Matkakuvausta pukkaa taas

 

01.09.2025
Sumuinen syksy alkanut

Ikkunasta ei näe edes 100 metrin päähän. On komea sumu. Tämä on matkakertomus. Intercity juna 144 Jyväskylästä Helsinkiin poimi mut kyytiinsä ja matkustin sillä ihan pääkaupunkiin.

Matkalla kokeilin ravintolavaunussa heidän "kisko"-olutta. Ihan hyvää oli, mielestäni vähän IPA, en tiedä sen tarkemmin. Kohtuullisen nätti myyjätär kun kaasi sen vihreästä tölkistä muovilasiin.

Eli tölkin tarkempia tietoja en nähnyt. Juna oli tuolloin Orivedellä.

Ajotan yleensä ravintolavaunukäynnin ennen tai jälkeen Tampereen kun juna on joko tulossa tai menossa suunnasta tai suuntaan Jyväskylä. Kaiketi tuon paremmalla kielelläkin voisi ilmaista. Mutta juna on yleensä vähän tyhjempi tuolloin.

Loppumatkan mä vietin paikallani.

 Hämeenlinnasta vieruspenkille rantautui nainen, joka jutteli suomeksi viereiselle käytäväpaikalle istuneen tuttavansa kanssa. Mä kuuntelin mp3 soitinta, cd.

Se missä on johdossa sen kaukosäädin, niin ei tartte itse soitinta nostaa repusta - muuten kuin levynvaihdon ajaksi.

Tikkurilan jälkeen huomasin, että vessa oli vapaa - joten suuntasin sinne. Kyseisessä vaunussa ei sen valo toiminut, että oliko vessa vapaa vai ei. Näin sen oven olevan auki. Muutenkin kyseisessä vaunussa taisi olla jotain vikaa, kiskomelu kuului hyvin selvästi.

Kuten olisi ollut metrojunassa. Tarkoitan siis niitä kiskoja, joita pitkin se juna meni, ei siinä kisko-oluesta mitään melua koitunut.

Tällä kertaa kaveri oli vastassa Helsingin asemalla. Mulla oli kyllä suunnitelmana mennä Helsingistä lähijunalla Leppävaaraan ja siitä bussilla muualle Espoon vaikutusalueelle. Mutta junaliikenteessä oli ongelmia sillä rataosuudella, niin toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä Pasilan kautta bussilla Espooseen. Mutta menimme sitten metrolla.

Helsingin päärautatieasemalla oli suuri remontti menossa. Asemahalli oli puoliksi työn alla. Kulku sisään oli sivuovista, hyvähän sitä on korjata. Asemalla kun alkaa olemaan ikää.

Siirryimme kohden Kamppia kävellen ison kylän katuverkostolla. Teki hyvää.

Kampin aukiolla näin, että yksi mukulakivi oli päässyt ponnahtamaan ylös, ajattelin että toivottavasti tuota varotaan. Kuten itsekin tein. Ettei olla naama luurissa kiinni ja sitten äkisti naama onkin mukulakivessä kiinni. No vain pari sekuntia siitä, kun itse olin varovasti mennyt kyseisen kiven yli - niin takaa kuuluu kaatumisen ääniä. Katsoimme taakse ja siinä oli joku ihminen kaatuneena. Sen puhelin oli jonkun matkan päässä tapahtumapaikasta.

Elämän opetuksia: Katso minne olet menemässä. Maasto voi yllättää. Jatkoimme siitä sitten RAX ravintolaan. Söimme ja sitten lähdimme metroon. Eli kuitenkin käytin sitä HSL:n joukkoliikenteen osaa, eli niitä helvetin pitkä liukuportaita Kampin metroasemalle. Kyllähän sen kestää, muistaa vaa ettei katso alas, vaan keskittyy katsomaan ohi valuvaa tunnelin kattoa. Seuraavan kerran kun siellä käydään, niin katson kyllä missä se hissi sieltä syvältä oikein tulikaan maan päälle. Kyllähän mä sillä olen ylös tullut, mutta en mennyt alas.

Siis mä yritän välttää sitä metroa just niiden liukuportaiden takia. Myös noilla matkoilla koko Kallion - Sörnäisten aluetta vältän. Aika helppo välttääkin, kun ei ikinä ole asiaa sinne. Kukaan tuttu ei asu siellä, tai mikään syy ei vie meitä sinne. Joskus kenties ollaan ajettu ratikalla kierroksen sen kautta. Siinä kaikki.

Metro matka meni ihan hyvin. Maisemat junan ikkunoista olivat aika yksitoikkoiset. Itämeren alitse menimme. Asia, josta sitä metroa hehkutettiin, kun se laajeni Espooseen. Siis onhan se mennyt itämeren ali jo 1980 luvulta saakka. Meneehän se Kaisaniemenlahden ali. Se on pieni osa itämerta.

Vietimme Espoossa sitten aikaa ja Lauantaina lähettiin toisen kaverini mökille. Tietenkään en kerro minne, mutta sinne mennessä mentiin pieni matka Hämeen härkätietä. Oli komeaa maisemaa. Tuolta sitten Sunnuntaina he heittivät mut Riihimäelle, että pääsin junaani. Siinä käytettiin sitä härkätietä. Sielläpäin suomea on mahtavaa maisemaa. Tuli ihan kotiseutumaisemat mieleen, kun mäkiä ja järviä oli paljon. Sekä männikköä. Oikein mahtavaa!

Opiskeluaikoina sitä liikkui vain Riihimäeltä Järvenpäähän junalla ja maisema siellä päin on aika lättänää. Ja maisemahan kuten litistyy ennen Riihimäkeä.

Mutta Riihimäen asemalta en ollutkaan noussut junaan sitten opiskeluaikojen. Oli kivan nostalgista. Vettä vaan satoi tuolloin, niin maisemia ei välillä oikein nähnyt. Reissun tarkoitus oli juhlistaa kaveruuden vuosipäiviä. 30 vuotta ja 20 vuotta tuli heidän kanssaan täyteen. Joista viimeisten 20 vuoden aikana on tullut reissattua välillä Helsingissä. Tämä oli siis eka kerta, kun kävimme muuallakin. Siis siellä mökillä. Ja itselleni oli paljon uutta nähtävää ja koettavaa. En ikinä ole mennyt tuollapäin suomea. Vaikka lapsena isän kyydissä mentiin kaikki pikkutietkin läpi, niin vissiin tuota osaa suomea ei koluttu läpi.

Nyt näin nekin. Paluumatkan istuin paikallani koko matkan ajan. Siirryin vasta Längelmäen jälkeen vaunun eteiseen odottamaan Jämsää. Taisin nähdä junasta tuolloin hirven. Myös kurkia näin paljon eri pelloilla. Junan ikkunasta näkee myös luontoa paljon. Oli ihan hieno päätös tälle kesälle.

Kyllähän siellä etelässä jo näki keltaisia lehtiä koivuissa. Nyt ulkona on vieläkin toi sankka sumu. Seuraava matka? Vois kenties onnistua vielä tänä vuonna.

Eli maailmaa nähty. Hyvä. Lempäälässä asemalla joku äijä veti kaljaa asemalaiturilla. Junasta havaittu sekin. Odotti kai lähijunaa etelään tai sitten vaan dokas.