä heikkoja radiosingaaleja. Ukkosella niiden teho heikkenee, kun ilmassa on enemmänkin sähköä.

Radiosäteily = vain heikkoa sähköä ilmassa. Salama = voimakkaampaa sähkösäteilyä ilmassa. Ja toi meidän aurinkokin voi pamauttaa säteilypurkauksellaan, joka vetäisi kaikki teknologia pois pelistä.

Sinä voi maksaa kätevästi kännykällä kaupassa ruoka-ostokset, voit näyttää bussissa kuskille kännykkälippuasi, voit junissakin niin tehdä. Voit kuunnella musiikkia kännykällä, voit kuvata sillä - sehän korvaa jo digipokkarin. Myös mahdollista on saada kotisi lukko kännykällä avattavaksi.

Sitten menee joku bitti poikittain ja koko härvelis tilttaa. Kaikki menee tehdasasetuksiin ja laitteen saa kyllä toimimaan käyttämällä sen kolmea painonappia. Muttet enää voi maksaa ruokaa, et matkustaa kotiisi julkisilla, etkä pääse edes kotiisi pois turvaan säältä. Ei viihdytä spotify, laite ei anna edes kuvata. Sillä olet unohtanut paniikissasi erään asian - joka auttaisi kaikkeen.

Google-tilisi salasanat. Et voi myöskään soittaa muualle kuin hätäkeskukseen. Joten tuossa tilanteessa sinun on vain odotettava, että nälkiintyminen vie sinut lähelle kuolemaa - jolloin sulla on hätä ja asia soittaa 112

Joskus tietenkin saat sen laitteen taas toimimaan, mutta sillä välillä joku on hakkeroitunut sun facebookkiin ja nyt maailma luulee sua murhaaja-rasisti-pedofiili-radikaaliksi , koska muut lukeva facea kuin siihen olisi luottamista. Kaikki tietohan netissä on totta.

Näihän se nykyajan koulu-tv eli Tosi-telkka sua on opettanut. Korjaat asian ja elät elämää eteenpäin..

Kunnes koittaa päivä, kun kävelet kaupungilla ja huomaat sähkölinjojen särisevän, kännykkäsi tippuu verkosta. Muuntajat räjähtelevät ja maailma katoaa. Koittaa anarkia. Kaikkihan oli sähköön rakennettu ja nyt kun aurinko tuhosi sähköverkot, niin kuluu vain muutama päivä - niin ydinvoimalat alkavat itsestään tuhoutua.

Niiden polttoainesauvojen jäähdystysallas kun tarttee ulkopuolista virtaa.

Eikä siihen tuhoon olisi kuin
kaksi viikkoa siitä, kun sähköt menisivät.

Että sellainen skenaario.

Tässä itsekin kuuntelen älylaitteen kautta musiikkia, internetistä. Toinen älylaite on latautumassa sähköverkosta, jotta siinä olisi virtaa näyttää bussikuskille matkalippusovellusta. Ellei se sitten tilttaa. Siihen kaatuisi se työmatka. Silti kummasti luotan siihen, että laite herättää aamuisin.

Mutta olen päättänyt tänä kesänä korjauttaa vanhan rannekelloni. Kyllästyttää YRITTÄÄ katsoa päivänvalossa kelloa kännykästä.

Tulipa tälläinenkin mieleen.. On vuosi 2018, joten mulla on ollut matkapuhelin jo 20 vuotta. Niistä ne ensimmäiset 5 oli hyvää aikaa, kännykän näytöstä näki kirkkaassa päivänvalossa hyvin. Nyt ei. Mutta toisaalta, laite pystyy näyttämään näytöllää IHAN MITÄ VAAN ja se taitaa olla vähän pelottava asia.

Telian tiedoitusmoka

 

29.05.2018
Surkuhupaisaa toimintaa..

Jep. Kotisivujeni kohtalo olikin nopeammin käsillä. Palvelin - jolla nämä ovat olleet - lakkautetaan Telian toimesta ensi kuun lopussa. Tästä heillä oli jo suunnitelmat viime syksynä. He lähettivät asiakkailleen sähköpostin, jossa asia kerrottiin.

PAITSI..

Että virheen takia osa asiakkaita ei saanutkaan (minä mukaan lukien) tuota sanomaa, joten jatkoaikaa annettiin. Telia lähetti tässä sitten kirjeen, jossa asiasta kerrottiin - ja annettiin samalla korvaavan palvelun osoite. domainmaailma.

