Sähköisiä lampaita 2. Kuinka paeta laumasta?

 

21.05.2025
Sähköisiä lampaita 2

Googlehaku "sähköisiä lampaita simo pahula" Ja löydät tämän tekstin innoittaman merkinnän melki 20 vuoden takaa. Päivitetään pässit.

dodi.. eli otsikko. Ja mistä se muodostui tällä kauniilla kertaa, jolloin tajuntaani syöksyy musiikkia netistä sähkösykäyksinä. Lampaat? Näin tänään hauskan kotivideon, jossa lampaa estivät matkalasten kulun ja he olivat videokuvanneet niitä lampaita videokamerallaan, jotta voisivat uudelleen käyttää luomaansa materiaalia hyväksi katsomiinsa tarkoitusperiin.

Eli heillä on keino saada aivonsa tuottamaan mielihyvähormooneja siitä - että joku kenties tykkäisi videosta tai jopa kommentoisi sitä? Eli se täyttää siis ihmisen perustarpeen saada sosiaallista kanssakäymistä ventovieraiden kanssa?

Et sä varmaan ihan Mannerheimintiellä pysäyttele ihmisiä ja näytä kuvaa lampaasta ja pyydä kommentteja. Yhtä hyvin he sen voisivat tehdä, kerta näkee aika selvästi, että ovat käyneet syöttiin kiinni. Turha pyristellä vastaan, elämäsi tarjoillaan lautasella täysin tuntemattomille ihmisille tahtosi mukaan. Hästtag avaa portit, jotta elämäsi virtaa vaikka mielisairaan näytölle, joka etsii kohteita omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi. Hänen näyttönsä on kiinni älyteknologiassa, jota ohjaa varmaan Android. Eli Google ja se teidät yhdistää.

Google, microsoft, Meta, Apple, rooman valtakunta. Kaikkien piti olla ikuisia. eli aavistan, että googlekin kasvaa liian suureksi jolloin se yksinkertaisesti pilkkoutuu jo omasta painostaan. Kuten microsoft tekee ampumalla itseään jalkaan windows11 järjestelmävaatimuksilla.

Yritykset kasvavat liian suuriksi ja hajoavat oman painonsa alla. Kantavat rakenteet ovat siis kasvun tiellä. Ei muuta kun otetaan ne rumat pilarit pois niin saadaan pilvenpiirtäjään nätti ja avara kolmikerroksinen eteisaula. Mutta enpä muuta voi kuin roikkua mukana ja tehdä kuten tahdon. en käytä facebookkia ja ihmettelen hyvin suuresti, että miten ihmiset siellä tahtoo olla kun päivitykset katoavat, se näyttää vain ehdotettuja julkaisuja ja jos tahtois poistaa vaikka 40 kuvaa kerralla - ei onnistu. Silti yritykset tukeutuvat siihen sillä ajatuksella, että tiedottaa että nyt maanantaina on halpoja hilavitkuttumia, tarjous kestää vielä tiistaille. valtaosa näkee tarjouksen vasta keskiviikkona. hullu maailma. mä epäilen vahvasti että lisääntynyt radioliikenne on vaikuttanut ihmisten aivoihin tai sitten älypuhelin vain ottaa ihmisaivot valtaansa. Koska se kutkuttaa ihmisen perimmäistä tahtoa tulla hyväksytyksi ja saada olla sosiaallinen. tätä kalaa se ei kyllä saa koukkuun. Mulla on analogisen tekniikan tarjoama immuniteetti moiseen roskaan.

Sekä hymiö/emijo viha/inho auttaa kanssa.

Laita vaan siihen koukkuun joku emijo ja yritä sillä kalastaa tätä ahventa. Nostan vain piikkini kun sellaisen näen ja pakenen paikalta. Uin vapaasti, en mene katiskaan nimelta antenni-mainostelevisio

En seuraa televisiossa näytettyjä koukkuja. Niitä on, vaikkei nettiä käyttäsi. Kuten 19 vuotta sitten totesin digitelevision luovan ihmisille vankiloita, joissa he tahtovat olla. Jos joku jää katsomatta, niin se tuntuu pahalta. Kuten sinulta olisi viety jotain hauskaa, josta muut olivat nauttimassa. Eli perimmäinen pelko hylätksi tulemisessa kummittelee siinä, että jaatko sen kivan kuvan tai asian, meemeiksikö niitä nyt kutsuttiin.. Taisi olla.

FOMO vaivaa ihmisiä nykyään. Se on lyhenne sanoista Fear Of Missing Out (pelko, jäädä paitsi) Eli alitajuinen pelko jäädä ilman dopamiini-annostaan. Samaan kastiin menevät emijotkin. Niiden saaminen on kuten palkintoja aivoille, jotka kiittäen vapauttavat dopamiinia, mielihyvähormoonia. Joka on myös riippuvuutta aiheuttava aine.

