Elämäni suurimmat mokat, kun tahdoin valota maan alle.

 

30.09.2026
Elämäni mokat

Tuli mieleen kertoa elämäni kahdesta suurimmasta mokasta. Koska ne ovat hauskoja.

Ensimmäinen isompi liittyy opiskeluaikoihin
Taisi olla vuosi 2004 ja ehkä elokuu. Opiskelin tuolloin siis Järvenpään IJKK:ssa merkonomiksi toista vuotta.

Meille oli kerrottu, että oppilaitoksemme aloittaa ryhmiä mielenterveyskuntoutujille ja että heille pitää olla ystävällinen sekä auttavainen.

Siitä pari päivää kun oli kulunut, niin kello oli jotain 16:30 ja oppitunnit päättyneet. Tämä oli Mannilarakennuksen neljännessä kerroksessa, kun tapasin vähän eksyksissä olevan miehen. Mä tein kuten oli kehoitettu, olin hänelle hyvin, hyvin ystävällinen ja opastin hänen äärimmäisen auttavaisena koulun Infopisteeseen, ensimmäiseen kerrokseen. Hän ei paljon puhunut, seurasi vain.

Itse jätin hänet siihen infopisteelle ja lähdin hyvillä mielillä asuntolaan.

Sitten seuraavana päivänä...

Aamusta oli koulun auditoriossa tapahtuma, uuden rehtorin esittelytilaisuus. Vilkaisin häntä ja..
Tahdoin vajota maan alle.. Oli se tuttu mies se uusi rehtori, juuri hänet mä olin opastanut äärimmäisellä ystävällisyydellä oman koulunsa infoon

Sen jälkeen jotenkin tuntui, että hän kuten väisteli minua..

Mutta hei! KUINKA mä olisin voinut korjata tilannetta?
Sanomalla hänelle:

” Anteeksi se eräs kerta. Mä luulin teitä silloin mielenterveyskuntoutujaksi..”

Sillä asia oli juuri niin. Päätin olla hiljaa ja sitten viimein valmistujaisissa ottaa häneltä valmistumispaperit ja kätellä häntä. En tuolloinkaan sanonut asiasta. Sillä miten sen oikein sanoisi kohteliaasti, että luuli toista hulluksi?

Hän varmaan luuli MINUA mielenterveyskuntoutujaksi..

Lisäksi mä taisin vahingossa aloittaa pienimuotoisen sodan sen rehtorin ja keittiöhenkilökunnan välille joskus - kai marraskuussa 2004 - niin olin hiljaa

Sitten uudempi moka, tää tapahtui 2017 elokuussa..

Tuolloin olin 9 euron töissä Jämsänkoskella kierrätyskeskuskella. Siellä oli osa myytävistä tuotteista lukittavissa merikonteissa ja mun tehtävä oli lukita ne.

SE oli vielä eka työpäivä kesätauon jälkeen. Päivä oli mennyt mahtavasti. Lukitsin ne kontit ja sitten lähdin, koska työpäivä oli ohi.

Oli hieno ja lämmin ilta ja seuraavan kerran mulla oli työpäivä vasta keskiviikkona. Tämä siis oli maanantaina tapahtunutta.

Palasin bussilla Jämsään ja ostin kaupasta 8 packin olutta ja menin juomaan sitä jokipuistoon nauttien kesästä. Sekä mahtavasta olosta, kun päivä oli ollut niin onnistunut vastoin odotuksiani.

Nopeasti se päivän kulku sitten muuttuikin..

Sain juomani juotua keräten tyhjät muovipussiin. Sitten lähdin keskustaan päin tyytyväisenä, kunnes laitoin käteni housujeni taskuun.

löysin vähän liikaa avaimia. Taskussani oli niiden merikonttien avaimet, joita siellä Jämsänkoskella tarvittaisiin heti seuraavana aamuna. Kello oli jo 18:00 paikkeilla. Mä vein palautin äkkiä ne tyhjät kauppaan ja sitten soitin taksin.

Siinä olossani mä tahdoin palauttaa avaimet vaikka vähän maksaisikin. No auto tuli, sillä menin takaisin sinne kierrätyskeskukselle. Maksoin matkan ja jäin työpaikan tyhjään pihaan.

Koska muuta en keksinyt, niin laitoin ne myyntikonttien avaimet firman postilaatikkoon. Sieltä ne löytyisivät.

Kävelin siitä sitten jälleen tyytyväisenä kohden Jämsänkosken keskustaa kunnes käveltyäni jotain 100 metriä - mulle tuli mieleen yksi fakta:

Että MILLÄS avaimilla SE POSTILAATIKKO AVATTIINKAAN!

No päästyäni Jämsänkosken keskustaan oli aika selvää, että kävin paikallisessa pubissa parilla ja lähdin sitten bussilla takaisin Jämsään.

Mä laitoin tekstiviestin sen kierrätysmyymälän kassapuhelimeen, jossa kerroin asian. Tiesin, että sitä puhelinta ei kukaan lukisi ennen seuraavaa aamua.

Sitten aikanaan koitti keskiviikko ja olin hivenen nolona.. Firman postilaatikko oli vaihtunut uuteen. Heidän oli ollut pakko murtautua siihen vanhaan.

OK. Ehkä toi vuoden 2017 mokani oli niin ehkä tuhoisin. Ainakin eräälle postilaatikolle..

(tulevaisuudessa tulen sivustollani linkittämään tähän ne tapahtumat, joten alun sinisestä kuvasta pääsee lukemaan tämän version osoitteesta simopahula.fi) 

Jälleen yksi aamuhetki. työn valmistumisesta, Jämsä muistoista..

26.09.2026
jälleen yksi aamuhetki monista

CMX soi "..on suihkulähde kuivunut ja oksat sen päällä kuolleet.." Kappaleen nimi "hautalinnut"
(tämä merkintä kannattaa käydä lukemassa myös sivustollani, sillä teen vielä linkityksiä sivulle ja ne eivät tule bloggeriin. lue blogin info)
Olo on hieno. Toissa päivänä mä vihdoin sain tämän 25 vuotisen nettipäiväkirjani kokonaan uudelleenkoodattua. Vielä sitten merkintäsivujen välisten viittauslinkkien korjaus. Siis ankkurithan menivät uusiksi kerralla. Sitten arkistot tehdä uusiksi ja tällä kertaa automatisoitujen listojen avulla.

Siis jos mä teen vanhalle sivulle uuden poiminnan, niin se tulee näkyviin automaattisesti arkistosivulle (tarttee vain luo_haku.py ajaa linux päätteessä kotisivukansiossa, jotta se hakutietokanta json tulee rakennettua.)

SUURIN homma siis tehty. 6 kuukautta siihen meni tästä vuodesta. Koko simopahula.fi - sivustoni modernisoimiseen on mennyt kauemmin. Vielä vain yksi vuosi sitten mä en osannut html5 tai css koodikieliä. NE tuli opittua.

Eli tää vielä oppii jotain! Asia, joka on positiivinen seikka elämässä. Pitkäaikaistyöttömyys ei ole vielä pilannut siis aivoja.

Ja se lupaamani käyttökokemus siitä Samsung A17 puhelimesta saa taas väistyä. Siis miksi hyvää aamutunnelmaansa pilata? Joten tämä kappale tekstiä jo kertoo sen, mikä on perusvire sille tulevalle arvostelulle.

Mutta se siitä kuten koodaamisesta ja muusta.

Mä taas eilen kävelin kauppaan pitempää kautta. Ja voin mennä metsän läpi myös sillä matkalla. Se metsäosuus on rauhoittava. Sitä itseään vaan sättii, että niinkin hieno paikka luontoa on niinkin lähellä kotia. Vain kahden minuutin kävely. Tosin näin syksyllä se saattaa olla liukas puiden lehtien tähden, mutta eilen tosiaan menin siitä.

Ei ollut satanut pariin päivään, joten siellä ei kengätkään pahemmin kastuneet. Siis polku on sellainen, jossa pitää kävellä puiden juurien päältä ja mennä kaatuneiden puiden yli. Samalla siellä on lampi, taitaa olla joku lähde - mitä ei maastokartoissa näy aika lähellä sitä polkua.

