media tökkii nyt.

 

30.12.2004
Päivänä jolloin suomea koitteli jälleen myrsky

Naiselle, jonka läheinen oli kuollut Aasiassa, työnnetään mikrofoni suun eteen - todetaan lyhyesti katsojille että mitä on tapahtunut ja sitten tältä naiselta kysytään "Miltä nyt tuntuu?" Ja kaikki television katselijat näkevät että tuo nainen on purskahtamaisillaan itkuun, mutta hillitsee itsensä ja sanoo mitä odotetaan.

Sairasta puuhaa. Media, soi sana saateinen. Mässäilyä ihmisten tuskalla. Televisiota ei viitsi katsella koska se masentaa liikaa. Liian pahaa..

Ainoa hyvä puoli tuossa onnettomuudessa, jossa on kuollut jo 81 000 ihmistä - on ettei se ollut terroriteko. Sitä ei ihminen aiheuttanut, se oli luonnonilmiö. Jos se olisi ollut ihmisen aiheuttama niin sen olisi voinut toistaa. Luonnonilmiö on lempeämpi tapa kuolla kuin terrori-isku. Mutta minä olen järkyttynyt kuten kaikki muutkin tästä onnettomuudesta. Aion laittaa 15 euroa avustukseen ensi tilistä. Tai 20e vaikka olen opiskelija.

aika paha juttu

 

28.12.2004
Aika paha juttu.

Aasian tsunami.

Siis niitä kuolleita on tähän astisen tiedon mukaan yli 28 000, luku nousee vielä kyllä. He lupasivat sen. Vaikka kaikki toivovat että se lupaus oli valetta, niin se on totta. Suomalaisia mukana. Suosittu lomakohde. Eikä ranskassa tapahtuneesta onnettomuudesta ole vieläkään mitään uutisissa kuultu. Tämä on tärkeämpää. Irakin tapahtumistakin on vaiettu, vaikka silläkin on kuollut ihmisiä - se ei ole enää uutinen.

Mutta se ärsyttää uutisissa kun joku puhuu tapahtuneesta "vahinkona"
No tässä "vahingossa" on kuollut yli 30 000 ihmistä. Jälkijäristyksia tiedossa.

Tästä he uutisoivat vielä viikon ja sitten alkaa pikkuhiljaa uutisiin tulemaan muitakin aiheita. Niin kävi 11.9.2001 tapahtuneenkin jälkeen.

Varmasti, siis varmasti sieltä tulleet suomalaiset itkivät kun näkivät ilmasta Helsingin ja suomen. Itkivät varmaan kun näkivät Finnairin sinivalkoisen lentokoneen. evakointilentoja.

 

Mistään ei ole jäljellä mitään. Aasian tsunami

 

27.12.2004i
Mistään ei ole jäljellä mitään.

Kaipa noista uutiskuvista voi jo järkyttyä. Siis suomalaisia saattaa olla kuolleena jossain.

Se hyökyaalto aasiassa. 20 000 kuollutta. Luonnonmullistus, ei siis terroriteko. Ja sekö siinä olisi se hyvä pointti? Ranskassa räjähtänyt kerrostalo, 16 kuollutta muttei siitä mitään kerrota. Uutisissa kun yleensä sanotaan, jos on isompi aihe ja se on käsitelty että "ja sitten päivän muihin uutisaiheisiin.." No tänään se oli "ja nyt päivän muuhun uutiseen, ukrainan vaaleihin.." Mistään ei ole jäljellä paljon mitään. Aika surullisesti sopiva lyriikanpalanen Trio Niskalaukaukselta.

 

 Odotettavissa on se Californian ja Tokion maanjäristykset. Maapallo, tämä planeetta elää. Suomessakin on maanjäristyksiä ja koska ilmastonmuutos on totta, niin entistä kovempia luonnonilmiöitä. Sir Lanka on pieni maa intian vieressä, josta ei paljon ole koskaan uutisia. No nyt on ja olen hyvin pahoillani siitä.

Ehkä tuttujen tuttuja on kuollut, enkä minä tiedä siitä vielä. Vasta ensi viikolla.

Vaihderikas ja hyvä syntymäpäivä.

 

10.12.2004i
Nyt - illalla. mielenkiintoinen, tapahtumarikas syntymäpäivä.

Matkustin tänään niin etelään, että näin lokkeja.

Aamulla kirjoitettuani päiväkirjaa, tallensin sen levykkeelle. Katsoin aamu-uutiset. Turun kaupungin alueelta on löytynyt muinaissika, luuranko. Mitä sille sialle oli tapahtunut? Ja miksi muinaiset Turkulaiset olivat haudanneet sen talon alle?

