Jämsä yllätti.

 

02.03.2006i
Torstai on ohitse, bittivirtaa

Tänään tämä paikkakunnan tarjonta kasvoi hivenen.

Siis mä kääntelin radion viritysnuppia töissä ja yht'äkkiä ämyreistä kuului " Suomipop, maamme laulut.." Siis mitä ihmettä! Kuuluuko Suomipop ilman nettiä myös täällä Jämsässä? Tämä havainto jatkotutkimuksien jälkeen, tarkoittanee sitä että Radio Jyväskylän kuuntelu lakkaa. Sori Maisku. Löytyi parempi kanava - no jos se vain kuuluu huomennakin. Sillä tuo lähetyssingaali on erittäin heikko ja se kuuluu novien välissä.

Koska mulla asunnolla tietokoneen sähkökenttä lopettaa aina väliaikaisesti tuon Radio Jyväskylän kuulumisen strereoissani, niin mä testasin että lakkaisiko se Suomipop kuulumasta, jos käynnistää tietokoneen?

Ei haitannut.

Ja kun sitten myöhemmässä vaiheessa tätä päivää, mä kokeilin löytää sitä suomipoppia asunnollani, niin mä satuin löytämään aika vahvan RadioCityn lähetyksen. Okei.. siis Jämsässä kuuluu radiokanavia, joita voisi jopa kuunnella ilman nettiä. Tuo havainto nosti hivenen tosiaan Jämsän miellekkyyttä tälle eteläsuomesta takaisin valuneelle.

Google Earth helpottaa matkakuumetta. Siis sen uusin versio näyttää myös maanmuodot, eli rotkot ja vuoristot. Suosittelen todellä lämpöisesti tuota ohjelmaa. Se on ilmainen ja sen voi ladata täältä:

(huom. Linkitykset poistettu tästä vanhasta merkinnästä, syystä etteivät ne varmaan toimi.)

( http://earth.google.com/download-earth.html )

Yhdysvalloissa on kyllä aika mielenkiintoisia moottoriteiden liittymiä. Siis ramppeja menee vaikka kuinka monta.. Ja kun seuraa jotain tietä kalliovuorien läpi, niin.. waude! Koko maailmaa voi selata siis läpi ja koska se on googlen ohjelma - tiedonhaku löydetyistä kohteista on tosi helppoa. The program is in english, sorry.

Selailin nettiä ja löysin sivuston, jossa voi tutustua eri kaupunkejen joukkoliikennesysteemeihin kuvien kanssa ympäri maailmaa. Tosi mielenkiintoinen ja informoiva sivusto:

( http://world.nycsubway.org/index.html )

Sivulta saa kaupungista riippuen - metrokarttoja tai muuta joukkoliikenteeseen liittyvää. Siis ei kaukoliikenteestä ole kyse, vaan kaupunkejen metroista ja ratikoista tai monoraileista.. upeita systeemeitä jollakin kyllä on osana arkeaan.

Käykää tuollakin ( http://preview.local.live.com/ ) Kyseessa siis yksi virtual earth - juttu. Voi liikkua kaupungissa ja nähdä mitä näkisit, jos kävelisit siellä oikeasti. Liikkuminen tapahtuu nuolinäppäimillä.

Tuossa on uusin itsekuva.

Tässä olin saanut Seuralehden tarjouksen : 3 kuukauden lehdet 0 €! Tässä tapauksessa se nolla on 38€.. Tarjotaan myös mahdollisuutta voittaa Nokian kääntely/vääntely kännykkä.

Entä jos minä en todellakaan tahdo edes voittaa mitään Nokian valmistamaan matkapuhelinta? Voiko mahdollisesta voitosta sitten valittaa ja olla vastaanottamatta palkintoa?

En arvosta mitään matkapuhelinta, jossa on suuria liikkuvia osia.

Näiden etujen arvo on yhteensä 89 € Mutta kun mä en olisi tilannut ensinnäkään koko lehteä ja siten tuhlannut 89 euroa. Eli eikös tässä tapauksessa jossain mene hukkaan se 89 euroa? Eikös Seuralehden pitäisi maksaa mulle ne 89 euroa käteisenä, sillä mähän voin olla vaikka pahoittanut mieleni siitä, että mulle tarjotaan tilaisuutta saada tavaraa 89 eurolla ilmaiseksi - siis tavaraa jota en olisi tahtonut alunperinkään?

Saisin myös "käänteentekevän maailmankellon", joka on ilmeisesti uutuuslaite. No samanlainen uutuuslaite on ollut meillä mökillä jo 4 vuotta, mutta eri kuorissa. No, annetaan Seuralehdelle kredittiä.. onhan ne kuoret uutta..

Saisin myös Seura Sodoku-ristikkolehden, vaikken mä osaa täyttää Sodokua. Sen arvon hinta olisi 3.50€ .

Eli mä saisin jotain, jolla mulle ei ole käyttöä. Eli nyt mä voisin pahoittaa mieleni ja vaatia korvausta siitä!
89€ + 3.50 = 92.50€ ja heitän siihen vielä 7.50€ henkisestä kärsimyksestä, sillä mainoksessa oli kuva rahakasasta.

Jotenka tämä Seuran mainos maksaisi Seuralehdelle 100€ kipurahoja?

eipä niitäkään rahoja näy..

Ja vielä tämäkin. Seuran mukana tulisi TV-maailma lehti. Entä jos minä en todellakaan tahdo sitä TV-maailma lehteä? Voisinko pyytää heitä lähettämään pelkän Seuran? TV-maailma lehti meni piloille siinä vaiheessa kun lakkasi olemasta oma lehtensä ja lopetti ne hyvät kahden viikon ohjelmatietojen julkaisemisen.

Eli se oli TV-lehden itsemurha.. Ja lehden henki palasi kummittelemaan muiden lehtien tilaajille.

Sairas maailma. Heitän moisen mainosroskan roskiin.

Tässä oli käynyt näinkin: Siis posti oli laittanut yhden Soneran laskun mainospostin väliin. Mä löysin alkuperäisen vasta eilen tulleen kehoituksen jälkeen.. Kiitos kerran kuukaudessa tapahtuvan mainospostivuoren tyhjennys- tapani.

Tänään kävin vielä illalla kaupassa, kun huomasin ettei täällä ole kaurahiultaleita. Ostin siis kinkkua ja leipää sekä niitä hiutaleita.

Kerroin tämän, jotta sain tuolle kuvalle syyn olla tässä..

maanantai nautinto ajatusvirta

 27.02.2006i
Maananautinto ajatusvirtaa

Että tälläinen juttu sattui: Hyvä maanantai.

Ne ovat harvinaisuuksia, siis sellaisia päiviä joista tajuaa - kun riittävän monta tapahtumaa on sattunut peräkanaa, siis sellaisia jotka tapahtuessaan olisivat myönteisiä sille, että päivä onnistuisi. Eli mä unohdin ottaa Beroccaa. Ja kyllä sen enteilevän flunssan aiheuttaman väsymyksen kanssa olikin jaksamista. Mutta mä jaksoin kahvin voimalla.

Sallittu douping-aine: kahvi.

Tänään siinä keskustan R-kioskissa oli menossa kylmälaite hajalle. Se piti sitä ääntä, josta minä en voinut olla sanomatta jotain sille tytölle. Että kiva, kun jonkun toisenkin työpäivä on menossa piloille. Hän ymmärsi yskän selityksen jälkeen.

Ja iltapäivästä se laite pitikin toisenlaista ääntä, sellaista koomista. Kuten joku olisi - anteeksi ilmaisumuoto - pierenyt sarjassa.

Miksihän tässä on alkanut tulla aika monta deja-vu - tuntemusta? Tiede selittää tuon ilmiön niin, etteivät kaikki aivojen osa-alueet toimi yhdessä - siis näköhavainto saattaa jäädä pyörimään näkökeskukseen, joka syöttää sen uudestaan tajuntaan hetken kuluttua. Ja sitä pikauusintaa kutsumme nimityksella deja-vuksi. Näin minä, ihminen, olen joskus jostain lukenut. En käyttänyt tässä yhteydessä wikipediaa.

Mitä muuta tänään on tapahtunut, siis mitä olen kokenut, mitä nähnyt? No, nimeltämainitsemattomassa K-supermarket Jämsässä, minä muistelin vessapaperitilannettani. Onko niitä vielä? Entä talouspaperia? No, on niitä jäljellä.. Leipää? Ei - mulla on siellä leipää. Ja tuota vauvanruokaa en tarvitse, koska hallussani ei ole yhtäkään vauvaa. En muistanut ostaa vieläkään muovipikareita. Ehkä joskus tulevaisuudessa minä niitäkin muistan ostaa.

"älä sulje silmiäsi pimeyteen, sanotaan minun puhuneen" - CMX - ainomieli 97

Musiikkia.. Musiikki on erivahvuisia sähkösykäyksiä, jotka vahvistuvat vielä PC-kajareiden omassa vahvistimessa. Sitten sähkö johdetaan kalvoihin, jotka muuttavat sen ääneksi. Ääniaallot sykkävät huoneilmassa ja saavuttavat korvani. Aivoni tekevät musiikista nautinnon. Ja sitä mä en osaa selittää, että kuinka tämä toimii? Siis aivoni. Kuuntelen ääniä ja kirjoitan käyttämällä kymmensormijärjestelmää välillä silmät kiinni. Samalla tulee koko ajan ajatusvirtaa, joka kirjoittuu koneelle suoraan.

Se siitä aivoittelusta. Voisin kertoa nyt sen, että miksi mä en välitä jääkiekosta?

Siihen on syy koululiikunnassa. Pakotettiin jäälle, vaikka olisin suostunut kävelemään nekin tunnit tai tekemään jotain muuta, kun se tasapaino ei riittänyt luisteluun. No, kentälle oli pakko mennä. Eli mä pysyttelin lähellä laitaa tai laidassa kiinni. Lue: toiset saivat lisää polttoainetta koulukiusaukseen.

Koululiikunta tuhoaa monen kiinnostuksen urheiluun. En pidä jääkeikosta, en tiedä siitä mitään, ei kiinnosta ja mulle on turha alkaa puhumaan siitä mitään. 

 

Ajatuksella vaihtuvaa säätä elämän stragediapelissä

04.02.2006
Jälleen aika viileitä lämpötiloja..

Talvisin suomen kieleen ilmestyy aika ristiriitainen sana, lämpötila. "tässä lämpötilassa jokikin jäätyy kiinni" Lämmintä nyt juuri -22c. Sori, valehtelin. Sitä on vain -19.2c. Ja tämä pitää paikkaansa nyt Jämsässä.

Valehtelin sinulle kirjasi kommenteissa. Ensi viikolla ei ole lauhempaa. Se oli vain sen hetkinen säätilan jatkoennuste, johon perustin ilo-uutiseni. Olen pahoillani, mutten hallitse säätä. Mitä tapahtuisi, jos tosiaan hallitsisi säätä mielialojensa mukaan?

Jos olisin vihainen, niin Jämsä kokisi hirmumyrskyn. Ja jos olisin raivoissani, niin tulisi aika pahaa jälkeä. Ja kun olisin leppynyt, niin ilma olisi kaunis. Aurinko paistaisi ja lämmin ilmavirta tulisi koko suomen päälle. Jos vain pystyisi hallitsemaan säätä ja käyttämään sitä keinona kostaa saatu vääryys. Mielenkiintoinen ajatus, siis sellainen herkullinen.

