Vain tunteita.

 

22.11.2012
vain tunteita

Mielenkiintoista oli nähdä - kuinka laimea vastaanotto on ollut sillä artikkelilla. Olen kuullut kommentteja, että se mun juttu olisi ollut kaikkein koskettavin niistä neljästä. Myös yllätyksenä oli se, että samassa artikkeliryppäässä oli myös kuuluisuus. Joku Jani. En muista nyt, se lehti jäi mökille.

On se vielä olemassa se tunne. Kuuntelin Pasi Kauniston ja Susanna Nion "isä ja lapsi" kappaleen. Ei sitä voinut kuunnella kuivin silmin. Kaiketi pitäisi kertoa tässä vaiheessa että nyt on kello aika paljon, kun kirjoittelin sitä mun uusinta tekstiäni. 50 sivua samaa tarinaa. Kaiketi mun kaikkein aikojen pisin kertomus. Viilasin juuri sen viimeista lukua. Hyvää tekstiä.

Kerroin sitten koko Suomelle kärsimästäni tekstiviestihelvetistä. Pitäisikö kertoa jo niiden lähettäjälle nykytilanteessa siitä artikkelista? Kaiketi on jo kuullut.

Masennukseni? Kiitos kysymystä - se voi hyvin.

Julkaisun jälken..

 9.11.2012
Julkaisun jälkeen..

Minusta tehdystä lehtijutusta oli jätetty osia pois julkaistusta versiosta artikkelia.

Ne käsitteli sitä mitä teen päivisin, harrasteet. Ulkoilu ym. No eivät tainneet olla relevanttia. Alkaa kovasti, mutta siitä mun osuudesta siinä artikkelissa saa ainakin sen kuvan - kuinka toi asia tavallista miestä voi kaivaa. Kuinka tunteet patoutuvat ja niin edelleen. Ainahan noista voi jäädä editoimmisen tähden osia pois. ihan kuvatekstistäkin, mutta täytyy kai luottaa ihmisten omaan järkeen.

asia on kyllä ikävän jännästi kaivanut jälleen mut auki. Tämä asia oli kyllä jo vähän taka-alalla, siis se isäksi tulemisen tahto - mutta se on kai nyt se aika elämässä, että mä vain alan tajuamaan mitä tahdon. Kiitos sen nuoruudessa kärsimäni syvän masennuksen vuoksi - olen kehittynyt myöhemmin kuin muut. Siis oppinut elämään.

On tietenkin totta - että nuorena sain kyllä oppia kestämään elämää. Masennusta.

Siinähän se.. Olen toitottanut, että itselläni olisi keinot korjata itseni - mutta alkaa vain tuntumaan, että olen tehnyt sen jo liian monta kertaa jotta vielä sen voisi tehdä. Mutta sitä vain pitää yrittää.

Mikähän oli se yksi hyvä neuvo, jonka itselleni kirjoitin mutta sittemmin varmaan olen unohtanut.. heh.. nythän voin itse käyttää kotisivujeni hakukonetta ( Sivustohaku) !

Ja sillä se löytyikin, se neuvo joka pitää vain nyt alkaa soveltamaan tähän hetkeen.

"Jos kelaa liikaa, voi siima sotkeentua" (17.04.2008 - Caapelivaurio) tottahan toikin..

Tuntuu vain, että nyt omat voimavarat ovat loppumassa..

Toisaalta elämä on opettanut mulle sen, että aina sitä voimaa jostain löytyy.

Huomenna koko Suomi saa tietää

 

06.11.2012
Loppunut aika on lapsuuden

Jollain piti tämäkin merkintä alkaa, sitä vain taas mieli vain tyhjeni kun pitää kirjoittaa jotain aihetta. Aihe.. Se rivi on tappanut tuhansia sähköpostejakin, aihe-riville ei keksi mitään.

Ja tiedän että nyt on marraskuu, en vain jaksanut alkaa työstämään uutta merkintäsivua ihan vielä - siksi tämä teksti oli missä oli. äh..

Riittääkö jo toi viivyttelystä ja alkaisiko kertoilemaan mitä on huomenna?

Kerta se ilmestyy huomenna, niin kerrottakoon että silloin ilmestyy uusin Meidän Perhe - lehti, jossa olen osa artikkelia. Jotkus sanoisivat että mahtava juttu! Kai se sitä onkin, mutta aihe oli kipeä. Jälleen piti niitä tunteita kelata läpi, jotka olin työntänyt jo taka-alalle että elämä vain jatkuisi.

Eli se miltä tuntuu kun en ole isä vieläkään, vaikka tahtosikin. Ja miltä se tuntuu nähdä isiä lapsineen, perheitä. Onnea ja sitä mitä itsekin tahtoisi. Sitä vain kyllä häpeääkin sitä kateuden tunnetta - toisinaan se haittaakin. Lähipiirissäni kun on uusi perhe enkä ole käynyt katsomassa paljonkaan tämän asian vuoksi.

En tiennyt että kuinka vahvasti pystyn kokemaan.. No sen tarinan saa koko Suomi huomenna lukea. Mielenkiintoiseksi asian tekee se - että kuinkahan tietyt, sanotaan nyt henkilöt, ottavat sen tiedon vastaan, että mäkin pystyn tuntemaan vahvasti.

Huomenna siis se ilmestyy. Vasta sen numeron sisällysluettelossa on maininta siitä artikkelista. Netissä tänään on jo huomenna paperiversiona saatava lehti. Itse artikkelissa sitten olen omalla nimellä ja kuvalla.

Tuon tähden en ole julkaissut nettipäiväkirjaanikaan kuukauteen, että asiat vois julkaista vasta nyt kun on aika.

Mitäs tässä sitten.. Kenties voisi jälleen alkaa työstää sitä uusinta tekstiäni. Kohta senkin eteen on työstämistä ollut, taukoviikkoineen jo ihan vuosi.