Koulumuistoja ajan takaa ajatusvirrassani

 

04.02.2025
Vuosikymmenen lopun kylmin aamu

Tänään on vuosikymmenen lopun kylmin aamu.

Ajatuksia tuosta? Kyllä. Matka voi alkaa ja sen päämäärää ei vielä tunneta. Eli koulussa aikoinaan opittiin, läpsäyksen uhalla - että 10 jaettua kahdella on viisi. Läpsäyksen? Se tarkoitti sitä, että jos oppilas ei ollu kiltisti - niin saattoi opettaja lätkäistä tätä puisella viivottimella sormille.

Oppi olemaan kunnolla. Tai mä taidan sekoittaa matikan tunnin ja uskonnon tunnin silloin vuonna 1985 - tuolloin vielä ole eri aika ja fyysinen rankaisumuoto auttoi lapsia olemaan kunnolla, jotta heistä kasvoi kunnon kansalaisia.

Mutta mä eksyin nyt tämän tulevaisuuden värjäämien tulenarkojen aiheiden, kuten ruumiillisen rangaistuksen koulussa ja uskonnon opetuksen sivuraiteelle. Mutta kymmenen jaettuna kahdella on siis viisi.

kuten 2025 jakaa vuosikymmenen 2020 kahtia. Nyt ollaan sitten loppusuoralla tätä vuosikymmentä.

On ollut lauha tammikuu. Nyt sitten eilisen ja viime yön aikaan ulkona pakastui lähelle -20c astetta. Se on kaksikymmentä astetta vähemmän - mitä viime kuussa oli. Puhutaanko säästä? Että dokumentoidaan tämän yllättästi historiallisen päivän kylminnät lämpötilat tiehallinnon automaattisten mittauspisteiden mukaan - niin mua ei komennetä käytävälle seisomaan.

Käytävällä seisottaminen oli yleinen rangaistusmuoto Kaipolan Ala-asteella 1980 luvulla. Käytävä yhdisti A ja B porrasaulat ja sen varrella oli opettajienhuone. Kaikki näki keitä oli seisomassa, että ketkä olivat olleet aiheuttaneet käytöksellään sen. Toisella seinustalla taisi olla keltaisten lokeroiden rivi. Ok.. ennenkun muistoissa sinne taas pääsee ja vain sen vuoksi, että ukkonen sai mut rauhattomaksi. Ok.. muistoja kuplii joten kerron viimein, että..

Sallan Kotalassa oli pakkasta -34.7c kello 10:47 04.02.2025

Toisin Jyväskylässäkin on pakkasta nyt se -20c

Tänään siis saattaa tulla kylmä kun hakee mm. maitoa kahvia varten tuosta citymarketista. Laitoin kysymyksen hautautumaan facebookkiin niistä keltaisista lokeroista sen käytävän varrella Kaipolan ala-asteella 1980 luvulla. Se käytävän toisella puolella oli lasitiiliä, joiden kautta tuli käytävään päivänvaloa opettajien huoneen ikkunoista.

Kuulemma käytävähomma oli vanhemman henkilöstön suosittelemaa nuoremmille henkilökunnan jäsenille. seisomarangaistus. Sitä piti olla paikoillaan ja sietää käytävän läpi menneiden katseet. Trauma ja nykytrendin mukaan miljoonakorvaukset vaadittava?

Meidän OLI pakko osallistua uskonnollisen aamuhartauteen, se joulukuvaelma beetlemista oli PAKOLLINEN riitti tietylle luokalle.

Kertaakaan ei vissiin irronnut pää siltä nukelta, joka esitti sitä jeesuslasta. Yllättävä kapitaatio vähän varmaan pilaisi herkän perinteikkään näytelmän sanomaa.

JA sitten päässä alkoi soimaan "päät pois, päät pois vatsikonnatoo ven tei ar kam vor juu" (bad boys, bad boys, what you are gonna do - when they are coming for you)

Eli yhtyeen Inner Circle - Bad boys. Kappale oli tv-sarjan Cops tunnuslaulu. Ja juurtui kiinni tuon ajan eläneisiin, joihin itsekin kuulun.

