11.12.2017
Suomea
nähty.
Eppu Normaalilla vai
normaaleilla - kumpi saattaa olla se oikea taivutusmuoto yhtyeen nimestä.. Mutta
silti, heillä on kappale Helsinki - Tampere - Jyväskylä - Oulu.
Viikossa nähty noista kaupungeista 3/4 . Oulu vain jäi
näkemättä.
Viime
itsenäisyyspäivä oli Suomen sadas. Joten mä päätin lähteä
vähän junailemaan Jyväskylään - ihan vain katsoakseni, miten
suomi sitä päivää juhlistaa ja miten asia on esillä valtion
rautateillä. Ravintolavaunusta sai ilmaista kahvia kohvehdin
kera. Jyväskylässä oli valoja ja suomenlippua. Sekä
hornettejen ylilentoa. Tuntematon sotilas pyöri televisioissa,
myös Harry's pubin isossa ruudussa ja isänmaallinen tunnelma
taattu.
Paluumatkalla
ravintolavaunussa oli vähän tunnelmaa. Laimeata vain. Enemmän
itsenäisyyspäivä näkyi kyllä Jyväskylässä, mitä
Jämsässä. Kävin laittamassa pari hautakynttilää
veteraanejen muistomerkille ja soitin heille siinä
finlandiahymnin kännykästä.
Itsenäisyyspäivä
oli siis keskiviikko. Perjantaina mä lähdin sitten taas junalla.
Tällä kertaa viimein suuntana oli Helsinki. Pitänyt tänä
vuonna siellä käydä - mutta on ollut vähän erilainen vuosi.
Matka meni hyvin. Juhlistin matkaa ravintolavaunussa yhdellä
olusella. Keskiviikon junassa, itsenäisyyspäivänä heillä oli
pelkkiä muovituoppeja. Nyt sain lasituopin. Vähän huono astia
juomille 120 km/h liikkuvassa ravintolassa.
Junan vessassa
käsienkuivaaja päätti pyörittää kaikki vessapaperit ympäri
sitä koppia. Siis siellä oli avaamaton pakkaus paperia ja kun
sen sain auki, niin siinä samassa se kuivain lähti käyntiin.
Siinä hässäkässä ovikin sitten avautui. Muuta häslinkiä ei
matkan aikana tapahtunut.
Loppumatkan istuin
paikallani kuunnellen musiikkia. Viereeni istui ulkomaalainen
mies. Kulttuurit vähän eroavat kyllä. Siis mun piti jossain
vaiheessa käydän vessassa, joten pyydin huonolla englannilla
häneltä tilaa päästä hänen ohitsee. Kyllä hän nousi ja
tullessani antoi taas tilaa. Emme sitten muuta siinä puhuneet.
Kuten Suomessa tehdään. Sitten tämä lähti Riihimäellä pois
junasta ja sanoi lähtiessä bye bye.
Siis ei täällä
ole tarvetta hyvästellä sen verran vieruskaveria, jonka kanssa
on vain pari sanaa tunnin aikana vaihtanut.
Kyllähän tuolla
Helsingissä oli taas mukava suunnistaa päärautatieasemalta
Kamppiin. Tuttu reitti. Helsingin ruutukaavan tuntee myrskyllä.
Kadut, jotka johtaa merelle ovat tuulisia. Tällä kertaa ostin
vain kahden päivän näyttökortin. Tarvetta oli vain yhden
päivän, mutta varuilta se kannatti ostaa. Jos vaikka se auto -
jolla sitten lauantaina liikuttiin, olisikin hyytynyt.
Tällä kertaa menin
viimeisen kerran vuorolla 106 Espooseen. Se pitkäänpuhuttu
metro on jo käytössä. Perjantaina kaverin kanssa sitä mentiin
tutkimaankin. On ne tunnelit aika syvällä. Taidetta näytti
olevan kaikilla uusilla asemilla. 76 metriä pitkät liukuportaat
olivat mulle liikaa, joten mentiin hissillä eräällä asemalla.
