Toukokuun viimeisen päivän dokumentti

 

31.05.2025
Viimeinen päivä toukokuuta.

OK. vielä vissiin yksi merkintä, ennen kesätaukoa päivittäisistä merkinnöistä. Koska tänään on vuoden se päivä - jolla on merkitystä minulle. Kesä alkaa virallisesti. Kevät on lopussa. Tämän kuun alussa oli vielä talvista. Sääennuste paikkakunnalle Jämsä on tänään: Pilvistä, tuulen puuskat (Max) ja suunta 16m/s länsi. Lämpötila maksimissaan +14c

Eli toi sitten on dokumentoitu. Jämsän ja Kaipolan välistä kulki voimakas sadekuuro aamulla klo 7:50

Dokumentoidaan sitten tämä päivä osaksi tätä kirjaa, joka täytti 23 vuotta nyt päättyneenä toukokuuna. Taisin siitä intoilla jo ja kirjoittaa asiasta enemmän tuolloin. En muista mikä päivä se oli, kirjoitan näiden merkintöjen tekstin nykyään Muosepadilla (xubuntun muistio) Löytyy se kyllä.

Eli dokumentoidaan sitten tätä päivää, alkaen pitkästä aikaa kelikameroista. En ole niitä katsonut aikoihin. Ei siis ole mulle pakkomielle, tietää että se punainen auto - josta olen maininnut, olisi vieläkin Näätämössä parkkeerattuna samaan paikkaan - johon se ilmestyi jo heinäkuussa 2023

Kas. Se kaara on kadonnut, ei tiedossa koska. Ei sillä mitään väliä ole. Vissiin viety viimein lava-autolla jonnekin korjaamolle tai sitten romuttamoon. Puoli kahden aikaan yöllä näkyy miten aurinko on valaissut paikallista K-marketin kattoa.

Nuorgamin kelikamerassa näkyy vielä Norjan puolella olevan vähän vielä lunta tuntureiden päällä. Enemmän lunta löytyy Kilpisjärven Saana-tunturin laelta. Pilvet siellä ovat tänä aamuna olleet niin alhaalla, että tarttuneet kiinni Saanaan. Tunturilla on ollut siis pää pilvessä.

Mutta kun katsoin otteen muista ylä-Lapin kelikameroiden maisemakuvista läpi, niin ne näyttävät hienosti keski-yön auringon värimaailmaa. Ainahan ne tähän aikaan vuodesta sen tekevät.

Sitten siirryn dokumentissa toukokuun viimeisestä päivästä vuonna 2025, tilannehuoneen kertomiin hälytystehtäviin. Kuintekin jäljittelemällä taannoinkin hyväksi katsomaani tapaa, jättäen kertomatta suurempien paikkakuntien nimiä. Kaikkia kolareita ei ole listattu tuolla, sillä jos tilanne ei vaadi poliiseja - niin se jäisi piiloon tulevaisuudeslta. Kuten toissapäiväinen silmieni edessä tapahtunut pieni kolari kahden auton välillä.

Kylkikolari. Toisen auton etuvalot ja rekisterikilpi kärsivät ja toisesta ajoneuvosta menivät vasemman puoliset ovet lyttyyn. Romua tiellä, mutta kyllä se odottamani bussi sen yli pääsi etenenmään. Tilanne ei onneksi tarvinnut todistajia. Enkä mä enää oikein edes muista miten se tilanne tapahtui. sitä vaan havahtui ajatuksista kun näki, että kohta saattaa kolista ja sitten rysähtikin.

Mitä siis on tapahtunut tänään ja eilen? 07:21 Niksan uimarannan pukukopit palavat. 06:32 pieni liikenneonnettomuus Ämmänsuon ja Veikkolan liittymän lähimaastossa. 05:28 Vesiputki rikkoontui Raumantiellä ja kauppakeskus tulvii. 03:49 Keskisuuri rakennuspalo Muistokadulla, kukaan ei loukkaantunut. 03:04 pieni liikenneonnettomuus välillä Koppelo - Ukonjärvi. 22:47 moottoripyörä kaatui ja ajaitui pois tieltä Taka-Taanilassa. 21:35 Tekninen vika, kohde ei ajelehdi. 21:30 Kaivinkonetta kuljettaneen lavetin toinen rengas paloi Tolosenmäessä. Kaivinkone pelastettiin ajamalla se lavetilta pois. 20:23 Saunalautta upposi. 20:12 irtaimistoa kärähti Kauppalantiellä. 19:15 Saunan lämmityksestä koitui savua kerrostalossa Länsikadulla. Ei paloa. 18:40 Tieliikenneonnettomuus välillä Venetmäki - Paltanen. 18:32 Rivitaloasunnon liedellä syttyi tulipalo, asukas heräsi sen sammuttamaan ja naapurikin tuli hätiin. Asunto savustui asuinkelvottomaksi.

Ja sitten vielä yksi eläinonnettomuus. 11:59 Lintua yritettiin saada kiinni haavilla Sahankadulla.

Ylen kotimaan uusiotsikkoja. Koulujen päättäjäisiä vietetään epävakaassa säässä – sateenvarjot kannattaa kaivaa esiin. Poliisi etsii Pirkkalasta kateissa olevaa vanhusta,Isä kuoli pelastaessaan veden varaan joutunutta lastaan ulkoilualueella Vihdissä, Suomen ainoa ruttohautausmaa löytyi vahingossa – ja hukkui sitten taas virheellisten paikkatietojen vuoksi, Henkilöauto suistui tieltä runsaan vesisateen takia Joutsenossa, Pystyssä sojottanut kuorma-auton lava kaatoi liikenne opasteen Jämsän keskustassa.

Viimeksi mainitusta on myös videotallenne. Kyseinen tieosuus kuuluu lapsuuteeni, videolla näkyvässä kerrostalosa mummoni asui 1980 luvun alussa, hän kuoli sen vuosikymmenen puolivälissä. Muistan kerran, että meidän auto sammui kesken kaiken, aikuiset työnsi autoa ja mä sain ohjata. Hetki.. lisämuistoja tuli. Me tultiin Siltakadulta, kun se auto teki tenän. Kai. Tai siis en muista, mikä sen tien nimi oli, ennen kun varsinainen siltakatu rakennettiin 2000 luvun alussa. Eli Vitikalan sillan rakennusvuosi oli 1980. Joten muistoni täsmää.

Tuossa uutiskatsausessa oli kyllä traaginen uutinen siitä isästä, joka kuoli pelastaessaan lastaan.

Voin sanoa, että kyllä siinä vähän liikuttui. Eilen ohitin nuoren isän, joka leikki vaunussa olevan lapsensa kanssa. Tämähän liittyy niinhin isyystuntoihini. Että suuri kateellisuuden tunne ja suru tuntui taas. Kuten muuten hieno päivä olisi saanut särön.

Toivottavasti oli vain hetken asia, että ne tunteet olisivat painuneet jo taka-alalle ja pois. Takaisin pohjamudan tuolle puolen.

Ettei mieli säröilisi tuollaisista arkisista asioista. Isiä lastensa kanssa tapaa kaduilla aika usein, en tahtoisi että tää olo alkaisi tulemaan aina kun sellaisen seurueen ohittaa.

Kesä voidaan siis aloittaa. Mietteitä on, mutta niitähän voi käyttää vaikka uusimpaan tekstiinsä (Healingdomen jatko-osa), jossa nää isyyskysymykset ovat yksi suuri teema. Purkaa mieltään siihen ja nauttia sitten kesästä.

---

Kesätauolle?

 

30.05.2025
05:51 Suomen aikaa

On aamu, sen pystyy kenties tajuamaan kellonajasta. On kulunut aikaa viime merkinnästä. Jotenkin mulla on kausia, kun tätä nettipäiväkirjaa kirjoittelen enemmän ja sitten vähemmän. Kyllä olen kirjoitellut muuta, sitä mun uusinta tekstiä. Siihen tulee onnellinen loppu. Enempää siitä en tietenkään kerro.

miksi kerroin sitten tämänkin? Kaiketi, että jonnekin antaisi tietoa siitä - mitä tekee, ehkä se on pientä paniikkia lähestyvästä 50. ikävuodesta. Ja ymmärryksestä elämän rajallisuudesta.