Siitä pääsee siis läpi kävelemään, polku päättyy kevyen liikenteen väylään, joka myös päättyy Katajamäen tielle, josta pääsee Jämsän katuverkostoon.

Mä menin siitä sitten Mäkitietä alaspäin kohden Vitikkalan koulua. Siellä ei ole enää sitä Säterikulman koulua , jossa itse olin. Mutta taas mä pakotin itseni muistamaan sen elämäni tummimman päivän. Kun olin koulukiusaaja ja sain suuren lauman muita pilkkamaan kehitysvammaista poikaa.

Jos toi teksti sai vihaamaan sen kirjoittajaa, niin kyllä se aiheuttaa samoja tunteita itsellenikin. En anna sitä ikinä itselleni anteeksi. Pakotan siis itseni joskus kävelemään sen paikan ohi, jossa se tapahtui. Oli vielä mun 16 vuotis syntymäpäivä. Jälki-istunto siitä tuli tietty. Oikein minulle.

Jatkoin siitä matkaa sitten Jämsänjoen rantaan kävellen Jäähallin ohitse. Siellä oli nuoria koolla, pelasivat jalkapalloa. Ohitin kentän ja kävelin siitä joen rantaa pitkin Vitikkalan sillan ali.

Ja tuolloin jo ajattelin mitä paikoissa oli tapahtunut vuosia sitten. Jäähallin ja uuden koulun paikalla oli tuolloin 1990 luvun alussa kenttä. Oli luistinrata. Tuli muistoja mieleen luistelutunneista - jotka olivat mulle helvettiä. Tasapainoa ei ollut yhtään. Pysyin vain laidassa kiinni. Pilkkaa tietty kuului.

Ja se silta sitten. (varoitus tekstin lopusta) Elokuvateatterilla joen toisella puolella oli tuolloin liikuntasali laitteineen. Joskus kävimme sielläkin. Niiltä sillan ylityksiltä mä muistan sen, että aattelin sillalta hirttäytymistä.

Senkin muiston joskus kaivan Vitikkalan sillasta. Ja tuolloin tulee vaan mieleen, että tää on kyllä kuten minun kotikaupunkini, tää Jämsä.

Voisi ehkä sellaisen "minun Jämsä" kuvakokoelmalla käynnistää sen kuvabloginsa Jämsästä. Ainakin sen muiston laittaisin sinne, jossa kadun sitä kun itse olin koulukiusaaja. Vaikka itselläni meni niin huonosti, että aattelin sillalta kiikkuun menemistä - ei se mitenkään oikeuttanut sortamaan heikompia. 

Linkki postitukseen 

Jatkoin siitä istumaan rautapenkille, sen ensin kuivaten. Mieleen tuli kaikki ne kaveri-illat kun sen joen varressa juotiin ja vietettiin aikaa. Se Jämsänjoki..

Yhtenä iltana me pelattiin jalkapalloa siellä Vitikkalan uuden koulun kentällä. Tuolloin siinä ei ollut vielä suuria suojia kentän ympärillä. Oli myöhäinen kesäilta ja yksi meistä potkaisi pallon jokeen.

No sehän piti saada takaisin. Sitä sitten tutkittiin silloilta, että missä se pallo oli. Ja sitten rannoilta. Löytyi se viimein yhden jokilaivan kyljestä. Laivasta lainatulla harjalla saatiin se pallo takaisin. Palautimme kyllä sen harjan sinne jokilaivaan takaisin. Varmaan muille kaupunkilaisille tuli selväksi tuolloin, että joltain oli jotain hukassa joessa.

Sitten jatkoin taas matkaa ja katselin samalla lähestyvää Seppolan satamaa. Kerran kesäyönä, luvattiin yhdelle tyypille 4 kaljaa - jos hän hyppäisi jokeen. No hän riisuuntui kalsareilleen, kokeili jokea ja sano että on kylmää ja pukeutui jälleen. Eli farkut ja paita päälle. Sitten istuttiin ihan hiljakseen, kun hän vaan nousi ja hyppäsi jokeen. No piti hänelle antaa ne neljä kaljaa kun siitä kiroten ja palellen märissä kuteissa oli.

Hänen iltansa päättyi siihen. Toinen kaveri taas teki uimahypyn Seppolan sillalta. Mikä oikeastaan oli aika typerä veto, sillä sitä jokea on käytetty tukkien uittoon aikoinaan. Siellä saattaa olla tukki pohjassa. Tuli mieleen, että olikohan se se sama ilta, kun se neljä-kaljaa episodi oli..

Jatkoin siitä sitten keskustaan, mennäkseni käymään Citymarketissa. Olin jo käynyt Jämsä-muistojani läpi niin oli aika kotiseutumainen olo. Että kyllä Jämsä on mun koti.

Aha. hakusanalla "jokeen" ei löytynyt yhtään osumaan uudessa nettipäiväkirjani hakukoneessa. Siis tuli mieleen tarkistaa, että olisinko kirjoittanut jo Jämsänjoesta - mutta haku ei löydä mitään. Pitää tutkia asiaa.

Sillä nyt voisin jatkaa taas noiden viitelinkki korjausta. Projektini on siis hyvillä vesillä.

Vain tietoa. Koodausväsymys iski!

 Koodausväsymys iski.. 

Ensiksi mainitsen, että bloggerissa kannattaa klikata nyt tuota otsikon vieressä olevaa sinistä kuvaa - tämä päivitys TULEE näkymään VAIN sivustollani kunnolla.. (kuva siis on suoralinkki)

Syystä, että.. Mulle iski koodausväsymys. Nykyiset työtavat tämän nettipäiväkirjan kanssa vaatii koodausta - mutta olen koodannut sellaisen kun <pre class="np"> jolla tää näkyy sivustollani oikein. ja kirjoitan sen nyt

Syy tähän on se, että se antaa mun kirjoittaa ilman koko ajan koodausta.

Ja sit kun aattelin keittää teetä ja nauttia sitä tässä samalla kun kirjoitan, niin se saakelin teepussin paperi jossa se teepussi on kiinni - päätti tarttua sormeen kiinni ja molskis. Ei rentouttavaa teehetkeä ja vielä kun ärtymys alkaa.. siis tietty nykyään kirjoitan nettipäiväkirjaa koodieditoriin..

Mutta onneksi iso näyttö nii ei katse osu siihen koko ajan.

Siis en tiedä mikä oli. siis mulla oli vielä vain 5 tiedostoa tästä kirjasta uudelleenkoodattavan ja sitten iski koodausväsymys.
En jaksa enää koodata. Onhan sitä tullut tehtyä aika tiiviisti tämän vuoden aikana, niin kaiketi
aivot teki sitten tiltin.

Kaipa sitä on otettava pieni tauko asiassa sitten.

Tottahan se on että olen itseopiskellut html5 - ja css koodaukset itse tämän vuoden aikana. Paljon tietoa ja silleen. mut nyt..

Pidän taukoo. Pari päivää ilman koodausta. aattelin tämän vain ilmoittaa.

25 vuotta nettipäiväkirjaa mun tekstitulvalla on ollut suuri työ käydä läpi ja uudeleen koodata.
Homma kyllä jatkuu tulevaisuudessa mutta nyt ei jaksa.

sulkeva pre tulee tähän .. ei hitto. ajatus tulostui suoraan. jep. tauon paikka. Homma jatkuu myöhemmin..  Mut tässä muistin iloisen jutun tässä vaiheessa. Mä koodasin tämän nettipäiväkirjan uusimman sivun sellaiseksi - ettei mun tartte listata erikseen merkinnän otsikkoa tai poimintaa.  hyvä.

11.09.2026 - Unikuvausta. + 25v WTC iskuista

 

11.09.2026 - Unikuvausta. + 25v WTC iskuista

Näin unta, että joku olisi kirjoittanut Lappiin Jämsän vanhan kirkon replikaatin ja sitten sytyttänyt sen palamaan - jotta kirkon raunioista saisi turistinähtävyyden. Tämä oli nopeasti rakennettava ylös - ettei unohdu. Olen juuri herännyt. Unessa oli vaja tai rakennus, joka oli punainen. Ja Jotenkin Yle Radio suomi oli paikalla. Rakennus oli aitta, jonka seinässä oli puolikas hevosenkengän kokoinen kuvio joka oli suurempi. mitä tavallinen hevosenkenkä on. Siitä jäi savupiippu pystyyn kunnes alkoi kuulumaan ärsyttävää laulua. Siis kaunista, mutta pitkäveteistä. ja siihen heräsin. Paikka oli kai Suomen ja Norjan rajalla. tai oli se, päärakennus oli jonkun vuoren tai kukkulan tapaisen mäen päällä. kahvi on valmista. niin. Laitoin sen tippumaan.