Kertoivat, että siellä on Telian asiakkaille tarjous voimassa. Asia siis kunnossa siten.

PAITSI..

Että kyseisessä kirjeessä oli väärä osoite. Toimimaton. Ilmoitin asiasta asiakaspalveluun, ja hetken päästä sieltä tuli tekstiviestiä. Jossa oli oikea osoite (joka palvelun pitäjät olivat sössineet siten, että Firefox luulee sitä huijaussivuksi - eikä suostu lataamaan)

Eli nyt Telialla on jälleen tarvetta lähettää muutama kirje lisää, vissiin antamani palautteen tähden. Mutta näillä mennään ja asioita selvitellään.

Oudosti vain kännykkä osasi ladata tuon uuden palvelun sivut, että sitä kautta sain heitettyä ilmoituksen virheestä. Katellaan..

Mutta kotisivut tulevat olemaan netissä kyllä. Osoite vain vaihtuu. Osoite, joka on ollut käytössä jo sen 17 vuotta.

Hellekesä alkanut

 

16.05.2018
Hellekesä alkanut.

+28c julisti linja-auton ulkolämpömittari tänään. Olin tulossa ns töistä takaisin Jämsään. Tietenkin ulos jäin. Oma asunto kun sauna. Muttei valiteta, minä en valita tästä säästä. Tätähän kaipasin. Kesän alkamista. Mikä on tapahtunutkin tuossa ihan lähimmäin seitsemän päivän sisään. Kyseistä aikajaksoa kutsutaan myös viikoksi.

Helluntai ja pitkä viikonloppu. Mokillä meidän maalla. Suotelukausi aloitettu, muttei omalla tervapaatilla. Sen saan vesille tuossa kesäkuussa tai toivottavasti aikaisemmin. Hellekausi tekee hyvää tervan kuivumiselle.

Kyllä tänään tuli katsottua pitkään sinne kirkonmäelle. On tullut katsottua Jämsän siltoja. Ajatellen että valtatien silta oli se viimeinen silta, jonka yli isän kanssa mentiin. Jäi viimeiseksi matkaksi. Ja sitten se vitikkalan silta oli kaiketi se viimeinen silta, jonka yli isä sitten ajoi.

Näitä mä aattelen vieläkin päässäni. .. kaiken muun lisäksi.

Onko sitten tarkoitettu sana toi "vieläkin" ? Eikö tämä asia nyt ole sellainen, joka pitäisi omalla vauhdilla käsitellä läpi eikä kuten aikataulutettuna .

Myös se oma isyys.. Etten päässyt. Ja miten se nyt menisi, jos tulisin isäksi itse? Kyllä mä sen voin sanoa että vuosiksi se muuttaisi mun elämän. Aika valmis olisin. En nyt näinä kuukausina jaksa miettiä mitä se olisi ja miltä tuntuu - kun ei ole elämä mennyt kuten tahtoisi.

Kesä alkanut ja luonto herännyt. Ilmastonmuutos? Tämä mennyt äitienpäivä oli kuumin miesmuistiin. Lämpötilat lähentelivät +25c ja sen jälkeen ovat olleet joissain paikoissa Suomea jo +30c Kuivuutta on. Ehkä ylihuomenna sataa vettä. Ennusteet kertovat että viikon päästä lämpötilat tippuisivat 20 astetta, mutta tuntuu kun ilmatieteenlaitos ja foreca yrittävät koko ajan tehdä parempia ennusteta - niin se mikä yleensä toteutuu on vain kahden päivän ennuste eteenpäin.

Ja uusin ennuste näyttää, et sen sijaan että viikon päästä olisi vai +7c niin onkin +22c Rest my case

Tässä yhteydessä nimeltämainitsemattoman valtion presidentti, jonka nimi on sama kun englanninkielisen Aku Ankan - ei tee yhtään vittu mitään ilmaston hyväksi. Tarkoittaa vain valitettavasti, että se kyseinen maa ei montaa sataa vuotta enää ole.

Uusimmat kahden päivän ennusteet kertovat, että huomenna vielä lämpötila Jämsässä kipuaa lähelle +30c astetta, mutta sitten viilenee. 10 astetta kolmestakympistä. Siis sopivalle menee. Myös on varoitettu voimakkaista ukkospuuskista, metsäpaloista ja tulvista.

Kaikkihan tämä on sitä sisäistä verenvuotoa.

