06.11.2012
Loppunut aika on
lapsuuden
Jollain piti tämäkin merkintä alkaa, sitä vain taas mieli vain tyhjeni kun pitää kirjoittaa jotain aihetta. Aihe.. Se rivi on tappanut tuhansia sähköpostejakin, aihe-riville ei keksi mitään.
Ja tiedän että nyt on marraskuu, en vain jaksanut alkaa työstämään uutta merkintäsivua ihan vielä - siksi tämä teksti oli missä oli. äh..
Riittääkö jo toi viivyttelystä ja alkaisiko kertoilemaan mitä on huomenna?
Kerta se ilmestyy huomenna, niin
kerrottakoon että silloin ilmestyy uusin Meidän
Perhe - lehti, jossa olen osa artikkelia. Jotkus sanoisivat että
mahtava juttu! Kai se sitä onkin, mutta aihe oli kipeä.
Jälleen piti niitä tunteita kelata läpi, jotka olin
työntänyt jo taka-alalle että elämä vain jatkuisi. 
Eli se miltä tuntuu kun en ole isä vieläkään, vaikka tahtosikin. Ja miltä se tuntuu nähdä isiä lapsineen, perheitä. Onnea ja sitä mitä itsekin tahtoisi. Sitä vain kyllä häpeääkin sitä kateuden tunnetta - toisinaan se haittaakin. Lähipiirissäni kun on uusi perhe enkä ole käynyt katsomassa paljonkaan tämän asian vuoksi.
En tiennyt että kuinka vahvasti pystyn kokemaan.. No sen tarinan saa koko Suomi huomenna lukea. Mielenkiintoiseksi asian tekee se - että kuinkahan tietyt, sanotaan nyt henkilöt, ottavat sen tiedon vastaan, että mäkin pystyn tuntemaan vahvasti.
Huomenna siis se ilmestyy. Vasta sen numeron sisällysluettelossa on maininta siitä artikkelista. Netissä tänään on jo huomenna paperiversiona saatava lehti. Itse artikkelissa sitten olen omalla nimellä ja kuvalla.
Tuon tähden en ole julkaissut nettipäiväkirjaanikaan kuukauteen, että asiat vois julkaista vasta nyt kun on aika.
Mitäs tässä sitten.. Kenties voisi jälleen alkaa työstää sitä uusinta tekstiäni. Kohta senkin eteen on työstämistä ollut, taukoviikkoineen jo ihan vuosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.