21.03.2024
Ja elämä muuttui.
Olihan tämä jo tiedossa, että seuraava menetys suvussa tuli vastaan. Nyt menehtyi sitten isäni velikin eli setäni, mökkinaapuri. Viimeinen siitä sisarusparvesta ja oma titteli suvun vanhempien joukossa tuli saaduksi. Oma vuoronumero vain tulee lähemmäksi ja lähemmäksi. Setä sai äkillisen sairaskohtauksen ja hänet löydettiin vasta seuraavana päivänä. Olihan se liian myöhäistä. Viikossa elämä voi muuttua.
Kirjotin ajatukseni facebookkiin
:
Sedän kohtalo herätti. hänkin asui paljon yksinään.
Kuten itsekin. Kyllä mulla rutiini on välillä käydä
mökillä mutta se että jos itse sais aivoveritulpan niin
kestäisi kyllä kuukauden tällä menolla, ennen kun mut
löydettäis.. joten mistä mun aktiivisuuden sitten löytäis?
No vaikka se simopahula.fi on hyvä indikaattori katsoa koska
olen päivittänyt niitä. Facebookkiin kun laittaa jotain, niin
se vain hukkuu. Olen nähnyt viikkokin sitten tehtyjä
päivityksiä kuten uusina. Kaikki tässä vanhenee. Ja pitää
vissiin tapahtua jotain traagista ennenkun havahtuu että elämä
voi tosta vaan mennä poikki. osoite sivuilleni löytyy facebook
profiilini tiedoista.
Ja siksihän tämä merkintäkin. Että elonmerkki. Kaiketi sitä
jotain sivuilleen pitänee tästä lähtien sitten päivittää.
Vaikka kävijälaskurin tiedot. Tässä jotenkin ei nyt se CSS
vai CCS.. ohjelmointikielen nimellä nyt ei ole mitään
merkitystä. Mutta se etten saa toimimaan omaa laskuria, on nyt
mitätön haitta. Olen vielä shokissa.
Kaikki kävi niin äkkiä. Tuolla maalla nyt on aika jäiset tienpinnat ja se estää kävelyt, ei tässä itseään haluu hajottaa. Oman isäni alamäki alkoi siitä, kun hän kerran kaatui kompastuessaan vai oliko se joku liukastuminen ollut.. en tiedä muistaa nyt.
Ajatukset sekaisin enkä mä itsekään mikään nuori ole. Havahdutti vain, että tässä pitää alkaa ottamaan yhteyttä ihmisiin ja näkyilemään enemmän, mitä olen tehnyt. Erokkoluonne kun on ja tottunut yksinäisyyteen.
Tässä eilen mä vihdoin luin itse ajatuksella sen mun uusimmman tekstin, healingdomen ja nyt se on sitten valmis, oikoluettu ja hyvä. Tekstissä kun on paljon asiaa elämästäni, käsittelin sen läpi ja kirjoitin tekstin juoneen mukaan. Olen tyytyinen siihen. Sain sen valmiiksi. Suurin kirjoitusurakkani on tehty. Tähän mennessä? uskaltaako tässä sitten aloittaa uutta? joka sitten jäisi kesken.
Ajatuksia jotka vain tulee kuten
tuossa mitä kirjoitin facebookkin. jatkuu kunhan saan ajatukseni
selkeiksi.
Myös teen taas surutyötä.
lepää rauhassa, Esko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.