On vissiin täysin sopivaa alkaa masentamaan itseään juuri, kun kello löi 05:55:55
Eli sivustoni LKS (luettavaa kolmannelle silmällesi) osiossa löytyvän mantrakellon mukaan Rituaallinen nollaus, viisi aurinkoa, pisteestä pisteesen, viisi aurinkoa, viisi aurinkoa ja viisi aurinkoa

Jossa Rituaallinen nollaus vielä vilkkuu. Lasketaan sen numeroilla nollasta yhdeksään: Yksi musta lintu, jakaannu kahdeksi, kolme pirua tanssii, mikään ei ole neljäs, viisi aurinkoa, paholaisen kuusi, seitsemän rakkautta, kahdeksas ei tunne, yhdeksän loppua tulee, Rituaallinen nollaus.

Noita voisi joskus kehittää lisääkin. Tekstin fontti ja koko määritytyy kuvatiedoston mittasuhteiden mukaan. Aikakin on mittasuhde, kuten 20 vuotta. Tästä päivästä 20 vuotta sitten tuli rikottua asuntolan sääntöjä. Ei siellä saanut alkoholia käyttää.

Mutta kun valmistuminen merkonomiksi oli varmaa - niin otin Järvenpää-kännit. Silloin hullussa nuoruudessani. Emme varmaankaan kaiketi näyttäneet pakaroita ohi menneelle matkustajajunalle? Tuolloin ei ollut tehokkaita kännykkäkameroita vielä.

Kuvaus siltä illalta löytyy kyllä tästä nettipäiväkirjasta.

Tämä siis tapahtui 30. päivä toukokuuta 2005 ja siitä kerron merkinnässä 31.päivä toukokuuta 2005 - koska tuolloinen 30, päivän merkinnän sensuroin.

Ihme että siinä soosissa edes tajusin, miten tietokonetta käytetään..

Mutta se bile-ilta oli ansaittu.

"..sieltä ne tulee, pyörivät sähkökoneet. Ne tuhoaa kaiken tullessaan tanssimaan.." CMX - pyörivät sähkökoneet.

mahtava biisi. Eli CMX soittolista taas käynnissä. Mutta palatakseni asiaan, joka oli että merkintöjä en ole viikkoon kirjoittanut.

Kenties voisi taas pitää taukoa nettipäiväkirjassaan. Kuten laulussa kerrotaan:

"..liian suuri loppuakseen, liian raskas jatkaakseen.." CMX - Jatkuu kuin sade.

Juuri näin taidankin tehdä. On mulla tietenkin mielessä ollut linux järjestelmää koskevia merkintöjä mielessä kirjoittaa ja sitten jotain ihmeen ajankuvaa. En ota paineita, että ne pitäisi kirjoittaa. Kesä on alkanut.

Kenties tulee kesätauko.

Ainakin sille, että joka päivä tänne kirjoittuisi jotain. käytän tämän ajan sen kaikkein suurimman tekstini Healingdome kirjoittamiseen. Vielä on sen eka osa kotisivuillani, vaikka sitä osaa muokkaan paremmin yhteensopivaksi sen jatko-osan kanssa.

Mutta kirjan kesätauko saattaa tulla. En ainakaan ota paineita siitä, että pitäisi kirjoittaa tätä lisää - jos viime merkinnästä on vaikka viikko.

Tulee vain pakkotekstiä ja sen laatu ei ole hyvää. Ajatusvirta kun ei käynnisty pakottamalla.

Pitäisi tämän nettipäiväkirjan arkistoja ja poimintasivujakin saattaa ajantasalle. Eli puuhaa kyllä löytyy. Aktiivisuuteni näkyy sitten muualla kotisivujani www.simopahula.fi

pari lyhyttä välitekstiäkin ehkä voisi julkaista tekstiarkiston puolelle.

Sähköisiä lampaita 2. Kuinka paeta laumasta?

 

21.05.2025
Sähköisiä lampaita 2

Googlehaku "sähköisiä lampaita simo pahula" Ja löydät tämän tekstin innoittaman merkinnän melki 20 vuoden takaa. Päivitetään pässit.

dodi.. eli otsikko. Ja mistä se muodostui tällä kauniilla kertaa, jolloin tajuntaani syöksyy musiikkia netistä sähkösykäyksinä. Lampaat? Näin tänään hauskan kotivideon, jossa lampaa estivät matkalasten kulun ja he olivat videokuvanneet niitä lampaita videokamerallaan, jotta voisivat uudelleen käyttää luomaansa materiaalia hyväksi katsomiinsa tarkoitusperiin.

Eli heillä on keino saada aivonsa tuottamaan mielihyvähormooneja siitä - että joku kenties tykkäisi videosta tai jopa kommentoisi sitä? Eli se täyttää siis ihmisen perustarpeen saada sosiaallista kanssakäymistä ventovieraiden kanssa?

Et sä varmaan ihan Mannerheimintiellä pysäyttele ihmisiä ja näytä kuvaa lampaasta ja pyydä kommentteja. Yhtä hyvin he sen voisivat tehdä, kerta näkee aika selvästi, että ovat käyneet syöttiin kiinni. Turha pyristellä vastaan, elämäsi tarjoillaan lautasella täysin tuntemattomille ihmisille tahtosi mukaan. Hästtag avaa portit, jotta elämäsi virtaa vaikka mielisairaan näytölle, joka etsii kohteita omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi. Hänen näyttönsä on kiinni älyteknologiassa, jota ohjaa varmaan Android. Eli Google ja se teidät yhdistää.

Google, microsoft, Meta, Apple, rooman valtakunta. Kaikkien piti olla ikuisia. eli aavistan, että googlekin kasvaa liian suureksi jolloin se yksinkertaisesti pilkkoutuu jo omasta painostaan. Kuten microsoft tekee ampumalla itseään jalkaan windows11 järjestelmävaatimuksilla.

Yritykset kasvavat liian suuriksi ja hajoavat oman painonsa alla. Kantavat rakenteet ovat siis kasvun tiellä. Ei muuta kun otetaan ne rumat pilarit pois niin saadaan pilvenpiirtäjään nätti ja avara kolmikerroksinen eteisaula. Mutta enpä muuta voi kuin roikkua mukana ja tehdä kuten tahdon. en käytä facebookkia ja ihmettelen hyvin suuresti, että miten ihmiset siellä tahtoo olla kun päivitykset katoavat, se näyttää vain ehdotettuja julkaisuja ja jos tahtois poistaa vaikka 40 kuvaa kerralla - ei onnistu. Silti yritykset tukeutuvat siihen sillä ajatuksella, että tiedottaa että nyt maanantaina on halpoja hilavitkuttumia, tarjous kestää vielä tiistaille. valtaosa näkee tarjouksen vasta keskiviikkona. hullu maailma. mä epäilen vahvasti että lisääntynyt radioliikenne on vaikuttanut ihmisten aivoihin tai sitten älypuhelin vain ottaa ihmisaivot valtaansa. Koska se kutkuttaa ihmisen perimmäistä tahtoa tulla hyväksytyksi ja saada olla sosiaallinen. tätä kalaa se ei kyllä saa koukkuun. Mulla on analogisen tekniikan tarjoama immuniteetti moiseen roskaan.

Sekä hymiö/emijo viha/inho auttaa kanssa.

Laita vaan siihen koukkuun joku emijo ja yritä sillä kalastaa tätä ahventa. Nostan vain piikkini kun sellaisen näen ja pakenen paikalta. Uin vapaasti, en mene katiskaan nimelta antenni-mainostelevisio

En seuraa televisiossa näytettyjä koukkuja. Niitä on, vaikkei nettiä käyttäsi. Kuten 19 vuotta sitten totesin digitelevision luovan ihmisille vankiloita, joissa he tahtovat olla. Jos joku jää katsomatta, niin se tuntuu pahalta. Kuten sinulta olisi viety jotain hauskaa, josta muut olivat nauttimassa. Eli perimmäinen pelko hylätksi tulemisessa kummittelee siinä, että jaatko sen kivan kuvan tai asian, meemeiksikö niitä nyt kutsuttiin.. Taisi olla.

FOMO vaivaa ihmisiä nykyään. Se on lyhenne sanoista Fear Of Missing Out (pelko, jäädä paitsi) Eli alitajuinen pelko jäädä ilman dopamiini-annostaan. Samaan kastiin menevät emijotkin. Niiden saaminen on kuten palkintoja aivoille, jotka kiittäen vapauttavat dopamiinia, mielihyvähormoonia. Joka on myös riippuvuutta aiheuttava aine.