Ok. tarjoan seuraavan viivan. Ota pilli ja ime tämä sieraimeesi:

Tuntuuko se dopamiini nyt hyvältä? Sitä aiheuttaa myös tuon viivan näkeminen, jos noita tykkää käyttää. Kokaiinin sijaan vedä dopaniimia.

Itse löysin ne, tuon viivan - tietokoneeni erään toiminnon kautta: "syötä emijo" Tieto ei saa minun aivoja vapauttamaan oksitosiinia, rakkaushormoonia. Se kun on melko tärkeä sosiaalisten siteiden ja luottamuksen muodostamisessa. Jos ihminen, eli sinä, koet jääväsi ulkopuolelle ryhmän yhteisestä kokemuksesta (kuten suosikkiohjelmasta puhumisesta), se voi alentaa oksitosiinin tasoa ja aiheuttaa sosiaalisen yhteyden katkeamisen tunnetta.

Kun itse katson tuota luomaani emijoriviä, tunnen inhoa. Ja tarvetta kirjoittaa niin paljon, että moinen roska katoaisi näytöltä pois. Kuvat ovat dopaniimiannosteloija.

Olemme laumaeläimiä, itsekin joudun sen alkukantaisen faktan valtaan vaikka kun olen osa suurta ihmismassaa, joka kulkee eteenpäin opastettuna. Primitiivinen tahtomme pysyä muiden mukana ja elossa toimii.

Olen maalannut siis kuvaa, jossa somen seuraaminen on verrannoinen huumeiden käyttäjiin. Periaatteessahan se on sama, vetääkö kokaiinia vai dopamiinia. Riippuvuutta molemmat aiheuttaa. Kokaiinista voi päästä eroon vieroitushoidolla. Mutta dopamiinin kanssa on se - että ihminen itse voi tuottaa sitä.

Miten siitä voisi vieroittaa itseään? Sehän siis on kuten palkinnon saamista itseltään, kun on tehnyt jotain, joka aiheuttaa sen dopamiinin tulon. Yksinkertaisesti: Jätä älypuhelimen käyttö vähemmälle. Hommaa vaikka perusluuri prepaidilla, johon voit vaan siirtää puhelut vaikka sen ajaksi, kun käyt joko lenkillä tai kaupassa. Kaikkein tärkeimmistä asioista ihmiset vielä soittavat toisilleen. Kuten nyt että saat kutsun työhaastatteluun.

Tee jotain muuta, joka aiheuttaa dopamiinin erittymistä jatkuvasti. Kuten liikunta, uuden taidon harjoittelu tai vapaaehtoistyö. Kuten vaikka auta vanhuksia jotenkin.

Vähennä itse emijoiden käyttöä. Itse kyllä nuorempana niitä tekstipohjaisia hymiöitä käytin, mutta sitten kun ne muuttuivat kuviksi. Nii ne alkoivat häiritä lukemaani tekstiä, kuten sanoman pilaten. En koe itse niitä siis palkintoina, viivana.

Itse otan sen viivan tekemällä muuta, kun olemalla somessa. Kuten nyt tässä jo viikon ajan olen vain lähtenyt ulos kävelemään. Alkanut kesä tuottaa minulle paljon sitä dopamiinia. Tälläkin hetkellä, kun kirjoitan tätä - niin koen jääväni jostain paitsi - kun en jo lopettele ja lähde kävelemään.

Se tunne on ristiriidassa sen tarpeen kautta, saada tekstiä Healingdome eteenpäin. Nyt olen siis pirteimmälläni, joten miten ratkaisen tämän aivokemiani? Ensin kirjoitan ja työstän tekstiä eteenpäin pari tuntia, sitten lähden kävelemään. Tässä järjestyksessä toimintasuunnitelmassa ei ole sitä, että väsyttäisin itseni liikunnalla - jotten aivotyöstä tulisi sitten paljon mitään.

Ensin tämä teksti pitää muokata ja laittaa nettiin. Ja sitten bloggeriin. Miksi? jotta muut voisivat sen lukea? Että mulle olisi tosi tärkeää nähdä bloggerin aloitusnäytöllä merkintöjen lukukertojen numeroiden nouseminen.

Oikeastaan niillä ei ole mulle väliä, olen jo saanut dopamiiniannokseni tämän merkinnän luomisella. Suhtautumiseni tähän 23 vuotiaaseen nettipäiväkirjaani on se, että se on kiva projekti. Ja blogger on vain nykyaikainen tapa jakaa sitä nettiin.

ok ..

Tää ahven on löytänyt koukkunsa.