Tekstin lopussa kappaleita isyystunteista

 

20.09.2023
Hetkiä aiherivin kanssa

Tällä kertaa mä onnistuin voittamaan tuon aiharivin vaikutuksen tappaa merkintä ennen kun siitä on naputeltu ensimmäistä kirjaintakaan. Tänään on tiistai. Tänään on sana, jolla suomen kielessä tarkoitetetaan kuluvaa päivää. LEE ei osunut New Yorkkiin. Olisiko sen täytynyt? Siitä ei tullut vielä uutta Sandya. Eli hurrikaania, joka osuisi sinne. Vaan nyt Atlantilla raivoaa hurrikaani nimeltä Nigel. Ja sen ennustettu reitti osuu Islannin eteläpuolelle. Josta se varmaankin tulee meille syysmyrskynä.

Sähköja menee siis poikki tässä kaiken internetin varaan rakentuneessa hyvinvointimassa nimeltä Suomi. Tietoteknologia tarttee sähkövirtaa, jonka kaatuva puu katkaisee. Tai sitten sen tekee ihan Microsoft. Koneeni sai jonkun päivityksen ja sitä ei pystynyt sen jälkeen käyttämään kahteen päivään. Eheyttämistä ja ehetyttämistä. saattaa olla kyllä vikaa kovalevyssäkin. Mutta kun tää kone toimii hyvin parikin viikkoa kerralla ja sitten kun tulee päivitys, niin kone simahtaa todella hitaaksi.

Onneksi on toi XP peliläppäri vielä olemassa. Kyllä mä sitä trainz peliä vielä käytän.

Klikkaus suomenkarttaan ja.. maa on jo valkoinen Kittilässä. Siis siellä on jälleen katkennut se aikakausi, jolloin tuossa kelikameran kuvassa näkyvältä tieltä olisi voinut kääntyä jälkiä jättämättä. Tänään joku meni siitä autollaan kellonaikojen 16:02 ja 16:50 välissä.

Lumitilanne? Valkoista töhnää ei ole seuraavilla paikkakunnilla tällä hetkellä (20.09.23 18:18): Kaamasmukka, Nourgam, Ropinsalmi, Tapojärvi..

Lunta on vain Kittilästä pohjoiseen ja satunnaisissa kohdissa lappia. Ei tämä listaus nyt täydellinen tule olemaan. Mutta näytöllä on kelikamerakuva tiestä, jota pitkin ajamalla pääsisi tienristeykseen. Kovinkin yllättävää. Vaan jos siitä risteyksestä nousisi ilmaan sen 300 metriä, niin näkisi oudon metsään raivatun polkusokkelon - johon kuuluu 210 metriä halkaisijaltaan oleva ympyrä.

Tarkemmat paikannimet maastokartoista tuon muodostelman vierestä ovat Konttorisaajo, Pitkäsaajo, Suvannonvuoma, Talvi-Marttajärvi sekä Kesä- marttajärvi.

Polkusokkelo on se talvinen testirata autoille. Mielenkiintoisen näköinen häkkyrä satelliittikuvassa ja sitä on laajennettu suuresti sitten vuoden 1996.

Se siitä parista rivistä tekstiä, jotta voisi piilottaa varsinaisen aiheen sen alle. Eli nyt on kulunut 10 vuotta siitä kun oli kulunut 1 vuosi "Kutsuisipa joku isäksi" - artikkelista, joka siis julkaistiin siinä Meidän Perhe - lehdessä. Aiheeseen.. Eli tuolloin mä julkaisin itse lyhentömättömän artikkelin. Itse lehdessähän se oli typistetty. Monivuotinen nettipäiväkirja tässä hetkessä auttaa. Siis linkittämään asiat.
21.09.2013 - Alkua pitkästä aikaa. se artikkelli kokonaan
13.10.2012 - Hienoa tulossa
09.11.2012 - Julkaisun jälkeen.. ja tässä merkinnässä olin kirjoittanut, mitä toimitus oli jättänyt julkaisematta

22.11.2012 - vain tunteita
06.11.2012 - Loppunut aika on lapsuuden

Siis ne isyystunteet, joiden kanssa tässä olen viimeisten vuosien aikana kärsinyt. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Ajattelin tässä vaiheessa kertoa, että ovat ne kaiketi vieläkin tallella. Ei vaan ole murtumisia aikoihin niiden vuoksi tapahtunut. ne ovat kyllä olemassa.. Muuta en keksi itsestäni löytää.

Kenties olen nähnyt kyllä unia liittyen asiaan, niissä minulla kuten olisi lapsia ja leikkisin niiden kanssa. Aamut tuolloin ovat olleet ankeita. kenties sitä on jokunen kyynel tullut uloskin. Kun on tajunnut asian olleen vain unta.

Kuinkahan kauan siitä saattaa olla, että tämä asia alkoi vaivaamaan enemmän ja koska tuli eka itku asian johdosta? Mä luulisin että vuosi saattoi olla 2008 . Tai en luule - vaan tiedän.

En vanhoja asioita tässä ala listaamaan, mutta tekstiarkistostani löytyy se teksti LOSING MY RELIGIONS
jossa tämän kerron. Koko tarinan. Ettei sitä tässä yhteydessä enää tartte toistaa.

sitä kun on tehty jo ihan tarpeeksi.

Eli syyskuun 20 päivä on tänään. Jos kunnolla muistelen, niin se päivien määrä kuukaudessa on tarkoittanut jotain asiaa.

Antaa jo olla sen kanssa. Vaan se liittyy syihin, miksi koen nyt niitä isyystunteita. Siksi kai se juttu kulkee aina mukana.

Olenko sitten menossa johonkin masennuksen kaltaiseen olotilaan, kerta syksykin on taas tullut? Ei masenna. Tahdoin vain ottaa tämänkin asian esille. Että mitä pään sisällä joskus liikkuu.