Kun esitin opinnäytetyöni dysfasiasta ja aikuisopiskelusta

 

21.03.2005
Maanantaina jauhelihapihvejä

Me söimme siis tänään koulun ruokalassa kuollutta eläintä. Sitä syötettiin meille ruokana. Se liha oli peräisin jonkun lapsesta. Mutta se oli hyvää. vain perunat olivat totuttuun tapaan heikkoja.

Se oli ruokatuokio. Muistan keiden kanssa söin, mutta en muista sitä, että missä järjestyksessä olimme pitkin pöytää. Sekoittuu muistoja niin monesta ruoka- ja kahvituokiosta tuossa ruokalassa. Siellä on vain 2 pöytää, joissa en ole istunut koskaan. En milloinkaan.

Ja sitten illemmalla ne pihvit huuhdeltiin viemäriverkkoon. Mitä jätöksillä tehdään? Eli tietääkö kukaan, että minne se pska päätyy? Tehdäänkö siitä lannoitatta vai minne se häviää? Koska aloin pohtimaan liian outoja ja epämiellyttäviä kysymyksiä, niin taidan jättää aiheen sikseen.

Opinnäytetyö on esitetty. Se on aika kivaa joutua esittelemään jotain heti maanantai-aamusta. Mutta se kun näin sen opinnäytetyöni etusivukuvan auditorion isolla valkokankaalla - se oli hieno hetki. Open Officessa ei siis diat vaihdu kun piiloittaa esityksen ajaksi hiiren osoittimen ja sitten on vaihtavinaan luontevasti diaa samalla puhuhun salille seuraavasta diasta. Ööö.. hetkinen, teknisiä ongelmia. Pysykää kanavalla - tää juttu jatkuu kohta.

Yllättävät asiat saattavat nollata aivot. Eli mitä hittoa mun piti sanoa seuraavaksi.. Hitto, sano nyt JOTAIN! tää on auditorio ja noi ihmiset kattoo sua. Sä oot eessä ja muut istuvat. Valkokankaalle ilmestyy tetris kesken kaiken..

Mutta kuitenkin mä selvisin siitä ja aloin taas puhumaan aiheesta. Dysfasia ja aikuisopiskelu. Dysfasia on lievä aivovaurio.. ja sitä rataa. Se tetris kyllä ilmestyi valkokankaalle syystä. Tetris on tietokonepeli, jossa pelaaja oppii pelaamaan pelaamalla. Tetriksessä näkee tehtyjen ratkaisujen vaikutuksen heti. Ja siitä mä jotenkin sovelsin samaa lukiohjelmiin.

Loppuesitys meni mielestäni aika hyvin.

Pitkään työstetty opinnäytetyo on valmiina. JA se on kyllä syy juhlia vähäsen. Eli mä ostin siideripullon s-marketista. En tiedä, että johtuiko se siitä kylmälaitteesta missä ne pullot kaupassa ovat - mutta tuo pullo päästi paineet ulos. Ja sain siiderin päälleni.

Tänään mä soitin Mielenterveyden keskusliittoon. Työharjoittelupaikan vuoksi. mä ehkä saan sieltä paikan. Ainakin puhelu oli lupaava. Kotisivujen päivittämistä. Kun kysyttiin, että onko mulla kokemusta kotisivusta, niin sanoin siihen että on - minulla on omat kotisivut. Hän kysyi osoitetta. Löytyy Googlella mun nimellä.

Niin mä sanoin sen osoitteen. Koska se on kätevin tapa päätyä lukemaan vaikka pohdintoja siitä, että minne pskat päätyy viemäreissä.

Olisiko mun pitänyt sanoa:

Personal, piste, inet, piste, fi, kautta koti, kautta simo, piste, Pahula. Ja mahdollisessti vielä toistaa se.

Lupauduin lähettämään sähköpostilla yhteystietoni. Tässä vaiheessa käsitin, että sen osoitteen olisi voinut lähettää silläkin.

Huomenna saan kuulla siitä paikasta.

Katariinan pyörä.mp3 CMX soi jälleen.

Mä olen valumassa eteenpäin elämässäni. Tuntuu siltä, että viimein olisi kyllin vahvoilla itsensä kanssa jotta tulevaisuus näyttää.. no, tulevaisuutta on näköpiirissä. Tuleva on suuri mysteeri. Tulevaisuus on täynnä uutta. Olen tässä miettinyt realistisia asioita. Ehkä se paikakunta voisi kyllä olla Jämsäkin minne päädyn.

Oikeastaan mä voin silloin hyvin, kun on jotain järkevää tekemistä. Että olisi hyödyksi. ainakin Kaipolasta pitäisi päästä pois. Koska liiallinen tulevaisuuden pohdinta saattaa tehdä oloni levottomaksi, niin lopetan sen.

Loistavaa.. tietokone valitsi tähän sopivan kappaleen. Pelon Enkelit. CMX

Jos sitä vain osaisi relata. koko ajan on sellainen tunne, että ei ole aikaa itselleen. Mä tahtoisin kirjoittaa taas jotain. Mutta mä en ole oikeastaan kirjoittanut mitään muutamaan kuukauteen. On tietty noita tekstinalkuja - pari aika hyvääkin sellaista - mutta kun ei ole inspistä.

