27.06.2019
carving at yöllistä
Lisää siitä asiasta, perkele >>
Mutta onneksi yhteisöpalvelussa on toiminto nimeltä Esto. Toimivuus valitettavasti vain internetissä.
Sen vain voi sanoa, että tapahtunut mitä on pelännyt koko ajan salaa - näkee kaveripyynnön lähettäjän nimenä.. sen, hänen. Niin nyt kun se on tapahtunut, niin ei tartte enää nii olla sen asian kanssa peloissaan - että koska se tapahtuu kun se on tapahtunut nyt ja voi avata uusia ajatuksia.
Eli ohi ja yli alan olemaan. Kauan siihen kyllä menikin. Mutta nyt eteenpäin ihan sees. Antamatta asioiden vaikuttaa elämään mitenkään.
Tässä ei enää ole aikaa vanhalle saastalle. Isän kuolemasta on selvitty ja pikkuhiljaa alkaa tulemaan taas vastaan ne omat isyystunteet. Niiden yli en varmaan koskaan pääse ja osasyy - miksi tunnen niitä ylipäänsä - on linkitettynä.
Mutta antaa sen asian vain olla ja hiipua pois. Tässä ei enää jaksa vihata.
Muuttukoon vain ilmaksi.
koska..
Kommontikointi henkilön kanssa olisi yhä samalla tasolla kuin olisimme jotain 16v vaikka kummallakin ikävuodet alkavat olla kohta 45v
Jännä asia vaan, että se pitää tapahtua - jota pelkäät, että tajuaa, että pelkäsi turhaan. Että se olisi tässä ajassa jotenkin muuttunut erilaiseksi.
Se vain vähän pelottaa, kun kerran tekstiarkistoon kirjoitin runoelman nimeltä 'pakkomielle' - että kuinkahan paljon todellisuuteen sekin sitten osui.
Itse en edes enää muista sitä, koska viimeksi olisin hänen kanssaan edes puhunut. Siis muuta kuin sen valitettavan automaattisen tervehdyksen, jonka saatan antaa kelle vaan - jos vain vaikka kaupan käytävällä tai kadulla minulle yllättäen heittää.
No niihän sitä sanotaan, että elämä on.
Ja sitä nyt jatketaan uudella korttipakalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.