Nimipäiväni tänään

 

28.10.2026 - Nimipäivä jälleen kerran.

..jos mikään ei muutu, kaikki vaan jatkuu loputtomasti samaa..

 CMX - Loputtomasti samaa

Lyriikkaa siis joka voisi vaikka osua tähän päivään - ja suhtautumiseeni nimipäiviin. Olen kertonut aijemmin kuten inhovani niitä. Kuten se on se ainoa päivä vuodesta, syntymäpäivän ohella - kun ihmiset lähettävät viestejä minulle. Kuten pakosta. Aikaisempia ajatuksia nimipäivistä, voisin palata näihin ja ajatella ne uudelleen:

1. Nimipäivä on yksinäisen joulu. (masennus)
2. Nimipäiväintoilua ja maailman tilaa

(linkit voi siis katsoa läpi, sivustollanihan pääsee helposti takaisin tälle sivulle siitä oikean alakulman siirtymänuolesta. eli blogger lukia - siirry sivustolleni nyt otsikon yhteydessä olevasta sinisestä kuvasta, tämä teksti avautuu paremmin ja tulevaisuudessa lisään linkityksiä merkinnässä. )

Voisin muuttaa ajatuksia tästä päivästä.

Ja se olis kuten pirun vaikeaa ja samalla testiä tälle mun nykyiselle hyvälle, positiivisesti ajattelevalle mielelle joka nauttii elämästä nykyään. Eli voisin perata noi edelliset merkinnät auki.

Linkki 1. Nimipäivä on yksinäisen joulu. Joten vissiin tässä pitäis ajatella sitä, että koenko yksinäisyyttä nyt?
Vastaus: oikeastaan en. Posiviitisuuden lisäämisen yhteydessä olen tullut sosiaallisemmaksi ja iloisemmaksi.
Käyn joka päivä kävelemässä ulkona ja olen ottanut tavaksi käydä lukemassa lehtiä
Jämsän kaupunginkirjaston lukusalissa.

Joskus siellä tapaa ihmisiä, jotka tunnistavat mut.
Vaikka siitä s-market urasta Jämsän ässässä on se 18 vuotta aikaa - niin ihmiset kyllä muistavat.  ja toi kysymys "miten menee?"

Myönnän että siitä voi kertoa, että sen kuuleminen edes joskus olisi kivaa - mutta sitten kun se tapahtuu, niin on vaikea keksiä vastausta vaikka näitä asioita koko ajan pyörittää päässään. Sitä kuitenkin tapahtuu ja itsekin kysyn sitä. Ainakin pitäisi ja tulla siinä paremmaksi,
että myös kysyy ja miettiä myös sitä - mitä vastaa, kun sitä kysytään.

Linkki 2.

Tuossa merkinnässä on kooste nimipäivämerkinnöistä

(linkitettyinä, ja jälleen koen iloa että - miten hienoksi
olen saanut tämän nettipäiväkirjan teknisen toimivuuden.
Siirtymälinkit toimii kuten unelma)

Kyynisyyttä nimipäivää kohtaa? Kuten viitaten jo 1970 lvuulla voimassa olleeseen lakiin, että vanhempien tulee antaa lapselleen nimi tietyn ajan kuluessa. No niinhän se menee ja nimestä tulee sille lapselle sitten osa identiteettiä. Kohdallanihan se meni niin, että minusta olisi voinut tulla Seppo.

Mutta Jämsässä on kaupunginosa nimeltä Seppola - joten se jätettin.

Kuulemma punaviiniä vanhempani nauttivat kun miettivät nimeäni. Päättivät sitten antaa Simo-Tapion. Kaupunginosa siis kyllä muistettiin, muttei erästä kuntaa Oulun ja Kemin välimaastossa. Sittemmin katsoin väestörekisterikeskuksen nimitiedoista - että tuota nimeä EI ole annettu poikalapselle 100 vuoteen Suomessa.

Ei se mitenkään siis yksinäiselle nimelle vaikuta..

Mutta toi linkki 2 antaa enemmän entisiä ajatuksia aiheesta nimipäivä

Entä sitten uudet ajatukset? No onhan sitä kiva vastata niihin viesteihin. Samallahan mä voisin niiden kautta kysyä muiden kuulumisia.

En koe tänään siis kyynisyyttä vaan sama iloinen mieli ja olo on olemassa. Oikeastaan koen onnellisuuttakin. Edelleen menee hyvin. Isänpäivä on tulossa tuossa ja se on 9. isäni poismenon jälkeen, ensi tammikuussa siitä tulee 10 vuotta. Se aiheuttaa tietty ajatuksia elämästä - muttei varmaankaan masennusta. Elämä kuitenkin voittaa.