Mutta se beetlehem joulukuvaelmahan oli perinne. Kaikissa kouluissa. JOTEN varmaan jossain päin on sattunut niin, että jeesuslasta esittäneen nuken pää tipahti näyttämön lattialle kesken kaiken. Mitenkäs siinä sitten näyttelevät lapset pysyisivät rooleissaan? Enkelit ja tietäjät nauraisivat ja ohjaajana toimiva opettaja muuttuisi naamaltaan punaiseksi. Varsinkin jos sattui olemaan sen koulun uskonnonopettaja.

Koulun näyttämö.. Kerran meillä oli joku esitys, jossa soitimme nokkahuilua ja sitten poistuimme vasemmalle. Tie näyttämölle meni oikealta puolelta lavaa. Sitten piti esiripun laskeutua jolloin me pääsisimme pois näyttämöltä koska seuraavassa kohtauksessa sitä meidän piiloamme käyttäisivät uudet esittäjät. No jostain syystä se esirippu ei laskeutunutkaan. Meni jumiin varmaan. Ja meidän PITI poistua näyttämön halki ja jostain syystä käytimme nokkahuiluja kuten jazz taitajat käyttävät saksofoneja, mitä oltiin televisiosta nähneet. Se ei kuulunut näytelmän tyyliin.. Ei, en temppuilessani kompastunut keskelle lavaa katsomon ollessa täynnä.

Katsomo oli sen koulun liikuntasali. Sen vissiin pystyi jakamaan kahtia tosi suurilla verhoilla, että poikien ja tyttöjen liikuntatunnit voisi järjestää yhtä aikaa. Itsekin aloin miettimään, että jaoteltiinko meidät sukupuolen vuoksi erillemme - vai jaettiinko se liikuntasali kahtia - jotta kaksi eri luokkaa pystyi käyttämään sitä yhtä aikaa?

Puolapuut muistaa, ja sen äänen joka syntyy kun liikuntasalin lattista tennari ottaa vauhtia. kuperkeikkoja tehtiin.

Ei. Ei. En todellaakaan ala pohtimaan sitä, että VIELÄKÖ pystyisin tekemään kuperkeikan. Ehkä se onnistuisi, mutta vissiin näin vanhana siitä sitten kärsisi päivän pari selkäkipuina.

Viimeksi kun sen on tehnyt, niin siitä saattaa olla ehkä 38 vuotta tai jotain sinnepäin. En oikeastaan muista, koska viimeksi olisin yrittänyt. Siis kun en ole vedessä, vaan maan painovoiman täyden vaikutuksen alaisena ollessani.

Kyllä sitä kun on kesäisin päässyt uimaan, niin siellä tekee sen. Vesi kun kantaa ja sitten pari päivää kärsii siitä, että on vettä korvissa.

Mutta kun se on niin kivaa! Miten niin "päässy" uimaan? No kun se totutteleminen veden näennäiseen kylmyyteen kestää mulla aikaa. Mutta jos olen päättänyt mennä uimaan, niin sinne myös menen. Kun laiturilta hyppää ja näkee allaan vain vettä ja oman heijastuksensa - niin eipä siinä voi enää perua asiaa. Eikä siinä voi mennä ahventa sinne, minne päivä ei yleensä paista. Koska se kala kyllä laittaa pyrstönsä ylikierroksille kun osut veteen.

Muutoinhan se olisi aika ikävä asia. Ahvenen puolustusmekanismi kun on nostaa piikikkään selkäevänsä.

Tämähän oli kovin yllättävä lopputulos tämän kertaiselle matkalle. Mielikuvaan persiiseen juuttuneesta ahvenesta selkäevä pystyssä. Se ei olisi kiva tilanne kummallekkaan osapuolelle.

Sen sijaan, että alkaisimme käsittelemään kuinka moinen olisi mahdollinen lopputulos uimahypylle, niin vaihdetaan aihetta alkuperäiseeen ajatukseen siitä - että tänään on vuosikymmenen lopun kylmin aamu. Mitä on tapahtunut suomessa viimeisen 24 tunnin aikana?

Tilannehuone varmaan kertoo vesihöyryhavannoista, joita on luultu tulipaloiksi.

