sunnuntai 25. lokakuuta 2026

Yllätys Jämsän Rautatieasemalla! Lättä


25.10.2026 - hieno päivä

Tänään tein oikeita reittivalintoja ja niiden ansiosta näin lättähattu junan ENSIMMÄISEN kerran elämässäni Jämsän rautatieasemalla.

Elämän parhaita hetkiä ovat ne, kun satut olemaan oikeassa paikassa sattumalta oikeaan aikaan. Tänään kävi niin.

Tässä olen jo viikon ajan, päivittäin, lähtenyt pitkälle kävelylenkille. Se tekee hyvää ja tänään vain aika nappasi. Siis mä yritin ensin mennä Varastotien lenkin, mutta se nykyään on katki puunkuormaus alueen vuoksi. Jalankulkukin kieletty ja kaikkialla nykyään on valvontakameroita, joten käännyin takaisin sen kieltomerkin luolta. Olis sen voinut laittaa kadun alkuun, ettei väki turhaan kävele puoleenväliin pitkää tietä. Kaikki ei ole yhtä lainkuuliasia, kuin mä. No tahtovat vaaratilanteita, niin sama se..

Puun kuormaus alue on työmaa ja vaikka oli sunnuntai, niin ei se sitä muuta, että siitä ei kävellä voi. Koska niitä kameroita on kaikkialla. Niin olkoon. Ja hyvä vain, sillä ilman sitä kieltoa - olisi jäänyt mahtavuus näkemättä.

Eli siitä kyllä meni yksi tavarajuna ohitse,
 joten mä katsoin Juliadatasta, että olisiko 
muuta liikennettä piakkoin tulossa. Varastotien 
 alussa kun pääsee lähelle rataa kun siinä on 
sorapaikka. Ei näyttänyt netti, että olisi junia tulossa. 
Joten mä lähdin takaisin keskustaan päin. Aattelin sitten 
mennä Vitikkalan sillan yli ja käännyin siinä sitten Esankadulle. 
Puolessa välissä sitä mä kuulin junan pillin!

Siis Suomessa eivät junat pahemmin vislaa enää,
 joten mä suuntasin kohden rautatieasemaa. 
Olin aika lähellä. Ja siellähän se oli! 
Sininen Lättähattu. Onneksi Jyväskylästä 
päin tuleva Intercityjuna oli varannut radan,
 joten sain kuvattua sen lätän. Sekä käveltyä 
asemalaiturin D alueelle, jossa saisin hyvin 
videoitua sen lättähatun lähdön. JA sen intercityn 
saapumisen.

Sainkin sitten videon, jossa ensin intercityjuna
saapuu ja lättähattu lähtee. Dieselin katkussa.. 
Valokuvat romantisoi liikaa, siis lättähattu. 
Eli Dm6- ja Dm7-sarjan dieselmoottorivaunu 
eli kiskobussi, joita Valmet valmisti 1954 - 1963.

Mutta olin tyytyväinen ja jäin asemalle odottamaan,
 kun se sama lättähattu tuli takaisin. Se siis sahasi 
tänään väliä Jämsänkoski - Kaipola.

JA SE MUUTEN KUULUTETTIIN! Vaan Vr:n konekuulutukset 
eivät osanneet ääntää "Kaipola" oikein. Siitä 
tuli Ki pula niin ruotsiksi kuin englanniksikin.

Mistä voimme päätellä, että se kuulutusääni on 
tekoääni, lukee tekstit ääneen ja sillä on ongelmia jos 
rautatiepaikkakunnan nimi on harvinaisempi.

Ja sitten toiseen aiheeseen.. Mitä lisäsin sivuilleni..

Pientä historiaa.. Siis sivuillani oli "minä"-osio vuosina 2002 - 2007 jossa oli nuoruuttani koskevia tekstejä, (kirjoitettu 2003 - 2004). Eli lyhyesti.. meikä oli nuorisopsykiatrisella avo-osastolla 1993 - 1996 syvän masennuksen vuoksi ja siellä tuli koettua vaikka mitä. Olin sekaisin ja kirjoittaminen oli tapa jäsentää kaikki se saasta päässäni. Julkaisin ne tekstit eilen osana sivujani.
Ne löytyvät simopahula.fi > etusivu > johdannot > Tekstiarkisto

. (Linkitän ne tähän merkintään vain sivustollani, siirry sinne otsikkokuvasta ) Ne ovat aikakapseli siihen aikaan, joka nykyään on hyvin kaukaista minulle. Tuntui, kun työstin niitä tekstejä uudelle koodaukselle - että ne olisivat toisen ihmisen kirjoittamia. Syy julkaista ne, on kai vertaustuki tai jotain sen sellaista. Tai paremmin sanottuna Halusin pitää nämä tallessa aikakapselina, joka kertoo siitä, mistä on tultu ja miten pitkä matka on kuljettu. Vaikka nuoruusvuodet olivat vaikeita, haluan tuoda esiin lopputuloksen: masennus on nykyään täysin mennyttä elämää, eivätkä nuo vanhat asiat enää arjessa paina. Nämä tekstit ovat todiste siitä, että vaikeuksista voi selvitä ja elämä kantaa eteenpäin. Ja toivon, että niistä on jotain apua samaa kokeneelle.

Eli AITOA ja suodattamonta tekstiä siitä, kuinka mä työstin kaikkea kokemaani. Eli.. Ne kirjoitukset käsittelevät nuorisopsykiatrisen osaston aikaa, koulukiusaamista ja siitä seurannutta raskasta masennusta. voisi olla mitä niistä voisi nyt kertoa.

Siis nyt mä en tahdo edes käsitellä asiaa enempää, ei ne ahdista mua enää. Olen avoin, tykkään elämästä ja tänään oli mahtava päivä. Tämä oli vain jotain, mitä aattelin kertoa - että mitä olen sivuilleni lisännyt. Sidoin johdannot ja sen tämän nettipäiväkirjan hakukoneen entistä enemmän yhteen toistensa kanssa. Siellä on valmiita hakuja, eli kun kilkkaa linkkiä - hakukone avautuu ja hakee heti annettua parametriä..

Sivustoni siis kehittyy. Vanhoille asioille alkaa olemaan jälleen tilaa - mutta tarkoituksella mä laitoin ne aika piiloon. Kuintekin olen joskus kertonut, että sivuillani on kerrottu masennuksesta selviytymisestä jne. - niin ne vuoden 2004 tekstit ovat sitä.

Mutta nyt yhä hehkutan itselleni, että miten helvetin hieno päivä tänään oli! Vieläkin oon yhtä hymyä. Kyllähän mä koko ajan nykyään hymyilen ja positiivinen mieli tekee tosi hyvää! Kiitän itseäni, että alotin sen mainitsemani peiliharjoituksen. Se todellakin toimi.

Lue lisää: www.simopahula.fi -----
Tagit: , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)