Tänään mä leikin kuvankäsittelyllä, mutten saanut aikaan sellaisia kuvia, joita voisin tähän liittää. Tässä siis ei ole nyt kuvia. Välillä tulee jaksoja, jolloin Simo ei laita nettipäiväkirjaansa kuvia ja on muutaman lauseen kestoisia jaksoja, jolloin Simo puhuu itsestään kolmannessa persoonassa. Ja se loppui nyt.

Minun on kylmä, tänne tulee jostain viileä ilmavirta. pitäisi kai pöytää siirtää kauemmaksi ikkunasta. Kyllä kaapeleissa sen verran varaa on. Asioita, joita ei suorita heti. Niihin kuuluu myös kauppareissu. Vielä emmin ja inventoin ruokatarvikkeiden määrän. Riittävätkö ne?

Olen ilmeisesti haavoittanut itseäni tiedostamatta sitä asiaa. Huomasin vasemmassa kämmenselässä sentin mittaisen naarmun. Mistähän sekin on tullut? Me ihmiset kolhimme itsejämme koko ajan. Lieköhän tuo uusin kolhuni sellainen, että jos sitä koskee, niin se alkaa tuottamaan pieniä kipuaistimuksia?

Oli se sitä luokitusta tukeva naarmu. Ei mitään kipua, vaan tuntoa siitä ettei kaikki ole kunnossa ihossa. Kehoni parantaa tuon itsestään.

Tänään mä kaivoin sen esille ja asensin sen jälleen. Kivan pelin, jota ensimmäisellä koneella tuli pelattua aika paljon. Ok.. myönnetään, vähän liiankin paljon. Kyseessä Age Of Empires - sarjan Age of kings. Siis siinä pitää luoda maailma ja yrittää selvitä hengissä. Voi myös tehdä sellaisia suunnitelmia, joilla saa naapurikansoilta nirrit pois. Olla ensin ystävää, jotta he antaisivat tarveaineet tappokoneisiin, jotka sitten asettelen heidän kaupunkiinsa ja kun se on valmista - hyökkään ja kaikki naapurit kuolevat. Mielenkiintoinen peli kun jokainen peli on erilainen. Voi olla kuin jumala. Ja sehän kiinnostaa ihmisiä. Valta.

Valta ja voima. Se olisi kiinnostava peli, jossa voisi hallita koko maailmaa. Muuttaa maailmanhistoriaa ja katsoa mihin se vaikuttaa. Entä jos toista maailmasotaa ei koskaan olisi ollutkaan? Entä jos Helsingistä ei koskaan olisi tullut pääkaupunkia?

Kysymyksiä, joihin olisi mukava saada vastaukset.

Digitaalimaailmassa voi kyläläisen tappaa painamalla DELETE-näppäintä.

Entä jos tämä kaikki onkin vain suurta stragediapeliä? Jos me kaikki olemmekin vain jonkun huippusuuren tietokoneen emolevyllä, sen prosessorin sähkömuistissa? Pelin kaikki henkilöt ja olennot ovat koneen sisällä olevaa dataa, sähkösykäyksiä prosessorissa. 010100111101010101010101...

Me kehitämme tietokoneista yhä tehokkaampia laittelta. Ne ovat ohittaneet älykkyydessään sisiliskon jo ajat sitten. Matkapuhelimeni prosessori voisi ohjailla sisiliskoa täysin. Se on kyllin tehokas siihen.

Jos tämä tosiaan on vain peliä, jota joku pelaa..

Mitä sinä tekisin tuon pelin pelaajana. Kenet valitsisit ja painaisit DELETE? 

Syy, miksi en osallistunut Tarja Halosen vaalitilaisuuteen.

 26.01.2006i
Te odotitte tätä merkintää.

Tiedän että tätä merkintää on odotettu. Sama se.. Päivästäni voin kertoa pienesti.

Olin tulossa töistä - olin jo kaupungin keskustassa - kun näin jonkun miehen pystyttävän Tarja Halosen vaalimainosta. Koska näytin mielenkiintoni asiaa kohtaan sanattomasti, niin hän kertoi että vaalitilaisuus olisi muutaman metrin päässä paikallisessa juhlasalissa. Kävelin toisen esitteen luokse ja siinä kerrottiin että puhujana olisi myös Suvi-Anne Siimes. Kello oli tuolloin sen 16:15 ja tilaisuus alkoi 16:30. Etsin julisteesta mitään lupausta kahvista ja pullasta. Koska niitä en nähnyt, niin mä vain kuljin eteenpäin ja siten hyläten mahdollisuuden nähdä Suvi-Anne livenä. Jos siinä olisi luvattu virvokkeita, niin olisin mennyt. Raadollista toimintaa.. Sitä vain ei mene tilaisuuteen, jos sieltä ei saa ilmaista ravintoa.

Vaalitilaisuuksien pitäisi myös hyödyntää sitä mahdollisuutta, että joku voisi päättää osallistumisestaan nälkänsä perusteella. Jos ihmiselle luvataan ja sille annetaan ravintoa, niin siinä jää positiivinen kuva tilaisuudesta. Tai ainakin olisi siinä julisteessa voinut lukea maininta tarjoiluista isommalla. En muista että olisiko huomenna mahdollisuutta äänestää. Jos on niin teen niin. Ennakkoon.

Tänään ajattelin aika suuria asioita. Kiitos tänäällisen Kotikadun jakson loppurepliikkien. Elämänmakuisia tunteita..

Eli mä täytän tänä vuonna 30 vuotta. On kulunut 6 vuotta siitä, kun mä vapauduin siitä Haukkalasta. Siis mä avauduin ja puhuin kaikki asiat, mitkä oli painaneet mieltä sen 3 vuotta. Se oli yksi tilanne elämässä, käännekohta. Oikeastaan se oli minun alkuni. Tämä kaikki mitä mä olen, syntyi tuolloin. Kun pahat olot valui pois, niin tilalle tuli uutta.

Sir Elwoodin hiljaiset värit on hieno, hieno yhtye.

Tänään kaikki on paremmin. Suhteeni naiseeni on vakiintunut. Ei nyt enää pitäisi tulla ongelmia. Elämä voi tietty heittää jotain, mutta yhdessä me pysytään. Luki täällä ennen tästä asiasta mitä vain. Se tuntuu jotenkin rauhalliselta. En ole yksin.

Katsoin elämääni. Minne mä olin suunnitellut päätyä? Kaiketi se oli tämä Jämsän keskustaajama se paikka, minne tie vei. Kyllä mä tästä kaupungista pidän. Kaipola kun oli toinen asia. Sieltä piti päästä pois. Entä nyt kun olen päässyt?

No mä elän. Elän ja ihmettelen elämää. Miten on päässyt käymään niin, että ne vauvat jotka syntyivät kun mä kävin ala-astetta, sen viimeisiä luokkia - niin ovat nyt edessäni pyytelemässä ajokorttipapereita? Eli siitä on kulunut se 18 vuotta.. Vauva, jota pidin sylissäni, tarjosi tässä mulle tupakan viime kesänä. Terveisiä Kotkaan vain..

En ole miettinyt sitä, että mikä meni vikaan. Koska mikään ei ole mennyt vialle. Ei kannata..

Tähän tunnelmaani sopii hyvin tämä juuri soiva kappale: "Vanha valokuva" Bändi on edelleen edellä mainittu.

Eikä sekään taida haitata mua, ettei niitä kommetteja sitten alkanutkaan tulemaan. No, ehkä ajan kanssa. Sitä vain kun tekee jotain uutta, niin tahtoisi heti saada kaiken siitä irti.

Elämä on elämää. Ja pian voin nauttia tuosta taustakuvan maisemastakin kun ensi kesä koittaa.

Kesäyö on hienoa aikaa..

ajatuksia maailmasta 06, ennustuksia

 

05.01.2006i
Nimetön. Se suuri ja kaunis nimetön.

Nimetön on yksi CMX:n kappale ja se soi nyt.

Tuo mun vapaa alue, minkä mä loin. Se on paikka missä voitte kommentoida vaikka sitä asiaa, että mitä mieltä olette siitä, että joku syö maksalaatikkoa kello 22:44?

Mitä mieltä te siitä olette? Ja miksi te olette sitä mieltä mitä olette?

Keitä te olette? Haastan juuri sinut, joka luet nyt tätä boldattua tekstiä - kirjoittamaan jotain siihen vapaaseen alueeseen. Onko teistä siihen?

Jatkan nyt omia mielenkiintoisia juttujani. Ja tietokoneeni valitsi soittolistasta kappaleen nimeltä "Vallat ja Väet" 100 kappaletta CMX:ää. Täällä vetää. Minä näen sen tuosta tunnelmaa luovasta tuikku-kynttilästä. Sen liekki lepattaa kuin paha henki. Ehkäpä se on sellainen. Jämsän seuduilla on historiassa tapettu väkeä. Jospa jonkun haamu on tullut tänne vainoamaan tämän kerrostalon asukkaita. Ja vain sen vuoksi, että se rakennettiin hänen hautansa päälle?

Jatkan tätä linjaa..

Jospa kaikki mitä tiede ei osaa selittää onkin totta? Henkilökohtaisesti se tuhoaisi maailmankuvani, mutta viis siitä. Entäpä jos kaikki entiset jumalamme ovat vielä olemassa? Siis ennen kristinuskoa, kun oli kiva uskoa johonkin suurempaan. Miksei vieläkin? Kyllä tämä luonto on villi näiden DSL-yhteyksien ulkopuolella. Susi on tappanut koiran Jämsän naapurikunnassa. Susivaaraa siis vuonna 2006. Ne sudet ovat siis toisella puolella suuria vesistöjä. Jos ne eivät mene siltoja pitkin, niin tällä puolella jokea on turvassa. Tosin tästähän ne suuret metsät vasta alkavat.

Jos ihminen nyt häviäisi, niin luonto ottaisi kaiken haltuunsa. Meistä ei jäisi muuta kuin raunioita. Kaupunkimme tuhoituisi pikkuhiljaa pois. Maapallo osaisi kunnostaa itse itsensä. Siis jos me ihmiset lopettaisimme itsemme tyhmyyttämme ja ahneuttamme. No.. hyviä uutisia maapallolle. Pääset meistä eroon, jotka poraamme sinuun reikiä löytääksemme lisää luonnonvarojasi. Me tuhomamme.. öö, tai jos ollaan tarkkoja - TUHOSIMME sinun ilmastosi. Otsonikerrosta ei enää kohta ole. On liian myöhäistä tehdä mitään kasvihuoneilmiötä lopettavaa.

Lintuinfuessa on tappanut ihmisiä Turkissa, joka on euroopan naapurimaa. Tosiaan.. siihen ei ole vielä lääkettä. Tahdotteko kauhujutun, joka voi olla totta?

Eli haluatte lukea sellaisen.

Eräänä päivänä saapui Helsinkiin laivalla sairas mies. Hän oli viettänyt aikaa laivallamonessa paikkaa ja koskettanut moneen ihmiseen. Viikko tuon laivan saapumisen jälkeen tuo mies kuoli eristyksissä. Kului toinen viikko ja I-junassa matkustanut naishenkilö alkoi köhimään ja huorailemaan. Ambulanssi soitettiin seuraavalle asemalle. Auto vie hänet sairaalaan eristykseen. Hän kuoli seuraavana iltana. Tästä alkoi tulemaan jo lööppejä, joihin ei uskottu. Suomessako muka joku tappava tauti? Pyh!

