maanantai 27. helmikuuta 2006

maanantai nautinto ajatusvirta

 27.02.2006i
Maananautinto ajatusvirtaa

Että tälläinen juttu sattui: Hyvä maanantai.

Ne ovat harvinaisuuksia, siis sellaisia päiviä joista tajuaa - kun riittävän monta tapahtumaa on sattunut peräkanaa, siis sellaisia jotka tapahtuessaan olisivat myönteisiä sille, että päivä onnistuisi. Eli mä unohdin ottaa Beroccaa. Ja kyllä sen enteilevän flunssan aiheuttaman väsymyksen kanssa olikin jaksamista. Mutta mä jaksoin kahvin voimalla.

Sallittu douping-aine: kahvi.

Tänään siinä keskustan R-kioskissa oli menossa kylmälaite hajalle. Se piti sitä ääntä, josta minä en voinut olla sanomatta jotain sille tytölle. Että kiva, kun jonkun toisenkin työpäivä on menossa piloille. Hän ymmärsi yskän selityksen jälkeen.

Ja iltapäivästä se laite pitikin toisenlaista ääntä, sellaista koomista. Kuten joku olisi - anteeksi ilmaisumuoto - pierenyt sarjassa.

Miksihän tässä on alkanut tulla aika monta deja-vu - tuntemusta? Tiede selittää tuon ilmiön niin, etteivät kaikki aivojen osa-alueet toimi yhdessä - siis näköhavainto saattaa jäädä pyörimään näkökeskukseen, joka syöttää sen uudestaan tajuntaan hetken kuluttua. Ja sitä pikauusintaa kutsumme nimityksella deja-vuksi. Näin minä, ihminen, olen joskus jostain lukenut. En käyttänyt tässä yhteydessä wikipediaa.

Mitä muuta tänään on tapahtunut, siis mitä olen kokenut, mitä nähnyt? No, nimeltämainitsemattomassa K-supermarket Jämsässä, minä muistelin vessapaperitilannettani. Onko niitä vielä? Entä talouspaperia? No, on niitä jäljellä.. Leipää? Ei - mulla on siellä leipää. Ja tuota vauvanruokaa en tarvitse, koska hallussani ei ole yhtäkään vauvaa. En muistanut ostaa vieläkään muovipikareita. Ehkä joskus tulevaisuudessa minä niitäkin muistan ostaa.

"älä sulje silmiäsi pimeyteen, sanotaan minun puhuneen" - CMX - ainomieli 97

Musiikkia.. Musiikki on erivahvuisia sähkösykäyksiä, jotka vahvistuvat vielä PC-kajareiden omassa vahvistimessa. Sitten sähkö johdetaan kalvoihin, jotka muuttavat sen ääneksi. Ääniaallot sykkävät huoneilmassa ja saavuttavat korvani. Aivoni tekevät musiikista nautinnon. Ja sitä mä en osaa selittää, että kuinka tämä toimii? Siis aivoni. Kuuntelen ääniä ja kirjoitan käyttämällä kymmensormijärjestelmää välillä silmät kiinni. Samalla tulee koko ajan ajatusvirtaa, joka kirjoittuu koneelle suoraan.

Se siitä aivoittelusta. Voisin kertoa nyt sen, että miksi mä en välitä jääkiekosta?

Siihen on syy koululiikunnassa. Pakotettiin jäälle, vaikka olisin suostunut kävelemään nekin tunnit tai tekemään jotain muuta, kun se tasapaino ei riittänyt luisteluun. No, kentälle oli pakko mennä. Eli mä pysyttelin lähellä laitaa tai laidassa kiinni. Lue: toiset saivat lisää polttoainetta koulukiusaukseen.

Koululiikunta tuhoaa monen kiinnostuksen urheiluun. En pidä jääkeikosta, en tiedä siitä mitään, ei kiinnosta ja mulle on turha alkaa puhumaan siitä mitään. 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.