Ok. tarjoan seuraavan viivan. Ota pilli ja ime tämä sieraimeesi:

Tuntuuko se dopamiini nyt hyvältä? Sitä aiheuttaa myös tuon viivan näkeminen, jos noita tykkää käyttää. Kokaiinin sijaan vedä dopaniimia.

Itse löysin ne, tuon viivan - tietokoneeni erään toiminnon kautta: "syötä emijo" Tieto ei saa minun aivoja vapauttamaan oksitosiinia, rakkaushormoonia. Se kun on melko tärkeä sosiaalisten siteiden ja luottamuksen muodostamisessa. Jos ihminen, eli sinä, koet jääväsi ulkopuolelle ryhmän yhteisestä kokemuksesta (kuten suosikkiohjelmasta puhumisesta), se voi alentaa oksitosiinin tasoa ja aiheuttaa sosiaalisen yhteyden katkeamisen tunnetta.

Kun itse katson tuota luomaani emijoriviä, tunnen inhoa. Ja tarvetta kirjoittaa niin paljon, että moinen roska katoaisi näytöltä pois. Kuvat ovat dopaniimiannosteloija.

Olemme laumaeläimiä, itsekin joudun sen alkukantaisen faktan valtaan vaikka kun olen osa suurta ihmismassaa, joka kulkee eteenpäin opastettuna. Primitiivinen tahtomme pysyä muiden mukana ja elossa toimii.

Olen maalannut siis kuvaa, jossa somen seuraaminen on verrannoinen huumeiden käyttäjiin. Periaatteessahan se on sama, vetääkö kokaiinia vai dopamiinia. Riippuvuutta molemmat aiheuttaa. Kokaiinista voi päästä eroon vieroitushoidolla. Mutta dopamiinin kanssa on se - että ihminen itse voi tuottaa sitä.

Miten siitä voisi vieroittaa itseään? Sehän siis on kuten palkinnon saamista itseltään, kun on tehnyt jotain, joka aiheuttaa sen dopamiinin tulon. Yksinkertaisesti: Jätä älypuhelimen käyttö vähemmälle. Hommaa vaikka perusluuri prepaidilla, johon voit vaan siirtää puhelut vaikka sen ajaksi, kun käyt joko lenkillä tai kaupassa. Kaikkein tärkeimmistä asioista ihmiset vielä soittavat toisilleen. Kuten nyt että saat kutsun työhaastatteluun.

Tee jotain muuta, joka aiheuttaa dopamiinin erittymistä jatkuvasti. Kuten liikunta, uuden taidon harjoittelu tai vapaaehtoistyö. Kuten vaikka auta vanhuksia jotenkin.

Vähennä itse emijoiden käyttöä. Itse kyllä nuorempana niitä tekstipohjaisia hymiöitä käytin, mutta sitten kun ne muuttuivat kuviksi. Nii ne alkoivat häiritä lukemaani tekstiä, kuten sanoman pilaten. En koe itse niitä siis palkintoina, viivana.

Itse otan sen viivan tekemällä muuta, kun olemalla somessa. Kuten nyt tässä jo viikon ajan olen vain lähtenyt ulos kävelemään. Alkanut kesä tuottaa minulle paljon sitä dopamiinia. Tälläkin hetkellä, kun kirjoitan tätä - niin koen jääväni jostain paitsi - kun en jo lopettele ja lähde kävelemään.

Se tunne on ristiriidassa sen tarpeen kautta, saada tekstiä Healingdome eteenpäin. Nyt olen siis pirteimmälläni, joten miten ratkaisen tämän aivokemiani? Ensin kirjoitan ja työstän tekstiä eteenpäin pari tuntia, sitten lähden kävelemään. Tässä järjestyksessä toimintasuunnitelmassa ei ole sitä, että väsyttäisin itseni liikunnalla - jotten aivotyöstä tulisi sitten paljon mitään.

Ensin tämä teksti pitää muokata ja laittaa nettiin. Ja sitten bloggeriin. Miksi? jotta muut voisivat sen lukea? Että mulle olisi tosi tärkeää nähdä bloggerin aloitusnäytöllä merkintöjen lukukertojen numeroiden nouseminen.

Oikeastaan niillä ei ole mulle väliä, olen jo saanut dopamiiniannokseni tämän merkinnän luomisella. Suhtautumiseni tähän 23 vuotiaaseen nettipäiväkirjaani on se, että se on kiva projekti. Ja blogger on vain nykyaikainen tapa jakaa sitä nettiin.

ok ..

Tää ahven on löytänyt koukkunsa.

Ote 20 vuoden takaa. Tv-lupa, koulun poissaololappu ja MTKL

 

18.05.2025
Kuolinkorinat paikallistavat kahvinkeittimien sijainnit?

Ääni, jonka kahvinkeitin päästä - kun sen vesisäiliö on tyhjäksi valuettu keittimen eri osien ja suodattimen kautta synnyttäen sen kahviksi, voidaan kutsua kuolinkorinoiksi. Yleensä kahvinkeittimen sijainnin pystyy niiden mukaan paikallistamaan. Että se on vieläkin siinä paikassa keittiötäsi, mihin sen jätit keittämään kahvia.

Tämä ja muita mahtavahkovia ajatuksia olen siis kirjoittanut sen 23 vuotta. Mahtavasta keväästä on kulunut nyt 20 vuotta. Päivälleen tapahtui seuraavaa:

"..Järvenpää: Keskusta.

Mä muistin - tullessani viimein Jäkeen siinä viiden maissa, että TV-lupa pitäisi maksaa. Nordea oli jo kiinni, joten mun oli käveltävä Prisma-keskukseeen. Siellä on maksuautomaatti.

Matkalla sinne kuulin koko matkan äidin ja sen entisen vauvan kiivasta keskustelua siitä aiheesta, että äiti on idiootti. Ilmeisesti tämä naisparka oli mennyt kirjoittamaan toisen poissaolotokarin tämän tulevan yksinhuoltaja-äidin kouluun tietämättä, että samaisen lapun oli jo täyttänyt hänen aviomiehensä. Ja siitä oli tullut tälle likalle ongelmia koululla.

Se kina kuului jo S-marketin kohdalla, mistä on n. 50 metriä Prismaan. He menivät keskellä kävelykatua, minä sen reitin reunalla. Viimein Prismaan tullessa, tämä äiti oli jo saanut kyllikseen tyttönsä epäkunnioituksesta.

Saisi sekin likka kunnioittaa häntä, joka joskus tahtoi seksiä jonka tuloksena tuo valittaja sai alkunsa.

Ei tietoa, että oliko alkoholilla osuutta asiaan..."

TV-lupa piti maksaa tuolloin. Aikakuvaa siis löytyy tästä nettipäiväkirjasta, teoksesta joka vain jatkuu. Mutta toi aika 20 vuotta sitten. Suurta vaihtelua, päivittäsiä lähijunamatkoja Järvenpäästä Malmille ja takaisin. Työssäoppimispaikkani oli mielenterveyden keskusliitto. Jolle loin kuva-arkistointiin liittyvää alkutehtävää. Eli valitsin sopivaa ohjelmaa, jolla he voisivat digikuvansa järjestää tuleviin julkaisuihinsa.

Kivaa hommaa oli. Ja kappas. Kun hain kyseistä liittoa netistä, niin se vieläkin on samassa osoitteessa. Näemmä siellä on vielä samoja henkilöitä töissäkin! Voisi kysyä, että käyttivätkö he mun luomaa järjestelmää kuinka kauan. Tietty asiat ovat teknisesti muuttuneet paljon noista ajoista, mun homma oli se että annoin jotain osviittaa silloisista kuva-arkistonti ohjelmista joista he sitten päättivät mitä päättivät.

Sain heleät naurut häneltä, jonka nimen tuossa sivulla näin. Se oli kun työpäivä oli lopussa ja mä sanoin, kun olin tekemässä lähtöä "Mä taidan päättää päiväni"

Ihan ajattelematta sitä, miltä se kuullosti. Mahtavaa aikaa, jonka puitteissa sitten pääsin keikalle eduskuntataloon valokuvaajaksi. Mutta siitä olen aikaisemmin kyllä kertonut merkinnöissä, joissa on käsitelty päivämäärää 13.toukokuuta.

