lauantai 4. helmikuuta 2006

Ajatuksella vaihtuvaa säätä elämän stragediapelissä

04.02.2006
Jälleen aika viileitä lämpötiloja..

Talvisin suomen kieleen ilmestyy aika ristiriitainen sana, lämpötila. "tässä lämpötilassa jokikin jäätyy kiinni" Lämmintä nyt juuri -22c. Sori, valehtelin. Sitä on vain -19.2c. Ja tämä pitää paikkaansa nyt Jämsässä.

Valehtelin sinulle kirjasi kommenteissa. Ensi viikolla ei ole lauhempaa. Se oli vain sen hetkinen säätilan jatkoennuste, johon perustin ilo-uutiseni. Olen pahoillani, mutten hallitse säätä. Mitä tapahtuisi, jos tosiaan hallitsisi säätä mielialojensa mukaan?

Jos olisin vihainen, niin Jämsä kokisi hirmumyrskyn. Ja jos olisin raivoissani, niin tulisi aika pahaa jälkeä. Ja kun olisin leppynyt, niin ilma olisi kaunis. Aurinko paistaisi ja lämmin ilmavirta tulisi koko suomen päälle. Jos vain pystyisi hallitsemaan säätä ja käyttämään sitä keinona kostaa saatu vääryys. Mielenkiintoinen ajatus, siis sellainen herkullinen.

Tänään mä leikin kuvankäsittelyllä, mutten saanut aikaan sellaisia kuvia, joita voisin tähän liittää. Tässä siis ei ole nyt kuvia. Välillä tulee jaksoja, jolloin Simo ei laita nettipäiväkirjaansa kuvia ja on muutaman lauseen kestoisia jaksoja, jolloin Simo puhuu itsestään kolmannessa persoonassa. Ja se loppui nyt.

Minun on kylmä, tänne tulee jostain viileä ilmavirta. pitäisi kai pöytää siirtää kauemmaksi ikkunasta. Kyllä kaapeleissa sen verran varaa on. Asioita, joita ei suorita heti. Niihin kuuluu myös kauppareissu. Vielä emmin ja inventoin ruokatarvikkeiden määrän. Riittävätkö ne?

Olen ilmeisesti haavoittanut itseäni tiedostamatta sitä asiaa. Huomasin vasemmassa kämmenselässä sentin mittaisen naarmun. Mistähän sekin on tullut? Me ihmiset kolhimme itsejämme koko ajan. Lieköhän tuo uusin kolhuni sellainen, että jos sitä koskee, niin se alkaa tuottamaan pieniä kipuaistimuksia?

Oli se sitä luokitusta tukeva naarmu. Ei mitään kipua, vaan tuntoa siitä ettei kaikki ole kunnossa ihossa. Kehoni parantaa tuon itsestään.

Tänään mä kaivoin sen esille ja asensin sen jälleen. Kivan pelin, jota ensimmäisellä koneella tuli pelattua aika paljon. Ok.. myönnetään, vähän liiankin paljon. Kyseessä Age Of Empires - sarjan Age of kings. Siis siinä pitää luoda maailma ja yrittää selvitä hengissä. Voi myös tehdä sellaisia suunnitelmia, joilla saa naapurikansoilta nirrit pois. Olla ensin ystävää, jotta he antaisivat tarveaineet tappokoneisiin, jotka sitten asettelen heidän kaupunkiinsa ja kun se on valmista - hyökkään ja kaikki naapurit kuolevat. Mielenkiintoinen peli kun jokainen peli on erilainen. Voi olla kuin jumala. Ja sehän kiinnostaa ihmisiä. Valta.

Valta ja voima. Se olisi kiinnostava peli, jossa voisi hallita koko maailmaa. Muuttaa maailmanhistoriaa ja katsoa mihin se vaikuttaa. Entä jos toista maailmasotaa ei koskaan olisi ollutkaan? Entä jos Helsingistä ei koskaan olisi tullut pääkaupunkia?

Kysymyksiä, joihin olisi mukava saada vastaukset.

Digitaalimaailmassa voi kyläläisen tappaa painamalla DELETE-näppäintä.

Entä jos tämä kaikki onkin vain suurta stragediapeliä? Jos me kaikki olemmekin vain jonkun huippusuuren tietokoneen emolevyllä, sen prosessorin sähkömuistissa? Pelin kaikki henkilöt ja olennot ovat koneen sisällä olevaa dataa, sähkösykäyksiä prosessorissa. 010100111101010101010101...

Me kehitämme tietokoneista yhä tehokkaampia laittelta. Ne ovat ohittaneet älykkyydessään sisiliskon jo ajat sitten. Matkapuhelimeni prosessori voisi ohjailla sisiliskoa täysin. Se on kyllin tehokas siihen.

Jos tämä tosiaan on vain peliä, jota joku pelaa..

Mitä sinä tekisin tuon pelin pelaajana. Kenet valitsisit ja painaisit DELETE? 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.