Rakennuspöly aiheutti automaattisen palohälytykseen Helsingin Sylvesterintiellä tänään klo 10:07

Espoossa tapahtui pieni liikenneonnettomuus tänään klo 07:41

Vihdissä sattui valitettava rakennuspalo tänään klo 07:28, jonka yhteydessä kuoli 60 vuotias mies. Nää on aina ikäviä uutisia. Tuhoutunut talo oli piharakennus ja syttymissyy liittyi varmaan siihen, että viime yö oli se kylmin tänä vuonna.

Seuraavatkin tapahtumat ovat sattuneen tämän päivän (04.02.2025) aikana tämän kirjoitushetkeen (11:51) mennessä. (aivan. 1 tunti mennyt siitä, kun mä mainitsin kellonajan jo aijemmin. En mä tätä putkeen kirjoittanut, taukojen kanssa näitä kirjoittelen. Jos joku alkoi ihmettelemään kelloaikojen eroa.)

Tervolassa klo 06:56 henkilöauto törmäsi tukkirekan perävaunuun nelostiellä.

Pöytyällä klo 06:00 sattui kasvihuonepalo. Sen tilan pakkaamon kylmälaite sytytti kuormalavoja palamaan ja palo hiipui itsekseen.

Järvenpäässä klo 03:11 henkilöauto paloi Haarajoen juna-aseman tuntumassa. Poliisi epäilee paloa tahallaan sytytetyksi.

Haarajoki? Aivan, se on Kerava - Lahti oikoradan yksi asemista, jota vasta rakennettiin silloin 21 vuotta sitten - kun Järvenpäässä opiskelin. Piti hetken miettiä, sillä muistin kyllä Kyrölän (nyk. Ainola) ja Saunakallion asemat, jotka ovat Järvenpäässä. Muistan kerran kun kävelin sen oikoradan rakennustyömaalle, siis kohtaan josta se liittyy ramppejen kautta päärataan - niin olin just rakenteilla olevan rautatierampin alla - kun sen päältä alkoi kuulumaan kovaäänistä kiroamista.

Kirottu rautatie siis.

VIELÄ! kyllä ihan tähän loppuun, kerta tuli mainittua ne opiskeluajat - niin tahdon palata niihin. Olihan tämä mun nettipäiväkirja jo silloin olemassa. Helmikuun alut vuosilta 2003, 2004 ja 2005

Helmikuussa 2003 mä aloitin työharjoittelin Järvenpään Valintatalo-myymälässä. Ja ensimmäinen tuote jota hyllytin - oli kondomipakkaus. Sain epäasiallisen vastauksen, kun kysyin niiden paikkaa. Nykyään sen myymälän paikalla on K-citymarket. Siellä olis kiva joskus käydä kun vielä satunnaisesti kavereiden kanssa Järvenpäässä käydään.

https://www.simopahula.fi/np_helmi03.htm#03.02.2003

Helmikuussa 2004 pohdin kuplateoriaa ja maailmankaikkeuksia. Sensuroimattomassa nettipäiväkirjassa (varmuuskopio) oli mielenkiintoisempaa asiaa, mutta sensuroituja asioita ei kerrota. Myönnän, että joskus olen sensuroinnut kirjaani - ja sen vakilukia tietää syyn. Mutta tuolloin myös söin vahingossa epänormaailin viinirypäleen, joka ei aiheuttanut kaiketi terveydellisiä ongelmia.

https://www.simopahula.fi/np_helmi04.htm#03.02.2004i

Helmikuussa 2005 varis nokki oksea maasta, saksanopettaja etsi nastoja pitkään ja mä löysin samarinia saksanvihkoni välistä. kultaista opiskeluaikojen kuvausta siis.

https://www.simopahula.fi/np_helmi05.htm#08.02.2005

Että silleen. "iloisen" uuden kakskyt luvun lopun voi aloittaa. 1920 luvun teknisiä uutuuksia olivat radio, elokuva, auto, lentokone ja sähköiset kodinkoneet.

2020 luvun teknisiä uutuuksia olivat teköäly, 5G-verkot, internet of things, virtuaali ja lisätty todellisuus, lohtuketju, kvanttiteknologia, bioteknologia ja uusiutuva energia.

Niitä voisin tulevissa merkinnössä tässä nettipäiväkirjassa käsitellä.

ubuntu login loop - korjattu

 03.02.2025

Login loop fiksattu

Tässä tämä linux xubuntu sitten jäi tilaan, nimeltä "Login loop" Eli kirjaantumisikkunasta oikealla salasanalla pääsee vain takaisin kirjaantumisikkunaan.

