Matkakuvausta. Suomea nähty

 

11.12.2017
Suomea nähty.

Eppu Normaalilla vai normaaleilla - kumpi saattaa olla se oikea taivutusmuoto yhtyeen nimestä.. Mutta silti, heillä on kappale Helsinki - Tampere - Jyväskylä - Oulu. Viikossa nähty noista kaupungeista 3/4 . Oulu vain jäi näkemättä.

Viime itsenäisyyspäivä oli Suomen sadas. Joten mä päätin lähteä vähän junailemaan Jyväskylään - ihan vain katsoakseni, miten suomi sitä päivää juhlistaa ja miten asia on esillä valtion rautateillä. Ravintolavaunusta sai ilmaista kahvia kohvehdin kera. Jyväskylässä oli valoja ja suomenlippua. Sekä hornettejen ylilentoa. Tuntematon sotilas pyöri televisioissa, myös Harry's pubin isossa ruudussa ja isänmaallinen tunnelma taattu.

Paluumatkalla ravintolavaunussa oli vähän tunnelmaa. Laimeata vain. Enemmän itsenäisyyspäivä näkyi kyllä Jyväskylässä, mitä Jämsässä. Kävin laittamassa pari hautakynttilää veteraanejen muistomerkille ja soitin heille siinä finlandiahymnin kännykästä.

Itsenäisyyspäivä oli siis keskiviikko. Perjantaina mä lähdin sitten taas junalla. Tällä kertaa viimein suuntana oli Helsinki. Pitänyt tänä vuonna siellä käydä - mutta on ollut vähän erilainen vuosi. Matka meni hyvin. Juhlistin matkaa ravintolavaunussa yhdellä olusella. Keskiviikon junassa, itsenäisyyspäivänä heillä oli pelkkiä muovituoppeja. Nyt sain lasituopin. Vähän huono astia juomille 120 km/h liikkuvassa ravintolassa.

Junan vessassa käsienkuivaaja päätti pyörittää kaikki vessapaperit ympäri sitä koppia. Siis siellä oli avaamaton pakkaus paperia ja kun sen sain auki, niin siinä samassa se kuivain lähti käyntiin. Siinä hässäkässä ovikin sitten avautui. Muuta häslinkiä ei matkan aikana tapahtunut.

Loppumatkan istuin paikallani kuunnellen musiikkia. Viereeni istui ulkomaalainen mies. Kulttuurit vähän eroavat kyllä. Siis mun piti jossain vaiheessa käydän vessassa, joten pyydin huonolla englannilla häneltä tilaa päästä hänen ohitsee. Kyllä hän nousi ja tullessani antoi taas tilaa. Emme sitten muuta siinä puhuneet. Kuten Suomessa tehdään. Sitten tämä lähti Riihimäellä pois junasta ja sanoi lähtiessä bye bye.

Siis ei täällä ole tarvetta hyvästellä sen verran vieruskaveria, jonka kanssa on vain pari sanaa tunnin aikana vaihtanut.

Kyllähän tuolla Helsingissä oli taas mukava suunnistaa päärautatieasemalta Kamppiin. Tuttu reitti. Helsingin ruutukaavan tuntee myrskyllä. Kadut, jotka johtaa merelle ovat tuulisia. Tällä kertaa ostin vain kahden päivän näyttökortin. Tarvetta oli vain yhden päivän, mutta varuilta se kannatti ostaa. Jos vaikka se auto - jolla sitten lauantaina liikuttiin, olisikin hyytynyt.

Tällä kertaa menin viimeisen kerran vuorolla 106 Espooseen. Se pitkäänpuhuttu metro on jo käytössä. Perjantaina kaverin kanssa sitä mentiin tutkimaankin. On ne tunnelit aika syvällä. Taidetta näytti olevan kaikilla uusilla asemilla. 76 metriä pitkät liukuportaat olivat mulle liikaa, joten mentiin hissillä eräällä asemalla. Olikohan Lehtisaari. Kaverille - joka suurimman osan elämäänsä tuollapäin asunut - oli uutta se, että se hissi lähtikin vinottain nousemaan. Itse olin kokenut sellaisen hissin vuosia sitten kun toisen kaverin kanssa sitä kehärataa mentiin katsastamaan.