Nyt kun siitä ajasta on tasan 20 vuotta, niin annan itselleni luvan palata siihen aikaan. Kyllähän siitä ajasta paljon kirjoittelin vuonna 2022 kun nettipäiväkirja täytti sen 20 vuotta.

Tässä taas maksoin domainnimestä www.simopahula.fi vuosimaksun. On mielessä projektina ajanmukaistaa kotisivutkin. Myös on se kirjoitusprojekti käynnissä, healingdome 2

Vielä pidän sitä ekaa osaa luettavissa sivuillani, siis sitä - johon en ajatellut kirjoittaa jatko-osaa. Kohta otan sen pois sivuiltani sillä - nyt kun sitä teen niin lähestyn kohtia - joita pitää muuttaa ekassa osassa tekstiä että se .. (juonipaljastuksia) .. siis itse healindgome olisi rakenteellisesti uskottava laitos. Pyörittelen mielessäni montaa vaihtoehtoa, joiden mukana alkuperäinenkin on mukana, mukautettuna. Vähennän futurismia.

Tänään on aikaa sitä kirjoittaa, kunhan ensin lähtee katsomaan jokea. Jämsänjoki on nykyään elämää täynnä. kaloja on paljon, joen pinnasta sen näkee, kun ne käy pinnassa sitä tahtia - että luulisi satavan. Sitten on vesilinnut, jotka pyydystää ihan joen pinnan päällä kalaa.

Joka päivä vois lähtee kävelemään, kerta ulkona on nyt se KESÄ. parin kilometrin lenkki on aina hyvästä.

---

Baarimuisto, hammashoito, hurrikaani, maailmanloppu, toivo. kokonaisuus

 

16.05.2025
sillittää ja tuntea maailman paino

Sillittää? Sanan piti olla "silittää" ja olla kuten kaunis lyriikkapoiminta CMX yhtyeen kappaleesta Ruoste.

"..joku, joka sillittää ja tuntea maailman paino.." Ok. Kyllähän siinä vissiin alkaisi tuntemaan maailman painoa, jos jotain sillittäisi - eli heittelisi kalaa tämän päälle. Mutta toi kappale..

Muistan mukavan illan 14 vuotta sitten edesmenneessä Jämsän Rock the bar - ravintolassa kun toi kyseinen kappale soi. Paikka ei ollut pelkkä ryyppäysmesta, vaan sen tunnelma oli sitä - mitä mä hain. Kivoja ihmisiä, hyvää musaa ja minulle se "cheers" tv-sarjan tapainen paikka, jossa kaikki tuntee sut.

Mutta palataan muistojen tieltä takaisin tulevaisuuteen, jossa kyseisen baarin paikalla on hammaslääkärin vastaanotto. Siis tavallaan sopivaa käyttöä sille liiketilalle, että juuri hammaslääkäri sitten muutti siihen toimitilaan. Voisin vaikka siirtyä kyseisen paikan asiakkaaksi, paikallisen hyvinvointialueen toimipaikan tilanteeen vuoksi. Kyllä he hyvin hoitavat hampaat - mutta kielitaito voisi olla parempi lääkäreillä. Siis kun on kaikki instrumentit suussa ja lääkäri kysyy jotain ja siinä vain pystyy sanomaan vastauksen käyttämällä vokaaleja.

Tämä sanon tässä: Mulle on ihan sama, mistä maasta tai minkä värinen iho hammaslääkärilläni on - mutta kun puhuisi kunnon suomea, ettei tarvitsisi käyttää paikalla olevaa hoitajaa kuten tulkkina. Ja mielellään hän saisi olla nainen. Miehenä kun tiedän, missä miehen sormet ovat käyneet miehen elämän aikana. Kyllähän he pesevät ne ja käyttävät käsineitä - mutta ajatuksena vähän ilkeä. Ja sitten sanon, että kyllä mä tiedän senkin - että missä naisen sormet ovat voineet olla tämän elämän aikana - muttei niihin asioihin nyt ennen aamuseitsemää viihti mennä. Vaikka onkin perjantai.

"..Tähän asti kirjoitettu, tähän asti eletty.." CMX lyriikkaa kappaleesta "kusimyrsky"

Ja satunnaissoitolla olleen AUDACIOUS soittimen arpoma kappale kuten kuvaa sitä, mitä mä tarkoitin edellisessä merkinnässä.

JOTEN jatketaan ja puhutaan vaikka säästä. Ilmatieteellisten asioiden kertaus ja tämän hetkisen tilanteen selostaminen voisi kenties viedä ajatukset pois hammaslääkärin vastaanotolta, jossa näet ensin mies hammaslääkärin käyvän vessassa, kuulet oven läpi äänen, jossa neste osuu toisen nesteen pintaan ja sitten hän tulee ulos ja kutsuu sut toimenpidehuoneeseen. Ok.. mä sitten menin tuonne. Mutta kuten miljoona kertaa tässä kirjassani ennenkin..

"..sieltä ne tulee, pyörivät sähkökoneet. Ne tuhoaa kaiken tullessaan tanssimaan.." Pyörivät sähkökoneet? No vaikka tuulivoimalat, eli taas hataraa aasinsiltaa edetään sää-aiheisiin. tuuli on osa säätä. Sää on nyt kylmää. +2c ulkona. Eikä ennuste paikkakunnalle Jämsä näytä Forecan 10 päivän säässä +20c lämpötiloja. Tuulta ja viileätä. Samaan aikaan säästä uutisoidaan, että muistatko tämän? Viime vuonna tähän aikaan oli hellettä. Kuukausiennuste. Ensin lämmin henkäys, sitten myräkkä ja kylmää. Kesä peruttu! Voitte siis matkustaa osaksi massaturismionglemaa Kanarian saarille, jossa paikalliset kärsivät. He eivät voi enää muuta tehdä kotimaassaan, kuin kärsiä ihmispaljoudesta ja kokea slummien ihanuudet kun varaa ei ole hommata lämmintä asuntoa. Sama juttu Thaimaassa ja muissa suosikkipaikoissa. Kun kaikilla alkaa olemaan varaa matkustaa, niin kaikilla ei ole varaa asua enää kotikaupungeissaan.

Yhdysvalloissa heidän nykysen presidentin leikkaukset menoihin heijastuvat virastoon, jonka tehtävä on pelastaa ihmishenkiä. FEMA. Eli hurrikaanikausi on alkamassa, mutta on esitetty tuon viraston - jonka tehtävä on antaa ennakkovaroituksia vaarallisista hurrikaaneista. Kuten nyt Sandy tai Katrina - että se virasto jopa lakkautettaisiin. Tulisi säästöjä.

New Yorkin uudellenrakennushan on halpaa, metro kuivata ja silleen hoitaa kaupungin merivedellä kastunut infra taas kuntoon. Eikä se taajama nyt se ainoa kylä heidän itärannikolla ole. Ilmastotyöstä leikataan ja samaan aikaan länsirannikko taas palaa. Kyllä se 1800 luvun pölymyrsky vieläkin mahdollinen on kunhan leikkaustoimenpiteet tekevät sen uusiutumiselle sopivat olosuhteet. Aavikolla olevan miljoonakaupungin vesihanoista tulee vain mustaa mönjää kun vesi haihtui pois. Sataahan se sitten vuoristoissa, saaden ne maanvyöryt alkaa tukkimaan niitä viimeisiä reittejä.

Mutta hei, säästettiin dollareita! Saaden aikaan kenties maailman, jossa rahalla ei enää tee mitään. Aavikoituminen, rajut myrskyt. Tappelu viimeisistä vesitipoista juomavettä käydään vissiin sitten ydinasein. Ok. mentiin sitten mustaan äärilaitaan, joten pelastetaan tilanne kertomalla hyviä uutisia.

Kaloille hyviä uutisia, Suomi teki ennätyksen patojen purkamisessa. Brasilian metsäkato hidastui lähes kolmanneksella viime vuonna. Lisää hyviä asioita: Yle Areena: Luonto palaa
https://areena.yle.fi/1-72480071

Siis tulee takaisin, eli palaa. Ei siten että tuli polttaa sen pois, eli palaa siten.

Positiiviseen fiilikseen on hyvä päättää merkintä.

