junailuja

 

25.05.2005
Taajamajunia, liukutasoja sekä hedelmäkana-aterioita.

Aamuni alkoi sillä, että aamutoimien jälkeen selviydyin kaupungin ruutukaavaa seuraten rautatieasemalle. 8:20 taajamajuna tuli ajallaan ja sain siitä istumapaikan. Joten Kerava sai olla tänään ilman minua. En vaihtanut tyhjään K-junaan siellä, jotta olisin sillä voinut tulla suoraan Malmille. Eli menin sillä Tikkurilaan. Ne taajamajunan roskikset ovat kiilakiinnityksellä olevia metalliastioita vaunun kyljissä. Ja koska ne irroitetaan puskemalla niitä alhaalta, niin on mahdollista saada se irti polvellaan samalla kun antaa vastapäätä istuvalle naishenkilölle tilaa. mulla on aika isot jalat ja penkkien välinen tila rajallinen.

No siihen tuli samalta asemalta sen naisen viereen nuori poika istumaan. Hän oli kohtelias. Sillä junan pysähtyessä Keravalla, tuli tämän edellämainitun naisen tuttava junaan ja he alkoivat juttelemaan. Lopettaen sen aikamuksensa siihen - etteivät halua huutaa vaunun läpi. Tuo uusi naishenkilö istui vastaikkaiselle penkille, vaunun toiselle puolelle. Ja tässä vaiheessa muistankin, että tämä ensimmäinen nainen tulikin Järvenpäästä. Vaunu oli junan etummaisia. Mikä kohteliaisuus oli kyseessä?

No tämä poika tarjoutui vaihtamaan paikkaa tuon naisen kanssa, jotta juttelu hoituisi paremmin ja pienemmällä äänenvoimakkuudella. Ja samalla kun siinä ihmiset vaihtoivat paikkaa - niin mun piti hoitaa jalkani pois tieltä. Siinä vaiheessa se roskis irtosi toisen kerran samassa junassa. Muutaman sanan vaihdoin siitä sen nuoren kanssa ja sitten palasimme ventovieraiksi. Hieno taito, vetäytyä jälleen ventovieraiksi vaikka istumme vastakkain. Siinä on se ikkuna pelastuksena. Suuri, ilmanvaihtoventtiilillä varustettu ikkuna. Sitä ei nykyjunissa enää ole. Jos ilmastointi tökkii - niin ne uudet junat ovat saunoja raitella.

Vaihdoin Tikkurilassa jälleen K-junaan, mikä oli kalustollisesti minipendolino. Olin tuohon mennessä hankkinut jostain uutislehti satasen. Tekstiviestipalstalla luki se totuus: Ne uudet junat haisevat navetoilta. Edelleen ja varmaan aina koska se lemu tulee vaunussa käytetyissä materiaaleista. Lisäksi niissä on tyhmän näköiset ovet. Miksi ympyrä? Mikä vika olisi ollut neliöikkunoissa? Sama se.. junasuunnittelijat eivät taida käyttää junia.

Malmilla menin Prismaan ja sen yläkerrasta jälleen elintarvikeosastolle liukutasolla. Menen aina siihen Prismaan yläkerrasta sisään johtuen sen kauppakeskuksen arkkitehtuurillisistä jutuista. Siis siihen putkeen noustaan asemalta ja siitä pääsee vaikka Prisman yläkertaan. Liukutaso - ostoskärryonnettomuuden tapahtumapaikka. Ostin Helsinkikana-aterian. Mutta jos kirjoittaisi elintarvikkeen nimen oikein, sekoittamatta pääkaupunkia siihen, niin se oli hedelmäkana-ateria. Se on aika hyvää ruokaa. Nälkä lähtee.

