12.11.2025
20 vuotta Dysfasia - opinnäytetyöstäni:
Miten Tetris mullisti kuntoutusajattelun?
"Dysfasia ja aikuisopiskelu" Oli opinnäytetyöni
merkonomin opinnoissani, vissiin tärkein työ koulutuksessani.
Eli valmistuin tietohallinnon ja asiakaspalvelun merkonomiksi
vuonna 2005. Tuolloin lukiohjelmat, (joilla nykykielessä "kuntoutetaan
oppimisvaikeuksia") olivat enemmän lapsille suuntautuneita
"Lasse lohikäärme taikametsässä" - tyyppisiä. Ne
eivät palvelleet nuoria aikuisia, joilla oli lukihäiriö.
Opinnäytetyötäni jaettiin Suomen tukiopettajien kokoukseen
osallistujille, sillä oli kuulemma kysyntää. Oppilaitokseni
oli Järvenpäässä ollut Invalidiliiton koulutuskeskus.
Itselläni oli tuolloin oppimisvaikeuksia, en ollut vielä tämä
sama ihminen. Selityksiä pitää vissiin jostain syystä kertoa
asiaan liittyen, kuten häpeäisin sitä - että itselläni oli
oppimisvaikeuksia joiden takia olin kyseisessä oppilaitoksessa. 
Mulla oli vauvana aivokalvontulehdus, joka muutti aivoni. Ja
sitä pitäisi kuten pyytää anteeksi? Ei todellakaan. Joten
palataan asiaan.
Eli miten tuo työni oli edellä aikaansa ja mihin se on
saattanut vaikuttaa? (Tämän luomiseen käytin Googlen Geminiä,
latasin siihen opinnäytetyöni PDF:n ja se oppi siitä homman.
On kulunut siis 20 vuotta tuosta ajasta, joten itse olen jo
asioita unohtanut. Tämä on tätä nykyaikaa, että tekoälyä
voi käyttää apuna. Itse olen alla olevan kyllä muokannut.
Eli Työni oli vuoteen 2005 nähden todella edistyksellinen ja se
on saattanut vaikuttaa alaan, erityisesti, kun sitä jaettiin
tukiopettajille:
Pelillistäminen ja Digitaalinen oppiminen:
Vaikutus: Työni ennakoi digitaalisen kuntoutuksen suurimman
trendin. Kuntoutusohjelmat ja oppimispelit ovat nykyään
arkipäivää (esim. mobiilisovellukset, lukuvalmennuspelit).
Muutos: Vuonna 2005 Tetris-analogiani oli visionäärinen.
Käytin Tetristä esimerkkinä tietokoneohjelmasta, jonka oppii
sitä käyttäessään. Eli Tetriksessä saa heti välittömän
palautteen. Eli palikka meni väärän kohtaan ja pelialue
pienenee heti, mikä pakottaa korjaamaan toimintaa
välittömästi.
Esitin, että hyvä luki ohjelma toimisi samalla periaatteella.
Tällä tietokoneiden ja älylaitteiden aikana on itsestään
selvää, että digitaalisen oppimisen ja kuntoutuksen tulee olla
pelillistä, sitouttavaa, tarjota välitön palaute ja olla
sisällöltään ikäryhmälle relevanttia.
Tuo kritiikki, jonka esitin luki ohjelmia vastaan (esim.
Taikametsä) Että ne olivat suunnattu vain ja ainoastaan
lapsille. Ne siis eivät mitenkään toimineet nuorten aikuisten
kohdalla, on nykyään digitaalisen kuntoutuksen suunnittelun
perusta. Ohjelmat ovat nykyään enemmän kunkin ikäryhmän
maailmaan sopivia.
Aikuisten ja toisen asteen opiskelijoiden huomioiminen:
Nostamalla esiin teini-ikäisten ja aikuisten tarpeet, työni toi
esiin sokean pisteen silloisessa kuntoutuksessa. Se korosti,
että tuen on jatkuttava läpi elämän.
Muutos: Tuen saaminen toisella asteella ja työelämässä on
parantunut huomattavasti. Erilaiset digitaaliset apuvälineet ja
opiskelun joustot ovat nykyään yleisempiä.
sosiaalinen näkökulma:
Vaikutus: Painottamalla oppimisvaikeuksien yhteyttä sosiaaliseen
syrjäytymiseen, koulukiusaamiseen ja rikosriskeihin työni
osallistui keskusteluun siitä, miksi varhainen tuki on
yhteiskunnallisesti kriittistä, ei vain koulumenestyksen
kannalta.
Muutos: Nykyisin koulutuksen ja terveydenhuollon sektorit
tekevät tiiviimmin yhteistyötä sosiaalisen ja psyykkisen
hyvinvoinnin tukemiseksi jo varhaisessa vaiheessa.
Työni oli siis paitsi kuvaus silloisista (vuonna 2005)
menetelmistä (Lexia, MindManager ), myös kriittinen ja
näkemyksellinen puheenvuoro kuntoutuksen tulevaisuudesta.