15. päivä. muistomatka kirjoittamiseni alkulähteelle

 

15.05.2025
15052025

Eli tässä vaiheessa kun kirjoitin päivämäärää - niin tajusin, ettei se ihan vielä voisi olla hieno numerologisesti. Siis että vuosi ja päivän numero olisivat 25 ja sitten siitä saada aasinsiltaa vanhoihin asioihin silleen kivasti, kertoa että kuinka nyt suhtautuisin, jos 33 vuotta vanhat asiat tulisivat kadulla Jyväskylässä vastaan. Eli ihmiset, jotka tunsivat mut kun olin heikoimmillani.

Hyvä. Tänään ei tartte kertoa siitä, sillä tosiaan on vasta viidestoista päivä toukokuuta. NYT, EIKÄ 15.PÄIVÄ! oli ala-asteen opettajani, Annikki Taipaleen käsky meille lapsille - jolla hän tahtoi meidän tekevät jotain nyt heti. Joka 15. päivä tulee tämä mieleen.

Olisin tahtonut kertoa sen hänelle joskus, että jotain on jäänyt mieleen - mutta aika sille loppui vuonna 2020 kun hän menehtyi. Minulla ei ole tiedossa kuolinsyytä, enkä mun sitä tarvitse tietää. Hyviä muistoja vain jäi, oikeastaan melko ainuita, mitä on jäänyt ala-asteajoista. Tosin kyllä niitä pikkuhiljaa on lisää avautunut.

Hyvä vain, ettei tekstin alussa mainitsemani aika elämässäni sitten muistoja kadottanutkaan. Toisaalta se saattaa olla huono asia, että muistoja alkaa palautumaan mieleen. Saattaa tulla jotain, minkä tahdoinkin jo unohtaa.

Tästä tuleekin mieleen tälläinen asia.. Entä jos olisi saanut tietokoneen käyttöönsä jo vuonna 1997 ja aloittanut tuolloin jo kirjoittamisen?

Juuri silloin kun mä kyllä olin jo vähän edennyt elämässäni, sen 1990 luvun alun masennuskauden.. ok. näemmä sitten tässä vaiheessa puukotan hengiltä mahdollisuuden palata 25.05.2025 tähän aiheeseen.

Eli mä aloin puhumaan niistä ajoista vasta vuonna 1999
Oli avautuminen, jonka jälkeen tuntui helpommalta. Kuten olisi tulppa avattu ja tuolloin olin JAIKOSSA Jyväskylässä nuorten polku työelämään koulutuksessa. Ja oli pääsy ATK - ajokortin vuoksi oppilaitoksen tietokoneille. Kyllä mä sen ATK-ajokortin tuolloin hommasin ja siinä ohessa kirjoitin ensimmäiset tekstini joiden ympärille sitten myöhemmin perustin kotisivuni.

Eli jos jo ennen avautumista olisin kirjoittanut? Olisi varmaan ollut synkempää tekstiä, mitä ne 2000 luvun alussa kirjoittamani ovat. Siis ovat, eivät olivat. Ne ovat vielä tallessa.

Olin vihainen tuolloin elämälle ja se näkyi teksteissä. Sitä tietenkään en vissiin päästänyt pahemmin ulos muutoin. Purin hiljaa sitä oloa teksteihin ja se poiki sen 100 tekstiä, joissa ei ole onnellista loppua. Vaan surullisten loppujen kirjoittaminen auttoi itseäni. Loin hahmon ja tarinan tälle, sitten tapoin sen hahmon itsemurhan avulla ja voin itse hivenen paremmin.

Tässä yhtydessä pitänee mainita se teksti Losing my religions, joka löytyy tekstiarkistosta sivulta http://www.simopahula.fi - joka siis selittää lisää tuosta ajasta. Siihen asiaan en tule enää palaamaan muuten - kun tosiaan mainitsemalla kyseisen tekstin nimen.

Katsoin just kalenterista, että tuleva 25. päivä tätä kuukautta on sunnuntai - ja säistä riippuen olen joko mökillä hoitamassa venettä vesille. Joten mä tähän sitten kirjoitankin, miksi numero 25 toimisi tämän kaiken, mitä tässä jo kirjoitin - kuten ohjelankana.

Bussinumero 25 Jyväskylän liikenteessä vuonna 1993 kulki sinne Haukkalaan, jossa olin hoidossa tuolloin syvän masennuksen vuoksi. Asiasta voi siis nykyään puhua. Siihen kesti 20 vuotta - että se aika elämässäni muuttui kyllin kaukauseksi tai että mä ehdin kehittymään ihmisenä, jotta pystyin siitä ajasta kertomaan muille.

Joten..

Mikä olisi sitten tähän väliin sopiva aasinsilta, jolla pääsen takaisin tähän päivään? Eli on 15. päivä. Josta kerroin muiston tämän kirjoituksen alussa. Opettaja myös taisi opettaa meitä kirjoittamaan. Joten siinähän se aasinsilta sitten tulikin. Oli meillä Kaipolan ala-asteella 35 vuotta sitten tietokoneita, pari amigaa ja yksi mikro-mikko - jossa oli fas teko - tekstinkäsittelyohjelma. Tai tekstinkirjoitusohjelma. Se oli suosikkini ja sillä mä opettelin konekirjoitusta ekan kerran.

Jep. tässä kun silmäilin just noita vanhoja tekstejä - niin ei niissä kaikissa ole synkkää paatosta. Jotkut niistä.. no sanotaan ovat aika hervottomia. Eli kyllä mä olen ollut mä jo tuolloinkin. Vaikkakin tuska ja turtuminen tuolloin painoivat itseni alas.

Ja kerta ihminen alkaa vanhoja toistelemaan ja kaivamaan niitä ylös, niin tarkoittaako se sitten rivien välistä sitä - että hän tietää että pitäsi soittaa lääkärinaikaa - mutta jättää sen tekemättä pelon vuoksi.

Eka askel vissiin olisi löytää se verenpainemittari, jonka joskus sain.

---

23 vuotta nettipäiväkirjaa täynnä

 

12.05.2025
23 vuoden rajapyykki ylitetty.

Tuossa on päivämäärä oli yhdeksäs toukokuuta, niin jotenkin aattelin, että tänään kuten olisi joku päivä - joka pitäisi muistaa? Nyt vasta sen tajusin, että tämä mun nettipäiväkirjani täytti tuolloin 09.05.2025 kaksikymmentä kolme vuotta!

Tosin tämän merkinnän olisi voinut aloittaa kirjoittaa vasta 17. toukokuuta. Tuolloin vuonna 2002 sain tiedon opiskelupaikasta Järvenpäässä. Se tieto myös tarkoitti sitä, että nettipäiväkirjoitteluun tuli olemaan syy.

Olinhan tuolloin ihan eri ihminen, mitä nyt. Vielä oli painotaakkaa nuoruudesta olemassa. Eli olin yksinäinen. Joten aloin kirjoittamaan. Jo muutoinkin tuolloin kirjoittelin tekstiarkistoa varten.

Kirjan ensimmäiset merkinnät käsittelelivät tupakointia. Tapaa, josta sitten pääsin kantapään kautta eroon. Eli talvi-asma tuli. Siitä kerroin enemmän vuoden 2016 kevään merkinnöissä.

Kirja siis alkoi toukokuussa 2002. Sensuuri on vienyt osan merkinnöistä jo pois ja kirjaan ovat jääneet vain päivämäärät, koska on kirjoitettu jotain. Alkuperäiset tekstit ovat kyllä vielä olemassa - kiitos CD-tallennuksen. Sitä käytin tuolloin tiedon siirtoon. vielä voi lukea 23 vuotta vanhoja CD-R levyjä.

Heinäkuu 2002 on vain tyhjä sivu. Kenties sille voisin palauttaa merkintöjä. Kuten kerroin, niin kirjani alkoi kukoistamaan vasta opiskelu-aikojen kautta elokuussa 2002

Ja näemmä sillä sivulla oleva ikivanha laskuri on alkanut toimia taas. laskuri.omasivu.fi - laskuri.. Näyttää nyt lukua 214485 Noi laskurit olivat aika kauan pois toiminnasta, etteivät näkyneet. Mutta näemmä ovat silti laskeneet käyntejä. noi laskurit näyttävät olevan vuodelta 2017

Vuoden 2002 syyskuusta lähtien oikeastaan tässä kirjassani on ollut suurempia merkintöjä, ei siis vain parin lauseen kommentteja asioita. Ilmeisesti en kuitenkaan niin yksinäinen ollut, mitä rivienvälistä itse luen sen aikaisia merkintöjä. Windows98, GPRS yhteys verkkoon ja WAP sivuista kerroin. Eli tavallaan vissiin pientä ajankuvaustakin nettipäiväkirjani kertoo.