Iltapäivä. Tänään oli pyykkipäivä, joten lähdin Malmilta 20 minuuttia etuajassa, jotta ehtisin pesukoneelle kello 16 mennessä, jotten vuoroni menisi. Se K-juna tuli Malmille aika ajoissa. Ajattelin että pääseepä näillä junilla sen 20 minuuttia aikaisemmin. Tikkurilassa selvisi, että se H-juna on vähän myöhässä. 8 minuuttia ja koko Tikkurila taisi kuulla sen että mille raiteelle se juna viimein tuli. kuulutukset aika kovalla sielläpäin. Keskeytyksiä matkapuheilinkeskusteluissa.

Juna lähti raiteelta 3 ja lyllersi sitä kaupunkirataa pitkin Keravalle. Ja Järvenpäähän se menikin oikeilla raiteilla. Tavallisesti se H mene sitä nopeampaa raidetta pitkin. Järvenpäässä raidenäyttö kertoi totuuden:

Riihimäki 15:18 => 15:38

Eli juna oli vain 20 minuuttia myöhässä. Ehdin kuitenkin pesemään pyykit. Järvenpään asemalla mä satuin kuulemaan aika hauskan jutun englanniksi.

"..He is now eating turkey or He is now in Germany.." Suomennos: Hän syö nyt kalkkunaa tai on nyt Saksassa.

Minulla on nyt 20 paria hyvän tuoksuisia sukkia.

Leppävaara viime viikolla. Ventatessani kaveria, niin katsoin miten myymälähenkilökunta käytti heidän liukutasojaan kuskaamaan ostoskärryjonoja ylös asiakkaiden seassa. Siellä oli myös pieniä lapsia.. Suuri usko ostoskärryjen jarruihin siis. Onnettomuus tiedossa joskus.

Mulla on jännä tunne. Mä tiedän asioita, joita koko suomi saa tietää vasta myöhemmin, mustaa keltaisella.

Ja ensi viikolla mä pidän valkoista lakkia.

ennen aamukahdeksaa

 

16.05.2005
Kauniita ajatuksia asemalaiturilla ennen aamukahdeksaa.

Nämä kaikki ihmiset kuolevat joskus. Jokainen tuolla, jotka venttaavat sitä lähijunaa Helsinkiin - kuolevat. Kaikki jotka jo ovat siitä lähijunassa Helsinkiin - kuolevat. Kaikki, jotka ovat jo Helsingissä - kuolevat. Kaikki ihmiset tässäkin kaupungissa - kuolevat. Kaikki kuolevat joskus. He vaikenevat siitä, kuolemasta puhuminen voi ahdistaa. Menkäätte vain niihin punavalkoisiin ruumisarkkuihin. Meneekö kaksikerroksisen vaunun yläkerta ruttuun, jos se vaikka joskus pyörii itsensä ympäri?

Eli siitä meni IC Ouluun. Oululla ja Helsingillä on se ero, että Oulu tuhoutuu lopulta ensimmäisenä. Se rutistuu maan tasalla kun jääkausi saapuu joskus. Tosin Helsinkikin voi lakata olemasta. Oikeastaan siihen kai menisi vain 40 sekuntia ja Helsinkiä ei enää olisi. Vai kuinka paljon aikaa tarvitsisi asteroidi tuhotakseen jonkun pienen, pohjoisen maan pääkaupungin? Ei meillä kuintenkaan niin hyvää tuuria olisi saada mediajulkisuutta muissa maissa. Se kivi taatusti putoaisi Tukholmaan.

Keravalaiset tulvivat tässä vaiheessa aamua junaan. Uutislehti Satasen sivuilla kerrotaan yleistä mielipidettä siitä, ettei Keravalaiset saisi tunkea itsejänsä H tai R-juniin, koska he saivat pitkän marinan jälkeen sen kaupunkiratansa ja K-junat. He eivät käytä niitä. JA vain kymmenen minuutin tähden. Vastaiskuna Keravalaiset haluavat kieltää H ja R-junat Riihimäkeläisiltä. H ja R lähtevät riihimäeltä. Keravalaiset tahtovat kieltää piereskelemiset junissa.