Parin päivän päästä Mannerheimin tien kevyenliikenteenväylille lyyhistyi 3 ihmistä. Heidät vietiin eristyksiin mutta he kuolivat samoin kuin aikaisemmat potilaat. Annettiin suurhälytys ja pääkaupunkiseudulle asetettiin ulkomaliikkumiskielto. Sitten Oulussa kuoli pari ihmistä samoihin vaivoihin. Sitten kuului Mikkelistä uutisia, että niin oli sielläkin käynyt. Pääkaupunkiseudulla Ambulanssit saivat kuljettaa tauotta potilaita turhaan eristyksiin. Kuolemantapauksia alkoi ilmenemään ympäri suomea.

Ne jäljitettiin ja saatiin tietää, että tartunta oli tullut ihmisten mukana Helsingistä. Pyydettiin hätäapua ulkomailta, mutta sielläkin oli käynyt samoin. Tautia oli New Yorkista Tokioon ja sieltä Sydneyhyn saakka. Tautiin ei löytynyt parannuskeinoa ajoissa. 2/3 ihmiskunnasta ehti kuolla ennenkuin lääke löydettiin.

Lääkettä saivat vain rikkaimmat, koska lääkeyhtiöt havittelivat jättivoittoja.

Loppu.

Todellinen kauhukertomus. Mitä mieltä olitte siitä? Kommentoikaa?

Tulen lepattava liekki saa kannettavan tietokoneen näytön varjon heilumaan seinällä. tietokoneesta on yhteys maailmaan. Miljardit ihmiset voisivat lähettää minulle sähköpostia. Miljardit ihmiset voisivat soittaa minulle. Voisin saada yhteyden miljardiin ihmiseen, mutta miksi?

Montako ihmistä tietää mun olemassa olosta? Arviolta 20000. Siis jos otetaan lukuun kaikki, jotka ovat nähneet nimeni jossain, nähneet minun henkilökohtaisesti jossain tai sitten tietävät minun elävän. 20000 ihmistä. Ja se on varmaan yliarvio.

Keitä mä tiedän olevan olemassa, niin se määrä on varmaan 6000 ihmistä ja taas - yliarvio. Jos otetaan kaikki näyttelijät, kuuluisuudet, tuttavat ja sukulaiset yms yms. summa tulee aika suureksi. En ole koskaan nähnyt tarvetta laskea sitä määrää.

Ihmisiä on paljon. Ja he ovat yksin. matkalla hiljaisuuteen. Koko tämä planeetta.. Matkalla suuressa tyhjyydessä. Tällä puolella näkyy valoja ja toisella ei. Olisiko tosi rauhoittava näky katsoa sitä kaikkea jostain avaruusaluksesta? Nähdä kaikki yhdellä kertaa. Koko tämä meidän älyllinen elämämme.. Ja miltä tuntuisi loitota siitä pallosta kuunkin ohitse jonnekin?

Oikealla suuri tulipallo ja vasemmalla tyhjyyttä sekä muutama tähti.

Ja sinä olisit se ainoa ihminen tuhansiin kilometreihin.

Syöksytään takaisin. Sitä näkyisi jossain kohtaa kolme valokeskittymää, jotka olisivat Kaipola, Jämsä ja Jämsänkoski. Sitten syöksyttäisiin kohti keskimmäistä.. Äänien jälkeen ne kaikki olisivat pimeinä, ellei yksittäisiä tulipaloja otettaisi huomioon. Asteroidilla ei sittenkään palata takaisin kotipaikkakunnalleen. Se nimittäin meni tomuksi.

Mutta jos pieni asteroidi törmäisi maapalloon, niin miksi se valitsisi kohteekseen kaikista maailman paikkakunnista juuri jämsän? Ei tuli tätä kaupunkia tuhoa. Sen tekee sitten lopulta jää. Jääkausi on tilattu. Mitäs pilasimme ilmastomme?

No, kas kun niin ei tarvinnut investoida suuria määriä rahaa vaihtoehtoisiin energiamuotoihin.

Käytän Fattenwallin sähköä. Mistä se on peräisin? Ydinvoimalastako? Sama se mistä se sähkö on peräisin. Energia, jota modeemini käytti muodostaessaan nopeata yhteyttä tietokoneen ja internetin välille katsellessani TV-uutisia tietokoneella. Tämä laite kertoi maailman tuskasta. Siis maailma on menossa heikompaan suuntaan. Verkkokaapeli tuo uutisia.. bittivirtaa.. Ja tällä kertaa haaviin jäi juuri tullut tieto siitä, että kuinka Yhdysvaltain hallitus alkaa harrastamaan kiusallisten tietojen sensuroimista valtamediasta maan turvallisuuteen vedoten.

No.. siitähän se sitten alkaa.. Ihmiset siellä varmaan alkavat vastustamaa tuota asiaa ja valtiovalta päättää siksi, että noi ihmiset ovat valtion vihollisia - eli lainsuojattomia. Ja sitten muuta maat alkavat huomautella ihmisoikeuskysymyksistä. No, eihän se sitten käy laitaansa että ulkopuoliset alkavat puuttua meitin asioihin.

"Mainosten jumalat toisilleen hymyilee - käsi vapisee säätimellä - tuosta elämä jatkuu tai katkeaa" CMX-Nimetön lyriikkaa.

Viisaita sanoja..

junailuja

 

25.05.2005
Taajamajunia, liukutasoja sekä hedelmäkana-aterioita.

Aamuni alkoi sillä, että aamutoimien jälkeen selviydyin kaupungin ruutukaavaa seuraten rautatieasemalle. 8:20 taajamajuna tuli ajallaan ja sain siitä istumapaikan. Joten Kerava sai olla tänään ilman minua. En vaihtanut tyhjään K-junaan siellä, jotta olisin sillä voinut tulla suoraan Malmille. Eli menin sillä Tikkurilaan. Ne taajamajunan roskikset ovat kiilakiinnityksellä olevia metalliastioita vaunun kyljissä. Ja koska ne irroitetaan puskemalla niitä alhaalta, niin on mahdollista saada se irti polvellaan samalla kun antaa vastapäätä istuvalle naishenkilölle tilaa. mulla on aika isot jalat ja penkkien välinen tila rajallinen.

No siihen tuli samalta asemalta sen naisen viereen nuori poika istumaan. Hän oli kohtelias. Sillä junan pysähtyessä Keravalla, tuli tämän edellämainitun naisen tuttava junaan ja he alkoivat juttelemaan. Lopettaen sen aikamuksensa siihen - etteivät halua huutaa vaunun läpi. Tuo uusi naishenkilö istui vastaikkaiselle penkille, vaunun toiselle puolelle. Ja tässä vaiheessa muistankin, että tämä ensimmäinen nainen tulikin Järvenpäästä. Vaunu oli junan etummaisia. Mikä kohteliaisuus oli kyseessä?

No tämä poika tarjoutui vaihtamaan paikkaa tuon naisen kanssa, jotta juttelu hoituisi paremmin ja pienemmällä äänenvoimakkuudella. Ja samalla kun siinä ihmiset vaihtoivat paikkaa - niin mun piti hoitaa jalkani pois tieltä. Siinä vaiheessa se roskis irtosi toisen kerran samassa junassa. Muutaman sanan vaihdoin siitä sen nuoren kanssa ja sitten palasimme ventovieraiksi. Hieno taito, vetäytyä jälleen ventovieraiksi vaikka istumme vastakkain. Siinä on se ikkuna pelastuksena. Suuri, ilmanvaihtoventtiilillä varustettu ikkuna. Sitä ei nykyjunissa enää ole. Jos ilmastointi tökkii - niin ne uudet junat ovat saunoja raitella.

Vaihdoin Tikkurilassa jälleen K-junaan, mikä oli kalustollisesti minipendolino. Olin tuohon mennessä hankkinut jostain uutislehti satasen. Tekstiviestipalstalla luki se totuus: Ne uudet junat haisevat navetoilta. Edelleen ja varmaan aina koska se lemu tulee vaunussa käytetyissä materiaaleista. Lisäksi niissä on tyhmän näköiset ovet. Miksi ympyrä? Mikä vika olisi ollut neliöikkunoissa? Sama se.. junasuunnittelijat eivät taida käyttää junia.

Malmilla menin Prismaan ja sen yläkerrasta jälleen elintarvikeosastolle liukutasolla. Menen aina siihen Prismaan yläkerrasta sisään johtuen sen kauppakeskuksen arkkitehtuurillisistä jutuista. Siis siihen putkeen noustaan asemalta ja siitä pääsee vaikka Prisman yläkertaan. Liukutaso - ostoskärryonnettomuuden tapahtumapaikka. Ostin Helsinkikana-aterian. Mutta jos kirjoittaisi elintarvikkeen nimen oikein, sekoittamatta pääkaupunkia siihen, niin se oli hedelmäkana-ateria. Se on aika hyvää ruokaa. Nälkä lähtee.

Iltapäivä. Tänään oli pyykkipäivä, joten lähdin Malmilta 20 minuuttia etuajassa, jotta ehtisin pesukoneelle kello 16 mennessä, jotten vuoroni menisi. Se K-juna tuli Malmille aika ajoissa. Ajattelin että pääseepä näillä junilla sen 20 minuuttia aikaisemmin. Tikkurilassa selvisi, että se H-juna on vähän myöhässä. 8 minuuttia ja koko Tikkurila taisi kuulla sen että mille raiteelle se juna viimein tuli. kuulutukset aika kovalla sielläpäin. Keskeytyksiä matkapuheilinkeskusteluissa.

Juna lähti raiteelta 3 ja lyllersi sitä kaupunkirataa pitkin Keravalle. Ja Järvenpäähän se menikin oikeilla raiteilla. Tavallisesti se H mene sitä nopeampaa raidetta pitkin. Järvenpäässä raidenäyttö kertoi totuuden:

Riihimäki 15:18 => 15:38

Eli juna oli vain 20 minuuttia myöhässä. Ehdin kuitenkin pesemään pyykit. Järvenpään asemalla mä satuin kuulemaan aika hauskan jutun englanniksi.

"..He is now eating turkey or He is now in Germany.." Suomennos: Hän syö nyt kalkkunaa tai on nyt Saksassa.

Minulla on nyt 20 paria hyvän tuoksuisia sukkia.

Leppävaara viime viikolla. Ventatessani kaveria, niin katsoin miten myymälähenkilökunta käytti heidän liukutasojaan kuskaamaan ostoskärryjonoja ylös asiakkaiden seassa. Siellä oli myös pieniä lapsia.. Suuri usko ostoskärryjen jarruihin siis. Onnettomuus tiedossa joskus.

Mulla on jännä tunne. Mä tiedän asioita, joita koko suomi saa tietää vasta myöhemmin, mustaa keltaisella.

Ja ensi viikolla mä pidän valkoista lakkia.

ennen aamukahdeksaa

 

16.05.2005
Kauniita ajatuksia asemalaiturilla ennen aamukahdeksaa.

Nämä kaikki ihmiset kuolevat joskus. Jokainen tuolla, jotka venttaavat sitä lähijunaa Helsinkiin - kuolevat. Kaikki jotka jo ovat siitä lähijunassa Helsinkiin - kuolevat. Kaikki, jotka ovat jo Helsingissä - kuolevat. Kaikki ihmiset tässäkin kaupungissa - kuolevat. Kaikki kuolevat joskus. He vaikenevat siitä, kuolemasta puhuminen voi ahdistaa. Menkäätte vain niihin punavalkoisiin ruumisarkkuihin. Meneekö kaksikerroksisen vaunun yläkerta ruttuun, jos se vaikka joskus pyörii itsensä ympäri?

