Siitä on kohta 7 vuotta.

 

20.12.2023
Aurinko ehti laskea

Tähän aikaan vuodesta aurinko laskee suoraan Jämsän sairaalantien suuntaisesti kun katsoo sitä väylää Ensiavun pihasta. En tarvinnut ensiapua, vaan käyntini sairaalalla oli lääkärintodistusta varten. Jalka kipee. Mutta kyllä sillä silti sen kaksi kilometriä sairaalalle kotoaan käveli. Tällä kertaa odotustila oli se A eli sama aula, josta lähtee hissi vuodeosastolle 4

En ollut tuossa osassa Jämsän Jokilaakson sairaalaa käynyt sen jälkeen kun oli isäni kuolinpäivä. Mun piti tilata odotellessani sitä lääkäriä - niin se hissi jotta näkisin sen sisään. Vielä vähän näitä sen päivän kokemuksien kertausta. Olin istunut sitä hissiä vastapäätä muiden penkkejen ollessa varattu, mutta niiden vapauduttua mä vaihdoin istuinpaikkaa. Siitä kulmasta en nähnyt sitä hissiä mutta kuitenkin vähän elin taas sitä päivää.
>> Mitä tapahtui päivänä, jolloin tämä mies jäi ilman isää - toi linkki vie niihin aikoihin.

Odotin siis vuoroani lääkärille ja olin tilannut sen hissin alas. Sillä samalla koneella kun tuolloin aikoja sitten kävin äitini kanssa katsomassa muutaman kerran isää.

Muistoja..

Siihen tuli sitten äiti tyttärensä kanssa ja kiitos minun, heidän ei tarvinnut odottaa hissiä kun se oli valmiina siinä. Että pääsivät vähän aikaisemmin katsomaan sairasta tuttuaan paria päivää ennen joulua.

Seitsemän vuotta. Ensi tammikuussa siitä tulee jo seitsemän vuotta kun isä kuoli. Aika menee eteenpäin ja sitä itsekin joutuu tilaamaan lääkäriaikoja vanhuuden vaivojen vuoksi.

Ilta oli kaunis, taivaalla hohti puolikuu ja pääsin kävelemään nopeammin mitä tullessa. Sitä alkaa kävelemään väärin, kun kinttu on kipeenä ja se johtaa lisäoireisiin kun tosiaan kävelee väärin.

Aurinko ehti siis laskea tuon tapaamisen aikana. Kolmen aikaan iltapäivästä. Huomenna on talvipäivänseisaus joten päivät alkavat jälleen vuodenkierron mukaan pidentyä. Kohden uutta kesää päin mennään.

ja vuosi pitäisi kuroa siis kasaan. että mitä tänä vuonna sitten tapahtui. Paras asiahan oli se silmäleikkaus, kaihi poistettu ja näkökykyäni parannettiin. Sain tähtitaivaan linnunratoineen takaisin. Pääsin irti silmälaselsta - tarvitsen niitä vain käyttäessäni tietokonetta, puhelinta. televisiota tai lukiessani.

Ulkona ollessani en enää niitä tartte. näen hyvin. se on positiivista.

Toinen suuri mitä sain kuulla, oli totuus siitä mitä mulla oli vauvaiässä ja mikä aiheutti mulle oppimisvaikeudet nuorempana. Se oli aivokalvontulehdus ja kerta olin meinannut ihan kuollakin siihen - niin siitä ei vanhemmat pahemmin ymmärrettävistä syistä puhuneet. Mitä kun vasta viime vuonna.

Katkeransuloinen totuus ja syy miksi vasta nyt (46vuotiaana) sain sen tietää >>

Tuossa linkissä tiivistettynä se koko asia.

Toinen suuri juttu oli työelämään pääsy pitkästä aikaa ja vain todetakseni, ettei musta enää taida niihin hommiin olla.

Muitakin varjoja tässä on ilmestynyt, mutta eteenpäin vain täytyy mennä. Täytän ensi vuonna 48 vuotta. Siinä on 30 vuotta enemmän, mitä mä ajattelin eläväni kun olin 17 vuotias. Että eteenpäin vain.

Kai sitä pitää jaksaa elää, jotta näkee miten hullummaksi tää maailma muuttuu. Tänä vuonna saatiin jo se tekoäly.