Suomeen on rakennettu isolla rahalla matkapuhelinverkko, jotta ihmiset voisivat lähettää tekstiviesteinä mielipiteitään koiran kakasta. Kukaan ei ole toistaiseksi kertonut nauttivansa jäännöksen mausta. Ei ole näkynyt reseptejä. Mutta ulkona näyttää satavan.. Mikä hiton asema siinä oli? Hiekkaharju. Eli Tikkurila tulee seuraavaksi. Sataako ulkona? No, avaa nyt se ovi.. Joo.. täällä sataa. Mihin junaan? I vai K. raide 6 vai 5. ei.. Mä menen K:lla, koska se on nopeampi vaikka mun ei tarvitsisi olla perillä vasta kuin puolen tunnin kuluttua. Matka kestää 7 minuuttia. Ei istumapaikkaa koko junassa.. OK. Kerta ihmiskunta sitä haluaa - tyydyn junan eteiseen.

Malmi. Onko ne liukuportaat tänään toiminnassa? Joo.. ovat ne. Hitto, tässä pitää kävellä koko laituri läpi. Sataa. Tämä on tattikansan paluuta. Putken läpi Ylä-Malmin torille. Cafe Tropical.

"Moi."
"Moi. mä ottaisin kahvin."
"Otatko muuta?"

hmm.. ottaisiko jotain muuta? Jos mä tilaan jotain, niin tuo tyttö saa tehdä enemmän työtä kuin mitä olisi kun se rahastaisi sen kahvin..

"Joo. Anna vaikka tuollainen korvapuusti"
"2.90"
"Täss, kiitos"

Ja sen jälkeen siirryin katariinan pöytään, koska kädet aamulla ovat kohti ruumista. Ja tuuli lauluja, tähti lauluja. ihmislauluja kuullaan. Täällä on tyhjiä teitä. Onko tämä enää Malmi? Tuolla se on? Katariinan pöytä. Ei. se on KATARIINAN PYÖRÄ! Kerta kahvikuppini, niin sanoo niin oikoon hän oikeassa tässä seikassa.

Hän eksyi suomen kieleen. Alkoi yhdistelemään sanoja lauseiksi. Minä alkaa kirjoittaa normaali. Olla sekava.

Ja koska sen kahvikupposen jälkeen ei sattunut mitään mielenkiintoista mielenterveydellisesti, niin hyppään tässä päivässä siihen, kun se sade oli päättynyt ja minä taas putkessa matkalla Malmin asemalle. Kello oli 15:02.

Koska mun näyttökorttini ei ollut enää voimassa, mä siis kuljin erehdyksessä pummilla aamulla Jäkestä Malmille ja tahdon pyytää sitä VR:ltä anteeksi. Nyt en enää mennyt pummilla. Ostin junassa kauniilta konduktörittäreltä lipun Järvenpäähän. Lapsi kysyi äidiltään kuullessaan keskusteluni tuon - ah, niin kauniin naisen kanssa - kysyi äidiltään, että eihän tämä juna mene Järvenpäähän? Mitä toi setä osti lipun sinne? Ja hänen äitinsä, joka oli kanssa melko kaunis nainen - mitä syrjäsilmällä näin - vastasi jälkikasvulleen, että sen voi ostaa myös tästä junasta. Lapsi tyytyi vastaukseen. Tosin lapsi oli keksinyt sen, kuinka hauska lelu se heiluriovi on.

Puistolassa, junan seisahtaessa ja sylkäistyään matkustajia sinne - oli istumapaikkoja vapaana. Varasin yhden sellaisen. Olin epävarma, tai mä kyllä tiesin sen, että Tikkurilasta lähtee R-juna Jäkeen 15:27, mutta halusin vielä jutella sen naisen kanssa. Lähteekö Tikkurilasta junaa Järvenpäähän, vaiko olenko tässä Keravalle?