JA näemmä keitin puoliunessa vahvempaa kahvia. Alkaa heräilemään. Ja kun luen tuota edellistä kappaletta, niin on aika selvää etteivät kaikki osa-alueet aivoissani vielä olleet heränneet. Siis varmaan tarkoitin "rakentanut Lappiin" sen kirkon. Mutta antaapa tuon olla. Siis hyvää kuvaustahan toi on siitä tilasta, kun aivot vasta ovat heräämässä.

Tosin että kun siinä tilassa kaataa vettä virroissaan olevaan sähkölaitteeseen, kahvinkeittimeen.. Mutta niinhän kaikki tekee aamuisin. Kaataa vettä sähkölaitteeseen.

Asiasta saa hauskemman, kun jättää mainitsematta vesisäiliöt.

Palatakseni siihen uneen, joka on pääpiirteittäin jo kadonnut muistista eikä tuo kirjoittamani teksti tunnu palauttavan sitä - niin on turha palata siihen pakolla. Puhuttiinkohan YLE radio suomessa jotain Lapista klo 05:27 tänä aamuna? Sillä mä laitoin stereoni herättämään radiolla. Hyvä herätyskello. Jos soi nykymusiikki, niin se pakottaa kävelemään huoneen toiselle puolelle sammuttamaan laitteen.

Herättävän härvelisi siis kannattaa olla kauempana sängystäsi. Kelloradiohan toi stereokin sinällään on.
Huomasin sen toiminnon olevan myös mun Alcatech perus näppäinpuhelissakin. Kun laittaa kuulokejohdon vain kiinni, niin se kun toimii antennina. Ja äänenlaatu sen kaiuttimessa on aika siedettävää.

Ai niin.. Se muuten pitäis laittaa laturiin kerta tuli mainittua. Vielä on kesäistä, ei tarvetta paksummalle takille joten älypuhelinta en ota mukaan. Mitäs ovat niin painavia ja isoja laattoja nykyään.

Mutten vielä siis kirjoita sitä käyttökokemusta uudesta puhelimesta. Kerään vielä dataa sitä varten.

Pääpointti tulee olemaan, että on yhtä surkea käyttää mitä ovat olleet edelliset älypuhelimeni sen vuoksi, että niissä on kosketusnäyttö.

Mutta se siitä ja testataanpas kuinka hyvän työkalun itselleni olen sivustostani rakentanut. Sen toimivuus testiin. Eli haetaan nopeasti mitä tänään...

OK. 11.09 on tänään. No päästiimpa pahaan aiheeseen. Kas.. WTC iskuista tulee tänään 25 vuotta.

OK.. Ennen asiaan pääsyä on pakko mainita, että sillä tekemälläni hakukoneella saan listankin aikaan. Samalla siis uusia tekemieni työkalujen testausta. Kerta tässä tulikin yllättäen ihan aihe koosteeseen. Eli.. Tässä haulla "11.09" aikaansaatu listaus:

11.09.2006 - aamulla
11.09.2006i - Vastaus siihen googlejuttuun.
11.09.2003i - kello 19:12
11.09.2003ii - Hero of the day
11.09.2007 - Syyskuun 11.
11.09.2022 - Tää päviä
11.09.2004 - 17:34 - ja kerrostalot saivat olla rauhassa?
11.09.2004i - 9/11 - vielä tuntoja..
11.09.2004ii - Sitten jotain ihan muuta

Ja tässä sama linkkeinä. Osan tuloksista poistin tästä listasta, jos niissä ei pahemmin kyseisestä aiheesta ollut. (huomautus bloggerin käyttäjälle. siirry postituksen alussa olevasta sinisestä linkkikuvasta sivustolleni - jossa nämä alla olevat linkit toimivat kuten ne on suunniteltu toimimaan)

• 11.09.2006 - aamulla
• 11.09.2003i - kello 19:12
• 11.09.2007 - Syyskuun 11.
• 11.09.2022 - Tää päviä
• 11.09.2004 - 17:34 - ja kerrostalot saivat olla rauhassa?
• 11.09.2004i - 9/11 - vielä tuntoja..

Noista.. vuonna 2006 kirjoitettu sisältää sen eräällä videolla kuulleeni lapsen huudahduksen: "DADDY LOOK - THEY DO IT ON PURPOSE!!" (Isi, katso. Ne tekee sen tahallaan!)


On.. hieno kuvaus tilanteesta.

Vuonna 2003 en näemmä maininnut asiaa, varmaan opiskelujutut vei ajan eikä uutisia katsonut. Olisin kyllä kirjoittanut tunnelmia - jos aihe olisi jostain noussut esiin. Tai sitten siitä oli niin vähän aikaa, ettei halunnut käsitellä sitä. Mene ja tiedä.. Mutta tämän kirjoitushetkellä se sivu on vielä muokkaamatta uuteen koodaukseen.. Tulossa joskus.

Vuonna 2022 vain sivusin aihetta, muutoin hyvä päiväkuvaus tuli tuolloin kirjoitettua

2004 kirjoitin asiasta sitten enemmänkin.

JA KYLLÄ YLE uutisoi tänään aiheesta.
Aiheesta tuolla enemmän. Vaan oli raskasta nähdä ne kuvat savuavista torneista näin aamutuimaan.

Eli loppuun voisin siis vaihtaa aihetta ja palata unikuvauksiin, kerta sellaisella aloitettiin. Tässä unikuvauslistaa.

• 18.11.2011 - unikuvausta ja muusta
• Yksi unikuvaus
• 12.-maalisk-2009 09:53 am(lisää vain aihe) [unikuvaus]
• 28.-maalisk-2009 12:13 am - Yällisiä [unikuvaus]
• 16.01.2022 - Unikuvausta + analyysit kehiin
• unikuvausta ja analyysi
• Elämä ja unikuvausta.. Onnellisuuten?
• unikuvausta. outo asia herätti painajaisesta
• 18.12.2017 - Unikuvausta
• unikuvausta
• 06.10.2017 - Unikuvausta
• Unikuvausta, tunnus joku numerosarja
• Yksi unikuvaus vuodelta 2005
• 8.-kesäk-2008 12:30 pm - Luvassa vesisadetta :-D [uni, unikuvaus]
• Eräs unikuvaus kahdesta sohvasta

Luomani hakukone ja yhteiskäyttö Front Page Expressin kanssa toimii.. Kiva kun se vanha ohjelma on jollain tapaa vielä mukana. Siihen voi siirtää siis hausta tuon listan ja se tekee koodit siitä. Ja tuossa näkee sen miten tää mun työstämä nettipäiväkirja -uudistus toimii käytännössä. Kyseinen hakukone avautuu tästä helpottaa asioita.. Olisi saanut olla vaan joku iloisempi asia.

Vaan tätä päivää kohden. Tulee näkemään uutisvideoita jotka on kuvattu 11.09.2001

Suuri uudistus sivullani TEEMANVAIHTAJA nettipäiväkirjassa!

 (outo muotoilu? lue blogin info) sisältää myös käyttökokemuksen

09.09.2026 - Suuria uudistuksia!

Tänään vimein tein sen, mitä olen joskus aatellut. Mikä on jo sivustoni tekstiarkistossa olemassa. Eli teemanvaihtaja nettipäiväkirjaanikin!

Tässä pitää ottaa historia käyttöön. Sillä tänään myös sain myös
koodausuudistusta eteenpäin ja löysin Maininnan nettipäiväkirjani visuaallisesta ilmeestä vuodelta 2004.

Ja se oli ettei kuvia nettipäiväkirjaan tai taustakuvaa. No asiat ovat muuttuneet sen jälkeen.
Vuonna 2006 kokeilin kirkastaa kirjaani - mutta se jäi kokeiluksi ja sittemmin poistin sen testin.

