22.11.2018
kellonaika koostuu
numeraaleista.
Kirjoitampa tässä nyt sitten
ihan masennuksesta. 
Miltä se nykään tuntuu ja miten minun pitäisi sitä muka hoitaa? Ehkä jonkun mielestä tälläistä tunnetilaa - kuten masennus tulisi hoitaa lääkityksellä, ilopillereillä. Koettu on ilopillerit jo vuonna 1993. En tykännyt, joten lopetin niiden käytön. Itse pahimmasta nuoruuden masennuksesta ylös.. sanotaan nyt että 'tulin' kun nousemus olisi uskonnollinen teema.
Tietenkin varmaan nykyään masennus ehkä johtuu näistä mun isyystunteista, oman isäni kuolemasta ja sen jättämästä tyhjiöstä. Työura alkaa kuolemaan jo pois. kunhan jossain on, että saa rahaa. Masennus voisi nyt tulla jopa siitä tunteesta, että olen tähän elämään pettynyt.
Mutta kuitenkin niin hullu, että jatkan vain olemista. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa - olisi humoristinen sananlasku tähän väliin.
Ilonaiheita ehkä tuottaa vain teknologia. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että tahtoisi jälleen oppia rakentamaan tietokoneita. Tekemään niistä parempia. Ehkä valokuvaaminenkin aiheuttaa jotain ilontunteita. Ehkä myös se fakta - että nykyään täältä Jämsästä on junilla halvat yhteydet vaikka Helsinkiin - kunhan liput tilaa ajoissa.
Mutta masennus on ja pysyy. Mutta jos mä ihan rehellinen nyt olen, niin en ole tuntenut tunnetta olla masentunut pitkään aikaan. Onko se sitten sitä turtumista elämään tai jotain muuta? Sen aika varmaan tulee näyttämään jossain vaiheessa.
7 on luku. Ikääni kun sen numeron lisää - niin saadaan 50
Ja tässä vaiheessa elämää pitäisi
olla jo tuotettu itse lisää elämää. Kyllähän ne
isyystunteet tulevat varmaan jo päälle.
Oman isän kuolemasta on jotenkin siten yli päästy, että pääsee kiinni jo siihen - että ei pääse koskaan sen yli, etten mä itse ole isä.
Tämä tunne on aika alkukantaista, kimpoaa jostain syvältä aivoista.
Lisääntyminen. Kaikki faktat nykymaailmasta ei hetkauta sitä tunnetta pois.
Lisäksi mä koen aika tunteikkaasti, kun jossain dokumenteissa tai uutisissa kerrotaan koirien urotöistä. Pelastavat ihmisiä, puolustavat niitä. Ja kun näin koiria, tulen niiden kanssa toimeen.
Tahtoisinko mä sitten koiran? Uusi ajatus, mutta kun analysoin tuota reaktiota - mikä tuli tänään katsellessani telkkaa, oli koiradokumentti päällä.
Ihmisistä ei niin ole yksinäisyyden seuraksi.