25.02.2004
junailua
Siis takana 2 x 300 kilometriä = 600 kilsaa VR:n junilla. Taajama- lähi- Intercity2- ja pandolinojunia. Jyväskylässä oli lomatarjouksia. Siis mikä hiton loma? niiden hiihtoloma. Jossain vaiheessa ylitin sen rajan joka määrää talvilomat koululaisille.
Menomatka alkoi aika loistavasti: kyllä se taajamajuna Tampereelle tuli ajoissa, mutta se jarrutus meni hivenen pitkäksi. Piti juosta ennen aamuseitsemää koko laituri. Koska eihän sitä tiennyt että lähteekö se juna vaiko - kuten tuli - kuulutetaan "täällä junan kuljettaja - pahoittelen pitkäksi mennyttä jarrutusta." Mutta kieltämättä aika mukava yllätys. Juna joka ei pysähdy vaikka pitäisi.
Se matka Tampereelle meni hyvin. Sama konnari kysyi minulta lippua kaksi kertaa. Kyllähän se nyt voi olla aivan totta että mä tulen samaan junaan ensin Riihimäeltä ja sitten Ryttylästä. Olenhan mä niin nopea, että äkkiäkös mä 120 km/h kulkevan junan juoksen kiinni. Oikestaan tuntui että kaikki siinä junassa olivat hivenen väsyneitä.
Mä kuuntelin Don Huonoja. Kaksoielämää vai mustaa ja valkoista. Sun täytyy tehdä valkoisesta mustaa. juna vapisee jalkojeni alla.. Kävi hyvin aamuun se.. TAMPERE tuli aikanaan näsineuloineen ja koskikeskuksineen eteemme kuin salaa. Tai sitten mä torkahdin jossain välissä. Tampereella ajattelin nostaa rahaa. Mutta missä Otto? Nurkan takana piilossa. Laitteella olleella naisella oli jotain vaikeuksia maatin kanssa. Mutta mulle se laite kyllä sylki ne eurot. (20. helvetti pienempiä seteleitä automaatteihin!!)
Jos niin olisi suomessa että automaateista saisi pienenpiä seteleitä kuin 20€ ~ 135mk, niin mun ei olisi tarvinnut pyytää isoa rahaa anteeksi ravintolavaunussa ostaessani kahvin ja marjaleivoksen - vain 1,23€. eli jotain 11 markkaa.
Juna oli aika tyhjä. Siis yhdessä vaunussa ei ollut ketään. Onneksi istumapaikkalippuni osui ihmisiä täynnä olleeseen vaunuun. Metallicaa kannettavast CD-soittimestani. Kiitos, Philips, hyvistä paristoista. Se vaunu oli kun mun tekstistä "Kylmästi"
Mitenkähän sen hätäjarrun voisi vielä upottaa siihen tekstiin. Siis kyllähän se luomani henkilö nyt jotain siitä kahvasta voisi vääntää.. Eli tiedossa minulle mukavaa tekemistä sen novellin kanssa.
Niitä tunneleitä on 7 kappaletta välillä Jämsä - Jyväskylä. Jostain syystä myös välillä Jyväskylä - Jämsä on 7 tunnelia.
Perillä kotikaupungissani, menin matkakeskuksen läpi kaupungille (matkakeskuksessa oli siinä ikkunan edessa sisällä joku setä "nukkumassa" ) - kävelykadulle, ja suoraan Jyväskeskuksen mäkkiin syömään. Asetuin yläkertaan ja muistin katsellessani sitä kävelykatua miten kerran kun poltin tupakan keskellä sitä isoa ristiä, niin en nähnyt ristinsieluakaan missään. Vietin myös hiljaisen hetken Cafe Anttilan muistolle.. Se kun oli sopivasti siinä vastapäätä.
Menin siitä sitten kaupunkiliikenteella Keskussairaalaan, testasin sairaalan Neuvonnan kysymällä missä on rakennus 5, miten pääsen kätevästi sairaalan läpi sinne? Vaikka tiesin vastaukset. Kyllä mä nyt rakkaassa Jyväskylässä osaan suunnistaa. Mutta sain hyvän neuvonnan - siis sairaalan neuvontapiste toimii. mene kahvion läpi hissiin ja sillä kaksi kerrosta alaspäin. No, ok se hissi meni vain yhden kerroksen alas. Seuraava hissi nostikin mut 9 kerrosta ylös.
Siis koko matkan tarkoitus oli käydä silmälääkärissä. Mulla karsastaa siis myös pystysuorassa suunnassa.. Mutta kyllä se siitä. Tieto lisää tietämystä siitä että miten sen voi parantaa. Koko homma menikin nopeammin kuin luulin, eikä niitä tippuja laitettu. Ei kuulemma enää mun ikäisille..
No pääsin pois siinä kello 14:00. Vaihdoin ostamani junaliput seuraavaan mahdolliseen lähtöön pois Jyväskylästä. Että ehtisin ajoissa tänne Järvenpäähän. Pendolino oli seuraava juna sieltä Tamperetta päin. Pendolino maksoi 2 euroa lisää.
Siis matkakeskuksessa on sama systeemi kuin pankeissa lipunostoon.
Pendolino on hemmetin äänekäs tunneleissa. Kauhea ulina. Mutta eräs lapsi sai vastauksen kysymykseensä heti.
"Koska tulee seuraava tunneli"
ja heti pimeni.
Jämsästä ei noussut keitään tuttuja kyytiin.
Tampereella se Intercity2 - junassa oli jotain teknillisiä ongelmia, eikä se päässyt heti lähtemään. Ja kyllä se sitten menikin. 160km/h koko matka.
Ne rusahdukset taisivat olla tylsästi vain jäätä - ei onnettoman ihmisen luita.
Matka päättyi tasan sekunnilleen ajallaan. Sen leimauslaitteen kello vaihtui samalla hetkellä kun ovet aukesivat - aikaan 17:41 mikä oli lipussa ilmoitettu saapumisaika Järvenpäähän..
Ja tässä kaupungissa oli lumipyry vastassa.
Taisi olla tänään elämäni ensimmäinen päivä kun matkusta junalla yhden päivän aikana 600 kilometriä ja silti nyt olen samassa paikkaa kun aamulla ennen aamukuutta.
Olen siis matkustanut junalla kiintiön täyteen vähäksi aikaa. Mutta pidin tästäkin päivästä.
Ehkä mä voin antaa sinisen pikajunan arvostukseni myös Intercity2-junille. Koska niissäkin on se junan oikea tunne.