Että tää kirja olis mustaa valkoisella. No tämän päivän jälkeen sen saa sellaiseksi.

Onko tää sitten joku hiton murroskohta? Piste, josta ei ole paluuta? Nettipäiväkirjani nykyaikaistuu.

Nyt se teemanvaihtaja on jo valtaosassa kirjan merkintäsivuja. Kai se on jotain suurta sitten tälle kirjalle, merkkipaalu. Että viimein sain tehtyä sen mitä oon aatelut. Mutta työtä tämä vielä vaatii. Merkintäsivuja, joita pitää uudelleenkoodata on vielä parisen kymmentä. Sitten on viitelinkkien ja arkiston korjaus. Kunnes projekti on valmis.

OK. se siitä ja sitten lupaamani käyttökokemus siitä Eletra näyttövalopalkista.

Eli laite pysyy hyvin kaarevan näytön päällä. Se on plussaa. Joidenkin näyttövalopalkkien kiinnitys kuulemma on huono. Eletra näyttövalopalkki näyttää kolmea eri valosävyä joita voi himmetää ja kirkastaa. Laite saa virtansa suoraan USB johdon kautta. Joten minulle ei ollut onglemaa virransyötön kanssa. Oli jo se latausjohto jolla tekohengitin sitä vanhaa valosyteemiäni. Eli näytön päällä omatekoisessa telineessä ollutta vanhaa älypuhelinta. Eletra näyttövalopalkki valaisee hyvin eikä heijasta näytöstä.

Jokohan plussat riittäisivät..

MIINUKSET.

Käynnistyessään (minulla että jatkojohdon kytkimestä laitteisiin virta päälle) Eletra näyttövalopalkki heittää heti kirkasta valoa. Kytkimet ovat HIPAISUKYTKIMIÄ ja LAITTEEN OIKEASSA NURKASSA (oheinen kuva, on ne sentään valaistu)

Jos mä olisin suunnitellut laitteen, niin olisin sijoittanut käyttökytkimet laitteen keskelle, siihen missä on se tuki. - Mikä ONNEKSI on hyvä ja jäykkä. Mutta varmaan ajan saatossa löystyy kun koko ajan pitää koskea laitetta niin - että paine kuten kääntää tukea hivenen. Ennustan että joku ilta toi tipahtaa.

Käyttövinkkini tuolle laitteelle on se - että kun laittaa päälle, niin säätää kaikki värit yhtä himmeäksi. Koska hipaisukytkin.. (pitkä painallus himmetää tai kirkastaa, lyhyt vaihtaa valon sävyä) .. voi toimia miten sattuu. JA tukea toisella sormella - ettei himmentäessä tiputa koko härveliä.

LOPPUKANEETTI. Eli ole kyllä tyytyväinen tuohon. Ei tartte minun enää olla huolissani jostain akusta, laite toimii kuten pitää. Mainitsemani näppäinsijoittelun (ja painikkeiden tyypin) olisi tietty voinut hoitaa paremminkin.

Se puhelin käyttökokemus siitä Samsung Galaxy A17 puhelimesta tulee aikanaan.

Siinä kun on niin paljon asiaa alkaen siitä valheesta "helposta vaihdosta"
smart swichillä. Unohdettu kertoa että sen jälkeen pitää hoitaa päivitysrumba.

Mutta kannattava koodauspäivä tänään on ollut.

Saa tätä projektia eteenpäin - jotta se joskus olisi jopa valmis.

Jäis aikaa muuhunkin. 48 päivää on itse annettu aikataulu tälle.
Ainakin että merkintäsivut ja viitelinkit saa kuntoon.
NP arkisto olis kiva kyllä ehkä saada siinä ajassa kuntoon.

Mutta sivustoni simopahula.fi tulee koko ajan paremmaksi.

Toi teemanvaihtaja nettipäiväkirjan sivuille oli jo isoa.

jatkuu seuraavassa numerossa.

Tilannepäivitystä! Nettipäiväkirja alkaa kukoistamaan

 

08.09.2026 - Kai odotettu merkintä

Johon siis puristan kaiken mitä olen aatellut kirjoittaa sisältäen tuote-arvioita. Mutta ennen sitä tietenkin pitää hehkuttaa jo tehtyä työtä tämän nettipäiväkirjani hyväksi. Ennen olisi pitänyt selata sitä, että olisi saanut tietää tämän olevan koko kirjan 25 vuotisen historian ajalta - seitsemäs merkintä jonka olen kirjoittanut juuri 08. syyskuuta. Käytin sitä uutta hakukonettani ja syötin siihen "08.09" ja samassa näytölle se listasi ne merkinnät.

Enää on vain 25 merkintäsivua jäljellä uudelleenkoodaamatta. Yhteensä niitä tais olla jotain vähän yli 190 kappaletta (tätä kirjoittaessa). Ja sitten aloitin tuossa myös merkintäsivujen sisäisten viittauksien korjaamisen. Mähän siis oon vaihtanut koodissa päiväys ID:t - eli vanhat eivät enää toimineet kun uudistin ne nykyaikaisemmiksi. Ennen ne olivat koodissa tyyliin "08.09.2026" mutta nykyaikaisempi versio tuosta on "p080926"

Myös vähän aloin korjaamaan arkistosivujakin. Nehän tietty muuttuivat toimimattomaksi.

Sillä myös toi poiminta ID saattoi olla tyyliä "#26 ja-%tämä on" koska se tehtiin Front Page Expressillä maalaamalla tekstinkohta johon tahtoi kirjanmerkin, eli ankkurin eli siis ID tagin. Nykyaikaisemmin toi esimerkki menisi "#p26jatamaon" koska se ei voi alkaa numerolla, tai sisältää erikoismerkkejä, skandeja tai välejä.

Eli työtä mulla on riittänyt. Merkintäsivuja on nettipäiväkirjassani vähän alle 200 ja niille kaikille oon tehnyt koodiuudistusta. Enää siis jäljellä vain 25 sivua. Sit viimeistely ja Simo Pahulan Nettipäiväkirja on uudistettu!

Tässä vaiheessa tekstiä tulee mieleen, että mä laitan ne tuote-arviot myöhemmin vaikka omiksi merkinnöikseen. Eli se näyttövalopalkki ja Samsung galaxy a17

Alkaa tässä olemaan käyttökokemusta kylliksi kummastakin.

Eli vaan paremmat käyttökokemuskertomukset saan kun erotan ne omiksi merkinnöikseen. Samallahan ne kehittyvät mielessäni paremmiksi.

Joten jatkan kaiketi tämän hetkisessä mieliaiheessa - kun sitä on tässä tehnyt sen puoli vuotta. Eli sivustoni koodausuudistus.

Ajatuksia siitä. Mainitsemani haku on just sitä mitä oon aina aatellut, mikä kirjassani olisi hyvä. Tällä hetkellä (aidosti nettipäiväkirjan merkintäsivujen ID:ta) hakutietokanta sisälsi vähän 5018 tietuetta. Ja vaikka tuossa kun vielä työstän kirjaa ja löydän ID:ta joita pitää muuttaa - niin hakutietokanta ottaa ne huomioon, sillä sen säädän phyton käskykooditiedostolla jonka annan tietokoneeni vain tehdä. Onhan se TIETOkone. Käsitelköön tietoa. Linux Xubuntu pääte. Mahtava työkalu.

Eli nyt mulla on se hakukone, jolla hakee suuren nettipäiväkirjani sisältöä helposti. Myös siirtyminen kirjan sisällä on helppoa. Jokaiselle sivulle kirjaa lisään kelluvan painikkeen jossa nuoli ylös ja vasemmalle. Eli sivun alkuun ja edelliselle sivulle, josta tuli nykyiselle sivulle.

Aha.. heti löytyi korjattavaa. siis joku ID syyskuu 2004 sivulla ei toimi. Eli korjaamaan vaan.

Mutta ennen sitä mainitsen, että myös automatisoin niiden ID listauksien teon. Eli ne "tämän sivun merkinnät" ja "poiminnat tältä sivulta" tulevat automaattisesti sitä mukaa kun ne tekee. Jossain vaiheessa automatisoin myös kirjani arkistonkin.