Eli siitä meni IC Ouluun. Oululla ja Helsingillä on se ero, että Oulu tuhoutuu lopulta ensimmäisenä. Se rutistuu maan tasalla kun jääkausi saapuu joskus. Tosin Helsinkikin voi lakata olemasta. Oikeastaan siihen kai menisi vain 40 sekuntia ja Helsinkiä ei enää olisi. Vai kuinka paljon aikaa tarvitsisi asteroidi tuhotakseen jonkun pienen, pohjoisen maan pääkaupungin? Ei meillä kuintenkaan niin hyvää tuuria olisi saada mediajulkisuutta muissa maissa. Se kivi taatusti putoaisi Tukholmaan.

Keravalaiset tulvivat tässä vaiheessa aamua junaan. Uutislehti Satasen sivuilla kerrotaan yleistä mielipidettä siitä, ettei Keravalaiset saisi tunkea itsejänsä H tai R-juniin, koska he saivat pitkän marinan jälkeen sen kaupunkiratansa ja K-junat. He eivät käytä niitä. JA vain kymmenen minuutin tähden. Vastaiskuna Keravalaiset haluavat kieltää H ja R-junat Riihimäkeläisiltä. H ja R lähtevät riihimäeltä. Keravalaiset tahtovat kieltää piereskelemiset junissa.

Suomeen on rakennettu isolla rahalla matkapuhelinverkko, jotta ihmiset voisivat lähettää tekstiviesteinä mielipiteitään koiran kakasta. Kukaan ei ole toistaiseksi kertonut nauttivansa jäännöksen mausta. Ei ole näkynyt reseptejä. Mutta ulkona näyttää satavan.. Mikä hiton asema siinä oli? Hiekkaharju. Eli Tikkurila tulee seuraavaksi. Sataako ulkona? No, avaa nyt se ovi.. Joo.. täällä sataa. Mihin junaan? I vai K. raide 6 vai 5. ei.. Mä menen K:lla, koska se on nopeampi vaikka mun ei tarvitsisi olla perillä vasta kuin puolen tunnin kuluttua. Matka kestää 7 minuuttia. Ei istumapaikkaa koko junassa.. OK. Kerta ihmiskunta sitä haluaa - tyydyn junan eteiseen.

Malmi. Onko ne liukuportaat tänään toiminnassa? Joo.. ovat ne. Hitto, tässä pitää kävellä koko laituri läpi. Sataa. Tämä on tattikansan paluuta. Putken läpi Ylä-Malmin torille. Cafe Tropical.

"Moi."
"Moi. mä ottaisin kahvin."
"Otatko muuta?"

hmm.. ottaisiko jotain muuta? Jos mä tilaan jotain, niin tuo tyttö saa tehdä enemmän työtä kuin mitä olisi kun se rahastaisi sen kahvin..

"Joo. Anna vaikka tuollainen korvapuusti"
"2.90"
"Täss, kiitos"

Ja sen jälkeen siirryin katariinan pöytään, koska kädet aamulla ovat kohti ruumista. Ja tuuli lauluja, tähti lauluja. ihmislauluja kuullaan. Täällä on tyhjiä teitä. Onko tämä enää Malmi? Tuolla se on? Katariinan pöytä. Ei. se on KATARIINAN PYÖRÄ! Kerta kahvikuppini, niin sanoo niin oikoon hän oikeassa tässä seikassa.

Hän eksyi suomen kieleen. Alkoi yhdistelemään sanoja lauseiksi. Minä alkaa kirjoittaa normaali. Olla sekava.

Ja koska sen kahvikupposen jälkeen ei sattunut mitään mielenkiintoista mielenterveydellisesti, niin hyppään tässä päivässä siihen, kun se sade oli päättynyt ja minä taas putkessa matkalla Malmin asemalle. Kello oli 15:02.

Koska mun näyttökorttini ei ollut enää voimassa, mä siis kuljin erehdyksessä pummilla aamulla Jäkestä Malmille ja tahdon pyytää sitä VR:ltä anteeksi. Nyt en enää mennyt pummilla. Ostin junassa kauniilta konduktörittäreltä lipun Järvenpäähän. Lapsi kysyi äidiltään kuullessaan keskusteluni tuon - ah, niin kauniin naisen kanssa - kysyi äidiltään, että eihän tämä juna mene Järvenpäähän? Mitä toi setä osti lipun sinne? Ja hänen äitinsä, joka oli kanssa melko kaunis nainen - mitä syrjäsilmällä näin - vastasi jälkikasvulleen, että sen voi ostaa myös tästä junasta. Lapsi tyytyi vastaukseen. Tosin lapsi oli keksinyt sen, kuinka hauska lelu se heiluriovi on.

Puistolassa, junan seisahtaessa ja sylkäistyään matkustajia sinne - oli istumapaikkoja vapaana. Varasin yhden sellaisen. Olin epävarma, tai mä kyllä tiesin sen, että Tikkurilasta lähtee R-juna Jäkeen 15:27, mutta halusin vielä jutella sen naisen kanssa. Lähteekö Tikkurilasta junaa Järvenpäähän, vaiko olenko tässä Keravalle?

Hän katsoi aikataulustaan tietoa. Mähän olisin voinut olla vaikka turisti pääkaupunkiseudulla. Ja hän kertoi pehmeällä äänellään tuon tiedon, jonka tiesin. R-juna raiteelta 2, kello 15:27.

"Kiitos. Sitten minä jätän tämän junan siel.. (kuulutus tuli väliin: TIKKURILA) .. siis jätän täällä."

täydellistä verbaalista puhetta jälleen kerran.

Poistuin siitä matalalattiajunasta ja vaihdoin raidetta vitosesta kakkoseksi.

Ja taas, jälleen sekä uudestaan tuli se kuulutus:

"- - LÄHTEE RAITEELTA KAKSI. HYVÄÄ MATKAA!"

Tuo kuulutus koskee Vaasan IC-junaa, joka pysähtyy Tikkurilassa. Junassa on ravintola.

Ja tunti siitä, niin oli Järvenpään asemalla uudistamassa lippuani. Se on voimassa 16.6.2005.

Kun mä ostan matkalipun, niin Kela korvaa se VR:lle. Niin luki koulumatkatuen papereissa.

14000 kpl lumiukko-ajatelmaa ympäri pääkaupunkiseutua

 

09.05.2005
14000 kappaletta lumiukko-ajatelmaa ympäri pääkaupunkiseutua.

Tänään siis oli tuossa aviisissa se lumiukkoajatelma. "Lumiukot - tapa opettaa lapsille, ettei mikään ole ikuista" Nimimerkki Suomen Ainoa. Siis minä. Mun viesti julkaistiin satasessa.

Se on aika jännä tunne kun huomaa, että oma teksti on julkaistu ison painoksen lehdessä. Ja sitten huomaa, että kaikilla ihmisillä sillä asemalaiturilla on se lehti. Olen herättänyt siis tuhansia ajatuksia. Tekstiviestipalsta luetaan satasesta silloin kun matkaa on vielä jäljellä. Ihmiset lukevat satasensa vielä uudestaan läpi, että olisi joku syy välttyä kohtaamasta jonkun katsetta. Uutislehti satanen - täynnä olevan aamujunan pelastus. Jotkut selvittävät sen sanaristikkoa, toiset taas edellämainitulla tavalla lukevat sen kannesta kanteen ja takaisin kunnes se asema tulee johon on menossa. Sitten sen satasen voi heittää hattuhyllylle odottamaan toista ihmistä joka käyttää sitä lehteä samaan tarkoitukseen. Ja hänkin heittää sen satasen takaisin hattuhyllylle, josta uusi ihminen sen nappaa. Ehkä hän tekee siitä sanaristikon ennen kuin juna on Riihimäellä. Hän jättää sen penkille josta taas uusi ihminen sen nappaa..

Tänään tulomatkalla näin jonkun tyypin lukevan juuri sitä tekstiviestipalstaa. Sitten se poika asetti sen satasen roskiin.

Tänään oli maanantai, joka alkoi perinteisesti sillä, kun katselin ne videoiden viime yönä nauhoittamat Benny hillin ja seindfieldin. Aamu on kaunis ja kirkas. Asemalla mä noudin sen satasen josta hoksasin tuon päivääni piristävän seikan. Ehkäpä mä heitän niitä ajatelmia lisää. Kuka tietää..

Mutta paluumatkalla - H-junassa Jäkeen mä jotenkin eksyin itseeni vieressä olevan parin naukkaillen pulloistaan voimajuomaa ja keskustellen mukavia. Minä en kuunnellut heitä. Vieressäni istuneen pojan sihuetti toi nimittäin mieleeni erään ihmisen, jonka tunsin 11 vuotta sitten Haukkalassa. Jotenka junan kulkiessa kohti Järvenpäätä, mä matkasin mielessäni taas menneeseen samalla kyllästyen siihen kaikkeen. No, ne kaikki on mun aivoihin tallennettuna. Ne on aina mukana. Ja tänään avautui jälleen muutama uusi muisto.

No, Kyrölässä mä palasin takaisin tähän vuoteen. Aloin palauttamaan mieleeni päivän tehtävälistausta. Tänään mä lunastin lokeroni pantin takaisin eli luovuin siitä mahdollisuudesta, että mulla on lokero IJKK:ssa. Mitä mä siellä säilyttäisin? Joo.. voisinhan mä jättää sinne vaikka jonkun kalan pilaantumaan ja sitten kaikki olisivat ihan että "mikä hitto täällä lemuaa"

Mutta mistä mä kalan saisin? Tuusulanjärvestäkö? Mutta tämä vain vinkiksi tuleville opiskeliasukupolville.

Matkalla IJKK:n seinien sisällä mä tapasin M An. Hänellä oli jotain vihreätä päällänsä ja hän kiitti niistä sähköposteistani, joita olin päivällä lähettänyt. En kerro mitä ne sisälsivät. Hän mainitsi äidillisen nuhtelevaan sävyyn lukeneensa netistä mun vapusta. Koska se lukee siellä. Hän jatkoi yläkertaan ja mä menin portaita alas, poistuin Mannilasta. Ne banaaninkuoret ovat muuten vieläkin siinä Mannilan seinän vieressä antamassa koulusta tietynlaista kuvaa.

Mä en siis viime viikon torstaina osunut siihen roskikseen, kun söin matkalla asemalle sitä banaania. Tosin viime torstai oli vapaapäivä, joten tämä sattui keskiviikkona. Pikkutarina Järvenpäästä: Siellä on yhden roskiksen vieressä maassa banaaninkuoria.

Mä tehtailin tänään kaksi uutta BW-kuvaa itsestäni. black and white.

Sitten jossain seitsemän aikaan mut valtasi joku hiton levottumuus. Katsoin TV:tä kuitenkaan keskittymättä ohjelmaan. Mä jotenkin aloin taas sekoamaan. Kai tämä pian tuleva muutto takasiin Jämsään sai sen aikaan. Kaikki minkä jätin sinne ja mitä siellä nyt on?

Levottumuus vain kasvoi ja se alkoi tekemään mut vihaiseksi. Olin ajatellut lähteä lenkille aikaisemmin päivällä, mutta hylkäsin sen ajatuksen sittemmin. Mutta siinä puolen kahdeksan aikaan se lenkki - uloslähtö, pois kämpiltä - alkoi tuntumaan hyvältä. En kuitenkaan lähtenyt. Mä kelasin hitosti asioita. Myös se mun ex tuli mieleen. Huomasin miettiväni hänen asioitaan? Onko enää hengissä sen kaiken jälkeen? Kello tuli kahdeksan ja vartti päälle. Kaikki alkoi olemaan kestämätöntä. Mä päätin lähteä, sillä jos olisin ollut vielä kännykkäni läheisyydessä, niin olisin soittanut hänelle. Ja sitä en haluaisi tehdä hänelle.