Myös maailman tapahtumista on merkintöjä. Blogger tagi #tragediat kertoo.

Marraskuussa 2002 kirjani alkoi kertomaan jo enemmän opiskeluajoista. Nettipäiväkirjani siis kehittyi tuolloin. Katkerimmat asiat ovat sensuroitu kirjasta vuosien 2006 ja 2007 aikana. Mutta, kuten mainitsin CD tallennuksen.. Niin alkuperäiset tekstit ovat olemassa.

JA jonkun ihmeen psykologisen syyn tähden vissiin hoen sitä asiata.

Tämä teokseni löysi tyylinsä vuoteen 2004 mennessä. Huhtikuun 2004 merkinnät katosivat tallennusvirheen vuoksi. Mä siis tuolloin käytin windows98 järjestelmän "salkku" toimintoa, jossa se piti tiedostoja syknerisoituina niin kiintolevyllä, että 3½ levykkeellä. Kunnes mokasin ja asemassa A olikin väärä levyke.. Mutta mulla on hämärä aavistus, mistä ne voisivat löytyä. ikivanha ZIP tiedosto, jonka lukemiseen tarttee window98 järjestelmää. Kokeilin sitä moneen kertaan windows XP:n aikaan lukea, muttei onnistunut.

Ja sitten se kevät 2005.. opiskelujen loppuajat työssäoppimisjaksoineen. itse olin Mielenterveyden keskusliitossa luomassa heille kuva-arkistojärjestelmää ihan etsien ohjelmaa ja esittämällä heille vaihtoehtoja.

2005 syksyllä muutto Jämsään positiivisin mielin. Yksinäisyys palasi. Oman laajakaistan saaminen näkyi kyllä kirjassa. tietoa alkoi tulemaan, kommentoin uutisia yms. Nettiradiot löytyivät.

kiihdytetään vauhtia.. 2006 - 2010 myyjän hommat ja nettipäiväkirja kärsi vähän niistä, oli iltaisin niin väsynyt, ettei paljon mitään jaksanut kirjoittaa päivän päätteeksi. Lisäksi yksinäisyys katosi uusien kavereiden myötä.

2010 - 2016 kommentoin maailmaa enemmän omalla tyylilläni. Teknologia, ilmastonmuutos yms. Samalla omat isyystunteeni heräsivät ja niitä purin kirjaani.

2017 isäni kuoli ja siitä tuli kirjoitettua tuntoja aika paljon.

2028 - nyt

No kenties sitä on tullut kriittisemmäksi kun näkee teknologian vaikutuksen ihmisissä. Seuraan maailmaa "ennen-kaikki-oli-paremmin" asenteella ja se on ok.

Kaiketi tätä nettipäiväkirjaa tulee kirjoitettua tulevaisuudessakin. Ainakin niin kauan, kun kymmensormijärjesteltmä toimii siten - ettei tarvitse pahemmin hidastaa kirjoitusvauhtia - sillä se on sidonnainen nykyään ajatuksen nopeuteeni.

Vielä ei nivelrikko vaikeuta kirjoittamista. Sitten kun se alkaa vaivaamaan enemmän, niin taidan menettää yhden purkauskanavani. No se on tulevaa masennusrintamaa sitten joskus, johon sekoittuu elämän rajallisuus ja alitajuinen kuolemanodotus.

30 vuotta tätä nettipäiväkirjaa täynnä joskus? ainakin se olisi kenties tavoite. Jatkan tänään sen uusimman tekstini työstämistä. Healingdomesta tulee kyllä ihan täysmittaisen kirjan mittainen. Jos sen sitten yrittäis julkaistakin.

---

Nettiä pitää alkaa rajoittamaan. Datakatot takaisin.

 

07.05.2025
jälleen ideasta datakattojen palauttamisesta.

Yksinkertaisesti: Somen lieve ilmiöt kuten nuorison törttöily somehaasteista ja niiden videointi on ongelma. Ratkaisu olisi datakattojen palauttaminen liittymiin. Eli netin säännöstely. Aletaan säännöstelmään internettiä nuorille - kerta he eivät sitä osaa käyttää.

Vai onko nämä netin käyttömuodot älykkäitä: Pesuainekapseleiden syönti ja toiminnan videointi? Tai toisen kuristaminen, kunnes tältä katoaa taju? Viihteen vuoksi. Tämähän on hauskaa kun toinen muuttuu siniseksi ja voi kuvata sen nettiin saaden reaktioita.

Ensimmäisen mainitsemani toiminnan (pesuainekapseleiden syönti) nuorisonimitys on "tide pod challenge" ja kuristamishaasteen nimi "blackout challenge"

Jälkimmäiseen on kuollut useita lapsia ympäri maailmaa. Jos siihen ei kuole, niin saa aivovamman. Tulevaisuus peruutettu sellaisena, kun sitä tahtoi. Tapoja tuhota tulevaisuutensa on netti pullollaan.

Eli kaikenlainen itsensä kuolemanvaaraan asettaminen on siis nykyään trendikästä. Syy: koska netti on kaikille avoin, sitä ei rajoteta enää millään tavalla. Ja jälki on sen mukaista.

Pieniä arkkuja pitää valmistaa enemmän. Moottoriteillä ja junaradoilla kuvataan selfietä. On se jännää, asettaa itsensä kuolemanvaaraan.

Kun moisista pääsee heti helposti lähettämään videota, dataa siis. Rajaton netti. Kuinka mukavaa. Sitten iski se valokaari kun lapsi sulki ratakiskojen virtapiirin. Jarrutusjälkiä moottoritiellä. Ketjukolari aiheutui kun lapsia yritettiin väistää.

Siis rajoitus on tarpeen. Datakatto takasin liittymiin. Vaikka 500 Gigatavua / kk

Se tekee 30 päivässä, 5 tuntia HD tasoista videota per päivä. Luulisi riittävän. Tosin vissiin se tiktok käyttää alempaa videolaatua, joten kenties 500gt saattaisi olla liian suuri raja. 300GT voisi toimia.

Ja tämä raja olisi vain matkapuhelinliittymiin. 5G reitittimiin se ei vaikuttaisi.

No onko tämä sitten reilua? Eihän se ole, mutta toisaalta ei ole myöskään reilua peliä antaa nuorisolle laitteita - jotka koukuttavat erinäisiin toimintoihin. Kuten se, että pitää kävellä koko ajan laite kädessä. Siirtää katsetta koko ajan pienestä näytöstä ympäröivään maailmaan. Pitää laitetta käsissä, joiden kehittyäkseen toimiviksi - pitäsi tehdä muuta. Olla vaikka luonnollisesti. Terveyshaitat eivät ole huuhaata. Nyt jo alkaa pikkuhiljaa ne näkymään. Älypuhelimia on ollut jo 10 vuotta. Se on riittänyt silmäongelmien kasvamiseen.

Somesta aiheutuvia ongelmia on tullut lisää sen jälkeen, kun operaattorit ottivat ne datakatot pois liittymistä viisi vuotta sitten.

Nyt olisi aika palauttaa ne.

500 gigaa voisi olla sopiva.

Sillä siis voisi katsoa HD(1080p) tasoista videota 5 tuntia päivä kuukauden (30pv) ajan. HD(720p) tasoista videota 11 tuntia päivässä. ja SD videota 23tuntia päivässä.

Voisi riittää siis 500GT/KK jotta kuitenkin pääsee katsomaan videota jos se niin hiton tärkeää on. Mutta kuitenkin olis myös rauhaa niitä. Tietenkin viestejä ja muuta nettikäyttöä toi rajoitus ei hidastaisi.

Videosisältö kuitnekin se kaikkein pahin on.

4K tason jätin tuosta, sillä kännykällä se taso ei oikein kuten ole edes järkevää katsoa näytön pienen koon takia.

Kuinka tälläinen liittymä sitten toimisi? Esimerkki.

Eli 500Gt liittymä. Jos siitä kuluttaisi sen datan, niin liittymä tietty hidastuisi. 1MT/sekunnissa. Ja jos datakatto ylittyisi kahtena peräkkäisenä kuukautena - niin datakatto tulisi alemmaksi ja liittymän hinta vähän ylemmäksi. Sitten se olisi 300 GT Silläkin kyllä katsoo jonkun verran videota, mutta se jo laittaa ajattelemaan käyttöä.