Laastarina iholla tosi-teevee viihde ja pintaliito. Älyluurit ja emijot. Toimivuus sisäiseen verenvuoteen taattu ja mahtava korttitalo.

lopun alkua. kahden vuoden kuluttua alkaa vuosi 2020

Elämän saippuaa.

 

04.04.2018
sataa vettä ja rannikolla salamahavaintoja

On se hetki keväästä, jolloin kadut ja kävelytiet alkavat olla siinä kunnossa, että niitä pitkin pystyy jopa kävelemään matkoja vailla sitä - talvista helvettiä, että jokaista askeltaan. Keltaisiin kukkiin nimeltä leskenlehdet on kuintenkin vielä alkaa.

Stereoissa soi pitkästä aikaa tälläinen levy cd hyllystä kun Pekka Ruuskan ohrankeltainen kuu. Levy ostettu vuonna 1996 Jyväskylästä. Taidan muistaa tilanteen, tai ainakin sen pysäkin josta nousin silloin linja-autoon. Se oli väinönkadun ja vapaus.. vapaudentien.. öö vapaudenkadun kulmassa.

Ja tämä kadunnimien tökkiminen tulee aiheuttamaan vr:n verkkokaupan käyttämistä - jotta ostaa junaliput välille Jämsä - Jyväskylä. Mutta tuolloin kun ostin tuon levyn - niin satoi lunta. Se luki levyn papereissa.

Musiikki kai sitten vie mut takaisin vuoteen 1996 - jolloin tänä päivänä minulle kuolleen naisen kanssa olimme yhdessä ja sitten mä kertoisin asioita siitä alikulusta ja monesta muusta paikasta Jyväskylässä? Ei kiitos.

Jyväskylä. Saa uuden ratapihan tavarajunien järjestelyyn. Luki liikennevirastaston sivuilta. Aprillipilana heillä tänä vuonna oli se, että mutkat suorksi koko suomen tieverkosta. Viivasuorat tiet..

Jo kolmas kappale tuolta edellämainitulta levyltä. Ei tätä levyä ole laitettu soittimeen kylläkään.. no siitä on kymmenen vuotta aikaa.

Vesisateen ropina peltistä ikkunalautaa vasten. Siellä on viellä lämmöt plussalla. 4.4 on päivämäärä. Voisi siis katsoa menneistyyttä taulukkomuodossa. Kirja on pitkä. Vuodesta 2002 saakka. Saavutus? Katsotaan palat

vuosi	ote	mitä tusota nyt
04.04.2003 - Puhtaat vihreät lakanat.	Eikös se sarja päättynyt itsemurhaan. Ja sitä sitten joku pikkutyttö valitti tekstitelevisiossa että se pelotti kun se mies ampui aivonsa pellolle	Kirjoittettu siis jotain pesutuloksesta ja hmm.. cd-data levyt käytävä ehkä läpi.
04.04.2004i - Lisää merkintää olemassaolostani.	No tämä on mun elämä.. Mutta saahan hyvää materiaalia teksteihinsä..	Pari vuotta sitten olisin heti sensuroinut tun sensuroittamatta jääneen. Elämää tuokin ja tästä lähtien ihan sama lukeeko se täällä vai ei. Kirjani kertoo mun elämästä ja valitettavasti se aika vaan tapahtui.
04.04.2005 - En ole aikoihin keittänyt teetä.	Sitten tuli jauhelihamurekkeen vuoro olla pala tätä päivää meidän kurkussamme.	Kertomus koulupäivästä. Ihan jees. Enkä nyt tänä vuonnakaan 2018 ole aikoihin keittänyt teetä.
04.04.2010 - Näin elokuvan..	Veturimiehet heiluttaa" Kertomus kahden kaverin ystävyydestä 10 vuotiaasta aina aikuisuuteen saakka.	Pitää katsoa tuo elokuva tässä uudelleen. Elämä on ja kun sitä on nähty jo kohta 42 vuotta nii se vaa muuttuu.

Elämä vaan menee eteenpäin. Uusinta tekstiäkin pitäisi jatkaa, tehdä se valmiiksi että saisi jotain uutta alkuun.

Stereot yhä toistaa vanhaa levyä, pienitehoinen laser lukee mikroskooppisia kuoppia ja tasaista pintaa ja koko hommaa ohjaa stereon tietokone. Sen pitää antaa ohjauskäskyjä itse levysoittimen moottorille ja etupaneelin näyttöpääteeseen. Vilkuttaa sitä oskullaattoria, vaikkei sitä kukaan katso.