Kuuntelin tuolloin KORN-yhtyettä, jonka eräästä kappaleesta jäi päähäni soimaan single, musaakkina "everybosy is my enemy, they only fill me up a lies.." Ja siitä tuli se lopullinen päätös kellon ollessa puolen yhdeksän. Mä lähdin kävelemään ja kävelin kauaksi. Taisi se tie olla 140, vanha Hesa - Lahti tie moottoritien takana. Siinä matkalla - kuten ennustinkin - mä rauhoituin. Ja palatessani kämpille kello oli jo sen kymmenen. Mutta kaunis oli auringonlasku.

Kello 23:27 - joku IC-juna meni ohitse.

Joo.. kolme vuotta on takana, kolme viikkoa jäljellä ja kolmekymmentä vuotta elämää ennen kuin olen 60.

Hetkinen. tänään on toukokuun 9. päivä. Eikös sitten se tarkoita, että kirjani on 4 vuotta vanha?

Simo Pahulan nettipäiväkirja - 4 vuotta. Paljon onnea?

Kun esitin opinnäytetyöni dysfasiasta ja aikuisopiskelusta

 

21.03.2005
Maanantaina jauhelihapihvejä

Me söimme siis tänään koulun ruokalassa kuollutta eläintä. Sitä syötettiin meille ruokana. Se liha oli peräisin jonkun lapsesta. Mutta se oli hyvää. vain perunat olivat totuttuun tapaan heikkoja.

Se oli ruokatuokio. Muistan keiden kanssa söin, mutta en muista sitä, että missä järjestyksessä olimme pitkin pöytää. Sekoittuu muistoja niin monesta ruoka- ja kahvituokiosta tuossa ruokalassa. Siellä on vain 2 pöytää, joissa en ole istunut koskaan. En milloinkaan.

Ja sitten illemmalla ne pihvit huuhdeltiin viemäriverkkoon. Mitä jätöksillä tehdään? Eli tietääkö kukaan, että minne se pska päätyy? Tehdäänkö siitä lannoitatta vai minne se häviää? Koska aloin pohtimaan liian outoja ja epämiellyttäviä kysymyksiä, niin taidan jättää aiheen sikseen.

Opinnäytetyö on esitetty. Se on aika kivaa joutua esittelemään jotain heti maanantai-aamusta. Mutta se kun näin sen opinnäytetyöni etusivukuvan auditorion isolla valkokankaalla - se oli hieno hetki. Open Officessa ei siis diat vaihdu kun piiloittaa esityksen ajaksi hiiren osoittimen ja sitten on vaihtavinaan luontevasti diaa samalla puhuhun salille seuraavasta diasta. Ööö.. hetkinen, teknisiä ongelmia. Pysykää kanavalla - tää juttu jatkuu kohta.

Yllättävät asiat saattavat nollata aivot. Eli mitä hittoa mun piti sanoa seuraavaksi.. Hitto, sano nyt JOTAIN! tää on auditorio ja noi ihmiset kattoo sua. Sä oot eessä ja muut istuvat. Valkokankaalle ilmestyy tetris kesken kaiken..

Mutta kuitenkin mä selvisin siitä ja aloin taas puhumaan aiheesta. Dysfasia ja aikuisopiskelu. Dysfasia on lievä aivovaurio.. ja sitä rataa. Se tetris kyllä ilmestyi valkokankaalle syystä. Tetris on tietokonepeli, jossa pelaaja oppii pelaamaan pelaamalla. Tetriksessä näkee tehtyjen ratkaisujen vaikutuksen heti. Ja siitä mä jotenkin sovelsin samaa lukiohjelmiin.

Loppuesitys meni mielestäni aika hyvin.

Pitkään työstetty opinnäytetyo on valmiina. JA se on kyllä syy juhlia vähäsen. Eli mä ostin siideripullon s-marketista. En tiedä, että johtuiko se siitä kylmälaitteesta missä ne pullot kaupassa ovat - mutta tuo pullo päästi paineet ulos. Ja sain siiderin päälleni.

Tänään mä soitin Mielenterveyden keskusliittoon. Työharjoittelupaikan vuoksi. mä ehkä saan sieltä paikan. Ainakin puhelu oli lupaava. Kotisivujen päivittämistä. Kun kysyttiin, että onko mulla kokemusta kotisivusta, niin sanoin siihen että on - minulla on omat kotisivut. Hän kysyi osoitetta. Löytyy Googlella mun nimellä.

Niin mä sanoin sen osoitteen. Koska se on kätevin tapa päätyä lukemaan vaikka pohdintoja siitä, että minne pskat päätyy viemäreissä.

Olisiko mun pitänyt sanoa:

Personal, piste, inet, piste, fi, kautta koti, kautta simo, piste, Pahula. Ja mahdollisessti vielä toistaa se.

Lupauduin lähettämään sähköpostilla yhteystietoni. Tässä vaiheessa käsitin, että sen osoitteen olisi voinut lähettää silläkin.

Huomenna saan kuulla siitä paikasta.

Katariinan pyörä.mp3 CMX soi jälleen.

Mä olen valumassa eteenpäin elämässäni. Tuntuu siltä, että viimein olisi kyllin vahvoilla itsensä kanssa jotta tulevaisuus näyttää.. no, tulevaisuutta on näköpiirissä. Tuleva on suuri mysteeri. Tulevaisuus on täynnä uutta. Olen tässä miettinyt realistisia asioita. Ehkä se paikakunta voisi kyllä olla Jämsäkin minne päädyn.

Oikeastaan mä voin silloin hyvin, kun on jotain järkevää tekemistä. Että olisi hyödyksi. ainakin Kaipolasta pitäisi päästä pois. Koska liiallinen tulevaisuuden pohdinta saattaa tehdä oloni levottomaksi, niin lopetan sen.

Loistavaa.. tietokone valitsi tähän sopivan kappaleen. Pelon Enkelit. CMX

Jos sitä vain osaisi relata. koko ajan on sellainen tunne, että ei ole aikaa itselleen. Mä tahtoisin kirjoittaa taas jotain. Mutta mä en ole oikeastaan kirjoittanut mitään muutamaan kuukauteen. On tietty noita tekstinalkuja - pari aika hyvääkin sellaista - mutta kun ei ole inspistä.

Mä ehkä osaisin kirjoittaa lukihäiriöistä hyvän ja rohkaisevan jutun. Jos kirjoittaisi vaikka iltasanomiin. Auttaisiko se ketään? Teksti-tv, on muitakin lehtiä. Mulla on kyllä elämä takanani ja toinen edessä.

Tänään oli aurinkoinen päivä. Lämpötila nousee. Kesä tulossa. 

23.03.2005
Email, internet seksi seksi EMAIL!

Sähköposti, soi sana sähköinen. Jos en olisi katsonut sähköpostiani, niin oloni olisi vieläkin ollut väsynyt. Mutta siis..

Mä avasin sähköpostini ja sain tietää viestin aiheesta "Tervetuloa" sen, että olen saanut sen työharjoittelupaikan Malmilta.

Se tarkoittaa: Mielenkiintoista työtä, päivittäisiä junamatkoja, viikottaisia junalippukirjan ostoa, aikaisia aamuja mutta ennen kaikkea työtä ja kokemusta työpaikalla. Ja sitä paitsi se paikka on varmaan mielenkiintoinen.

Eli aika hyvä päivä tästä tuli sen excelin jälkeen.

 

Tiivistelmä päivästä

 

13.04.2005
ios

dodi, teksti päivämäärän alla ei tarkoita mitään. Siis mä en vain keksinyt muuta käynnistystä, kuin heittää sormet näppäimistölle jotta syntyisi jotain merkkejä näytölle. Kovin järkevää ja järjetöntä. No, sama se.. Enhän mä tänään mitenkään nähnyt mielenkiintoiseksi kulttuuriteoksi kirjoittaa nettipäiväkirjaa. Oli tänään vain päin lopusta semmoista. Miksi hitossa yhdestä kuvasta pitää maksaa 10 euroa? Mä ostan valokuvapaperia jolle vois tulostaa. Tarvitsin passikuvan siihen näyttökorttiin juniin.

Junat, yksi niistä, on vain koneen vetämä vaaleankeltainen koppi, jossa on vaaleanpunaiset ovet. Suomen rautateillä kulkee sellaisia vaunuja joissa nuo värit ovat. Ja niitä pidetään henkilöiden kuljetukseen sopivina. Kuka helvetti on senkin vaunun sisustuksesta vastuussa? taitaa olla nainen.

Tein päätöksen H-junassa. Jäin Kyrölässä pois, jotta saisin hyötyliikuntaa kävellessäni Järvenpäähän. Tosin Kyrölä on Järvenpäätä. tai sanotaan vain jäkeä.

Aamu..

Kävely rautatieasemalle, uutislehti satasen otto telineestä, sen lukeminen asemalaiturilla, junaan astuminen sen saapuessa asemalle ja lipun leimaus. Istumapaikan etsintä. Keravalla kävin elämäni ensimmäisen kerran sen kaupungin rautatieasemarakennuksen sisällä. Join kahvit. Kassalla japanilainen mies. lähtö raiteelle 5. paluu tunneliin, koska se juna olikin raiteella 6. Nousu siihen K-junaan, lipun leimaus ja istumapaikan sekä uuden uutislehti satasen etsintä koska se edellinen jälleen katosi junaan tarkoituksella. Tekstiviestipalstan läpilukeminen, Savio, Hiekkaharju, Tikkurila ja lopulta Malmi. Nousu liukuportaita käyttäen laiturilta tunneliin. Malmin asemalla laskujen maksaminen automaatilla, josta oli näyttö menossa rikki. Prismaan. Ostamaan luonas, kassalla uusi päätös välttää sen paapovan naisen kassaa. Ajantuhlausta kauppakeskuksessa. Cafe Tropical - toiset aamukahvit. Kahvilasta loppui kahvit kohdallani. Join kahvini ja lähdin töihin Malmin kauppakatua pitkin. Oli jälleen kaunis aurinkoinen aamu.

Iltapäivä...

K-junalla Keravalle.. Nousu, lipun leimaus, istumapaikka, ..hitto minkä värinen vaunu-manailuja, nukkuvan naisen tarkkailua. Koska tuo herää ja hokaa, että asema jolle sen piti jäädä, meni jo? Iloni turmeloi lopulta se, että hän oli menossa Keravalle ja havahtui horroksestaan samalla kun ääni katossa kertoi Keravan olevan tämän junan päätösasema. Ja sen, että junat Riihimäelle lähtevät raiteelta 4. Kerava.. 11 minuuttia H-junan tuloon ja lähtöön. Väsymys.. Ajantappoa laskemalla taulusta sitä, että montako junaa Keravalta lähtee Helsinkiin päivän aikana. Kyllästyminen siihen, että kuinka monta junaa päivän aikana lähtee Keravalta Helsinkiin. H-junan saapuminen. Lipun leimaus, huomio, ettei tässä junassa pääse istumaan - joten asettuminen junan eteiseen. Radan seuraaminen oven ikkunoista, Päätöksen muodostaminen että jääkö Kyrölässä vai venttaako Jäkeen. Jääminen Kyrölässä pois sillä kriteerillä, jos se vaikuttaa johonkin elämää suurempaan. Se ei vaikuttanut mihinkään elämää suurempaan se mun pois jäämiseni. Juna ei edes suistunut raiteitaan siinä mutkassa. Kävely Jäkeen ja koululle.