Tuskimpa tarkoituksena oli kasvattaa sikapuuta.

Mutta Visalla oli joku OUTO työhtö päässään kun luki säätä. Vettä sataa, ei lumesta tietoakaan.

suljin television ja soitin kasetilta nauhoitettua metalliliittoa. Vietin muutaman hetken ajatellen elämää, miksi mä olen näin vanhaksi tullut? Mutta koska aika kuitenkin kului eteenpäin ja kello oli jo 7:16 niin lopetin sen ajattelun, puin päälleni ja lähdin viemään roskat ulos. Ja siitä jatkoin matkaa pimeässä kaupungissa kohden S-markettia.

..koska mä en voi olla ilman sitä paikkaa.. Tai syynä oli pikemminkin se, että ostin tarvikkeita pikkujuhliin, jotka pidettiin aulassa. Ohessa kuva siitä aulasta. Ostin Pommacia ja pikareita.

Minä ajattelin, ja valitsinkin myös pikkupurtavaa - mutta laitoin sen takaisin konditoria-hyllyyn.

Tarjoilin sitä juomaa ja he taisivat laulaa minulle sen paljon onnea vaan-veisun. Ryhmäni ei pärjäisi euroviisuissa. Yksi syy olisi se, että he eivät menisi paikalle vaikka kutsuttaisiin. Sitten juhla oli ohitse kun englannin tunti alkoi. Sillä tunnilla ei sattunut mitään mainittavaa.

Sitten tuli luokan 606 vuoro olla lavasteina seuraaville elämän tapahtumille, joiden lopputuloksena on se, että tässä koneessa ei ole enää Word 2002;sta, vaan se on Word 2000. Opinnäytetyössä oli ongelmia. XP versius Windows 2000 ei ainakaan meidän kohdallamme toimi. Siis tiedon siirrettävyys niiden välillä. Menetin hermoni koneeseen koska tyylit eivät sitten mitenkään toimineet.

Lukitsin tietokoneen väkivaltaisesti ja lähdin kävelemään kioskille. M Akin oli tuota mieltä, että saisin haihtua. Ajattelin että se reissu olisi rauhoittanut mieleni tarpeeksi, jotta olisin keksinyt ratkaisun ongelmaan. Mutta seuraavana vihani kohteeni oli tämä uusi ja "rakas" rahamme euro. Miksi hitossa tässä valuutassa pitää olla niin hitosti kolikoita? eikö niitä voisi korvata seteleillä, niin ihmisten lompakot eivät kuluisi terävien kolikoiden takia?

Mutta paluumatkalla mä muistin, että muistiolla voi syväpuhdistaa tekstin kaikista Wordi-tyyleistä, joten tein sen ja kaikki toimi. Sain sisällysluettelonkin kunnolliseksi. Word 2000:ssa. Silloin päätin, koska mulla on asennus, että mä poistan wordi 2002:n ja asennan tilalle kaksitonnisen.

Sitten oli vuorossa ruokailu kuvan rakennuksessa. Mä satuin löytämään sen ruokakorttini viimein. Olikin ollut hukassa jo marraskuusta lähtien. Ruokana oli jotain hyvää, minkä ulkonäköä en enää muista. Koska tässä on tapahtunut niin monta asiaa.

Ruokailun jälkeen kävin polttamassa CD-lle tiedostoja neljännessä kerroksessa. Sen jälkeen matkustin hissillä alas, kävelin aulan poikki ja menin vessaan. Sieltä tullessani kirjoitin äkisti erään sähköpostin ja lähdin rautatieasemalle. Siellä ostin junamaatista junalipun Helsinkiin.

Koska silloin se ikääntyminen sai aikaan inhon Järvenpäätä kohtaan. Asemalla kohtasin Neiti Rinteen, joka tapansa mukaan hoiti sen keskustelumme. Juna tuli myöhässä. Jouduimme seisomaan junan eteisessä.

Se on tavattoman huvittavan näköistä kun pääkaupunkilaiset yrittävät saada leimaa lippuunsa keltaisessa lipunleimauslaitteessa. He tökkivät sitä lappua toivoen kuulevansa piippauksen ja kolauksen, kun leimaisin pamauttaa lippuun leiman. Henkilön ilme kirkastuu - ah, tämä laite toimi! kas kun ne ei yleensä toimi.

Mä seisoin siis Helsinkiin asti.

Helsinki, pääkaupunkimme.