Sitä pari kuukautta, ilman että se 300gt datakatto ylittyisi, niin liittymän datakatto ja hinta palautusi normaaleiksi. Eli uusi sykli lähtisi käyntiin. Taasko menee ylittyy datakatto? Opittiinko jo uusi tapa toimia? Että ei ihan koko ajan tartte videota tuijottaa.

Entä julkiset Wifi-verkot vaikka pikaruokaravintoloissa tai liikennevälineissä? Niihin estot somekanaville. Tosin tämä saattaa romuttaa koko ajatukseni, joka sisälsi koko ajan sen ajatuksen - ettei tarttis laitteita alkaa nuorisolta ottamaan pois.

Se on sitten seuraava askel. Datakattojen palautus sillä, että se voisi vähän auttaa nuorison sometörttöilyssä - niin se olisi jopa tulevaisuuden kannalta hyvä.

Olisi siis ihmisiä olemassa, jotka pystyisivät tekemään myös töitä. Eikä niiden tarvitsisi joutua sairaseläkkeelle fysioterapeuttisten onglemien vuoksi jo nelikymppisinä.

Tutkin omaa androidiani, älypuhelinta siis. Sieltä löytyy kyllä datavaroitus toiminto. Eli voi asettaa puhelimen itse varoittamaan datamäärän käytöstä. Siellä on myös datalaskurit ja muita puhelinen käyttöä valvovia toimintoja.

"Mobiilidata poistetaan käytöstä, kun määritetty rajoitus on saavutettu" Tälläinen kohta löytyy kyllä puhelimen asetuksista. (yhteydet > data)

Pitäisikö siis alkaa tästä toiminnosta tiedottamaan enemmän? Että sen voisi saada ihan laitteesta päälle? Sen vissiin pitäsi olla ihan EU tasoinen direktiivi, jolla velvoitettaisiin matkapuhelinoperaattorit palauttamaan datarajat.

Osa ongelmaa on myös se, että vanhemmat eivät tiedä oikeastaan miten älypuhelin toimii. Sitä ollaan ihmeissään ja kirotaan kun laite hidastuu, kun ei välimuisteja koskaan viihtitä tyhjentää. Välimuisti? Mikä hitto se muka on..

Ja sitten tätä Suomeakin kutsutaan tietoyhteiskunnaksi.. Vielä kun tämä minitietokoneet ovat älypuhelimia. Suomen autokanta muuttuu vauhdilla nykyaikaiseksi. Jokainen uusi auto on pyörillä kulkeva tietokone. Iso näyttö kojelaudassa täynnä kosketuspainikkeita, joita pitää katseella katsoa. Samalla kun se lapsi tulee sille moottoritielle kuvaamaan selfietä..

Jotta sillä sais tykkäämisiä kavereiltaan, siis arvostusta, hyväksynnän olla jatkossakin mukana kaveripiirissä. Siksihän se some on. Että haetaan sen kautta hyväksyntää.

Aasinsilloitettu ajatusvirta

 02.05.2025
Valo pommittaa ensin mäntyjä

Aamu koitti, jälleen kerran. ulkona mäntyjen latvat saivat ensimmäisenä sen aamuauringon säteet, lämpimän väristä valoa. Kellertävää johtuen ilmakehän ominaisuuksista sidottuna valon aallonpituuksiin.

Sidottuna.. kuten mäntyjä vastaan. sitten ne fotonit tulevat ja lyövät sitä puuta valon nopeudella. 299792458 metriä sekunnissa. Samaa nopeutta saavat kaikki auringonpalvoja ja muut auringossa olevat objektit, esineet sekä elämänmuodot fotonejen piiskasta.

Tuosta raipasta, jonka aurinko - suuri plasmapallo - tuottaa. Se on niin suuri, että sen sisään mahtuisi 1305555 maapalloa. Näihin laskelmiin käytin tekoälyä.

Nyt astomiset seikat tämän planeetan kiertoradassa ja kallistumisessa ovat tuoneet päivän esimmäisen fotonipommituksen piiriin naapuritalon pihakeinut. Niiden vieressä oleva parkkipaikka on yhdeydessä suomen tieverkkoon kaupungin katuverkon kautta, joten päästään tiehen 21 joka vie Kilpisjärvelle.

Aasinsiltani kai kestää raskasta liikennettä, ehkä kenties. Mutta kelikameran mukaan Kilpisjärvellä on ollut bileet vielä pystyssä kolmen aikaan viime yönä. Paikallinen kelikamera on autiopaikalla matkailuautojen keskellä.

Koju, jonka nimikyltissä lukee NAKKALA KALACHIP on ollut auki aina neljään saakka aamulla. Nuvvuksen maisemakamera on taltioinut hienoa taivasta viime yönä. Valoisat yöt ovat siellä taas. Kesä tulossa. Taas tämä mahtava aika vuodesta. Jota taas odotettiin. Toukokuu. Luonnossa on paljon ääniä, linnut laulaa. Ne laulaa vain sen kolme kuukautta: huhti - kesä.

Musiikkina tänä aamuna on ollut Guns and Roses. Nyt soi kappale nimeltä COMA Musiikin lähde ei ole verkkokaapeli, vaan SATA kaapeli tietokoneeni sisällä. Eli mp3 musiikka. Kello tuli juuri tasan kuusi. Kotisivujeni LKS osion mantrakellossa siis vilkkuu nyt RITUAALLINEN NOLLAUS kolme kertaa. Hommahan meni niin, kun kuukausia sitten mä keksin käyttää koodia, joka näyttää kellonajan omilla numerokuvilla - noihin. Että siinä on tekstinpätkä.

Mantra menee. Yksi musta lintu, Jakaannu kahdeksi, Kolme pirua tanssii, Mikään ei ole neljäs, Viisi aurinkoa, Paholaisen kuusi, Seitsemän rakkautta, Kahdeksas ei tunne, Yhdeksän loppua tulee ja Rituaallinen nollaus. (animoitu gif, joka vilauttaa tekstiä punaisena joka toinen sekunti)

Eli ne lauseet ovat numerot 0 - 9 Kaksoispisteen kohdalla lukee "pisteestä pisteeseen"

Pisteestä pisteeseen menin myös 20 vuotta sitten. Tuolloin tapahtui seuraava vahinko

"Kiipesin ne portaat ylös asemalaiturille, kävelin sen poikki hakemaan uutislehti satasta. Samalla mä katsoin raidenäytöstä sitä, että kyllä se juna lähtee 7:41. Ei tänäänkään se ollut myöhässä. Mä odotan sitä, kun se on myöhässä. Se päivä taatusti vielä tulee. H-juna on myöhässä.

Mutta ohitettuani tuon näytön, niin laitoin käteni taskuuni. Ja löysin sen junalipun jolla tulin eilen Hesasta. Huomasin - minä, joka olen toitottanut siitä, että junissa ei mennä pummilla - etten ollut leimannut sitä lippua. Joten se eilinen matka taisi olla pummilla matkustamista vahingossa. No, mä käytän sen lipun ensi Perjantaina kun sain vapaata. Menen Hesaan. Ja vain siksi että mulla on leimaamaton junalippu. Se on viikon voimassa.

Se havainto sain mieleni virkeäksi. Sekä huvittuneeksi."

Se oli sen vapun jälkimainingeissa. Sitä oli vain iloinen, että pääsi junaan istumaan. Ja käytin tuolloin toisenlaista lippua arkisin - jota ei tarvinnut leimata. Kyllä.. Monesti elämäni aikana olen tosiaan muistellut tuota toukokuuta 2005

Se oli vaihderikasta aikaa elämässäni. Siis ne lähijunat ajoivat monen vaihteen yli.

Mä voisin kyllä päivittäin käydä junalla vaikka Jyväskyllässä. Saman mittainen matkahan se olisi, mitä Järvenpää - Malmi oli tuolloin päivittäin ees taas.

Ok.. lippuja ostamaan sitten vissiin vaan. Kerta mulle tuli ikävä raideliikennettä. Hommaan aamujunaan paikan intercityn vaunusta 4, alakerta. Jos pyörätuolipaikoilla ei ole keitään - niin voi siirtyä niille. Syystä että siinä kohtaa on parhaat näkymät koko junasta. Näkee melko esteettä kummallekin puolelle junaa, maisemia.