Miten korjata! Itse vähän aikaa kirosin koko hemmetin tietoteknologian alimpaan helvettin. Mutta sitten otin selville asioita. KAIKKI käyttöjärjestelmät ovat alttiita virheille. Se pitää muistaa.

Linux xubuntun kirjaantumisikkunasta pääsee antamaan terminal komentoja näppäilemällä CTRL + ALT + F4 (tai F3 - riippuen tietokoneestasi)

Eli virtuaalikonsoliin. Siellä sitten kirjaudu käyttäjänimelläsi ja salasanalla. Sitten pääsee jännään näyttöön. Eli tekstit ovat pienellä valkoisella mutta siinä voi antaa komentoja, jotka korjaavat asian.

Ja niin sen saa korjattua!

Olisi kovin veemäistä minulta jättää tämä tähän, kuten sanoa vaan että tee näin ja homma hoituu. tarkista vaan Xauthority että sillä on oikeat oikeudet, jos bitti poikittain - virhe sekotti asian.

Täh!?

Ok. Selvitetään. Eli käyttämäni xubuntu on vain kuori linux ytimen päällä, jolla sitä käytän. Eli kuoria voi vaihtaa. Kuten ubuntuksi. Kuten tein. kun yhdet kuoret eivät toimi, niin vaihtaa toiset.

xubuntu-desktop on siis tässä esimerkissä rikkoontunut kuori.
Yhtä hyvin se voisi olla myös ubuntu, sillä xubuntu perustuu ubuntuun.

Ok.. siis olet nyt siellä virtuaalikonsolissa.

.Xauthority ?

Tuolla sivulla siitä kerrotaan lisää. https://www.howtogeek.com/892137/how-to-fix-the-ubuntu-login-loop2.Xauthority%22

Mulla se ongelma ei poistunut muutoin, kuin että ensin (koneella ei ollut) asensin sen ubuntu-desktopin ja sitten poistin xubuntu-desktopin.

Se ei vaikuttanut tiedostoihin. mä tein tämän ohjeiden mukaan. Tekoälyä käytin, microsolf copilot. Enhän mä muuten niitä komentoja osannut. Olen sanonut olevani linux - noviisi, mutta tekemällä oppii. Kuten en tiennyt miten pääsee login näytöstä antaamaan niitä komentoja. Tietenkin mulla oli hahmotelma päässäni kun muistelin, että windowsissa pääsee ctrl + alt + del näppäinyhdistelmällä tehtävienhallintaan. Tietenkin linuxissakin on vastaavanlainen.

Mutta kuinka sitten asentaa sen desktop ympäristön uusiksi?

sudo apt purge xubuntu-desktop

sudo apt autoremove

sudo apt update

sudo apt install xubuntu-desktop

"sudo apt remove xubuntu-desktop" jättää edellisen xubuntu työpöydän konfiguraatiotiedostot. Purge poistaa nekin. Itse käytin "remove" koska en tahtonut täysin uudelleen alkaa. Sillä ongelma johtui Xauthority tiedostosta tapauksessani.

Xauthority siis hoitaa graafisen käyttöliittymän puolta. Eli kun kirjaantuu niin X palvelin kysyy authorityltä, että onko sulla oikeutta käynnistää graafista käyttöliittymää. Tässä tapathui se ongelma, ettei sen mielestä sitä ei saanut tehdä.

Vikaantunut konfiguraatio tiedosto aiheutti mulla sen ongelman. Sitten kun asensin ubuntu desktopin (välillä uudelleenkäynnistelin, se PITÄÄ tehdä jokaisen korjausyrityksen jälkeen)
Niin ubuntu kyllä latautui, mutta väärin. se kyllä aukesi, muttei tehnyt mitään. Sanoi koko ajan, ettei ole lupaa tehdä mitään.

ELi se keili, että tiedostojärjestelmän lupamenettely oli mennyt sekaisin.