Eli sitä olen tässä enemmän tehnyt ja sen vuoksi ei ole ollut merkintöjä. Tietenkään ei. Olen antanut itselleni aikaa saada uudistukset valmiiksi ja enää on 49 päivää, 17 tuntia ja 17 minuuttia jäljellä. Aikaa vievä työ tämä on - mutta se jo palkitsee tuon hakukoneen myötä.

Sillä esimerkiksi kun hain termiä "hai" niin löysin seuraavan palan kirjaa vuodelta 2006:

"Kun tulin sieltä duunista takaisin, niin satoi vettä. Ja kuitenkin aurinko paistoi takaani. Edessäni oli tumma pilvi. Ei sateenkaarta. onkohan jumalalta määrärahat lopussa? Kävin S-marketissa ostamassa ravintoa. Se lapsi sitten osasi huutaa MUUMIPEIKKO!!! joka 20. sekunti. ulkona siis satoi."

Siis se hakee kahdella merkillä jo asiaa ja listaa sen silleen kivasti. Mutta jo alkaa painamaan toi, että tahtois jatkaa hommia. Mutta tulevaisuuden hampaisiin tietoa:

Viime viikonloppuna oli lämpömittarissa ensimmäisen kerran tänä syksynä pakkas asteita ja katot olivat valkoisena kuurasta. Tänään, tiistaina, on tuulinen sadepäivä ulkona. On hyvää aikaa siis koodata sivuja.

Kyllä mä katsoin sade-tutka ennustetta. Päivemmällä sade
taukoaisi joten voisi lähteä ulos kävelemäänkin vai minkä
tekosyyn varjolla mä senkin jätän tekemättä?

Ehkä mä voisin käyttää motivaattorina sitä, että joka päivä pitäisi liikkua itsensä pieneen hikeen saakka. Pahus.. no kai sitä ulos
sitten jossain vaiheessa pitää lähteä. Ja koen sen haittana? Miksi? Alkaako mun kohta 50 vuotisen elämäni ikäpaniikki näkyä
siinä, että sivusto olisi kiva saada kuntoon -  ennen kun täyttää 50 vuotta. Siis että olisi edes jotain näyttää mitä on tehnyt.
Kun ei oikein muutakaan ole? Ja mistä sitten saisi vaikka kuinka
masentavia asioita aikaan jos niitä ajattelisi?  Ja samalla päässä takoo liikunnan tarve.

Syysmasennus rajusti vastaanotettava ilman mitään projektia?

Ikivanhojen ajatusten paluu jolla tarkoitan sitä, että masennus on uusiutuva tauti.  Ettei mulla olisi mitään odotettavaa?
Että luovuttaisi jo?

Ilman projektia joka on vaatinut paljon uuden oppimista ja siten osoittanut, että kyllä mä vielä opin uutta.
On tekemistä joka myös kehittää. Masennus saattaa alkaa palata..

Eli koodaan. Tässä vaiheessa elämää on hyvä olla projekteja.

Jälleen Matkakuvausta!

 (tulevaisuudessa sivuillani linkitän tähän merkintään menneitä matkakuvausia. siirry siis sinisestä kuvasta sivuilleni, jotta ne ei jää väliin. kaikkea ei ole bloggerissa)

26.08.2026
Jälleen matkakuvausta!

Taas tuli käytyä pääkaupunkiseudulla. Tämä matka vain sattui olemaan viimeinen, ennen kun täytän sen 50 vuotta. Joten pikkuhaikeus oli vallallaan. Matkalla kyllä muistelin opiskeluaikoja silloin joskus 22 vuotta sitten ynnä muuta sellaista.

Matka alkoi sillä, että lähdin kävelemään Jämsän rautatieasemalle. Päivä oli nätti, jopa niin lämmin ettei tarvinnut takkia. Vitikkalan sillalla tuli mieleen, että tosiaan.. Jämsänjoki, jota se silta ylittää - on vesistöraja Päijänteen ja Kymijoen toiselle puolelle - siis samaan osaan Suomea - jossa Helsinki sijaitsee. Se oli kyllä varmaan vain ajatus siitä - että koska voi laskea matkan kuten alkaneen. Kyllä se taitaa olla se, kun ylittää Jämsänjoen kun on lähdössä junalla pidemmälle.

Asemalla istuin penkille lähelle raidenäyttöä, joka ei vielä näyttänyt junan tietoja. Siis vaunujärjestystä. Siihen sitten alkoi tulemaan ensin pari teiniä, sitten parvi niitä istumaan samalle penkille ja onneksi siihen raidenäyttöön ilmestyi junan tiedot - niin pääsin pois paikalle teinihelvetistä. Ryhmityin saamieni tietojen mukaan laiturin alueelle, jossa A:n ja B:n sektorit kohtasivat, sillä vaununi pysähtyisi siinä.

Hetken odottelun jälkeen se juna saapuikin. Menin ravintolavaunun ovesta sisään, kun se oli lähin. Siitä vaunusta ei päässytkään heti eteenpäin, sillä ovi ei toiminut! Juna siis oli kuten katki. Vasta kun autoin itse ovesta, niin ne avautuivat ja pääsin jatkamaan omalle paikalleni. Joka siis oli se seuraava vaunu sitä junaa.

Ja kyllä - onnistuin lyömään pääni vaunun tavarahyllyyn muiden matkustajien iloksi siirtyessäni istumaan.

Konduktööri haki leimaamassa lippuni aika pian Jämsästä lähdön jälkeen. Hän oli aivan kuten TV-sarjan "rimakauhua ja rakkautta" Peten näköinen. Täysi kaksoisolento!

Tuon jälkeen kävin siinä ravintolavaunussa, ovet kyllä tällä kertaa avautuivat normaalisti. Vaan korttimaksamisessa oli ongelmaa, oli pientä jonoa kun pääkorttipääte heillä ei toiminut yhteysongelmien vuoksi - niin he käyttivät varapäätettä joka toimi. Odotellessani vuoroani juna ohitti niitä järviä (Lanka- ja Valkeajärvi joissa on ihan radan vieressä 20 metriä syvä rotko.). Rata kun kulkee niiden toista rantaa pitkin, niin oli maisema hieno. Ehdittiin alittaa valtatie, ennen kun vuoroni tuli.

Tietty Kisko-olutta. Se on hyvän makuista IPA -olutta, jota saa vain VR:n junista. Ei ollut istumapaikkoja, joten otin nojapaikan kapean ikkunan vierestä. Länkipohja meni ohitse, ja taas oli hienoa järvimaisemaa. Nautin oluestani pikkuhiljaa katsoen hienoa kesäistä maisemaa ja yksi matkan hienoin maisema on kun rata ylittää korkeaa siltaa pitkin pienen joen. (Jonka nimi on sulkusalmi, yhdistää Aurikko- ja Laaksojärvet)

Tiesin siitä, että kohta on mahtava maisema odottamassa junan toisella puolella, jolla oma istumapaikka oli - niin join tuoppini loppuun, jätin sen muovilasin niille tarkoitetulle kulmapöydälle ja palasin omaan vaunuuni. Jonoa oli jo melki ravintolavaunun eteiseen saakka. Maksupääteongelmat tuntuivat kiihtyvän..

Vaunujen väliovi toimi jälleen vähän hitaasti, mutta avautui kuitenkin.

Ehdin paikalleni, ennen kun Oriselkä, upea järvimaisema tuli vastaan. Rata kun kääntyy sen rannassa kohden Orivettä. Videoin sen osuuden, on nähtävissä youtubesta.

Välillä Orivesi - Tampere mä kirjoittelin jotain siihen mustaan teksti-ideakirjaani. Junissa kun tulee mieleen paremmin kaikkea, kuten nyt vähän kehittelin Healingdomeakin ja kirjoitin paloja muistiin tätä matkakertomusta varten. Vaan pitäis kirjoittaa kyllä kynällä useammin, mutta onneksi osaa vielä kaunokirjoitusta. Kyllä niistä nyt itse selvää saa, mitä on kirjoittanut.