En vain muista tätä musiikkia. Kenties sitä kuunneltiin aika monesti silloin - 12 vuotta sitten. Laskin väärin. Tuostahan on jo 22 vuotta. Tietokoneeni varmisti asian. Tahtoisi tietenin, että siitä lumisateesta ja bussin odotuksesta Jyväskylässä olisi vain se 12 vuotta.

Viimeinen kappale lähti soimaan. Suru väistyy pois. on sen kappaleen nimii "aina suru väistyy pois"

Empä vieläkään ole Jämsän kirkonmäellä käynyt. Aika vissiin auttaa.

20 vuotta Jyväskylän junaturmasta.

 

06.03.2018
Kaksikymmentä vuotta eräästä junamatkastani

Tänään tuli täyteen 20 vuotta siitä, kun Jyväskylässä tapahtui juna-onnettomuus. Matkustin juuri tuona päivänä junilla. Opiskelin Järvenpäässä ja toi päivä taisi olla perjantai. Ainakin luullakseni, sillä olin tulossa viikonlopuksi Jämsään. Se oli silloista hienoa elämääni. Tuona, siis varmaankin perjantaina - minulla olisi ollut täysin mahdollista lähteä matkaan aikaisemmalla junayhteydellä. Siis tuntia aikaisemmalla.

Tällöin olisin matkustanut siinä turmajunassa Jämsään saakka. Kenties jutellut ihmisten kanssa, muistanut heidät. En millään muista miksi jäin silloin vielä tunniksi eteläsuomeen. Ehken jaksanut heti lähteä. Ehkä koulun tietokoneluokka veti puoleensa sen verran tai sitten olisiko ollut juna-yhteys hitaampi tai jotain. Ei voi muistaa, mutta todennäköisesti se oli se koulun tietokoneluokka. Kaiketi joku koulutyö.

Tuon aikainen päiväkirja tuolta ajalta oli vain sössötystä rakkaudesta. Lisää vahvuutta siihen faktaan, ettei kakaroilla ole aivoja päässä. Olihan tuolloin ns. kakara. Aivot eivät vielä täysin kehittyneet. Mutta se asia on sivuraide.

Kävin vielä läpi sen aikaiset paperiset päiväkirjat - mutta niissä oli vain todellakin sössötystä rakkaudesta. Oon mäkin ollut hullu joskus.

Se päivä kaksikymmentävuotta sitten. Tuohon aikaan minulla ei vielä ollut matkapuhelinta. Tuolloin oli markkinoilla sellainen liikuteltava puhelinliittymä, pystyi soittamaan omaan laskuunsa kaikista puhelimista. Niin puhelinkopeista kun kaikkialta siis muualtakin. Tartti vain äänitaajuuspuhelimen. Tuohon palveluun sisältyi vastaajakin.

Tampereen asemalla, kun odotin vaihtojunaa - soitin vastaajaani asemalaiturin kolikkopuhelimesta. Toi liittymä kun toimi 0800 alkuisena ilmaisnumerona. Ei tarvinnut korttia tai kolikoita. Siellä oli äitini viesti, siinä meni juna ohi, en kuullut muuta kuin et joku junaonnettomuus oli sattunut. Tai jotain sellaista, äiti kyseli vointia. Sitten se mun juna saapui ja laskin luurin. Nousin junaan.

Vähän ajan kuluttua se juna lähti kohden Jämsää ja sitten Jyväskylää. Muistan elävästi tämän. Vaunussa soi radio, tuli uutiset. Muistan vieläkin miten hiljaisuus laskeutui vaunuun. Tampere jäi taakse. Muistan kanssamatkustajien ilmeitä. Jos uutisen olisi kuullut ennen lähtöä, ehkä olisi vaihtunut linja-autoon.

Kyseinen junavuoro oli siis se heti ensimmäinen Tampereelta Jyväskylään turmajunan jälkeen. Sen junamatkan tulen muistamaan aina. Jotenkin uutinen yhdisti kaikkia ja sääli heitä, jotka jatkoivat Jyväskylään saakka. Jos oikein muistan, niin oli ehditty raivata yksi raide vapaaksi, jota pitkin junat menivät.

Illalla sitten televisiossa näytettiin sisäkuvia samanlaisesta vaunusta, jolla olin silloin matkustanut. Verhot roikkuivat ja penkit roikkuivat seiniksi muuttuneella lattialla.

Siitä kaikesta on nyt siis se 20 vuotta. Kyllin iso asia kun tapahtuu, nii sen tulee muistamaan aika hyvin. Aina.