Tosin enhän mä suunnitellut tänään kirjoittaa päiväkirjaa, joten..

media tökkii nyt.

 

30.12.2004
Päivänä jolloin suomea koitteli jälleen myrsky

Naiselle, jonka läheinen oli kuollut Aasiassa, työnnetään mikrofoni suun eteen - todetaan lyhyesti katsojille että mitä on tapahtunut ja sitten tältä naiselta kysytään "Miltä nyt tuntuu?" Ja kaikki television katselijat näkevät että tuo nainen on purskahtamaisillaan itkuun, mutta hillitsee itsensä ja sanoo mitä odotetaan.

Sairasta puuhaa. Media, soi sana saateinen. Mässäilyä ihmisten tuskalla. Televisiota ei viitsi katsella koska se masentaa liikaa. Liian pahaa..

Ainoa hyvä puoli tuossa onnettomuudessa, jossa on kuollut jo 81 000 ihmistä - on ettei se ollut terroriteko. Sitä ei ihminen aiheuttanut, se oli luonnonilmiö. Jos se olisi ollut ihmisen aiheuttama niin sen olisi voinut toistaa. Luonnonilmiö on lempeämpi tapa kuolla kuin terrori-isku. Mutta minä olen järkyttynyt kuten kaikki muutkin tästä onnettomuudesta. Aion laittaa 15 euroa avustukseen ensi tilistä. Tai 20e vaikka olen opiskelija.

aika paha juttu

 

28.12.2004
Aika paha juttu.

Aasian tsunami.

Siis niitä kuolleita on tähän astisen tiedon mukaan yli 28 000, luku nousee vielä kyllä. He lupasivat sen. Vaikka kaikki toivovat että se lupaus oli valetta, niin se on totta. Suomalaisia mukana. Suosittu lomakohde. Eikä ranskassa tapahtuneesta onnettomuudesta ole vieläkään mitään uutisissa kuultu. Tämä on tärkeämpää. Irakin tapahtumistakin on vaiettu, vaikka silläkin on kuollut ihmisiä - se ei ole enää uutinen.

Mutta se ärsyttää uutisissa kun joku puhuu tapahtuneesta "vahinkona"
No tässä "vahingossa" on kuollut yli 30 000 ihmistä. Jälkijäristyksia tiedossa.

Tästä he uutisoivat vielä viikon ja sitten alkaa pikkuhiljaa uutisiin tulemaan muitakin aiheita. Niin kävi 11.9.2001 tapahtuneenkin jälkeen.

Varmasti, siis varmasti sieltä tulleet suomalaiset itkivät kun näkivät ilmasta Helsingin ja suomen. Itkivät varmaan kun näkivät Finnairin sinivalkoisen lentokoneen. evakointilentoja.

 

Mistään ei ole jäljellä mitään. Aasian tsunami

 

27.12.2004i
Mistään ei ole jäljellä mitään.

Kaipa noista uutiskuvista voi jo järkyttyä. Siis suomalaisia saattaa olla kuolleena jossain.

Se hyökyaalto aasiassa. 20 000 kuollutta. Luonnonmullistus, ei siis terroriteko. Ja sekö siinä olisi se hyvä pointti? Ranskassa räjähtänyt kerrostalo, 16 kuollutta muttei siitä mitään kerrota. Uutisissa kun yleensä sanotaan, jos on isompi aihe ja se on käsitelty että "ja sitten päivän muihin uutisaiheisiin.." No tänään se oli "ja nyt päivän muuhun uutiseen, ukrainan vaaleihin.." Mistään ei ole jäljellä paljon mitään. Aika surullisesti sopiva lyriikanpalanen Trio Niskalaukaukselta.

 

 Odotettavissa on se Californian ja Tokion maanjäristykset. Maapallo, tämä planeetta elää. Suomessakin on maanjäristyksiä ja koska ilmastonmuutos on totta, niin entistä kovempia luonnonilmiöitä. Sir Lanka on pieni maa intian vieressä, josta ei paljon ole koskaan uutisia. No nyt on ja olen hyvin pahoillani siitä.

Ehkä tuttujen tuttuja on kuollut, enkä minä tiedä siitä vielä. Vasta ensi viikolla.

Vaihderikas ja hyvä syntymäpäivä.

 

10.12.2004i
Nyt - illalla. mielenkiintoinen, tapahtumarikas syntymäpäivä.

Matkustin tänään niin etelään, että näin lokkeja.

Aamulla kirjoitettuani päiväkirjaa, tallensin sen levykkeelle. Katsoin aamu-uutiset. Turun kaupungin alueelta on löytynyt muinaissika, luuranko. Mitä sille sialle oli tapahtunut? Ja miksi muinaiset Turkulaiset olivat haudanneet sen talon alle?

Tuskimpa tarkoituksena oli kasvattaa sikapuuta.

Mutta Visalla oli joku OUTO työhtö päässään kun luki säätä. Vettä sataa, ei lumesta tietoakaan.

suljin television ja soitin kasetilta nauhoitettua metalliliittoa. Vietin muutaman hetken ajatellen elämää, miksi mä olen näin vanhaksi tullut? Mutta koska aika kuitenkin kului eteenpäin ja kello oli jo 7:16 niin lopetin sen ajattelun, puin päälleni ja lähdin viemään roskat ulos. Ja siitä jatkoin matkaa pimeässä kaupungissa kohden S-markettia.

..koska mä en voi olla ilman sitä paikkaa.. Tai syynä oli pikemminkin se, että ostin tarvikkeita pikkujuhliin, jotka pidettiin aulassa. Ohessa kuva siitä aulasta. Ostin Pommacia ja pikareita.

Minä ajattelin, ja valitsinkin myös pikkupurtavaa - mutta laitoin sen takaisin konditoria-hyllyyn.

Tarjoilin sitä juomaa ja he taisivat laulaa minulle sen paljon onnea vaan-veisun. Ryhmäni ei pärjäisi euroviisuissa. Yksi syy olisi se, että he eivät menisi paikalle vaikka kutsuttaisiin. Sitten juhla oli ohitse kun englannin tunti alkoi. Sillä tunnilla ei sattunut mitään mainittavaa.

Sitten tuli luokan 606 vuoro olla lavasteina seuraaville elämän tapahtumille, joiden lopputuloksena on se, että tässä koneessa ei ole enää Word 2002;sta, vaan se on Word 2000. Opinnäytetyössä oli ongelmia. XP versius Windows 2000 ei ainakaan meidän kohdallamme toimi. Siis tiedon siirrettävyys niiden välillä. Menetin hermoni koneeseen koska tyylit eivät sitten mitenkään toimineet.

Lukitsin tietokoneen väkivaltaisesti ja lähdin kävelemään kioskille. M Akin oli tuota mieltä, että saisin haihtua. Ajattelin että se reissu olisi rauhoittanut mieleni tarpeeksi, jotta olisin keksinyt ratkaisun ongelmaan. Mutta seuraavana vihani kohteeni oli tämä uusi ja "rakas" rahamme euro. Miksi hitossa tässä valuutassa pitää olla niin hitosti kolikoita? eikö niitä voisi korvata seteleillä, niin ihmisten lompakot eivät kuluisi terävien kolikoiden takia?

Mutta paluumatkalla mä muistin, että muistiolla voi syväpuhdistaa tekstin kaikista Wordi-tyyleistä, joten tein sen ja kaikki toimi. Sain sisällysluettelonkin kunnolliseksi. Word 2000:ssa. Silloin päätin, koska mulla on asennus, että mä poistan wordi 2002:n ja asennan tilalle kaksitonnisen.

Sitten oli vuorossa ruokailu kuvan rakennuksessa. Mä satuin löytämään sen ruokakorttini viimein. Olikin ollut hukassa jo marraskuusta lähtien. Ruokana oli jotain hyvää, minkä ulkonäköä en enää muista. Koska tässä on tapahtunut niin monta asiaa.

Ruokailun jälkeen kävin polttamassa CD-lle tiedostoja neljännessä kerroksessa. Sen jälkeen matkustin hissillä alas, kävelin aulan poikki ja menin vessaan. Sieltä tullessani kirjoitin äkisti erään sähköpostin ja lähdin rautatieasemalle. Siellä ostin junamaatista junalipun Helsinkiin.

Koska silloin se ikääntyminen sai aikaan inhon Järvenpäätä kohtaan. Asemalla kohtasin Neiti Rinteen, joka tapansa mukaan hoiti sen keskustelumme. Juna tuli myöhässä. Jouduimme seisomaan junan eteisessä.

Se on tavattoman huvittavan näköistä kun pääkaupunkilaiset yrittävät saada leimaa lippuunsa keltaisessa lipunleimauslaitteessa. He tökkivät sitä lappua toivoen kuulevansa piippauksen ja kolauksen, kun leimaisin pamauttaa lippuun leiman. Henkilön ilme kirkastuu - ah, tämä laite toimi! kas kun ne ei yleensä toimi.

Mä seisoin siis Helsinkiin asti.

Helsinki, pääkaupunkimme.

Tarkoitukseni oli hankkia muutamia levyjä, mutta ennen sitä mä kävelin pitkin katuja. Olin osa ihmismassaa ja muistin miltä se tuntui joskus aikanaan Jyväskylässä. Kun sai hukkua ihmisvilinään. Jämsää ja Helsinkiä ei voi verrata toisiinsa. Helsinki on hienompi paikka. Kävellessäni, oliko se Mikonkatua, niin joku laitapuolen kulkia yritti sopertaa jotain - oli pummaamassa, mutta olen omaksunut hyvän tavan joka täälläpäin suomea on. Siis sulkee silmänsä ja menee ohi.

Helsingissä kävellessäni mä tajusin että on aika jättää vanha elämäni omaan arvoonsa ja aloittaa uusi. oikeastaan asiani ovat nyt paremmin kuin koskaan. Mulla on suunnitelma jatkosta. Mä ehkä jatkan graafisen suunnittelun linjalla, mullahan on sitä luovuutta.

Helsinki ihmisineen, rakennuksineen ja ratikoineen teki jälleen hyvän vaikutuksen. Ja Helsingissä näin jotain, mitä en koskaan ole nähnyt syntymäpäivänäni joulukuussa. Lokkeja, kesälintuja. En ollut uskoa silmiäni kun näin pari valkoista lintua lentelevän rautatientorin yllä. Tosin mä en koskaan ole ollut Helsingissä syntymäpäivänäni.

Hankkiuduin Anttilaan ja sen musiikkiosastolle. Mukaani lähti Rammsteinia. 2 tarjouslevyä. juuri rammsteinia olin mennyt hankkimaankin. Nyt vain muistin että olen haikaillut sitä Paradise lostin levyä LOST.. No Helsinkiin, Hesaan pääsee hintaan 2.60€ vaikka huomenna. Mutta suunnitelmissa ei ole mennä sinne.

Syntymäpäivä.

Sain 4 onnitteluviestiä.

Lähdin Anttilasta maksettua kauniille naiselle ne ostokseni, kohden rautatieasemaa - siinä edessä. Ostin lipun ja se H-juna venttasikin jo valmiina. H ja R menevät tännepäin. Sain odottaa 15 minuuttia junan lähtöä, joten oli aikaa lukea se Matkaan - lehti jonka olin jostain ottanut mukaan. Se sivuraide-palsta on aina kivaa luettavaa.