Hän katsoi aikataulustaan tietoa. Mähän olisin voinut olla vaikka turisti pääkaupunkiseudulla. Ja hän kertoi pehmeällä äänellään tuon tiedon, jonka tiesin. R-juna raiteelta 2, kello 15:27.

"Kiitos. Sitten minä jätän tämän junan siel.. (kuulutus tuli väliin: TIKKURILA) .. siis jätän täällä."

täydellistä verbaalista puhetta jälleen kerran.

Poistuin siitä matalalattiajunasta ja vaihdoin raidetta vitosesta kakkoseksi.

Ja taas, jälleen sekä uudestaan tuli se kuulutus:

"- - LÄHTEE RAITEELTA KAKSI. HYVÄÄ MATKAA!"

Tuo kuulutus koskee Vaasan IC-junaa, joka pysähtyy Tikkurilassa. Junassa on ravintola.

Ja tunti siitä, niin oli Järvenpään asemalla uudistamassa lippuani. Se on voimassa 16.6.2005.

Kun mä ostan matkalipun, niin Kela korvaa se VR:lle. Niin luki koulumatkatuen papereissa.

14000 kpl lumiukko-ajatelmaa ympäri pääkaupunkiseutua

 

09.05.2005
14000 kappaletta lumiukko-ajatelmaa ympäri pääkaupunkiseutua.

Tänään siis oli tuossa aviisissa se lumiukkoajatelma. "Lumiukot - tapa opettaa lapsille, ettei mikään ole ikuista" Nimimerkki Suomen Ainoa. Siis minä. Mun viesti julkaistiin satasessa.

Se on aika jännä tunne kun huomaa, että oma teksti on julkaistu ison painoksen lehdessä. Ja sitten huomaa, että kaikilla ihmisillä sillä asemalaiturilla on se lehti. Olen herättänyt siis tuhansia ajatuksia. Tekstiviestipalsta luetaan satasesta silloin kun matkaa on vielä jäljellä. Ihmiset lukevat satasensa vielä uudestaan läpi, että olisi joku syy välttyä kohtaamasta jonkun katsetta. Uutislehti satanen - täynnä olevan aamujunan pelastus. Jotkut selvittävät sen sanaristikkoa, toiset taas edellämainitulla tavalla lukevat sen kannesta kanteen ja takaisin kunnes se asema tulee johon on menossa. Sitten sen satasen voi heittää hattuhyllylle odottamaan toista ihmistä joka käyttää sitä lehteä samaan tarkoitukseen. Ja hänkin heittää sen satasen takaisin hattuhyllylle, josta uusi ihminen sen nappaa. Ehkä hän tekee siitä sanaristikon ennen kuin juna on Riihimäellä. Hän jättää sen penkille josta taas uusi ihminen sen nappaa..

Tänään tulomatkalla näin jonkun tyypin lukevan juuri sitä tekstiviestipalstaa. Sitten se poika asetti sen satasen roskiin.

Tänään oli maanantai, joka alkoi perinteisesti sillä, kun katselin ne videoiden viime yönä nauhoittamat Benny hillin ja seindfieldin. Aamu on kaunis ja kirkas. Asemalla mä noudin sen satasen josta hoksasin tuon päivääni piristävän seikan. Ehkäpä mä heitän niitä ajatelmia lisää. Kuka tietää..

Mutta paluumatkalla - H-junassa Jäkeen mä jotenkin eksyin itseeni vieressä olevan parin naukkaillen pulloistaan voimajuomaa ja keskustellen mukavia. Minä en kuunnellut heitä. Vieressäni istuneen pojan sihuetti toi nimittäin mieleeni erään ihmisen, jonka tunsin 11 vuotta sitten Haukkalassa. Jotenka junan kulkiessa kohti Järvenpäätä, mä matkasin mielessäni taas menneeseen samalla kyllästyen siihen kaikkeen. No, ne kaikki on mun aivoihin tallennettuna. Ne on aina mukana. Ja tänään avautui jälleen muutama uusi muisto.

