19.12.2019
417
sååtånå
Oli kappale, jonka
tietokoneeni prosessori arpoi satunnaisesti käynnistin
soittolistan. Pitäisikö tässä kuten kirjoittaa yhden sanan
lauseita, vai ottaa lisää aamukahvia - jotta oma prosessorini
käynnistyisi.
Ja mihin mä olen
satuttanut vasemman etusormeni pään? 
OK. lisäannos
kahvia ja CMX tietenkin soi. Kappalevalintaana oli siis se
saatana. sååtånå
öppnä på åbo,,
Joskus kirjoitin ruotsiakin. Harhauduin sivuraiteelle. Tosin
sivuraiteillakin on ollut tänään vähän hiljaista.
Syy vaikutti
minuunkin kostuttavasti. Sisäisesti ja ulkoisesti.
Eilen oli lumimyrsky
ja puolet Suomen valtakuntaa ilman sähköä. Junia haitannut
lumimyrsky on tänään vain muistokuva viileinneissä torpissa
ympäri maaseutua.
Puulämmitykset
käynnistetty ja pienhiukkassato taattu. Ilmastotekona ihmisten
pitäisi siis kylmettyä kuoliaaksi?
Paljon on tapahtunut,
mutta alkaisiko kirjoittamaan selontekoa odotusnumerolapun
monista käyttötarkoituksista olla ajantappaja, kun ihminen
katsoo näytöstä - koska lapussa oleva numero 52 tulisi.
Näytössä näkyy
42
Lapusta minä ensin
rullaan nurkat, saan pienemmän neliön aikaan. Sitten taittelen
sen kolmioksi ja avaan. Kello kilahtaa pari kertaa. Numeroita
huhuillaan työntekijöiden toimesta.
46 - pari muuta
ihmistä oli kyllästynyt vissiin odottelemaan ja lähtenyt.
Kello kilisee taas.
48, 49 - kaksi
kassaa avautui samaan aikaan. Tämä kertomus on siis pankista.
Rullaan sitten sen
lapun syrjästä alkaen rullaksi ja avaan sen. Taittelen tällä
kertaa sen haitariksi. - Ja avaan. Teen taas, että rullaan sen
nurkista neliöksi. Muut tuijottava älyluurejaan, kuten
jumalaansa.
50
Avaan lapun ja
suoristan sen.
51 ja sitten 52
Vuoroni loistaa on
saapunut. Odotustila johtui järkevästä ajatuksesta. siis että
ottaa säästötilistä sen verkkopankin pois. Kuulemma monet
muutkin tekevän niin.
Tämän tiedon
muiden ihmisten salassapidettävistä pankkiasioista minulle
kertoi minua palvellut nainen.
Se pankista. Olo
tänään on vähän hauras. Kävin eilen pubissa. Tällä kertaa
oli syytä juhlaan. NYT SE ON SITTEN OHI. 5 VUOTTA NS. TÖITÄ
LOPPUI EILEN. Capslockin käyttö oli tarkoituksellista. 
Satoi hyvin paljon
lunta kun odotin bussia. Kertomus siis nitoutuu tässä kohtaa
alun kanssa yhteen. Satoi märkiä tiskirättejä ja tuttu kuski
sanoi, että kyllä tietää minulla olevan matkalippusovelluksen.
Ei tartte kännykkää kaivaa ulos kastumaan.
Linja-autossa istuin
ensimmäiseen riviin, koska tahtoi vain istumaan nopeasti.
Tuulilasiin tuli lunta sillä vauhdilla, ettei täysillä
toimineet pyyhkijät ehtineet sitä pois raivata. Kinos kasvoi
tuulilasin reunaan ja bussi kulki eteenpäin tietä 56.
Jämsänkoskella
siis satoi paljon ja isoja hiultaleita, Jämsässä taas ei.
Satoi kyllä jotain, muttei yhtä rankasti. Pysäytin bussin
kivipankin pysäkille ja liukastelin siitä sitten pubiin
kuivumaan. Farkut olivat hyvin ottaneet märät lumihiltaleet
vastaan ja olivat kostean kylmät.
Pubin pöydässä
mä sitten katsoin työtodistustani. Hyvät arvosanat. Vaikka mä
olenkin vihannut olla siellä, niin työni olen tehnyt hyvin.
laitoin paperit takaisin povariini ja aloin nauttimaan juomaani.
