Isäni kuoleman 9. muistopäivä. Vanhan kuvan ottopaikka selvisi!

 

23.01.2026
Lauhempaa, mitä ennustettiin.

Ulkona pitäisi olla -17c mutta siellä on vain -10c astetta pakkasta. Kahvinkeittimen äänistä päätellen, aamukahvi on valmista.

Lauhempaa on ollut. Enkä nyt tarkoita ilmatieteellisiä seikkoja.

Viime keskiviikkona tuli täyteen 9 vuotta isäni kuolemasta. Tietenkin fiilistelin asiaa, hautajaiskuvat katsoin taas läpi.

Liikutuin jälleen kuvasta, jossa isän arkku nostetaan auton kyytiin. Ikänsä ajoi hän autoa ja ajoi vielä itsensä viimeisen kerran sairaalalle.

Eli kuvassa isä pääsi viimeisen kerran autokyytiin ja kirkon mäen suomenlippu täydessä tangossa isän kunniaksi.

Eli mä olen käsitellyt asiaa, ja sitten jatkoin elämää. Laitoin musiikit päälle ja aloin työstämään sivustoani paremmaksi. simopahula.fi on jo paljon parempi, mitä se oli. Mutta käytän nyt sitä hommaa vain aasinsiltana tähän internettiin.

Sieltä mä viimein ja vihdoin löysin sen kohdan Norjaa, jossa on otettu valokuva. Itse olen varmaan siinä jotain 2 vuotias ja isä kantaa mua sylissään. Taustalla näkyy erikoinen vuori ja riippusilta.

Olen etsinyt sitä paikkaa Norjasta Google Earthilla jo vuosia. Nyt meillä on keino siihen. Norjassa kun on monta maisemaa, jossa on riippusilta ja taustalla vuoria. Kysäisin Googlen Geminilta - että osaisiko se löytää paikan, jos näytän sille sitä valokuvaa. Ja se osasi heti.

Kyllä siinä meni tunteiden puolelle ja vahvasti kun näin sen kohdan katunäkymää. Kyseinen silta on nimeltään Skjombrua ja vuori Stetind. Sekä se sama levähdysalue on vielä ollut olemassa ainakin vuonna 2022, mutta aikaisemmissa kuvissa sillä ei ole ollut päällystettä, mutta vuonna 2022 se on päällystetty. Eli olisi mahdollista vielä mennä samaan paikkaan. Tie on E6 Narvikin pohjoispuolella.

Vaikka kuvan ottamisesta on 48 vuotta, niin vuorille se ei ole mitään. Sillat ja tiet saatetaan rakentaa uusiksi, levähdysalueet kadota - mutta vuoret vain jäävät. 50 vuotta sitten vanhempani menivät usein Norjaan. Itse olin niin pieni, etten paljon noista matkoista muista. Siis pitkät tunnelit taatusti olisivat jääneet mieleen ja se maisema.

Teknologia toimii siis nykyään, jos itselläsi on vastaavanlainen salapoliisityö menossa. Että missä tää vanha ja tärkeä valokuva on oikein otettu? Jos kuvassa näkyy vielä tunnistettava, vanha maamerkki - niin se löytyy.

No mitä mä muistan niistä matkoista? Me pojat olimme takapenkillä päät melkein auton katossa kiinni kun istuimme patjakasan päällä. Auto oli Ford Cortina. Ei mikään tavaratila ihme. Tosin mun muistikuvat taitaa olla Vauxhall Viva - autosta. Siinä me oltiin niiden patjojen päällä. Auton katolla oli tavaraboksi. Siinä autosta mulla on enemmän lapsuudenmuistoja. Cortinasta ei niinkaan, mitä nyt se onnettomuus - jossa mä olin lentänyt päin vaihdekeppiä. Eli onhan mulla elävä muisto 1970 luvulta. Se auto-onnettomuus! Se onkin ainoa varma muisto siltä vuosikymmeneltä.

Hyvä niin. Joulukuussa kun on syntynyt, niin olin kyllä 3 vuotta kun se kolari Lapin Kolarissa (paikkakunta) tapahtui. Autolla kyllä pääsi vielä ajamaan keskisuomeen. Siitä matkasta ei ole muistoja, mutta taatusti oli aikamoinen matka. Hajonneella autolla mennä satoja kilometrejä.

Vivaan isä asensi radiolle taka-kaijuttimen, kun me pojat oltiin tarpeeksi manguttu - että radiota kovemmalle. Viva olikin ihan 1990 luvulle saakka käytössä pelto autona.

Tarkemmin kun ajattele 1970 lukuani, niin kyllä siinä aika kovapäinen mukula olin. ei saanut paha aivokalvon tulehdus vuonna 1977 mua nitistettyä tai toi kolari 1979, eikä se veljen heittämä kivi, joka muhun osui vuonna 1978 . synnyin 1976 . eli kyllä oli tapahtumarikas 1970 luku mulla. kävelemäänkin piti siinä samalla oppia.

Tosin tuosta kivi-asiasta en ole niin varma, että tapahtuiko se tuolloin tuona vuosikymmenenä. Mutta se, että löysin viimein sen paikan - jossa se sittemmin aika tärkeäksi muodostunut valokuva oli otettu - niin hyvä vain.

Tosiaan. Ensi vuonna siitä tulee 10 vuotta. Tuolloin kaiketi voisi enemmänkin fiilistellä asiaa. Annoin sen vain tulla tänä vuonna ja sitten asiaan kuuluva herkistyminen ja sen jälkeen elämä taas jatkui.

Se siitä ja lyhyesti kerrottuna, että paljon olen saanut sivusto uudistuksessa jo tehtyä. Johdannot alkavat hahmottua, ainakin miten ne tällä kertaa voisi rakentaa - ettei sitä vanhaa kopioi. Ja kun antoi itselleen aikaa, siis tein aikalaskurit siihen - kun johdantojen pitäis olla valmiit - niin ei tuu paniikkia. joku aika täytyy olla - kunnes voin sanoa sivustoni modernisoinnin olevan valmis että se myös toimii mulle kun tuotan koko ajan uutta. http://www.simopahula.fi

Sitä uudistusta tässä olen tehnyt enemmän, myös tekstiäni Healingdomea sain paljon eteenpäin. Kohta se on yhtenäinen ja sitten voi alkaa muokata koko tekstiä. Mutta valmiiksi saan sen vuoden päästä.