26.08.2025
tiedonpalasia
Sukkien historia? Tuhansia vuosia sitten ne olivat eläinten
nahkoja, joita ihmiset käärivät jalkoihinsa suojaksi maastolta.
Kun kankaat keksittiin, niin sitten ne olivat niistä luodut, eli
nykymaailmasta paremmin asiaa kuvaa varmaan sideharso. Samalla
periaatteella kankaat ja nahanpalat on kiedottu jalkojen suojaksi.
Sitten yksi pappi kun keksi vuonna 1589 ensimmäisen neulekoneen,
niin sukkien valmistus helpottui. Tätä ennen ne kyllä
kudottiin villasta ompelemalla villakangaspaloja yhteen. Mulla on
ns. myyjän kantapäät. Eli sukkien vihollisiksi muuttuneet
karheat kantapäät, jotka hiertää sukkiin reikiä.
Reikiä on myös käytetty keittiöradioni kovaäänisten edessä
olevissa suojalevyissä. Ne soitti tänään, kun laitoin
laitteen virtoihinsa, kappaleen nimeltä "Ramona".
Syötin sen nimen internettiin ja se kertoi, että Rauman
paikallisradion nimi on Ramona. Hain kylläkin Ramona kappaleen
esittäjää. Pitäisikö siis pyytää Raumalaisilta
kohteliaasti, jos he vaihtaisivat paikallisradionsa nimeä? He
kyllä varmaan vastaisivat yhtä kohteliaasti minulle
ehdotuksella muuttaa hakukriteereitäni. Tai sitten tuohtuneena
moisesta ehdotuksesta vastaisivat tyylillä, että siinä
keskeytyisivät lasten mehuhetket.
Artisti oli siis Tuomari Nurmio. Nimi kappaleiden "Lasten
mehuhetki" ja "punainen planeetta" takana.
Eikä mulla Raumaa vastaan mitään ole. Kaunis kaupunki, jolla
kunnioitettavan pitkä historia. Heidän verkkosivujensa mukaan
tänään Kortelan koulussa lapsille annetaan Spaghettipataa
tomaattiketsupilla.
Tomaattiketsupilla? Vissiin sen ketsupin tieteellinen termi.
Olkoon. Vaan toi Rauma olis kyllä hieno matkakohde. Varsinkin
Vanharauma. Paljon hienoja vanhoja taloja. Ei pelkkää kloonia
ja 1970 ja 1980 luvun betonimöhkäleitä. Joita kyllä
Raumallakin on. Taatusti moni on samaa mieltä, kun poistuu
vanhasta kaupungista tuolla - että johan talot muuttui rumiksi.
Onneksi Jämsässä on vielä ainakin vielä pari vanhempaa taloa
yhä pystyssä. Muuten kloonikerrostaloja. Saman näköisiä.
Vielä Jämsä tulee saamaan vissiin lähivuosina ekan "pilvenpiirtäjänsä"
kun SOME keskusta rakennetaan. Siihen talorykelmään kuuluu
myös 11 kerroksinen asuintorni. Tai oliko se ollut vain 8
kerroksinen? En nyt muista suunnitelmakarttaa.
Keskuskatu kuitenkin on jatkuva katastrofi jokavuotisine "takuukorjauksineen"
sillä se on tehty kivestä, jota vissiin saa vaan Aasiasta.
Edelleen on todellinen ihme, ettei ole tapahtunut yhtään
kuolemaan johtanutta liikenneonnettomuutta tuossa
järjenvastaisessa liikennejärjestelyssä. Jossa esim. keskellä
katua olevalta parkkialueelta poistutaan peruuttamalla
vastaantulevaa liikennettä päin. Ja jos siihen suuren suojatien
viereen on pakettiauto pysäköity - niin eipä nää tulevaa
liikennettä kumpikaan osapuoli. Jalankulkija tai se tietä ajava
kuski.
Ehkä toi olisi ollut toimiva ratkaisu jossain suuremmassa
kaupungissa, jossa muu kun keskustan asiointiliikenne - olisi
voinut siirtää toiselle kadulle. No pakko vaan sietää sitä.
Rahareikää ja vuosittain muuttuvia liikennejärjestelyjä kun
päällystettä pitää korjata.
Jos liikennejärjestykseltään tällainen, kun..