Olikohan Lehtisaari. Kaverille - joka suurimman osan
elämäänsä tuollapäin asunut - oli uutta se, että se hissi
lähtikin vinottain nousemaan. Itse olin kokenut sellaisen hissin
vuosia sitten kun toisen kaverin kanssa sitä kehärataa mentiin
katsastamaan.
Hienoja paikkoja.
Muttei siellä metrossa näkynyt vessoja olevan. Siitä piti
tulla automaattimetro - muttei sitten tullutkaan. Ja tuon sotkun
jälkeen metro ei itään kasva metrilläkään. Niin kuulemma on
Vantaan kaupunki päättänyt.
Lauantaina käytiin
sitten klo 22:30 eräässä prismassa - kerta ne siellä nyt
joulun alla ovat auki sen 24/7 Tuohon aikaan olivat eräät
vanhemmat ottaneet väsymystä itkevän vauvansa mukaan kauppaan.
Elämä kun alkaa olemaan sitä 24/7 - niin osaa se sitten olla.
Lauantaina myös
juhlittiin mun syntymäpäivääni. 
Sunnuntaina siitä
sitten lähdettiin Espoon kautta Helsinkiin.
Päärautatieasemalla juhlistin päivääni minuuttibaarissa.
Pieni nelonen, 3,80e Maksu lompakossa olleilla kahdella kahden
euron kolikoilla - jotta pääsisin kolikoista eroon. No jäi se
0,20 centtinen. Laitoin sen pelikoneeseen, valitsin sen joulupeli
Tonttulan ja ...
No se kone antoi
heti 20e ja kolikkoina. Onneksi sen rahanvaihdon pääs hoitamaan
siinäkin paikassa.kolikot seteliksi. Join juomani loppuun ja
ajattelin kokeilla onnea aseman RAY:n pelikioskissa. Kahdella
eurolla tuli 14e
Lopetin onneni
härnäämisen ja olin hyvilläni. Junan lähtöön oli aikaa
vielä tunti, joten nautin vain siitä ihmisvilinästä ja itse
asemarakennuksesta. Hieno paikka.
Junan
lähtöaika alkoi koittamaan. Lähtisi raiteelta 10 , odotin sen
raiteen näytön edessä tietoja - sillä sillä raiteelle oli
pysähtynyt pendolino turusta. Eli lähtöraide vaihtuisi
joksikin. kymmenen minuuttia ennen junan lähtöä, raidenäyttö
heräsi eloon sanoen , että juna jyväskylään lähteekin
raiteelta 4
Ehdinhän minä nyt
sinne, ei paljon kannettavaa - mutta eipä kaikki niin nopeasti
liiku. Selvitin vain itseni siinä miljoonakaupungissa oikeaan
junaan ja istumapaikalleni. Huomasin tehneeni pienen virheen
paikkalippua valitessani - muttei sinne ravintolavaunuun nyt aina
ole pakkoa mennä. Siis kyseinen vaunu oli nro 3 ja mulla paikka
vaunussa 6
Toisaalta se vaunu
kuusi oli Jämsään tultaessa se viimeinen vaunu, joten ei
tarvinnu kävellä kokonaan sitä jäistä asemalaituria.
Viereen ei tullut
ketään istumaan, sai siis olla mukavemmin. Kännykkä
viihdekäytöllä ja laturissa kiinni. Satuin löytämään
hienon levynkin spotifystä. Timo rautiaisen - Lauluja Suomesta.
Kirpoitti kirjoittamaan mukana olleeseen junavihkooni muutaman
lauseen ja teksti-idean. Aina mulla on se vihko tai kirja
mukanani. Olen huomannut, että junissa tulee asioita hyvin
mieleen.
Kuten tälläinen
lause
"Nautittava
tuntemattomien ihmisten kera - Helsinki - Tampere - Jyväskylä -
Oulu. "
Kuuntelimme tuolla
matkalla aika paljon eppu normaalia.
Tulihan tässä
sitten matkusteltua ja nähtyä maailmaa. On se suomi muuttunut.
Uusia matkoja tässä sitten suunnittelemaan. Sitä
raideliikennettä tulee olemaan elämässäni myös
tulevaisuudessa.