Tarkoitukseni oli hankkia muutamia levyjä, mutta ennen sitä mä kävelin pitkin katuja. Olin osa ihmismassaa ja muistin miltä se tuntui joskus aikanaan Jyväskylässä. Kun sai hukkua ihmisvilinään. Jämsää ja Helsinkiä ei voi verrata toisiinsa. Helsinki on hienompi paikka. Kävellessäni, oliko se Mikonkatua, niin joku laitapuolen kulkia yritti sopertaa jotain - oli pummaamassa, mutta olen omaksunut hyvän tavan joka täälläpäin suomea on. Siis sulkee silmänsä ja menee ohi.

Helsingissä kävellessäni mä tajusin että on aika jättää vanha elämäni omaan arvoonsa ja aloittaa uusi. oikeastaan asiani ovat nyt paremmin kuin koskaan. Mulla on suunnitelma jatkosta. Mä ehkä jatkan graafisen suunnittelun linjalla, mullahan on sitä luovuutta.

Helsinki ihmisineen, rakennuksineen ja ratikoineen teki jälleen hyvän vaikutuksen. Ja Helsingissä näin jotain, mitä en koskaan ole nähnyt syntymäpäivänäni joulukuussa. Lokkeja, kesälintuja. En ollut uskoa silmiäni kun näin pari valkoista lintua lentelevän rautatientorin yllä. Tosin mä en koskaan ole ollut Helsingissä syntymäpäivänäni.

Hankkiuduin Anttilaan ja sen musiikkiosastolle. Mukaani lähti Rammsteinia. 2 tarjouslevyä. juuri rammsteinia olin mennyt hankkimaankin. Nyt vain muistin että olen haikaillut sitä Paradise lostin levyä LOST.. No Helsinkiin, Hesaan pääsee hintaan 2.60€ vaikka huomenna. Mutta suunnitelmissa ei ole mennä sinne.

Syntymäpäivä.

Sain 4 onnitteluviestiä.

Lähdin Anttilasta maksettua kauniille naiselle ne ostokseni, kohden rautatieasemaa - siinä edessä. Ostin lipun ja se H-juna venttasikin jo valmiina. H ja R menevät tännepäin. Sain odottaa 15 minuuttia junan lähtöä, joten oli aikaa lukea se Matkaan - lehti jonka olin jostain ottanut mukaan. Se sivuraide-palsta on aina kivaa luettavaa.

Juna lähti jossain välissä matelemaan kohden Järvenpäätä. Helsingissä oli kaunis sää, mutta ennen Tikkurilaa se muuttui sumuiseksi ja ennen Järvenpäätä selkeni taas. Matkalla mä mietin jälleen ikääntymistäni. Olin tuolloin viimeistä tuntia 27-vuotta vanha.

No, juna saapui Järvenpäähän ja mä kävin koulun kautta hakemassa reppuni pois lokerosta ja siirryin uusrakennukseen katselemaan nettiä vähänsen. Muistin etten ollut vieläkään postittanut sitä uusinta tekstiäni nettiin, joten tein sen ja lähdin asuntolaan. Matkalla totesin että mulla on nälkä.

Saavuin kämpille ja avasin koneeni poistaakseni Word 2002 asennuksen ja korvatakseni sen kakstonnisella.

Ja kun olin sen tehnyt, niin lähdin kämpiltä Prismaan ostamaan jotain. Olihan mun syntymäpäivä, joten ei mulla nyt pelkkää limsaa ole. Matkalla mä sain jälleen kiinni siitä hyvästä fiiliksestä, mikä mulla oli ollut Helsingissä. Prismassa soivat joululaulut, jotka närästivät mua ensiksi mutta käytyäni Otto-automaatilla ja huomattuani että joulukuun tili on suurempi kun tavalliset, niin ne laulut -- mä aloin pitämään niistä.

Prismassa katsoin huvikseni, että olisiko jälleen jotain uutta KORN-yhtyeen levyä. Kas, kun yleensä kun mä olen kyseistä asiaa katsonut, niin siellä on ollut. Ja oli nytkin. Ostin sen. Katselin vähän mp3-CD-soittimia. Sellainen olisi kiva..

Satuin kuulemaan kuinka Prisma menetti asiakkaan. Asikkaan, jolla oli kova ääni ja hän kertoi kovalla äänellä mielipiteensä jostain epäkohdasta.

Palattuani kämpilleni mä sain sen word 2000:sen toimimaan kaikissa profiileissa.

Olen sinut sen kanssa, että olen 28 vuotta vanha nyt.

Tämä taisi olla vaihderikkain syntymäpäivä pitkään aikaan, jos koskaan.