1. Omat kaistat niin jalankulkijoille kun pyöräilijöille,
istutuksilla erotettuina. Suojateissä selvä korkeusero, jotta
tajusi että siirtyy kadulle.
2. pysäköinti kadun reunassa, poistuminen liikenteen mukaisesti.
piti väkisin tehdä tällaiseksi:
1. Jalankulkijat ja pyöräilijät samassa sumpussa kapeammalla
kevyenliikenteenväylällä. Suojatiet millilleen kadun tasolla.
Ei istutuksia kaupunkikuvaa kaunistamassa.
2. Pysäköinti vinoparkissa kadun keskellä. Tarkoitus että
ihmiset kuten kävelisivät kadun keskellä olevaa kaistaa
suojateille. Poistuminen vinoparkista peruuttamalla
vastaantulevaa liikennettä vastaan.
Että mä vihaan sitä katua hitosti. Mutta antaa olla. Kuuluu
arkeen, niin sille ei vaan voi mitään. Kun elää tarpeeksi
vanhaksi, niin näkee idioottimaisia ratkaisuja ympärillään
hyvin paljon. Alan tulla muuten vihaiseksi eikä se nyt ollut
tarkoitus.
Voisin vaikka katsoa mennyttä aikaa. Vaikka kirjastani. Mitä
oli vuosia sitten tänään? Muistojen kertaus saa olon
paremmaksi. Ehkä. Mutta kokeillaan.
22 vuotta sitten vuonna 2003 mä kirjoitin, että sain valmiiksi
ENSIMMÄISEN pitkän tekstini (Kylmästi) Luettavissa
kotisivuillani. Yhä pätee muuten tuolloin sanomani: "Kun
mistään ei löydä mieleistään lukemista, niin sitä pitää
kirjoittaa itse."
10 vuotta sitten mainitsen tekstini "lago morte" Luin
sen tuossa vähän aikaa sitten uusiksi. Se on hyvä, mutta
nykyiset eivät enää niin rankasti pääty.
Teen hyviä loppuja nykyään ja se ärsyttää. Vai onkohan se
vaan sitä, että sitä kuitenkin tahtoo tekstin päättyvän
hyvin. Nykyiset tekstit ( Ära jäta mind üksi, Healingdome (johon
siis tulossa jatko-osa. Pitäis jo ottaa se pois sivuilta koska
hienosäädän myös sen ensimmäistä osaa) Niin.. ne ovat
olleet monen vuoden kirjoitusurakoita ja siinä ajassa sitä
niinkuin kiintyy luomiinsa hahmoihin. Niille alkaa tulemaan
historiaa. ei niitä viihti kuten "tappaa" pois.
miksi se sitten ärsyttää? Kun tykkäsin lukea sen lago morten..
siinä oli mahtavasti kerrottu masennuksesta ja koko juoni oli
hieno paatos. No kenties voisi kirjoittaa välitekstin. lyhyen
kirjoituksen joka ei pääty hyvin.
Kuten mun se teksti "dying alone - done" Se jättää
lopun auki. että miten se sen teki? ja oliko hän alasti. Ei
kerrota. Siitä lopusta jotenkin tykkään. Toi teksti oli
vuodelta 2018
Kaipaan kai sitä. Mutta asiaa vissiin pilaisi se, että kun
kirjoittaa masennuksesta - niin kai pitäisi tuntea itse sitä.
Nyt en tunne. Toivottavasti, jos niin voi sanoa - alkava syksy
korjaa asian. Syysmasennusta odotan. Mutta ei sitäkään ole
tullut pariin vuoteen. hitto.
Tai sitten herätän ideaa henkiin tekstistä, jossa sekoittuu
skandinavian muinaisuskonnot ja nykyaika. Sekä kalevala.
No oli jotain hyötyä alkaa katsomaan mennyttä ja päätyä
kertomaan teksteistäni. Yksi teksti "KYLMAA33C" ei
ollutkaan palvelimella oikein. siis tiedostossa oli suuri
alkukirjain ja koodissa se oli viitattu pienellä. Joten 404
virhe - tiedostoa ei löydy. Nyt siis löytyy. Se on kiva vanha
scifiteksti. ja nyt taas myös löydettävissä.
Sitä näemmä aina löytää jotain korjattavaa, kun alkaa
mennyttä penkomaan. Sivustoni on suuri ja ei sitä kaikkea
muista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.