No, Kyrölässä mä palasin takaisin tähän vuoteen. Aloin palauttamaan mieleeni päivän tehtävälistausta. Tänään mä lunastin lokeroni pantin takaisin eli luovuin siitä mahdollisuudesta, että mulla on lokero IJKK:ssa. Mitä mä siellä säilyttäisin? Joo.. voisinhan mä jättää sinne vaikka jonkun kalan pilaantumaan ja sitten kaikki olisivat ihan että "mikä hitto täällä lemuaa"

Mutta mistä mä kalan saisin? Tuusulanjärvestäkö? Mutta tämä vain vinkiksi tuleville opiskeliasukupolville.

Matkalla IJKK:n seinien sisällä mä tapasin M An. Hänellä oli jotain vihreätä päällänsä ja hän kiitti niistä sähköposteistani, joita olin päivällä lähettänyt. En kerro mitä ne sisälsivät. Hän mainitsi äidillisen nuhtelevaan sävyyn lukeneensa netistä mun vapusta. Koska se lukee siellä. Hän jatkoi yläkertaan ja mä menin portaita alas, poistuin Mannilasta. Ne banaaninkuoret ovat muuten vieläkin siinä Mannilan seinän vieressä antamassa koulusta tietynlaista kuvaa.

Mä en siis viime viikon torstaina osunut siihen roskikseen, kun söin matkalla asemalle sitä banaania. Tosin viime torstai oli vapaapäivä, joten tämä sattui keskiviikkona. Pikkutarina Järvenpäästä: Siellä on yhden roskiksen vieressä maassa banaaninkuoria.

Mä tehtailin tänään kaksi uutta BW-kuvaa itsestäni. black and white.

Sitten jossain seitsemän aikaan mut valtasi joku hiton levottumuus. Katsoin TV:tä kuitenkaan keskittymättä ohjelmaan. Mä jotenkin aloin taas sekoamaan. Kai tämä pian tuleva muutto takasiin Jämsään sai sen aikaan. Kaikki minkä jätin sinne ja mitä siellä nyt on?

Levottumuus vain kasvoi ja se alkoi tekemään mut vihaiseksi. Olin ajatellut lähteä lenkille aikaisemmin päivällä, mutta hylkäsin sen ajatuksen sittemmin. Mutta siinä puolen kahdeksan aikaan se lenkki - uloslähtö, pois kämpiltä - alkoi tuntumaan hyvältä. En kuitenkaan lähtenyt. Mä kelasin hitosti asioita. Myös se mun ex tuli mieleen. Huomasin miettiväni hänen asioitaan? Onko enää hengissä sen kaiken jälkeen? Kello tuli kahdeksan ja vartti päälle. Kaikki alkoi olemaan kestämätöntä. Mä päätin lähteä, sillä jos olisin ollut vielä kännykkäni läheisyydessä, niin olisin soittanut hänelle. Ja sitä en haluaisi tehdä hänelle.

Kuuntelin tuolloin KORN-yhtyettä, jonka eräästä kappaleesta jäi päähäni soimaan single, musaakkina "everybosy is my enemy, they only fill me up a lies.." Ja siitä tuli se lopullinen päätös kellon ollessa puolen yhdeksän. Mä lähdin kävelemään ja kävelin kauaksi. Taisi se tie olla 140, vanha Hesa - Lahti tie moottoritien takana. Siinä matkalla - kuten ennustinkin - mä rauhoituin. Ja palatessani kämpille kello oli jo sen kymmenen. Mutta kaunis oli auringonlasku.

Kello 23:27 - joku IC-juna meni ohitse.

Joo.. kolme vuotta on takana, kolme viikkoa jäljellä ja kolmekymmentä vuotta elämää ennen kuin olen 60.

Hetkinen. tänään on toukokuun 9. päivä. Eikös sitten se tarkoita, että kirjani on 4 vuotta vanha?

Simo Pahulan nettipäiväkirja - 4 vuotta. Paljon onnea?