01.09.2019
yöllistä, päätän
vuosikymmenen viimeisen kesän tähän
Mitähän mulla oli mielessä..
Paljonkin kaiketi. Olen tässä lukenut tämän
nettipäiväkirjan ensimmäisiä lukuja läpi. Tuntuu siltä,
että voisi ne kuten jo sensuroida, vaihtaa tämän kaiken
alkupäivämäärää eteenpäin. Ja vain siksi, että vähän
hävettää se tyyli jolla tämäkin nettipäiväkirja aloitti.
Mutta se kai kuuluu tähän mun elämään. Häpeää mennyttä ja toivoo ettei mennyt tulisi tulevaisuuden tielle.
Tulevaisuus on lanaamaton soratie.
Täynnä ns. nimismiehen kiharoita. jouset menee autossa paskaksi - renkaat puhkeaa . Mutta silti eteenpäin olisi päästävä sen auton parissa..
Sitä vain aina jollain tasolla pyyhkii suurimmat tunteet jonkun alle - että pystyisi olemaan ja jatkamaan arkielämää vailla mitään suuria asioita.
kuten niitä ei olisi.
niitä vaan on. koko se isyyshomma, ikääntyminen. Tämä aika menossa eteenpäin.. elämä muuttaa miestä.
näihin hajanaisiin ajatuksiin on hyvä lopettaa tää vuosikymmenen viimeinen kesä. Olin ulkona, lämmintä oli.
Vähän aikaa vielä huomenna ja sitten.. syksy. Kaikki tätä lukeneet tietää sen, mitä mieltä olen asiasta.
Jos jotain hyvää.. Niin
viimein se yksi asia, mitä käsittelin tässä merkintäsivulla
kohdsssa "carving at yöllistä" - 
Kiitos internetin ja facebookin, se otti siis yhteyttä - nimeä en enää kirjoita. Keskustelun perusteella, jota kävimme messangerissa - tuli selväksi, ettei se asia ole vain mun omaa päänsisäistä - Että elämä muka olisi muuttunut sillä saralla.
Yhä hän tahtoisi minut takaisin, muttei saa. VIIMEINKIN tajusin, että olen ollut oikeassa koko ajan ja toimintani näiden vuosien aikana on ollut oikeata. Että välttelen häntä.
Hän ei muutu koskaan, itse voin tehdä niin. Viimein voin unohtaa koko asian pyörittämisen pääni sisällä, koska se on todellisuutta. Vaaraa.
Jatkuu huonompana vuodenaikana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.