Tampereelta viereeni istui kännykkäriippuvainen nainen, joten sai olla rauhassa keskustelulta. Taivaalla pilvet alkoivat tummentua ennen kun juna oli Toijalassa. Ja Toijalassa vähän jo satoi, vähän matkaa siitä eteenpäin - mä näin salaman liikkuvasta junasta! Myöhemmin kun luin uutisia - niin salama oli jo iskenyt junan veturiin Lempäälän ja Tampereen välissä, mutta tuntia aikaisemmin. Kyllä niistä pilvistä ennen Orivettä jo aavistin, että saattaisi olla ukkosta ilmassa.

Kuitenkaan pahempaa kaatosadetta ei sattunut kulkureitille ja rautatien ohjauslaitteet toimivat. Siis kerran kävi, että ukkonen oli ne hajottanut ja matka katkesi Toijalaan.

Se kännykkänainen siirtyi toiselle paikalle Hämeenlinnan jälkeen. Tai oli siirtynyt kun pyysin häntä vähän siirtymään kun vessaan piti päästä. Hän oli palatessani siirtynyt. Tietty lähemmäksi vapaata pistorasiaa. On se kyllä karseaa toi kännykkäriippuvuus.. Sitä kyllä todistaa junissa aika paljon.

Riihimäen jälkeen oloni alkoi olemaan jo odottava. Välillä Riihimäki - Järvenpää oli paljon ratatöitä. Ne rakentaa uutta raidetta sille välille. Saunakallion tunnistin kyllä, mutta sitten maisema muuttui tunnistamattomaksi. Järvenpää on muuttunut täysin opiskeluajoistani.

Kun Kerava ohitettiin, niin aloin jo olemaan innoissani. Kohta olisin Helsingissä. Asema asemalta Helsingin päärautatieasema lähestyi ja viimein tuli se odotettu automaatti kuulutus:

"Saavumme Helsingin päärautatieasemalle, joka on tämän junan pääteasema.." Jonka jälkeen tuli heti toinen kuulutus, jonka mukaan se sama juna lähtee Ouluun 20 minuutin kuluttua Helsinkiin saapumisesta, joten he kehottivat tarkistamaan - että kaikki matkatavarat tulevat mukaan. Ravintolavaunun maksukorttiongelmaa oli vaan jatkunut, kanssamatkustajien puheesta kuulin sen. Niin tuolloin se perjantai-illan juna Helsingistä Ouluun oli aika jonoa täynnä.

Kaveri odotti, tervehdin häntä ja poistuimme uusittuun asemarakennukseen. Siis tässä siellä oli suuret remontit ja nyt kaikki on valmista. Ja oikeastaan aika hyvän näköistä. Ostin aseman R-kioskista vuorokausilipun, joka tällä kertaa olikin QR-koodillinen pahvilappu. Vissiin säästösyistä lukukortteja he eivät enää myy vuorokausi tai kertalippuina. Menimme metrolla Espooseen, jossa söimme. Kävin kaupassa ja käveltiin loppumatka perille. Olisi bussillakin päässyt, mutta kilometrin kävely tekee aina hyvää. Ja sää oli hieno.

Matkan tarkoitus oli sen kaverin syntymäpäivien juhlinta, ja tällä kertaa myös mun 50 kymppisiä vietettiin. Sillä.. VAIKKA lähtisin sinne uudeksi vuodeksi 26/27 - niin mä olisin jo täyttänyt vuosia. Ellei tässä syksyllä sitten keksi vielä jotain rakoa - jolloin pikaisesti käy siellä, niin toi jäi viimeiseksi "nuoruuden" matkaksi.

Lauantaina käytiin sitten Järvenpäässä. Kaupunki on muuttunut niistä opiskeluajoista täysin. Ja myös on se koulukeskuskin kokenut paljon muutoksia. Ei ole enää IJKK entisellään, ei se enää ole edes sillä nimellä. Paljon uusia rakennuksia, ei siellä oikein mitään entistä ollut. Mutta itselleni kiva asia oli - että kultakauppa Aika-Kulta oli vaihtanut nimeään tai lakannut olemasta. Siitä kultakaupasta kun kerran vuosia sitten nuoruuden tyhmyydessä, ostin sen kultakaupan halvimman kihlasormuksen opiskelijabudjetilla ja loppukuun elin koulun ruoalla ja kaupan halvimmilla kekseillä sekä vesijohtovedellä.. Oli sen paikalla kyllä joku kultakauppa. Mutta Aika-Kultaa ei ollut. Valintatalon rakennusta Pajalantiellä ei enää ole. Siinä kyllä on K-Supermarket mutta se on uusi rakennus. Liisan grilli ja Papas pub olivat vielä kyllä omilla paikoillaan. Mutta Sonaatin R-kioskia ei ollut enää. Hesburger oli vielä siinä samassa rakennuksessa, kuten joskus ennen. Kävimme siellä syömässä ja istuin paikalle, josta näky ne vanhat talot - on siellä vielä maisemakohtia - jotka eivät ole muuttuneet.

Lauantai-iltana oli ne juhlat sitten. Joten hypätään maanantaihin, paluupäivääni. Ostin siis kertalipun jostain Alepasta, jossa käytiin sunnuntaina. Siis se on nykyään kassakuittipaperille tulostuvat QR koodi, jota sitten sen bussiin 113 kortinlukija ei sitten skannannutkaan. Joten ei aktivoitunut. Kuski sanoi, että se on hänelle OK ja pääsin kyytiin. Stressaavalle sellaiselle, siis siellä aika usein tarkastetaan kuulemma nykyään busseissa lippuja. Tarkistusmaksu nykyään 100 euroa ja kuskin sanalla vissiin olin kyydissä. Ei mielyttävä HSL matka siis. Tuolle matkalle sellaista ei onneksi osunut. Leppävaarassa, jonne matkustin - niin heti menin lähimpään R-kioskiin kysymään lisätietoa. Myyjätär neuvoi mua ostamaan uuden 1 vuorokauden lipun - kerta sellainen oli toiminut aikaisemmin. Ja sen se A-junan lukulaite hyväksyikin. Testasin myös sitä toista lippua ja senkin se luki.

Tässä kun muistelen tarkemmin.. Niin silloin perjantaina sen metroaseman lipunlukulaite heitti valoa lukiessaan lippua, bussin lukulaite ei tehnyt sitä ja sen junan lukulaite näytti valoa. Joten viallinen lukulaite - joka ei lue QR koodeja oli siinä bussissa.. No kuulemma HSL saattaa korvata sen lipun. Kuitit ovat mulla tallella kyllä.

Joten istuin rentoutuneena A-junassa matkalla Helsinkiin - oli voimassa oleva lippu ja jopa kaksi kertaa. Nätimpää maisemaa näkyy junan ikkunasta, kun se ei kulje maan alla. Kesäistä sellaista. Juna saapui Helsinkiin. Kaunis maisema, Tuomiokirkko näkyy hienosti kun katsoo sitä junan vasemmalta puolelta kulkusuuntaan Helsinki.

Oli koittanut matkani se viimeinen huipennus. Itse Helsingin päärautatieasema. Sattui niin jännä asia, että siinä nyt kun on uusittu sisäänkäynti liukuovin - niin satuin olemaan ainoa ihminen siinä ihmisvilinässä sen tuulikopissa. siis niiden ovien välissä. Harvinainen hetki keskellä arki-päiväruuhkaa..

Minuuttibaaria ei enää ole, oli Päärata baari. Katsoin ensin isolta näytöltä junani tiedot. Oli mulla tunti aikaa, joten sitten menin sinne uuteen baariin. Jossa ilokseni soi aika uusi Rammstein. Kohdistettua musiikkia, sillä sitä ei kuullut ennen kun meni sisään. Se paikka on heti uuden sisäänkäynnin vieressä, ikkunoista näkyi lähtöraiteet ja junat. Heillä oli tarjousolut Aura päässyt loppumaan, joten Heineken oli korvaava juoma. Otin sitä, maksoin juomani kortilla - he eivät käsittele käteistä - ja siirryin istumaan.

Siis jälleen.. Mahtava hetki elämässä. Hyvä musiikki, olutta ja junia! Ihmisvilinää. Nautin hetkestä. Kerta siinä oli se tunti aikaa, niin ehdin juomaan hiljalleen vielä toisenkin Heinekenin.

