Masennuksesta + isyystunteista

 

20.12.2018
Jälleen..

Kaiketi tässä kun on oman isän kuolemasta päässy jotenkin yli, niin alkaa omat isyystunteet tulemaan päälle. Toissapäivänä tapahtui murtuma, sortuminen - syvälle haudattujen asioiden äkillinen pinnalletulo. Puhun siis siitä, kun minulle tekee vaikeaa se, kun en ole itse isäkis päässyt. Mikään järkipuhe ei auta. Elämänmuutos se olisi ja rahan menoa olisi paljon. Lisästressiä rahasta yms.

Ei auta oloon, tämä on syvemmällä. Ensi vuonna on haettava keskusteluapua asian suhteen. Sen olen päättänyt.

Monesta muurista olen päässyt itse yli elämäni aikana, mutta nyt on vain myönnettävä - että tämä on liian suuri este päästä yli. Geenit tuottavat jotain hormoonia liikaa - olisi kaiketi lääketieteellinen selitys.

Tulisivatko siis jotkut mömmöt tässä eteen? Vastaus löytyy vanhasta ajatuksestani, etten mä enää koskaan mitään mömmöjä ota. Nuoruudessa oli pahaa kokemusta niistä. Ja kuten olen sanonut, olen itse päässyt aina yli vaikeuksista ja se on tehnyt minusta sen ihmisen - joka tänäpäivänä olen.

Muuttuisiko se asia sitten lääkityksen myötä? Tämä asia vain on niin syvällä, etten mä sille voi mitään - kun se tulee tajuntaan, niin... Olo on sen jälkeen henkisesti tosi raskas.

Kuitenkin kohta tulee joulu. Ensi viikolla on jouluaatto. Tahtomaani lahjaa vaan en saa. Siis että tämä tunne menisi jo pois. Hautautuu se kaiken alle taas, tullakseen joskus tajuntaan jälleen.

En mä haluas tietää, miltä tuntuu kun mies haluas isäks - muttei ole päässyt. Tuotan kyllä siemennestettä vaikka 70 vuotiaaksi asti - mutta jos tahtoisi olla lapsensa kaveri kun se on kakskymppinen. Että jaksais ja silleen. - Se on jo liian myöhäistä. Jos nyt tulisin isäksi.. Nii matematiikka kertoo vastaukset. 42 + 20 = 62

Tuossa ei ole otettu huomioon muuta aikaa, jonka hypoteettisen naisen kanssa pitäisi olla, siis perustaa parisuhde ja taata siten sille lapselle hyvä koti ja perhe. Siihen menisi kait 5 vuotta.

42 + 5 = 47, 47 + 20 = 67

Joo.. Antaa järjen auttaa, en mä tahtosi - että lapseni menettäisi isänsä ennen kun täyttää 30v

77v on rajoilla oman elämäni pituutta ajatellen.

Antaa tämän asian mennä taas sinne pohjamutiin. Kaasukuplaksi, joka pintaan noustessaan tappaa järven rannoilla olevat. Kuten afrikassa tapahtui, kun metaani nousi eräässä järvessä äkisti ja tappoi paljon ihmisiä sekä eläimiä. Se syrjäytti ilman, jota hengitämme.

Ehkä toi vertauskuva antaa jotain osviittaa tämän oloni mittasuhteista.