Pubin telkat
toistivat jostain syystä pikku kakkosta tehden tilanteesta
jännällä tapaa oudon. Tosin se saattoi johtua tilauksestani
"Jägermaister shotti ja nelonen"
Mutta kuten laulun
mukaan, joka nyt soi "Tämän runon tahtoisin unohtaa"
- Niin tehdään siten. Hitaasti, mutta varmasti.
Siltoja en
kuitenkaan takanani polttanut. VAIKKA..
Aluksi ajatelin.
Valella ne sillat polttoaineella ja sytyttää palamaan. Kun
betoni ei muuta kun lämpiäisi siitä, niin olisin panostanut
sillat ja räjäyttänyt ne pois. Sitten olisin raivannut
sillalle menevän tienkin pois, ennallistanut maiseman takaisin
metsäksi.
Niin en kuitenkaan
tehnyt. Kirjoitin kyllä mielipiteitäni vihaisen rakentavalla
tavalla muistitikulle, jonka aivan viimeiseksi -
ennen poistumistani lumimyrskyyn -
annoin pomoille.
Nyt vain pieni
henkäisytauko ja sit jotain uutta. Eipä sillä, en tuolla
viihtynytkään lainkaan. Kun tuossa oli syntymäpäiväni - niin
en kertonut siitä mitenkään siellä kenellekkään. Ei se
niille kuulunut. Kuitenkin VIHASIN paikkaa.
Google mapsiin saa
tehtyä paikkamerkintöjä ja niitä voi uudelleen nimetä. Toi
kyseinen paikka on ollut kartalla "HELVETTI" jo parin
vuoden ajan ja nyt kun se viimein loppui - niin en tule sitä
karttamerkkiä poistamaankaan.
Vietin
syntymäpäivää hiljaisella profiililla, en juhlinut. Voisinhan
mä kirjoittaa eräästä, vuosia sitten vietetystä
syntymäpäivästä kirjoittaa tässä saamassani vihan tunteessa.
Joo.. karttamerkki pitää paikkaana. Helvetti. Keventävänä
vitsinä sen paikan osoitteesta pystyi vääntämään muka
naurettavan vitsin. Metsuria kakkoseen.
Niin se
syntymäpäivä vuonna.. olisko ollu 2010. Olen siis
pitkävihainen. Silloin mun jotenkin piti järjestää bileet kun
kaverit tahto. Että sitten jatkettais biletystä paikallisessa
hyppypaikassa eli yökerhossa. NIIN EI MUN PAIKKA. Samaan aikaan
mielipubini Jämsän rock baari oli sitten viimeistä vuottaan
auki. Ei se pelkkä juomamesta ollut. Tunnelma ja siellä oli
kuten kotonaan. Hienoja ihmisiä..
Mä olin ajatellut
viettää koko syntymäpäiväni siellä. En lähtisi
minnekkään. Tosin kävi. Jälkikäteen siitäkin
syntymäpäivästä jäi huono maku. Esimerkiksi asiat vaan ei
toiminut kuten pyysin, kun sitten lähdin itse aikaisemmin sinne
rokkibaariin ja jätin tänne asuntooni juhlat jatkumaan.
Ajattelin kun paikalla oli pari luottoystävää, että kun sanoo
- että lähtiessänne sammuttakaa valot ja laitteet.
Yöllä kun tulen
kotiin, niin täällä oli telkka auki ja täysvalaistus. Musat
sentään oli sammutettu. JA kyllä mun piti sitten sinne
saatanan yökerhoon mennä kuuntelemaan sitä jumputusta.
Syntymäpäivinäänhän pitäisi tehdä sitä mitä itse haluaa.
Sen ainakin tuosta
koetteluksesta opin. Ja tässä totuus, vaikka sitten tavuviivoin
Si-mo Pa-hu-la ei bi-le-tä
Seuraavana vuonna se
rokkibaari oli sulkenut sitten ovensa. ja tuota edelllisenä
vuotena se ei vielä ollut niin hieno paikka, mitä tuolloin oli.
Tuollaistenhan pitää antaa kasvaa ja hakea se tunnelmansa.
Mutta nyt helvetti
on viimein ohitse. Hienoa. karttamerkin jätän muistoksi ja
muistutukseksi.