Korjaus. Varmistin, että kaikkien kotihakemiston ja tärkeiden konfiguraatiotiedostojen käyttöoikeudet olivat oikein:

sudo chown -R $(whoami):$(whoami) /home/USER
sudo chmod -R 755 /home/USER

(tietty vaihda oma kirjaantumisnimesi USER tekstin paikalle)

Mutta ennen sitä korjausta, tämä oli eilen illalla. Mä en jaksanut enää. Olin jo saanut hommaa eteenpäin ja kyllästyin siinä pisteessä - kun se ratkaiseva uudelleenkäynnistys oli tehtävä. Mä vain sammutin tietokoneen ja aloin kattoon telkkaa.

Tänään sitten kaikki toimi. Oli vielä ongelmia tiedostojen lupien kanssa, mutta ne korjasin päätteessä komennolla:

sudo chmod -R 755 /home/USER

(kun käyttöoikeuksia määrittä samalla kertaa suurelle määrälle tiedostoja - niin siinä saattaa kestää aikaa.)

Joten alkoi tietokone toimimaan kuten ennenkin. Oli vielä Winen kanssa ongelmaa, mutta se korjautui komennoilla

sudo chown -R $(whoami):$(whoami) /home/USER
sudo chmod -R 755 /home/USER
sudo chown -R $(whoami):$(whoami) /home/USER/.wine
sudo chmod -R 755 /home/USER/.wine

No eli sain harjoitella linux järjelmää. Vaan kyllä mielellään olisi tehnyt tämän kaiken jollain toisella tietokoneella, olin jo kaivanut alkuperäisen asennusmediankin esille. Että olin valmis jo vetämään kaiken sileeksi. Ajattelin jo onko mulla muistitikuilla tarpeeksi tilaa että varmuuskopiosi tiedostoja. MUTTA mä päätin vaan yrittää itse.

Eli nyt koneessa on myös se ubuntu työpöytä - jota vihaan. Voihan sitäkin joskus kokeilla. Sehän varmaan on ihmisillä myös käytössä.

Mitä on pitkävihaisuus?

 

01.02.2025
On tämän vuoden ensimmäinen helmikuu

Tämä teksti käsittelee pitkävihaisuutta.

On tämän vuoden ensimmäinen helmikuu. Entä sitten, niikun niitä tulisi muka vielä toinenkin helmikuu vuodelle 2025!

Eli yhtä turhanpäivästä toteamista - kuten erään työvalmennussäätiön erään työyksikön toiminta erästä työvalmennettavaa kohtaan sen jälkeen, kun tämän isä kuoli ja siitä seurasi sairaslomia. Ja sitten tämä sai jälkikäteen kuulla, että olisi käyttänyt isänsä kuolemaa hyväkseen - ettei olisi tarvinnut tulla ns "töihin" kyseiseen työyksikköön.

"Anteeksi, tiedän toimia paremmin sitten kun seuraavan kerran multa kuolee isä. Täällä voisi sen sijaan että epäillään tilanteen hyödyntämisestä, niin voisi kuulla ihmistä, kuten kysyä miten menee? Mutta näin ollen - en tule jatkamaan työsopimustani tähän paikkaan, jossa ihmistä käsitellään kuin roskaa." (keskisormen nosto ja lokekonsa kautta kävely ulos kuuntelematta vastaväitteitä - etten saa lähteä kesken päivää. Vastaamalla niihin, että mähän oon vain viemässä roskia ulos. Ei niitä takas sisään tuoda.)

Olisi ollut hyvä tehdä loppusyksystä 2017

Pitkävihaisuus on aika hyvä asia, vissiin. Pohtia sitten asioita, joita olisi voinut tehdä kyseisen tilanteen ollessa päällä. Että miten siinä kyseisessä tilanteessa olisi ollut hyvä tehdä sen sijaan,
että oli vain hiljaa.

Kertomus tässä vaiheessa siis nitoutuu esimerkistä -
elämäni tapahtumiin loppusyksystä 2017.

Miksi sitten jatkoin?

Olin kai vielä shokkitilassa, eikä olisi jaksanut työttömyysbyrokratiaa siitä -

että jos olisi vaan lopettanut siellä. Viimein vuonna 2019 joulukuussa lopetin siellä. Kerroin kyllä asioista vihaisen rakentavasti tekstitiedostoon, jonka tallensin - meillä kun oli sellaiset USB tikut annettu, että voisi kirjoittaa "työpäiväkirjaa" No tyylini tiedetään ja siellä mun tikulla kyllä luki asiaa, paikan järjestelyistä ja sitten taisin kyllä tämänkin sinne purkaa.

