22 eräästä Helsinginmatkasta

 20.01.2025
Askelma menneisyydestä

22 vuotta sitten mä kävin kävelemässä Helsingissä. Tahdoin mennä katsomaan Kotikatu-tv sarjan kuvauspaikkoja. Muistan kun vähän luotin liikaa omiin silloisiin suunnistustaitoihini Helsingissä. Etsin kirkkoa, löysin autolauttasataman Viking Linen aluksineen. Käännyin Esplanadin jälkeen vasemmalle, vaikka se Johanneksenkirkko on melko suoraan löydettävissä kun lähtee Rautatieasemalta menemään etelään.

Nykyään osaan siellä kyllä suunnistaa. Rautatieasema, Kamppi, Tuomiokirkko ja se Johanneksenkirkko ovat hyviä maamerkkejä. Tämä on nykyista tietämystäni Helsingistä. Tuolloin 22 vuotta sittenhän mä opiskelin Järvenpäässä - joten oli helpompi lähteä Helsinkiä katsomaan - mitä keskisuomesta nyt on. Taisin tehdä vissiin opiskeluaikoinani kolme Helsinkikävely päivää. Joista tässä sitä ensimmäistä muistelen.

Kiersin tuolloin Kaartinkaupungin, Ullanlinnan ja Punavuoren aluetta. Mutta miten helvetissä mä en sitä isoa kirkkoa muka löytänyt. Naurattaa kyllä nyt sen päivän muistelu. Eikä tuolloinkaan mä toivottomasti olisi ollut eksyksissä. Tiesin Rautatieaseman olevan vesistösillan toisella puolella, joten vissiin olisin alkanut kiertämään Helsinginniemeä. Tuolloin taisi olla vielä pilvinen päiväkin, niin auringosta ei ollut apua suunnistuksessa. Muistan vaan, että se yksi tietty Siwa ruokakauppa tuli koko ajan vastaan. Pyörimässä oikein isolla kirkolla olin, vaan kirkko oli hukassa! Siis löysin mä sen sitten viimein ja katsasti itse ne maisemat.

Vaan se huoltamoparakki oli aika pieni, että ei ihan ravintolaa ja yökerhoa siihen mahtuisi. Jos muistan nyt oikein Kotikatu sarjaa. Hyvä sarja oli.

Nyt tiedän kyllä paremmin Helsingin ruutukaavaa, ja seuraavilla käynneillä en enää eksynyt. Vaan kivoja muistoja. Tänään siitä päivästä on päivälleen 22 vuotta. Ja siinä ajassa olen Helsingissä käynyt varmaan jo yli 22 kertaa.

Paljon muistoja. Kuten se, kun oot Suomenlinnan lautalla ja siellä on yksi känninen äänessä. kovin ärsyttävää, mulle kyllä sanottiin että voisin pitää pienempää ääntä. Se tais olla se ilta, kun mulla meni kauppatori ja senaatintori sekaisin. Villiä nuoruutta se aika oli. Mä muistan kyllä sen miten mukava oli tuolloin mennä sinne. siis jotain 18 vuotta sitten. Tuolloin olin töiden vuoksi aika tuttu monelle Jämsässä. Eli oli mukavaa vaan kadota siihen Helsingin väenpaljouteen - jossa kukaan ei tunnista sua edes näöltä.

Oikein nauttia tilanteesta.

Ja sitten kuulee sanat "No hei, Simo!!"

en muista oliko se joku sukulainen tai Jämsäläinen puolituttu joka mua tervehti Kaivokadulla, siinä ratikkapysäkkien luona. No kivahan oli nähdä ja kenties nauraen kerroin mitä just olin ajatellut. siis tuon saman. Olla väenpaljoudessa tuntemattomana kaikille.

Kävin myös 20 vuotta sitten Helsingissä. Simo Pahulan Nettipäiväkirja muistaa sen, mitä Simo Pahula ei itse muista.
Oonks mä kuten dokannut Järvenpään poliisiaseman takana ja mitä ihmettä muuta opiskeluelämän tiimellyksessä tuli oikein nyt tehtyä..

https://www.simopahula.fi/nettipaivakirja.htm

Kävin tuolloin sukuloimassa Espoon Mäkkylässä. Tuolloin taisi olla joku vapaa koulusta, kenties työharjoittelujakso oli päättynyt ja ennen seuraavan jaksotuksen alkua oli vapaata. Joten mä suuntasin Helsinkiin. Taisin myös yhden syntymäpäiväni viettää osittain myös Helsingissä.

Helsinkiin ja Helsinkiin.. Pitäisikö siis naputella http://www.vr.fi ja hommata liput? Matkakuume tai varmaan vaan nostalginen kaipuu pääkaupunkiseutua katsomaan iskee aina välillä. 22 vuotta sitten se kun kuului elämääni. Pääkaupunkiseutu - nautittava tuntemattomien kanssa luottaen mielenterveytesi kestävyyteen.

Tosin toi ei taida olla ihan se mahtavin mainosslogan sille seudulle.