01.02.2019
Kaiketi yöllistä
siis kaiketin tämä on sitä yöllistä, eli tekstiä ihan elämästäni. ja silleen..
Kuukausi vaihtui juuri. Tammikuu
päättyi ja kyseinen kuukausi sai pari vuotta sitten eri
merkityksen loppuelämäksi. Kuukausi, jolloin isä kuoli. Nyt
siitä on kaksi vuotta kulunut. Pahemmin ei isäni ole tullut
edes uniini. Mitä nyt varmaan johtuen siitä, että tämä asia
on ollut mielessä - niin näin tuossa hänestä unta. Ei siinä
isällä ollut muistaakseni iso rooli. 
Muistan viime vuonna, hautajaisten jälkeen nähneeni painajaisia - että isä olikin elossa ja tuli mukaan elämäämme - kun oltiin just jotenkin selvitty menetyksestä. Silloin kesti heräämisen jälkeen pari minuuttia, että tajusi asioiden oikean laidan.
Nyt siitä on päässy kyllä siis yli. Vaan tuntunut, kun viimein viime vuonnakin alkoi kavereita näkemään - ettei asiasta saisi puhua. Tosin aika tiiviistihän mä olin mökillä viikonloput, kun silloin vain piti. Hiljaa aloitin oman elämäni taas.
Mutta nyt.. Ehkä nyt on paremmin, kun alkoi uusi kuukausi. Siis, että.. ainahan ne ensimmäiset kaks vuotta on ne rankimmat - mutta sitten helpottaa. Helmikuu koitti. Eli kuten kolmas vuosi alkoi isäni kuoleman jälkeen.
Siitäkin siis selvisin. yli. Siis siten, että elämä voi jatkua - mutten koskaan unohda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.