Hienoja paikkoja. Muttei siellä metrossa näkynyt vessoja olevan. Siitä piti tulla automaattimetro - muttei sitten tullutkaan. Ja tuon sotkun jälkeen metro ei itään kasva metrilläkään. Niin kuulemma on Vantaan kaupunki päättänyt.

Lauantaina käytiin sitten klo 22:30 eräässä prismassa - kerta ne siellä nyt joulun alla ovat auki sen 24/7 Tuohon aikaan olivat eräät vanhemmat ottaneet väsymystä itkevän vauvansa mukaan kauppaan. Elämä kun alkaa olemaan sitä 24/7 - niin osaa se sitten olla.

Lauantaina myös juhlittiin mun syntymäpäivääni.

Sunnuntaina siitä sitten lähdettiin Espoon kautta Helsinkiin. Päärautatieasemalla juhlistin päivääni minuuttibaarissa. Pieni nelonen, 3,80e Maksu lompakossa olleilla kahdella kahden euron kolikoilla - jotta pääsisin kolikoista eroon. No jäi se 0,20 centtinen. Laitoin sen pelikoneeseen, valitsin sen joulupeli Tonttulan ja ...

No se kone antoi heti 20e ja kolikkoina. Onneksi sen rahanvaihdon pääs hoitamaan siinäkin paikassa.kolikot seteliksi. Join juomani loppuun ja ajattelin kokeilla onnea aseman RAY:n pelikioskissa. Kahdella eurolla tuli 14e

Lopetin onneni härnäämisen ja olin hyvilläni. Junan lähtöön oli aikaa vielä tunti, joten nautin vain siitä ihmisvilinästä ja itse asemarakennuksesta. Hieno paikka.

Junan lähtöaika alkoi koittamaan. Lähtisi raiteelta 10 , odotin sen raiteen näytön edessä tietoja - sillä sillä raiteelle oli pysähtynyt pendolino turusta. Eli lähtöraide vaihtuisi joksikin. kymmenen minuuttia ennen junan lähtöä, raidenäyttö heräsi eloon sanoen , että juna jyväskylään lähteekin raiteelta 4

Ehdinhän minä nyt sinne, ei paljon kannettavaa - mutta eipä kaikki niin nopeasti liiku. Selvitin vain itseni siinä miljoonakaupungissa oikeaan junaan ja istumapaikalleni. Huomasin tehneeni pienen virheen paikkalippua valitessani - muttei sinne ravintolavaunuun nyt aina ole pakkoa mennä. Siis kyseinen vaunu oli nro 3 ja mulla paikka vaunussa 6

Toisaalta se vaunu kuusi oli Jämsään tultaessa se viimeinen vaunu, joten ei tarvinnu kävellä kokonaan sitä jäistä asemalaituria.

Viereen ei tullut ketään istumaan, sai siis olla mukavemmin. Kännykkä viihdekäytöllä ja laturissa kiinni. Satuin löytämään hienon levynkin spotifystä. Timo rautiaisen - Lauluja Suomesta. Kirpoitti kirjoittamaan mukana olleeseen junavihkooni muutaman lauseen ja teksti-idean. Aina mulla on se vihko tai kirja mukanani. Olen huomannut, että junissa tulee asioita hyvin mieleen.

Kuten tälläinen lause

"Nautittava tuntemattomien ihmisten kera - Helsinki - Tampere - Jyväskylä - Oulu. "

Kuuntelimme tuolla matkalla aika paljon eppu normaalia.

Tulihan tässä sitten matkusteltua ja nähtyä maailmaa. On se suomi muuttunut. Uusia matkoja tässä sitten suunnittelemaan. Sitä raideliikennettä tulee olemaan elämässäni myös tulevaisuudessa.

---