Heillä ei ollut asiakasvessoja, mutta sain vessalipun. Vessat ovat jännässä paikkaa nykyään, mutta ne löytää kun ensin kysyy neuvoa ja sitten seuraa WC kylttejä. Sinne on kierreportaat ja niiden vasemmalla puolella on lukulaite niille lipuille. Sekä maksupääte. En tiedä menikö se ulkomaalainen nainen mun jälkeen, kun avasin ne portit sillä lipullani mun jälkeen.

Sadattelua kuului kun yksi mies kirosi, että kuka nyt soittaa kun oon kusella. No pitääkö siihen vastata kun oot kusella? Toimitin asiani ja palasin laituritasolle.

Junani lähtöraide oli tällä kertaa 13, mikä on kauempana kun tavallisesti. Eli siellä, missä lähtee yleensä rantaradan junat Kirkkonummen ja Turun suuntaan.

Yrittäessäni siinä "hukata" sitä vuorokausilippua, ensin kirjoitin siihen "valid 25-08 klo 13" (tuolloin oli 24 päivä) ja sitten kuten että se tippui taskusta.

Niin eikös siinä heti ollut ystävällinen Helsinkiläinen, joka oli ottanut sen lipun maasta ja tarjosi sitä mulle. Mitä mun olis pitänyt sanoo.. "sori, mä yritin vain hukata sen." Sanoin kyllä etten sitä tartte ja tarjosin sitä hänelle, mutta sillä miehellä ei ollut sille käyttöä. Uusi yritys hukata se lippu sitten onnistuikin.

Taivaalla oli tummia pilviä sisämaan puolella. Junani IC151 saapui piakkoin, hyppäsin siihen kunhan sillä tulleet ihmiset tulivat ulos. Se oman vaunun etsiminen tyhjässä junassa on kivaa. Tällä kertaa se oli vaunun 5 yläkerta.

Pienen odottelun jälkeen juna lähtikin matkaan, Tikkurilassa sitten satoi. Kokeilin tällä kertaa aktivoida lippuni itse VR-matkalla sovelluksessa. Mutta täytyy se kuitenkin näyttää tuossakin tapauksessa ravintolavaunussa, johon tullessani törmäsin sen junan konduktööriin. Tämä ei muistuttanut ketään tunnettua ihmistä. Syy mennä ravintolavaunuun, oli se Kisko-oluen lisäksi nähdä junan toiselle puolelle alempaa. Varsinkin Järvenpään ohituksen ajaksi ja rataa siitä eteenpäin. Jotta näkisin mitä uutta siellä oli. Ratatöitä oli pitkään Saunakallion jälkeen. Juna ohitti Järvenpään vissiin poikkeuksellisesti raidetta 3 pitkin. Sainhan paremman ohitusvideon kuvattua.

Ennen Riihimäkeä mä sitten siirryin omalle paikalleni. Jossa istuinkin loppumatkan. Loppumatkalla ei tapahtunut mitään jännää. Hämeenlinnasta tullut nainen istui viereeni, mutta hetken kuluttua sanoikin että hänen paikkansa onkin seuraava ikkunapaikka. Emme jutelleet muuta.

Ennen Jämsää mä lähdin vaunueteiseen odottamaan perillepääsyä. Sekä siksi, että siinä Partalan ratamutkan aikana saattaa nähdä eläimiä metsässä. Kerran näin hirven junasta siinä. Kuulutus tuli ja juna saapui Jämsään. Astuin ulos. Kävelin Citymarketille noutamaan pakettia ja käymään kaupassa.

Tuli uusi lompakkokotelo uuteen puhelimeen. Josta sitten lisää seuraavassa osassa tätä nettipäiväkirjaa. Ei sitten muuta tällä kertaa.

UUTTA JA MAHTAVAA! kunnon hakukone tehty!

20.08.2026
uutta ja mahtavaa

Aloin toteuttamaan hakukonetta tälle 25 vuotiaalle nettipäiväkirjalleni. JA siitä tuli hyvä. Eli homma menee niin, että kun kirjoittaa hakusanaa, niin hakukone listaa ehdotukset heti hakukentän alle. Ehdotus tietty on linkki kyseiseen merkintään tai poimintaan, ja ne avautuu klikkaamalla siihen samaan iframeen (kehys), jossa kone oli.

Ja kaiken sitten kruunaa kaikille sivuille laittamani kelluva siirtymismahdollisuus. Eli nuoli vasemmalle ja ylös. Paluu vasemmalle ja oikea vie sivun ylälaitaan. Siirtymäpalkin "paluu" vie takaisin hakukoneeseen.

Ideana siinä oli alunperin, että se toimisi vain kirjan merkintäsivujen välillä. Kun on viittauksia menneeseen, niin pääsee takasin sinne, mistä tuli sivulle. Haku löytyy nettipäiväkirjan bannerista "HAKU NP" - kohdasta.

Homma oli luultua helpompi, mitä aattelin. Tietty käytin tekoälyä koodejen saamiseen, mutta itse piti tajuta mitä niillä sitten tekee. on Phyton3, javascript ja .json -kielillä tehdyt jutut, jotka yhdessä tekee tuon hakukoneen moottorin.

Eli phyton3 koodin ensin ajoin päätteessä. Se löysi yli 5000 ID:tä (yksittäisen merkinnän tai poiminnan tunniste) joista se teki sen .json tietokannan josta javascript hakee tietoa hakusivun syötteen kautta.

Tarkka luku oli, minkä se pääte listasi niiden tunnisteiden määräksi oli 5056 - JA määrä tietty kasvaa pikkuhiljaa uusista merkinnöistä ja poiminnoista kirjassani.

Mitkä ovat sitten hyvät hakusana sille koneelle?

Päivämäärät, viikonpäivien- vuodenaikojen- kuukausien- juhlapäivien nimet. Yleisimmät pronominit (kuinka, miten, kuka, mikä, paljonko, missä, miksi, koska..)

Muut mitä kannattaa käyttää: (Aamuna, muisto, lumi, vesi, sade, myrsky, yöllinen, tuli, aurinko, kuu, skenaa, tulevaisuus)

OK.. Tuo listaus oli tehtäväkin, osaksi sitä itse hakusivua. Mutta mielestäni toi palvelee aika hyvin itseänikin. Kirjoitan paljon, tekstiä on valtavasti ja tämä tekemäni hakukone on juuri se - mikä järjestää tätä kaikkea. JA tämäkin merkintä löytyy sillä hakukoneella. Nyt kun mä tiedän miten toi toimii - tietty sitä on pitänyt itse testata - niin osaan tulevaisuudessa kirjoittaa merkinnän otsikon paremmin. Tai ainakin poimintatekstin.

Eli tämä merkintä löytyy tulevaisuudessa haulla "hakukoneohje"

Sillä.. SE ainainen aiherivin kirous. En mä tiedä koskaan kun alan kirjoittamaan, ellei mulla satu olemaan jo aihetta mielessä (mikä on harvinaista) että mitä teksti tulee käsittelemään. Poimintateksti kertoo siitä enemmän ja nyt se ei enää huku tekstimassaan.

Tosin tässä mä nopeasti lisäsin tuon juuri kirjoittamani hakusanaehdotus-listauksen jo sille hakusivulle, jonka tällä päivityksellä mä julkaisen.

Mainitsen vielä, että huomenna nettipäiväkirjani täyttää 8900 päivää. Tähän loppuun siis vielä noi päivälaskureiden luvut tänään 20.08.2026

Päivälaskurit.
Ikä päivissä:

Minä // Sivusto // Päiväkirja
18150 // 9251 // 8899

 Annetaan tietokoneen tehdä mitä se osaa tehdä. Käsitellä tietoja!

 python3 luo_haku.py
* enter *

--10 sekunnin kuluttua:

Successfully indexed 5060 items into search.json.

sudo reboot -h now? Y/N?

N

aamun väliaikatietoja

 

18.08.2026 - Ja aurinko taas nousee.

On aamu. Olisi voinut vielä nukkua, mutta herätessäni tarpeilleni siinä kuuden maissa, niin aattelin että voi tässä jo nousta ylös. Vaikkei ole minnekään menoa.