Juna lähti jossain välissä matelemaan kohden Järvenpäätä. Helsingissä oli kaunis sää, mutta ennen Tikkurilaa se muuttui sumuiseksi ja ennen Järvenpäätä selkeni taas. Matkalla mä mietin jälleen ikääntymistäni. Olin tuolloin viimeistä tuntia 27-vuotta vanha.

No, juna saapui Järvenpäähän ja mä kävin koulun kautta hakemassa reppuni pois lokerosta ja siirryin uusrakennukseen katselemaan nettiä vähänsen. Muistin etten ollut vieläkään postittanut sitä uusinta tekstiäni nettiin, joten tein sen ja lähdin asuntolaan. Matkalla totesin että mulla on nälkä.

Saavuin kämpille ja avasin koneeni poistaakseni Word 2002 asennuksen ja korvatakseni sen kakstonnisella.

Ja kun olin sen tehnyt, niin lähdin kämpiltä Prismaan ostamaan jotain. Olihan mun syntymäpäivä, joten ei mulla nyt pelkkää limsaa ole. Matkalla mä sain jälleen kiinni siitä hyvästä fiiliksestä, mikä mulla oli ollut Helsingissä. Prismassa soivat joululaulut, jotka närästivät mua ensiksi mutta käytyäni Otto-automaatilla ja huomattuani että joulukuun tili on suurempi kun tavalliset, niin ne laulut -- mä aloin pitämään niistä.

Prismassa katsoin huvikseni, että olisiko jälleen jotain uutta KORN-yhtyeen levyä. Kas, kun yleensä kun mä olen kyseistä asiaa katsonut, niin siellä on ollut. Ja oli nytkin. Ostin sen. Katselin vähän mp3-CD-soittimia. Sellainen olisi kiva..

Satuin kuulemaan kuinka Prisma menetti asiakkaan. Asikkaan, jolla oli kova ääni ja hän kertoi kovalla äänellä mielipiteensä jostain epäkohdasta.

Palattuani kämpilleni mä sain sen word 2000:sen toimimaan kaikissa profiileissa.

Olen sinut sen kanssa, että olen 28 vuotta vanha nyt.

Tämä taisi olla vaihderikkain syntymäpäivä pitkään aikaan, jos koskaan.

musta päivä

 

14.09.2004
Osoittimen jäljet ovat näkyvissä - entä sitten?

Tänään, tästä päivästä. Voisin jotain kertoa. Oma olotilani on epäsekavaa. Tänäänkään en mennyt hankkimaan sitä röökiä. Jotenkin tämä on jo toinen päivä, joilloin jotenkin jaksan.

Jaksaminen on kuin juna, välillä pysähtyy ja purkaa asioita ulos ja toisia asioita päästää sisäänsä. Ja sitten se jatkaa kuulutuksen saattelemana. Tosin ei tule mitään kuulutusta, koska se ei ole tapana. Sen tulosta kuulutetaan, mutta lähdöstä ei koskaan. Jaksaminen, epäjaksaminen, masennus. Siitä kuulutetaan kun se tulee, mutta kuka kuuluttaisi lähdönkin? Ratanäyttökin pysyy pimeänä. Siinä ei lue edes sen junan tietoja. Metaforia..

Mutta kuvan juna lähti eteenpäin. Mutta se olisi ollut illan pää-uutinen, jos tämä kuvattu junan pää olisi lähtenyt eteenpäin. Se olisi aikanaan törmännyt toiseen junaan. Nokkakolari. Eli tällän keskipäivän pitkällä raudalla ihmisiä pääsi jälleen kerran Keravalle, Tikkurilaan, Pasilaan tai Helsinkiin - kuka halusi minnekin. Mutta kuva siis otettiin keskipäivän aikaan. Kyseinen juna oli 11:42 lähtevä H-juna. Lähtiessäni koululta keltaisen uunikalan syönnin jälkeen en ollut ajatellut mennä ottamaan valokuvaa junasta. Oikeastaan minulla taisi olla sellainen vetämätön, masentunut olo. Mutta Helsingintien ja Mannilantien risteysliikennevaloissa en kääntynyt vasempaan kohden S-markettia, vaan kävelin suoraan. Mannilantietä Postikadulle. En mennyt ostamaan röökiä. Se olisi ollut se ostokseni sieltä. Mä vain kävelin eteenpäin.

En suunnitellut kääntyväni Mannilantieltä Postikadulle. Siinä vain kävi niin. Olin mietteissäni. Eikä asiaa helpottanut se, että jalkaan oli jälleen alkanut sattua. Siis kipua. En suunnitellut ylittäväni sitä Postikatua liikennevalottomana olleen suojatien kautta, en kääntyväni oikealle, en ajatellut käveleväni ylös portaita rautatien viereen. Ei kuitenkaan sillä idealla, että olisin halunnut hypätä junan alle, tulla pikku-uutiseksi tähän kaupunkiin ja suuremmaksi järkytykseksi koululle. En halunnut tehdä sitä ja en halua tehdä sitä koskaan. Mutta kerta olin siellä ja ajatukset olivat seljenneet, niin olo tuntui paremmalta. Lisäksi tuuli kovasti ja mähän pidän kovasta lämpimästä tuulesta. Siihen sitten tuli tuo juna, sylkäisi joukon ihmisiä ulos ja imi uuden satsin lipunleimaajia sisäänsä. Odotti hetken ja lähti. Mä jäin. otin vielä yhden kuvan Järvenpäästä ja laitoin matkapuhelimen pois. E

Mä etsin käsiini lehtitelineestä uutislehti satasen, kävin istumaan penkille sitä lukemaan. Tai ainakin yritys oli yhtä kova, kuin ilmavirta. Siis tänään myrskysi. Sää näytti voimansa jälleen Saksantunnin aikana. Vesipyry tuli äkkiä ja täytti koulun ruokalan katon. Mutta se tapahtui myöhemmin ajassa, joka on jo muuttunut historiaksi.

Otin lehden ja lähdin koululle. Perillä mä suunnistin kolmannen kerroksen aulaan lukemaan sitä lehteä ja saatuani sen askareen päätökseen, jätin sen aviisin siihen pöydälle. Muiden käytettäväksi, ja sillä olikin käyttöä.

Oli alkamassa valinnaisopinnot. Kello oli 12:15, eli aika jolloin olisi pitänyt päästä luokkaan. Kello 12:23 mä sain kyllikseni maikan odottamisesta, heitin reppuni lokerooni ja lähdin koska se olo oli jälleen päällä. Piti päästä menemään. Mitenhän mä tämän "oloni" kanssa vielä teen.. Ehkä tämä on vain heikko kausi minulla. Ehkä..?

Mutta tuuli oli ulkona voimistunut entisestään. Säässä oli luvattu aamulla myrskyä pääkaupunkiseudulle ja se sana piti paikkaansa. Kävin mäkissä syömässä. 5€ ateria, myöhemmin karkumatkallani mä voitin 10€, joten se hinta kompeusoitui kivasti. Kävin Prismassa katsomassa levyjä, nyt kuin muistin muutaman himoitsemani bändin nimenkin. Mutta ei levyjä. Ainakaan siellä. Pitänee niitä joskus käydä katsomassa Helsingissä. Siellä pitäisi ainakin olla hyvät valikoimat ja vain sen takia että se sattuu olemaan suomen pääkaupunki.

Mä ilmestyin siitä sitten sen valinnaisen toiselle tunnille, sille kahvin jälkeiselle. Kahvilla tarjolla oli sellainen hiton iso pulla. Dialogia sen suuruudesta ja siitä, että jaksaako sen syödä - käytiin ikkunapöydässä.

Tulin käytävään, avasin lokeroni, otin reppuni ja jäin odottamaan maikkaa. Hän tulikin, mutta hänet kidnapattiin ennen kuin hän ehti kohdalleni. Ei huppumiehiä ja konepistooleita tai lunnasvaatimuksia. Hänet vain pongattiin toiseen luokkaan juttelemaan. Nainen tuli aikanaan luokasta pois ja jatkoi luokseni kysyen että missä olin? Sanoin että tuli tapaaminen ja hän oli sitä mieltä että kävin tapaamassa jotain naista. Mutta ei se hänelle kuulu, painotti hän sitä loppukaneetissaan jo luokan puolella.

Tanja Karpelan mielestä Kesäkuu on kylmä ja elokuussa yöt ovat lämpimät. Hänet ehkä kutsutaan koululle puhumaan. Onhan se oppilaitos kyllin kiinnostava politiikkojen käydä. Mutta presidenttiä ei ole näkynyt. Ehkä me saadaan Halonenkin joskus vierailemaan. Invalidiliiton järvenpään koulutuskeskus.

Sitten oli saksaa edellämainittuineen sääilmiöideen.

Tämä alakuloitettu oloni.. Siis turhan valitusta, ei tästä enää jaksaisi välittää. Koko elämähän mulle on ollut oppiminen ja matikka vaikeaa. Ja sitten kun luulin löytäväni maailmasta sen, mitä haluan tehdä. Se oli se myymälätyö - ruokakaupassa hommailu, asiakaspalvelu yms. yms. Ja sitten kävi miten kävi. Haaveet jäävät haaveksi ja osa niistä unelmistani särkyi kun todettiin se rustovamma. Enkä jaksa enää edes pitää toivoa yllä siitä, että jos jollain sen vamman, kroonisen sairauden oireet voisi estää. Että voisi tehdä sitä mitä haluaisi. Ei voi.

Ehkä tämä "oloni" on sitä, että vasta nyt se on alkanut upota tajuntaan.

Tänään on laskujeni mukaan elämäni 10140.s päivä. kymppitonni mennyt jo rikki. En ollut uskoa tekemäni taulukkolaskennan kaavan tulosta, mutta oikea se on. Ja elämä jatkuu kuin sade. Seison varmaan sateessa juuri nyt.

Niin varmaan se asia on.

matkakertomus vuosimallia 2004

 

25.02.2004
junailua

Siis takana 2 x 300 kilometriä = 600 kilsaa VR:n junilla. Taajama- lähi- Intercity2- ja pandolinojunia. Jyväskylässä oli lomatarjouksia. Siis mikä hiton loma? niiden hiihtoloma. Jossain vaiheessa ylitin sen rajan joka määrää talvilomat koululaisille.

Menomatka alkoi aika loistavasti: kyllä se taajamajuna Tampereelle tuli ajoissa, mutta se jarrutus meni hivenen pitkäksi. Piti juosta ennen aamuseitsemää koko laituri. Koska eihän sitä tiennyt että lähteekö se juna vaiko - kuten tuli - kuulutetaan "täällä junan kuljettaja - pahoittelen pitkäksi mennyttä jarrutusta." Mutta kieltämättä aika mukava yllätys. Juna joka ei pysähdy vaikka pitäisi.

Se matka Tampereelle meni hyvin. Sama konnari kysyi minulta lippua kaksi kertaa. Kyllähän se nyt voi olla aivan totta että mä tulen samaan junaan ensin Riihimäeltä ja sitten Ryttylästä. Olenhan mä niin nopea, että äkkiäkös mä 120 km/h kulkevan junan juoksen kiinni. Oikestaan tuntui että kaikki siinä junassa olivat hivenen väsyneitä.