Mä ehkä osaisin kirjoittaa lukihäiriöistä hyvän ja rohkaisevan jutun. Jos kirjoittaisi vaikka iltasanomiin. Auttaisiko se ketään? Teksti-tv, on muitakin lehtiä. Mulla on kyllä elämä takanani ja toinen edessä.

Tänään oli aurinkoinen päivä. Lämpötila nousee. Kesä tulossa. 

23.03.2005
Email, internet seksi seksi EMAIL!

Sähköposti, soi sana sähköinen. Jos en olisi katsonut sähköpostiani, niin oloni olisi vieläkin ollut väsynyt. Mutta siis..

Mä avasin sähköpostini ja sain tietää viestin aiheesta "Tervetuloa" sen, että olen saanut sen työharjoittelupaikan Malmilta.

Se tarkoittaa: Mielenkiintoista työtä, päivittäisiä junamatkoja, viikottaisia junalippukirjan ostoa, aikaisia aamuja mutta ennen kaikkea työtä ja kokemusta työpaikalla. Ja sitä paitsi se paikka on varmaan mielenkiintoinen.

Eli aika hyvä päivä tästä tuli sen excelin jälkeen.

 

Tiivistelmä päivästä

 

13.04.2005
ios

dodi, teksti päivämäärän alla ei tarkoita mitään. Siis mä en vain keksinyt muuta käynnistystä, kuin heittää sormet näppäimistölle jotta syntyisi jotain merkkejä näytölle. Kovin järkevää ja järjetöntä. No, sama se.. Enhän mä tänään mitenkään nähnyt mielenkiintoiseksi kulttuuriteoksi kirjoittaa nettipäiväkirjaa. Oli tänään vain päin lopusta semmoista. Miksi hitossa yhdestä kuvasta pitää maksaa 10 euroa? Mä ostan valokuvapaperia jolle vois tulostaa. Tarvitsin passikuvan siihen näyttökorttiin juniin.

Junat, yksi niistä, on vain koneen vetämä vaaleankeltainen koppi, jossa on vaaleanpunaiset ovet. Suomen rautateillä kulkee sellaisia vaunuja joissa nuo värit ovat. Ja niitä pidetään henkilöiden kuljetukseen sopivina. Kuka helvetti on senkin vaunun sisustuksesta vastuussa? taitaa olla nainen.

Tein päätöksen H-junassa. Jäin Kyrölässä pois, jotta saisin hyötyliikuntaa kävellessäni Järvenpäähän. Tosin Kyrölä on Järvenpäätä. tai sanotaan vain jäkeä.

Aamu..

Kävely rautatieasemalle, uutislehti satasen otto telineestä, sen lukeminen asemalaiturilla, junaan astuminen sen saapuessa asemalle ja lipun leimaus. Istumapaikan etsintä. Keravalla kävin elämäni ensimmäisen kerran sen kaupungin rautatieasemarakennuksen sisällä. Join kahvit. Kassalla japanilainen mies. lähtö raiteelle 5. paluu tunneliin, koska se juna olikin raiteella 6. Nousu siihen K-junaan, lipun leimaus ja istumapaikan sekä uuden uutislehti satasen etsintä koska se edellinen jälleen katosi junaan tarkoituksella. Tekstiviestipalstan läpilukeminen, Savio, Hiekkaharju, Tikkurila ja lopulta Malmi. Nousu liukuportaita käyttäen laiturilta tunneliin. Malmin asemalla laskujen maksaminen automaatilla, josta oli näyttö menossa rikki. Prismaan. Ostamaan luonas, kassalla uusi päätös välttää sen paapovan naisen kassaa. Ajantuhlausta kauppakeskuksessa. Cafe Tropical - toiset aamukahvit. Kahvilasta loppui kahvit kohdallani. Join kahvini ja lähdin töihin Malmin kauppakatua pitkin. Oli jälleen kaunis aurinkoinen aamu.

Iltapäivä...

K-junalla Keravalle.. Nousu, lipun leimaus, istumapaikka, ..hitto minkä värinen vaunu-manailuja, nukkuvan naisen tarkkailua. Koska tuo herää ja hokaa, että asema jolle sen piti jäädä, meni jo? Iloni turmeloi lopulta se, että hän oli menossa Keravalle ja havahtui horroksestaan samalla kun ääni katossa kertoi Keravan olevan tämän junan päätösasema. Ja sen, että junat Riihimäelle lähtevät raiteelta 4. Kerava.. 11 minuuttia H-junan tuloon ja lähtöön. Väsymys.. Ajantappoa laskemalla taulusta sitä, että montako junaa Keravalta lähtee Helsinkiin päivän aikana. Kyllästyminen siihen, että kuinka monta junaa päivän aikana lähtee Keravalta Helsinkiin. H-junan saapuminen. Lipun leimaus, huomio, ettei tässä junassa pääse istumaan - joten asettuminen junan eteiseen. Radan seuraaminen oven ikkunoista, Päätöksen muodostaminen että jääkö Kyrölässä vai venttaako Jäkeen. Jääminen Kyrölässä pois sillä kriteerillä, jos se vaikuttaa johonkin elämää suurempaan. Se ei vaikuttanut mihinkään elämää suurempaan se mun pois jäämiseni. Juna ei edes suistunut raiteitaan siinä mutkassa. Kävely Jäkeen ja koululle.

Tosin enhän mä suunnitellut tänään kirjoittaa päiväkirjaa, joten..