Viimeinen päivä oli sellainen, että aivan viimekseksi annoin pomoille siellä sen tikun ja sitten välittömästä poistuin kun "kello oli jo noin paljon ja bussi takas Jämsään tulee ihan kohta."

En muista edes sitä, että lausuinko tilanteeseen kuuluvia hyvästelysanoja? Paikalla oli ne kaksi pomoa, mua vanhemmat mies ja nainen. Sen miehen olisin kyllä tavallaan tahtonut hyvästellä kohteliaasti, mutta kun se nainen sattu olemaan myös paikalla ja mulla oli kiire pois tilanteesta. Bussiin ja poistua tontilta, ennen kun se muistitikku olisi työnnetty tietokoneeseen.

Miksi toi tapaus sitten aihettaa vihaa vieläkin? Siis satunnaisesti. Syksyt ovat aina mulle olleet vaikeita, kun ainakin vielä tuolloin 7 vuotta sitten koin syysmasennuksia - jotka alkoivat kun näki syksyn merkkejä luonnossa. Vihaan talvea, vihaan sitä edelleen. Syystä että pitää kävellä varovaisesti ja se tekee jalat kipeiksi. Kylmyys tai kirkkaus ei niin paljon enää haittaa, kun ei ole enää sitä talvi-asmaa. Ettei pystynyt ulkona hengittämään kun pakkasta oli alle -15c ja se oli tukalaa kun pakkasta oli alle -10c

Tuollainen saa ymmärrettävästi henkilön vihaamaan kyseistä vuodenaikaa. Tuona vuonna 2017 oli vielä ensimmäinen syksy isän kuoleman jälkeen.

Ja sitäkään ei sitten olisi saanut surra. Ok.. vihantunteita kumpuaa edelleen.

Antaa sen nyt jo olla.

Pitkävihaisuus? No se on piirre minussa, josta en niin tykkää. Tosin sen voi selittää itselleen sillä..

että tilanteista aina oppii ja hyvä pitää ne mielessä,

Ja että voi vastaavanlaisissa tulevissa tilanteissa käyttäytyä kuten joskus kenties tahtoi.

(kuitenkaan tekemättä siten.
Prkele kun on kohtelias ja hyvätapainen mies.
joskus haitta sekin..)

Mitä mä olisi tahtonut sitten joskus sanoa? Satunnaisia pitkävihaisuuden aiheuttajia, sen paremmin itse tilannetta purkamatta. (tiedot tilanteista löytyvät kyllä tästä 23 vuotta vanhasta nettipäiväkirjastani)

"mä pyysin lähtiessäni, että sammutatte täätä valot ja laitteet kun itse lähette. ja kun itse tulin tänne, niin oli täysvalastus päällä ja telkka auki! Etsikää toinen osoite jossa nukutte. EI! En välitä että kello on puoli kaksi yöllä. En mä näitä bileitä ees tahtonut pitää."

"Ai. no rouva on hyvä vaan, ja ottaa mun puhelinnumeron että voi soittaa kun on tulossa kaupunkiin - että osaan pysyä kämpilläni!"

"Jos asuntoni ei miellytä, niin ei ole pakko kuten roikkua mukana vain seurustelusuhteen takia, jos kutsuin kumppanisi niin ei sun oo pakko tulla"

"Ja mä syön nää kuten teen, ne tulee nopeammin ja voi syödä nopeammin - kun murskaa sen nuudelin kuppiin. Jos se sulle edes kuuluu. Sun EI ole pakko puhua mun kanssa tauoilla tai vapaa-aikana. Kyllä mä suakin inhoan"

Eipä taida olla enempää. Siis löysin vain viisi aiheitta, jotka kumpuaa sisälläni toisinaan. Ehkäpä ne häiritsevät nyt vähemmän, kun sai ne purettua ulos. Kaksi noista on sellaisia, jotka aiheuttava pitkävihaisuuden tunteita enemmän. Kolme noista nyt sattui olemaan kaukaa haettuja, mutta tapahtuneita ajatuksia vuosien takaa.

Myönnetään. Kenties asia, joka tapahtui jotain 24 vuotta sitten - niin sen voisi jo unohtaa.