Mä kuuntelin Don Huonoja. Kaksoielämää vai mustaa ja valkoista. Sun täytyy tehdä valkoisesta mustaa. juna vapisee jalkojeni alla.. Kävi hyvin aamuun se.. TAMPERE tuli aikanaan näsineuloineen ja koskikeskuksineen eteemme kuin salaa. Tai sitten mä torkahdin jossain välissä. Tampereella ajattelin nostaa rahaa. Mutta missä Otto? Nurkan takana piilossa. Laitteella olleella naisella oli jotain vaikeuksia maatin kanssa. Mutta mulle se laite kyllä sylki ne eurot. (20. helvetti pienempiä seteleitä automaatteihin!!)

Jos niin olisi suomessa että automaateista saisi pienenpiä seteleitä kuin 20€ ~ 135mk, niin mun ei olisi tarvinnut pyytää isoa rahaa anteeksi ravintolavaunussa ostaessani kahvin ja marjaleivoksen - vain 1,23€. eli jotain 11 markkaa.

Juna oli aika tyhjä. Siis yhdessä vaunussa ei ollut ketään. Onneksi istumapaikkalippuni osui ihmisiä täynnä olleeseen vaunuun. Metallicaa kannettavast CD-soittimestani. Kiitos, Philips, hyvistä paristoista. Se vaunu oli kun mun tekstistä "Kylmästi"

Mitenkähän sen hätäjarrun voisi vielä upottaa siihen tekstiin. Siis kyllähän se luomani henkilö nyt jotain siitä kahvasta voisi vääntää.. Eli tiedossa minulle mukavaa tekemistä sen novellin kanssa.

Niitä tunneleitä on 7 kappaletta välillä Jämsä - Jyväskylä. Jostain syystä myös välillä Jyväskylä - Jämsä on 7 tunnelia.

Perillä kotikaupungissani, menin matkakeskuksen läpi kaupungille (matkakeskuksessa oli siinä ikkunan edessa sisällä joku setä "nukkumassa" ) - kävelykadulle, ja suoraan Jyväskeskuksen mäkkiin syömään. Asetuin yläkertaan ja muistin katsellessani sitä kävelykatua miten kerran kun poltin tupakan keskellä sitä isoa ristiä, niin en nähnyt ristinsieluakaan missään. Vietin myös hiljaisen hetken Cafe Anttilan muistolle.. Se kun oli sopivasti siinä vastapäätä.

Menin siitä sitten kaupunkiliikenteella Keskussairaalaan, testasin sairaalan Neuvonnan kysymällä missä on rakennus 5, miten pääsen kätevästi sairaalan läpi sinne? Vaikka tiesin vastaukset. Kyllä mä nyt rakkaassa Jyväskylässä osaan suunnistaa. Mutta sain hyvän neuvonnan - siis sairaalan neuvontapiste toimii. mene kahvion läpi hissiin ja sillä kaksi kerrosta alaspäin. No, ok se hissi meni vain yhden kerroksen alas. Seuraava hissi nostikin mut 9 kerrosta ylös.

Siis koko matkan tarkoitus oli käydä silmälääkärissä. Mulla karsastaa siis myös pystysuorassa suunnassa.. Mutta kyllä se siitä. Tieto lisää tietämystä siitä että miten sen voi parantaa. Koko homma menikin nopeammin kuin luulin, eikä niitä tippuja laitettu. Ei kuulemma enää mun ikäisille..

No pääsin pois siinä kello 14:00. Vaihdoin ostamani junaliput seuraavaan mahdolliseen lähtöön pois Jyväskylästä. Että ehtisin ajoissa tänne Järvenpäähän. Pendolino oli seuraava juna sieltä Tamperetta päin. Pendolino maksoi 2 euroa lisää.

Siis matkakeskuksessa on sama systeemi kuin pankeissa lipunostoon.

Pendolino on hemmetin äänekäs tunneleissa. Kauhea ulina. Mutta eräs lapsi sai vastauksen kysymykseensä heti.

"Koska tulee seuraava tunneli"

ja heti pimeni.

Jämsästä ei noussut keitään tuttuja kyytiin.

Tampereella se Intercity2 - junassa oli jotain teknillisiä ongelmia, eikä se päässyt heti lähtemään. Ja kyllä se sitten menikin. 160km/h koko matka.

Ne rusahdukset taisivat olla tylsästi vain jäätä - ei onnettoman ihmisen luita.

Matka päättyi tasan sekunnilleen ajallaan. Sen leimauslaitteen kello vaihtui samalla hetkellä kun ovet aukesivat - aikaan 17:41 mikä oli lipussa ilmoitettu saapumisaika Järvenpäähän..

Ja tässä kaupungissa oli lumipyry vastassa.

Taisi olla tänään elämäni ensimmäinen päivä kun matkusta junalla yhden päivän aikana 600 kilometriä ja silti nyt olen samassa paikkaa kun aamulla ennen aamukuutta.

Olen siis matkustanut junalla kiintiön täyteen vähäksi aikaa. Mutta pidin tästäkin päivästä.

Ehkä mä voin antaa sinisen pikajunan arvostukseni myös Intercity2-junille. Koska niissäkin on se junan oikea tunne.

virret soi yhteiskuntaopin tunnilla

 

10.03.2004
Virret soi

Tänään meillä koulussa tuli puheeksi yhteiskuntaopin tunnilla se, että kuinka typerää on se että nykyään mikään ei kestä kuin muutaman vuoden. Kaikki pitää vaihtaa melkein heti uuteen ja parempaa. Siis tämä tietokonekin. Aivan hyvin se kyllä toimisi vielä monta vuotta, mutta Windows 98:n tuki päättyy pian. HANKKIKAA JO, IDIOOTIT, PAREMPI KÄYTTIS! HOMMATKAA MEILTÄ SE XP! on rivien välistä microsoftin kanta. JA entä sitten puhelimet. Ollaanko kännyköiden suhteessa vielä kasvun vaiko kyllästymisen kohdalla?

No nythän ne kännykkävalmistajat tavoittaa aasiaa, etelä-amerikkaa ja afrikkaa mukaan mobiiliseksi. Elintarvikkeisiin työnnetään kaikkea lisää, biomateriaalia, geenien kanssa sekoillaan. Ei ole saatavilla pitkän aikavälin mittaustuloksia siitä, että kunka ne vaikuttavat ihmisissä. Olemmeko jo lunastaneet oman menolippumme sukupuuttoon - tämä HomoSapiensiksi lajiteltu eläinryhmä?

Tuli esille minun toimestani polkupyöräkypärän outo käyttöpakko. Siis laki sanoo: käytä kypärää - se saattaa pelastaa elämäsi! Okei, kyllä se pelastaa pään, mutta entä muu kroppa? Hermoradat poikki kaulasta ja siinä sitten oletkin. Halvaantuneena kaulasta alas, mutta oli se vain niin hemmetin upea asia että kypärä pelasti ja voit jatkaa elämääsi.

Mitä elämää? Sen taso kun on pudonnut miinukselle. Toiset kehoittivat näkemään minua valon tunnelin päässä. Heitin vastaan että paha vain jos se valo on toinen juna. Lopetin puheenvuoroni heittämällä sen ajatuksen siitä, että kerta maailma on tässä tilassa - niin olisiko se nyt niinkin paha asia jos se astoroidi törmäisi maahan. Useat olivat samaa mieltä kanssani. Maikka epäili meillä olevan jotain kevätväsymystä.

Mutta sen lopputunnin mietin päässäni että minkälaista jälkeä syntyisi jos kaksi 200km/h kiitävää pendolinioa törmäisisi tunnelissa? Ilman sitä tunnelia ne vaunut syöksyisivät pois radalta, mutta entä tunnelissa? Se junahan koostuu neljästä vaunusta, jos juna käsittää kaksi junayksikköä kuten niissä yleensä on. Ja mitä voima käyttäytyy jos molemmilla junilla on tasan sama nopeus? Siis kumpikin tulee tasan samalla voimalla toisiaan vastaan. Tunneli pitää junan jotenkin suorana.

Meillä oli toimestani ikkuna auki,vaikka sen ikkunan auki pitäminen saattaa sekoittaa ilmaistoinnin.

Viimeisellä tunnilla Hetero- ja Homogeenisiä aineita. Mitä eroa niissä on? Vastasin että heterossa on kaksi samaa ainetta yhdessä ja homossa kaksi eri ainetta yhdessä. Puhe kääntyi jotenkin siis homoihin vaikken sitä tarkoittanut. Selventääkseni asiaa, otin esimerkiksi heterogeneettisistä ainesta maidon ja kerman. Jos sekoittaa maitoon kermaa niin se on heterogeneettinen aine. Mutta kaikki olivat jo virittäytyneen jotenkin väärälle raiteelle niin ne aineet tarkoittavat.. no varsinkin kerma.

On myös selvinnyt minulel miehenä se, että mistä naiset keskenään puhuvat. Naisten vaivoista. Siihen vaivaan mistä he puhuivat on maito osallisena vailla kiertoilmaisua.

Luokkatila on, missä tämä kaikki tapahtui, niin se on valkoinen.

Eli niin hitosti kiertoilmaisuja..

Hauska pääsiäistarina METALLILIITTO radio-ohjelmasta

 

13.04.2003ii - ja kello 21.00
hetki ennen sähkövaloa

Olen hävittänyt ääneni, se meni sairauden mukana. No sama se - ei täällä ole ketään ihmistä, matkapuhelin suljettu, jolle pitäisi puhua. Pitäiskö mun äänittää omaa ääntä tietokoneelle ja kuunella sitä? Minne mä oikein eksyin. Oman pääni sisällä on helppoa eksyä..

Hauska kertomus metalliliitossa. On siis sunnuntai. Niin sillä oli käynyt virpojia, ja toimittajalla ei ollut namia antaa - ei olis ees avannu ovea mutta avasi kuitenkin. Hän oli ottanut upean pääsiäismunan esille, jalokivikoristuksin. No toimittaja kaivoi palkaksi virpomisesta, muutamia euroja lompakostaan sekä näytti sitä munaa. Lapset olivat olleet kuulemma ihastuneita.

Sitten tämä toimittaja oli kuullut kun niiden lasten äiti - kerrostalotyranni - oli ollut pihalla kun lapset tulivat. Ne sano virponeensä hevitoimittajan luona. Äiti tietty ei siitä tykännyt ja lapset kuulemma oli jatkaneet:

"..se naapurin hevisetä maksoi meille viihdyttämispalveluista ja sitten se setä näytti munaansa. Siinä oli jalokiviä koristeena..."

Hevisedillähän saattaa olla kaikenlaisia lävistyksiä missä vaan..

HAH! :) mahtanut olla kivan herkullinen tilanne. Se täti oli kuulemma pyörtynyt.. Kaikkee kivaa kuulee radiosta. Saatanan onnellinen mä oon siitä että löysin Norpan ohjelman YLEQ sta. Saatanan hyvä ohjelma. Tietty siitä on särmä poissa kun se tulee illalla eikä yöllä, mutta hyvä vaan että vielä kuuluu.

Ja niin katuvalot syttyivät valaisemaan ihmisten tietä. Eilen vastaan tuli päivällä alkoholituotteiden alla vahvasti ollut mies. Kunnon känni pitäis tässä ottaa..

Mä tajuan sitä yhtä uutta luokkalaista koulussa - sitä jota me aina hivenen sorretaan - kun se sanoo että känni on typerää. Niin oli minustakin. Sitten tapathui jotain mikä sai mut juomaan.

MINUT JÄTETTIIN, VALEHTELUN JÄLKEN. OLIN KATKERA VIHAINEN JA VÄKIVALTAINEN!

Kattava selvitys kyseisestä tapahtumasta lyötyy internetistä. Sä olet oikeilla sivuilla.