katse menneeseen vahvistaa tulevaa

 

06.01.2025
Katselma menneeseen

22 vuotta sitten mä estin erään naisen hammastahnaostokset.

Tiesin, että hän ostaa aina HyväOstos-hammastahnaa. Olin pannut sen merkille. No 22 vuotta sitten Järvenpään silloisessa S-marketissa kyseistä hammastahnaa oli vain kaksi tuubia hyllyssä. Itse tuolloin en tarvinnut hammastahnaa, mutta tilanne oli herkullinen. Mä näin sen naisen katsovan niitä hammastahnoja ja tulevan lähemmäksi. Mä otin juoksuaskeleen ja nappasin molemmat tuubit ostoskoriini samalla hymyillen sinne naiselle. Ja samalla poistuin paikalta.

En tiedä, että oliko hän pitkävihainen ihminen. Ei sittemmin näkynyt siinä kaupassa. Tai emme osuneet samaan aikaan kauppaan, jonka haudalla nykyään kasvaa korkeita kerrostaloja.

20 vuotta sitten ostin elämäni ensimmäisen kerran mikroaaltouunin asuntolakämppääni. Ostopaikka oli Markantalo Järvenpää.

Minua ennen ollut asiakas osti sieltä tuolloin astianpesukoneen. Minä ostin sen uunin ja kannoin sitä R-kioskin kautta asuntolakämppääni. Kioskista ostin ruokaa ja näemmä siihen kesti 20 vuotta tajutakseni, että olisin ensin voinut ostaa sen mikroruuan ja sitten vasta sen mikroaaltouunin. Ei olisi tarvinnut mennä R-kioskiin mikroaaltouunin kanssa.

23 vuotta sitten kirjoitin tähän nettipäiväkirjaan

"Tulevaisuus rumentaa nämäkin lauseet, toivottavasti niin ei käy"

No meni ne aika rumiksi se asia, jota ne tekstissä "06.01.2003 - Olen todella viisas" käsittelivät. Myös mulla oli joku ihmeen kriisi siitä, että tuolloin alkoi se vuosi - kun täytin 27 vuotta. Kovin naurettava kriisi. ikä on vain numeroita ja tapausessani se taitaa olla 47 vuotta. Vai 48? En nyt tartte käyttää laskinta tarkistaakseni ikäni.

Ihminen saavuttaa sen oikean iän, jos tarttee alkaa tarkistamaan laskimella ikäänsä.

Tai sitten jos ihmisen valtaa tarve tutkia mennyttä, niin sen toiminnan psykologinen diaknoosi olisi varmaan - että henkilö hakee menneestä pakokäytävää tulevaisuudesta, syystä että on pettynyt elämäänsä ja kaipaa aikoja parempia. Eli se olisi hyvinvointialueelle syy tuputtaa asiakkaalleen iloisuuspillereitä. 31 vuotta sitten mä koin niiden aiheuttaman "iloisuuden" ja päätin, että elämästä on itse omin voimin selvittävä.

Kuljin tuolloin vähän eri reittiä aikuiseksi, kuin muut. Olen nähnyt iloisuuspillereiden varjopuolet toisissa ihmisissä. Tutki menneisyyttä siis. Jos se helpottaa muistaa, että 06.01.2008 kuuntelit pitkästä aikaa Hectoria. Musiikkia, joka toimi kanssa-apuna nousussa syvästä masennuksesta ulos. Ok. laitetaan soimaan.

Historia toistaa itseään. Samalla mä löysin tästä nettipäiväkirjasta tiedon, että koska sain tuon kahvimukini, josta sittemmin korva lähti irti. Se oli vuoden 2007 joululahja.

Mutta miksi Hectorin musiiikki toimi tuolloin vuosia sitten? Kenties kun tietyt kappaleet olivat ns. outoja tai sitten musiikki mielytti mua tuolloin. Hyvin kauan sitten, kun olin 15 - 16 vuotias. Tuolloin aloin tykkäämään artistista Heikki Harma alias Hector.

Yksi hienoimmista Hectorin kappaleista on "kadonneet lapset" Se soi usein kun olin siellä Jyväskylän haukkalassa nuorisopsykiatrisella. Me kaikki potilaat siellä olimme kuten "kadonneita lapsia"

Miksi muka mä etsin menneestä pakokäytävää? Paremminkin se on vahvistusruiske. Kuten toikin, että nykyään mä voin kertoa avoimesti olleeni siellä sairaalassa. Vain 10 vuotta sitten pidin sitä vielä visusti sisälläni, vaikka elämä oli jo korjannut muutoin mut.

Eipä tähän muuta voi sanoa, kuin että elämä rakentaa meistä meidät.