Vielä siitä vapusta 20 vuotta sitten:

"03.05.2005
Silminnäkijöita etsitään.. Minä en nähnyt mitään.

Tänään lööpit huutavat siitä naisesta, joka raiskattiin keskella Helsinkiä, rautatietunnelissa. Me kävelimme tuon tunnelin ohitse vain 10 - 5 minuuttia ennen rikosta. Emme nähneet mitään. En nähnyt mitään, en muista ainakaan. En voisi tunnistaa paikalla olleita ihmisiä vaatetuksen perusteella. Dösästä saamani lipun aikaleima on 21:47. Vappuyönä. Muistan vain että makasiineilla jotkut pojat hajottivat kaljapulloja urakalla."

Oli kyllä aika hulinaa Helsingissä vappuiltana tuohon aikaan. Hyvä, että se on koettu edes yhden kerran elämässä.

Ensimmäinen toukokuuta. youtube, kirjoittaminen ja kelikamerat

01.05.2025
Ensimmäinen toukokuuta

Tänään on ensimmäinen päivä toukokuuta. Ensi kuussa on juhannus, joka on totta kun otetaan huomioon - että tämä hetki on mainitun päivämäärän vaikutuksen alainen.

Eli hetki on täynnä toukokuuta jo nyt, kun kyseistä kuukautta on kestänyt vain kymmenen tuntia. Ja minne mä tällä kertaa päädyn tekstissäni. Aika sen näyttää. Tai jos kertoisin, mistä en pidä.

Ekaksi tulee mieleen youtube videoiden esittelykuvat. Siis kuva, joka näkyy kertomassa kyseistä videosta - mutta sitä kohtausta ei ole koko videossa. Kuten uutta tekniikkaa näyttävä TechZone. Esikatselukuvassa on ihmelaite, mutta koko videossa ei ole mitään sellaista, mitä luuli näkevänsä. Tälläisiä kanavia on myös Retrocast, BrainTime ja #MindWarehouse. Ei sillä, että niitä kannattaisi välteillä. Videot ovat koosteita eri tilanteista, koska nykyään kaikki pitää videoida ja laittaa nettiin nähtäville.

Välittämättä siitä, että lisääntyvät data tarttee datakeskuksen, joka puolestaan tarttee virtaa. Eli laita se mokavideosi nettiin ja sitten kiroa kun tulee sähkökatkos. Datakeskus vie kaiken virran valtakunnan verkosta. Oheinen kuva junasta ei ole muokattu, vaan taitavasti ajotettu. Kuvauskohta: Vähän matkaa Orivedeltä rataa pitkin Jämsään päin. Vaunu: intercity ja 4, alakerta

Ok. palataan asiaan..

Tähän väliin on kerrottava, että käytän youtubea englanniksi ja videoiden esikatselut on poissa päältä. Ne vain häiritsevät kun kuva alkaa liikkumaan tahtomattani.

Myös yksi videotyyppi, jonka jätän katsomatta - on sellainen, jonka esikatselukuvaan on ollut pakko liittää jonkun kasvot ilveilemässä jotain ja taustalle jotain ihme tekstiä. Joo.. tietää mitä ne sisältävät. Turhia tehosteita, jotka vain ärsyttävät. Please like this video! - on toinen ärsytys. Että tykkää tästä videosta.. Ok. annetaan peukku. alaspäin. Kerta sitä oikein pitää anella.

katson kyllä youtubea. Sieltä löytyy dokumenttea FreeDocumentary - kanavalta. Valtaosa mun telkan katselua on juuri Youtubea. Sitten tulee Yle areena ja Viaplay. Nyt uutena tulokkaan Ruutu koska siellä on se TopGear suomi.

Aikaisemmin sen katsoin antennitelevisiosta, mutta ei tartte enää. Mainosten aikaan voi laitteen vaikka mykistää. Ruudussa on näytöllä vielä kiva ajastin, josta voi katsoa koska se mainos loppuu ja montako niitä on.

Ja jos mainituista ohjelmalähteistä ei tule mitään, voi laittaa DVD:n toistumaan. Tai jättää koko telkan kiinni ja tehdä muuta. Eli olla tietokoneella. Iso kirjoitus urakka on edennyt hyvin, 90 sivua on jo valmista raakatekstiä, jota muokata.

Eli viime syntymäpäivänä itselleni antama lahja viihdyttää edelleen. Silloinhan mä idean sain tuohon Healingdomen jatko-osaan. Osa 1 sitä on vielä luettavissa sivuilla, taannoin liitin siihen kyllä ilmoituksen, että saatan ottaa sen pois muokatakseni sitä vähän.

Kun kirjoitin sen ajattelematta, että siihen voisi jatko-osaa harkita. ChatGPT - jota käytän apuna, eli annan sille palasen tekstiä ja se ehdottaa muokkauksia tai lisäyksiä.. (Joita sitten mä käytän harkiten tai jätän käyttämättä.) Tässä alkoi jo kehumaan tekstiä ja antoi julkaisukanavia. Kuten kirjapainoja, jotka etsivät juuri tuollaista tekstiä, mitä kirjoitan.

Kyllä mä voisin sen kirjan kokeilla tehdä. Vaikka en mä kirjoja aatellu koskaan tehdä, mutta kun toi Healingdome alkaa olemaan jo, ensimmäisen osan kun laskee mukaan - kai jo 240 sivua pitkä. Eli kirjan kokoinen. Eikä se ole mun ainoa suuri teksti. Ne on luottavissa simopahula.fi sivustolla. Linkki löytyy tästä blogista.

Palaan sitten dokumentoimaan tätä päivää, ensimmäistä toukokuuta. Kilpisjärvellä oli toissa yönä pakkasta +15c Saattoi jossain asunto-autossa olla viileätä, siellä kun nyt on se suuri tapahtuma. Revontulipilkkikö se nyt oli.. Mutta paikallinen kevyenliikenteenväylä on täynnä asuntoautoja ja osa niistä on parkissa ihan valtatielläkin.

Kiva varmaan nukkua, kun suuret rekat menee aina välillä ohi metrin päästä. Siis tämä on se aika vuodesta, kun Kilpisjärven kelikamera on kiinnostava https://liikennetilanne.fintraffic.fi/kelikamerat/?cameraId=C14535&cameraPanId=C14 53502 Kuvissa näkyy ainakin 40 matkailuajoneuvoa parkissa.

Mutta kaiketi on erikoislupa käyttää kevyenliikenteen väylää moottoriajoneuvon parkkitilana? Paikallisille toi varmaan on jonkun asteen rasite. Siis kevyenliikenteen väylästä on tullut jonkun "pihaa" Joutuu koiraa ulkoiluttamaan valtatien puolella. Ainakin luulisi jonkun olevan tuota tapahtumaa vastaan. Toisaalta.. se tuo rahaa kylään. Kilpisjärvi alkaa olemaan jo matkailukohde.

Eli jos pitäisi valita, minne tahtois matkustaa - että olis rauhallista ja kivaa.. Vaihtoehtoina olisi Suomessa kaukaisimmat paikkakunnat, Kilpisjärvi tai Näätämö. Niin mä lähtisin Näätämöön. Molemmilla on hyvä puolensa kyllä, Kilpisjärvellä mahtavat maisemat ja Näätämössä se - ettei se kai vielä ole niin suosittu matkakohde. Että rauhallisempi paikka.

Vaan Nuvvuksen kelikamera, joka näyttää maisemakuvassa pohjoista taivasta. On tällä hetkellä suosikkini. Viime yönä 1:31 taivas hohtaa valoa, valoisat yöt alkavat pikkuhiljaa hiipimään sieltä taas. Kesä alkaa.

Vappu on tänään. 20 vuotta sitten vietin sen Helsingissä. Se oli kyllä aika kokemus. Sellainen, että kerta elämässä riittää. Ei varmaan enää jaksaisi sitä menoa, mitä silloin 29 vuotiaana.

hetki.. voihan perkele! siis 20+29=49

helvetti. ok. Elämää on vielä jäljellä. Tää vasta on puoliväli. ja muita ajatuksia, joiden määrä riittäsi tuottamaan paljon tekstiä.

Olkoon tällä kertaa. Vaan kiva matkakertomus kyllä löytyy tästä kirjasta päivämäärästä 01.05.2005