Kiitos syntymäpäiväonnitteluista, mutta..

 

10.12.2024
En ole juonut aikoihin teetä.

Tosiaan, en ole juonut aikoihin teetä. Joten menin kaapille vain todetakseni - että sama linja näyttää jatkuvan. Teekin vanhenee. Ei siis tarvitse kannattaa tuudittua muistoon - että onhan siellä kaapissa teetä - kun on kaupassa ja päättää sitten , ettei nyt tarvitse ostaa sitä kerta sitä on kotona.

Ei sitten teetä, juon sitten tölkin NovellePlus Multi B+C Vireyteen - juomaa. Vireystasot nousussa siis. Jääkaapissani ollut jogurtti, jonka parasta ennen päivämäärä oli juuri tämä päivä - sai ajatuksia aikaan. Kuten nyt aina näihin aikoihin vuotta, kun eri tuotteiden parasta-ennen päivämääräksi voi arpoutua syntymäpäiväsi.

Päiväni alkoi sillä, että heräsin. Tietenkin.. jotain vikaa vissiin tuossa tölkissä vireysjuomaa. Eli otetaan sitä ja otetaan uusiksi.. ELI Päiväni alkoi sillä, vaikka ajattelin nukkua pitkään - niin heräsin siinä ennen yhdeksää. Tarkistin puhelimeni. Ei vielä ollut syntymäpäiväonnitteluja tullut. Koska peiton alla oli mukavan lämmintä, niin jäin vielä hetkeksi sänkyyn ajattelematta mitään. Havahduin sitten ääneen, joka kertoi puhelimeni päättäneen äänettömyytensä itsestään. (rutiinit)

Nousin sitten ylös, keitin kahvia ja laitoin tietokoneen päälle. Olihan sitten tullut onnitteluja facebookissa. Se on kivaa kyllä, mutta.. emijoita! kun MINULLE laittaa onnitteluja tai viestiä, niin TURHAT EMIJOT VOISI JÄTTÄÄ POIS! Ne vaan saavat mut ärtymään. EN käytä itse niitä kirjoitustaidon tappajia, en tajua niitä - ja hyvä niin.

Kokeilin piruuttani kerran omalla puhelimella, että minkälainen ruljanssi niiden kuvien laittaminen on - kerta kaikki tuntuu niitä käyttävän. Enkä ymmärrä testini perusteella - että miksi? Nehän vain HIDASTAVAT kirjoittamista. Tuolloin kirosin ja poistin ne käytöstä.

Jännä laite kyllä toi älypuhelin. Se tuntuu tyhmentävän ihmisiä. Juuri tuon takia, kun käytetään kaiken maailman tarroja ja emijoita sen sijaan, kun itse ajateltaisiin siihen kyseiseen kommenttiin sopivaa tekstiä. Pakkoko sitä on "reagoida" kaikkeen? Reagointi = spämmiä kavereittesi facebook-sivulle. Tai en tiedä heittääkö se saasta vieläkin sivulle tyyliin "N.N tykkäsi tästä" ja samalla systeemi näyttää mulle kuvaa minulle tuntemattomista lapsista.

Vain 20 vuotta sitten ihmiset eivät tahtoneet, että ventovieraat näkisivät kuvia heidän lapsistaan. Nyt meillä on järjestelmä, joka niin tekee ja se on sen järjestelmän hyvin yleisesti hyväksytty ominaisuus.

Eiköhän toi riittänyt tältä erää. En ole varmaan tarpeeksi monta kertaa kertonut VI-HAA-VA-NI emijoita, joten täytyi päästää ulos se ärtymys, joka on roikkunut koko päivän mukana. Onhan kai se hyvä, että ihmiset toivottavat minulle hyvää syntymäpäivää.

Ja se on poissa. Voidaan jatkaa kertomalla enemmän tästä päivästä. Otin rauhallisesti, kävin vain kaupassa sekä sitten muuttelin kotisivuston taustakuvia. Mulle oli käynyt paha moka kun olin sivustoni nimen liittänyt niihin järjestelmällisesti. Teksti oli liian kirkkaalla ja se häiritsi sitten sivun tekstin näkymistä.

Lisäksi kikkailin LKS-osion mantrakelloa paremmaksi. Vaikkakin inhoan itse niitä animoituja gif-kuvia, niin tein siihen sellaisen.

Mantrakello? No olen korvannut kellon numerot sanoilla. Yksi musta lintu, Jakaannu kahdeksi, Kolme pirua tanssii, Mikään ei ole neljäs, Viisi aurinkoa, Paholaisen kuusi, Seitsemän rakkautta, Kahdeksas ei tunne, Yhdeksän loppua tulee ja sitten

Rituaallinen nollaus!

Sen Rituaallisen nollauksen kuvan mä korvasin siis pikkuanimaatiolla, joka välkähtää joka sekunti. joten keskiyöllä se kello välkkyy kun kello tulee 0:00 (rituaallinen nollaus x 4 )

Ja mä myös aloitin UUDEN TEKSTIN rakentamisen. Healingdome oli niin kiva tarina ja siihen olen liittänyt löyhästi myös muiden tekstejeni henkilökaartia - joten otan heitä mukaan. Työnimi on Healingdome 2

Ensimäinen kunnon jatkokertomus tulossa aikanaan siis. Teemoina masennus, menetys, isyystunteet yms. mitä itse olen kokenut - niin samalla niitä käsittelee.

Eli tässä vaiheessa pääsen syvemmälle ajatuksiini syntymäpäivästä. Tämän kertainen oli siis järjestyksessään neljäskymmenes kahdeksas syntymäpäiväni.

Mä muistan harvinaisen hyvin, mitä mä 31 vuotta sitten ajattelin elämästäni. Etten tule täyttämään 18 vuotta sillä ajattelin tappaa itseni ennen sitä. Nuoruus ei siis ollut mikään helppo, mutta siitä ajasta mä selvisin.

Olen siis elänyt jo 30 vuotta enemmän, mitä itse suunnittelin aikoinani. Lisää niistä ajoista ja masennuksestani löydät blogin https://simopahula.blogspot.com/ tageista "masennus" , "nuoruusvuodet" ja "Eletty elämä" Olen kirjoittanut niistä siis jo, joten en tässä enempää aiheeseen mene. Sanon vain, että..

Elämä voittaa.

Ja sitten taidan palata itse luomani syntymäpäivälahjani kimppuun. Eli sen uuden tekstin aihion. Olen kaivannut kirjoittamista ja nyt viimein mulla on hyvä siemen itämässä uudeksi pitkäsoitoksi.

Lue edellisiä: https://www.simopahula.fi/tekstit/tindex.htm