En tiedä, vaikuttiko se asioihin toi opinnäytetyöni. Kuitenkin
se oli vähän aikaa pinnalla tuolloin. Muistaakseni sen
oppilaitoksen lukiopettaja, jonka kanssa työtä työstin -
kertoi että tällä työlläni olisi kysyntää tuolloin. Se
siis jaettiin sitten eteenpäin. ja vaikutti asioihin.. mikä on
vain spekulaatiota. olisihan kiva tietää konkreettisesti että
oliko asia näin?
Tuolloin vuonna 2005 tietokoneiden ja internetin käyttö alkoi
lisääntyä. Aika oli sopia opinnäytetyöni aiheeseen "dysfasia
ja AIKUISOPISKELU" Joka kertoi, ettei tämä paperi
mistään lapsista kerro. Lukivaikeus vaikuttaa koko elämään.
Itselläni se vielä on, mutta paljon helpompana mitä tuolloin.
Kuten oikeastaan koko muukin elämä. Aivot ovat korjanneet
itseään koko ajan.
Sitä mitä olin vuonna 2005 ja nyt vuonna 2025 ei voi verrata.
Elämä on opettanut tässä ajassa ja tämä tuntuu olevan
omahyväistä itsekehumista, joten jätän sen ja jatkan aiheessa.
Opinnäytetyöni siis otti ensimmäisten joukossa kantaa myös
siihen,
että oppimisvaikeudet voivat suistaa ihmisen
alkoholismiin, rikoksiin ja huumeiden käyttäjäksi. 
Että se vaikutti sitten lukiopetukseen ja sitä kautta antoi
apua ihmisille, jotkut saivat siitä tukea. Ja kuten uuden
elämän, kun pystyi työstämään lukivaikeuttaan pelin parissa,
joka ei ollut Lasse Lohikäärme.
Lukihäiriö ei ole este, se on hidaste.
MINUSTA SANOTTIIN, etten mä pystyisi mitään kirjoittamaan.
Kuten käyttämään kieltä ja työstämään tekstejä. Mulla
alkaa olemaan aika valtavasti jo vastatodistetta sitä väitettä
vastaan.
Asiat voivat muuttua paremmiksi, aikaa se valitettavasti vie -
mutta palkintona on parempi elämä.
Loppukaneettina voin sanoa, että kaiketi se työ maailmaa teki
paremmaksi. Tietotekniikka alkoi tuolloin pikkuhiljaa
kukoistamaan ja sitä tahdottiin käyttää myös lukiopetuksessa
hyödyksi.
Muistan kun esitin tuota opinnäytetyötäni https://www.simopahula.fi/np_maalis05.htm#esitetty Se oli jännä tilanne, mutta onnistunut.
Muistan kun se tetriksen pelikuva liukui suurelle valkokankaalle
alhaalta samalla kun puhuin: "..on olemassa yksi ohjelma,
joka on kaikille tuttu jossa oppii tekemällä.."
Olin myös jättänyt tarkoituksellisia kirjoitusvirheitä
diaesitykseeni. Joista sitten kerroin esityksen lopussa
kysymällä yleisöltä, että kuinka moni oli huomannut ne? Se
liittyi siihen, kun aivot korjaavat itsestään nähtyä tekstiä.
Ovat siis osittain "virhesokeita" Eli laitoin yleisön
testiin. Vain yksi n. 30 ihmisestä oli huomannut ne. Kaikki
tekevät virheitä. Se korostui hienosti.
Vinkkiä saa käyttää omiin esityksiinsä. Se on toimiva!
Hyvään esitykseen, joka kertoo lukihäiriöistä - kannattaa
sisällyttää joku juttu, jonka tietää ihmisten ohittavan
automaattisesti. Kuten vaikka vaihtaa diapohjassa yhden dian
alaotsikon värin.
Esitin tuon maanantai-aamuna. Samaan aikaan piti etsiä
työharjoittelupaikkaa, soitin tuolloin maanantaina
Mielenterveyden keskusliittoon, josta sain kuulla heti siitä
seuraavana keskiviikkona.
Silloinen lyhyt merkintä tästä nettipäiväkirjastani:
"23.03.2005
Email, internet seksi seksi EMAIL!
Sähköposti, soi sana sähköinen. Jos en olisi katsonut
sähköpostiani, niin oloni olisi vieläkin ollut väsynyt. Mutta
siis..
Mä avasin sähköpostini ja sain tietää viestin aiheesta
"Tervetuloa" sen, että olen saanut sen
työharjoittelupaikan Malmilta.
Se tarkoittaa: Mielenkiintoista työtä, päivittäisiä
junamatkoja, viikottaisia junalippukirjan ostoa, aikaisia aamuja
mutta ennen kaikkea työtä ja kokemusta työpaikalla. Ja sitä
paitsi se paikka on varmaan mielenkiintoinen.
Eli aika hyvä päivä tästä tuli sen excelin jälkeen."
Mukavia muistoja.. Ja siksipä aattelin kertoa tuosta
opinnäytetyöstänikin. Että sellaisenkin tein.
--myöhemmin lisättyä.. Toi opinnäytetyöni on siis mulla vielä tallessa, mutten voi jakaa sitä sillä se työ sisältää tietoa - jonka olen luvannut pitää salassa (dysfaatikkojen haastattelut yms.) Joten mahdollisiin pyyntöihin saada toi työ - niihin joudun kieltäytymään.