Kuinka kauan asiasta saa olla pitkävihainen? Voisiko se 25 vuotta olla se sopiva aika? Saattaisi olla - siis jos niitä asioita ei kirjoittamalla purkaisi. Mielipiteeni ovat tulleet jo kyllä harvinaisen selviksi tiettyjen asioiden suhteen.

Ainakin rivien välistä.

Pitkävihaisuus siis saattaa johtua seuraavista asioista:

- epäoikeudenmukaisesta kohtelu. (vau.. ihanko totta..)
- petos tai luokkaus.
- Hyljätyksi tai torjutuksi tuleminen.
- Naurunalaiseksi asettaminen, nolaus.
- Traumaattiset kokemukset (muiden vähättelevä suhtautuminen)
- Persoonallisuus, mielenterveyden tila ja sosiaallinen ympäristö.

Miten pitkävihaisuudesta voi päästä eroon?

- Tunnista tunteesi.

Ok.. olin jo valmiiksi herkillä kun ne alkoi päin naamaa sanomaan, että olisin ihminen - joka nyt käyttäisi isänsä kuolemaa hyväkseen, ettei tarttis tulla töihin. Näemmä agressiivinen lähestyminen tapahtui tässä. Saattaahan olla, että on ihmisiä jotka niin ovat tehneet ja henkilö, joka sanoi niin - oli kyllästynyt tilanteeseen ja hänen oma persoonallisuutensa määräsi hänen suhtautumisensa hienovaraiseen asiaan.

- Käsittele kokemuksesi

Joo.. OLEN käsitellyt sitä monta kertaa. Päässäni, en koskaan kirjoittanut sitä paremmin ylös. Kuten kun nyt, kun tapahtuneesta on se 5 vuotta.

- Anna anteeksi.

Eihän ihmiset voi mitään sille, minkälaisia persoonia ovat. Olkoon. Tulihan tämä purettua nyt ylös.

Että asia on yhtä mieletön, kun sanoa - että nyt alkoi vuoden 2025 ensimmäinen helmikuu. Tämä teksti varmaan vastaa myös esimerkkitapauksessani pitkävihaisuudesta - kuten:

Mitä tarpeita tai arvoja tämä luokkaisi? mun tahtoa surra rauhassa, se loukkasi sitä se kommentti. Mitä voit oppia tästä kokemuskesta? Ajatella ja soveltaa. miten "keskisormen nostamisen" voisi pukea sanoiksi (jotka olisivat piikkäitä, muttei loukkaavia)

Mutta hei, miten jos otan vielä sen ikivanhan asian - että syy miksi en ole isä? Että nainen valehteli mulle voivansa saada lapsia. Tai pimitti asiaa liian monta vuotta. Siihen pitkävihaisuuteen auttaa varmaan vain vertaistuki. (tiedän sen olevan kuten kirosanan leimalla oleva asia - varsinkin kun nykyään sille piti antaa nimi.)

En mä siitä enää niin vihainen siis ole, surullinen vain.

Käsittelen kuitenkin asiaa, asioita kirjoittamalla. Luon tarinoita, tekstejä. Tuttua on Masennus (isolla alkukirjaimella) Pitkävihaisuus ja se että joskus voisi antaa vain asioiden olla. Mutta se olisi niiden tukahduttamista, eikä sekään ole hyvästä.

Joten mitä niistä asioista, joita elämäni aikana olen kokenut, tulee? Elämänmakuisia tekstejä. Eli puran asioita kirjoittamalla niitä teksteiksi ja siten saan sisäistä rauhaa. Myös puhun asioista jos tilanne, jossa niin voi tehdä - tulee vastaan. Vaikka sitten nuotion äärellä.

Elän pitkävihaisuudessa? Sehän aiheuttaa vain jatkuvaa ahdistusta - joten ei kuulosta hienolta. Elämässä kuitenkin on ilon hetkiä ja voi antaa vaan anteeksi. Aika korjaa haavat ja muita tilanteeseen sopivia fraaseja voi soveltaa.

Tai siitä voi kirjoittaa sitten pitkän merkinnän nettipäiväkirjaansa kuten toimia itselleen terapeuttina. Varsin mielenterveydellisestä toimintaa johonkin suuntaan.