Tulevaisuuteen näkee näemmä Tiehallinnon kelikameroista. Kello on nyt siis 06:34 ja kun avasin kelikamerat auki, niin tuli niiden tänään klo 09:21 ottamat kuvat. Eli Tiellä 4 Keminmaan kohdalla tuolloin kameran ohittaa punainen henkilöauto.

Kyseessä kuitenkin joku bugi heidän sivuillaan. Itse kelikamerasivu kyllä näyttää oikein. Pitäisikö raportoida asiasta oikealle taholle?

Ei. Kyllä tuon nyt joku muukin tajuaa. Ja siten omaksutaan asioiden nykytila. Että kyllä sen joku toinen tekee.

Ahvenanmaa, Eckerö. Siellä tänään klo 06:41 on mennyt valkoinen henkilöauto, jonka ajolinja on mennyt läheltä
keskiviivaa. Tuolla on ruotsalaiset tiemerkinnät käytössä,
eli reunaviiva on katkoviivaa.

Takapenkkimatkustajalle varmaan aika rentouttavaa katsoa sitä
katkoviivaa, joka valuu ohitse.

Ja samalla myös kuskille. Siis näkökentässä tapahtuu koko
ajan muutosta tien reunoilla, joka saa varmaan paremmin
havainnoimaan sen tien linjauksen. Kuulostaa viisaalle. 

Tiemerkintä, joka antaa visuaalisen palautteen asiasta. Tai sitten olisiko se häiritsevä, kun keskiviiva olisi pitempää katkoviivaa ja reunaviiva lyhyttä katkoviivaa?

En ole ruotsin tiemerkintöjä vastaan, silmien ohi vilisevä reunakatkoviiva olisi joskus kiva kokea.

Muuten tässä selasin tuon saman kameran yökuviakin (ei ollut liikennettä), niin tuossa kun on se - että uusin kuva päivittyy heti automaattisesti jos jättää vanhemman kelikamera kuvan näkyviin. Niin se päivitti sen, mutta se sama auto yhä näemmä on samassa kohtaa myös uusimmassa kelikamerakuvassa.

Johtopäätös: Sivusto on jotenkin rikki - poistun siltä.

Musiikkina nyt "Hvit sæang - Sólstafir"

Sólstafir on yksi suosikkini. Kappaleen nimi suomeksi on "valkoinen laulu" Seuraa pieni oppitunti koulujen alkamisen kunniaksi. Merkin æ saa kirjoitettua kun painaa ALT GR + Ä
Vastaavanlaisesti merkin ø saa painamalla ALT GR + ö
Kyseinen näppäin (alt gr) löytyy välilyöntinäppäimen oikealta puolelta. Samaan näppäinkomentoon kun lisää SHIFT (vaihtonäppäin) niin saa niistä isot kirjaimet oli Ø Æ

En tiedä sitten tätä kirjoittaessani, että
kuuluuko ne pohjoismaiset merkit käyttämäni merkistökoodauksen piiriin, mutta näkee sen sitten.

Ja siitä päästiin siis jälleen koodaamiseen ja sivuihin liittyviin asioihin kiinni.

Eli seuraa väliaikatietoa tämän 25 vuotisen nettipäiväkirjani uudelleen koodauksen edistymisestä.

Eilen työstin uusiksi 4 merkintäsivua vuodelta 2006 uuteen koodaukseen. Kaikkiaan nettipäiväkirjassani on 142 merkintäsivua, eli sivua joilla on merkintöjä. Erotettu joku kuukausittain tai vuodenajallisesti. Eli nyt minulla on tällä hetkellä jäljellä vielä 50 sivua, jotka pitää uudelleen koodata joista 8 seuraavaa on vaikeimmat saada näyttämään kuten ne ovat aina olleet.

Samallahan mä olen koko ajan oppinut uutta ja se aika hyvin näkyy kun selaa kirjaani taaksepäin vuodesta 2025 vuoteen 2021

Eli koko ajan lisäsin visuaalisuutta, harjoittelin div elementtejen käyttöä. Alkoi oppimaan niiden käytön ja aloin käyttämään niitä kuten näyttämään eri aiheille omaa taustaa. Että tekstitulvani vähän selkeytyisi. Aikavälille 2020 - 2013 tein uuden tyylin. Aloin tajuamaan, että raivatessani vanhaa koodia puskemalla sen läpi, niin menetän vanhaa. 2021 - 2007 ja siitä taaksepäin kun muokkaan noita merkintäsivuja, niin olen alkanut säilyttää melkein kaikkea, minkä voi säilyttää uudella koodauksella.

Eli koodiuudistusta olen tehnyt tämän vuoden.

Eli olen sen tehnyt jo 98 sivulle. Pikkuhiljaa se projekti alkaa olemaan valmis.

Ja sen jälkeen on vielä merkintäsivujen sisäisten linkityksien korjaus sekä arkiston saaminen kuntoon. Aikaa tähän on mennyt (nettipäiväkirjan uudelleenkoodaus) kai jo jotain 4 kuukautta. Koko simopahula.fi sivuston uudelleenkoodaamiseen on mennyt tää vuosi 2026

Eli pikkuhiljaa loppusuoralla tää projekti. Kun valmis, niin sen jälkeen vissiin on enemmän aikaa ihan sisällöntuottamiseenkin. Eli valmiina 142 / 50 jäljellä. Tällä hetkellä. OK.

Eli jatkan projektia. Jos saisi tämän päivän jälkeen tuoksi luvuksi 142/48 nii olis hyvä.

Postin älyttömyydestä. sekä kirjallisesta tuotannostani

 

12.08.2026
Paketti saapui.

Eletra näyttövalopalkki. Aivan.

Sellaisen ostin korvaamaan sitä vanhaa älypuhelin valoviritelmää, jolla olen valaissut näppäimistöä näytön päältä sen 9 vuotta. Se vanha puhelin, jonka kautta vuonna 2017 sain tiedon isäni kuolemasta - kuoli sitten itsekin. Ei ota enää virtaa vastaan sekä kun yritin avata sen takakantta - niin se aukesi väärästä paikasta paljastaen piirilevyt.

Se Huawei oli hyvä valo, siis valaisi näppäimistön hyvin. Siihen oli tottunut. Olihan siinä tietty se, ettei valon kirkkautta pystynyt säätämään.

Nyt voin. siis toi Power kaupasta ostamassani näyttövalopalkissa on se kirkkauden ja värilämpötilan säätö.

Hipaisukytkimin ja kyllähän olen kyllä mielipiteeni kosketusnäppäimistä kertonut. Mutta kun kerran säädin sen kuntoon - niin ei ole tarvinnut vaihtaa.

Tosin tässä on vain ollut kokemusta sen käytöstä vasta pari tuntia. Valaisee hyvin näppäimistön, mikä oli tavoitekin.

Se tuli siis tänään 12. päivä, vaikka luvattiin eilistä. Ja itse tuotepaketin koko on 20 x 24 x 7 cm - mutta se tuli jossain 222 x 444 x 111 cm paketissa - jossa yli puolet oli siis tyhjää.

Eipä ihme, että postin pakettiautomaatit ja kauppojen postipisteet ovat aina täynnä. Samaan tilaan mahtuisi paljon kyllä, mutta pakkausrobotti tarkoittaa myymälälle tehokuutta.

Ja se tehokkuus syö koko ajan postin tehokkuutta. Sekä kauppojen postejen tilaa. Ratkaisu olisi kenties sellaiset Postin omat toimipisteet, joissa olisi tilaa paketeille. Ainiin.. niinhän oli, mutta säästösyistä ne napattiin pois.

R-kioskeissa on posti. Nyt R-kioskeja kaatuu siihen, ettei ne kannata. Niiden omia tuotteita kukaan ei viihti tulla ostamaan, koska postiasiakkaiden jono säikytti kioskin omat asiakkaat pois. Ja sen takia Jämsässä ei enää ole R-kioskia ja Posti on tukkimassa paikallista Citymarkettia.

Jono muodostuu aina siihen, jonka yli kaupan omat asiakkaat yrittävät päästä ostoskärryjensä kanssa uloskäynnille. Samaan aikaan Jämsäänkin on ilmestynyt paljon pakettiautomaatteja. Osa ulkotiloihin. Ja ne kaikki ovat jo täynnä verkkokauppojen tehokkuusajattelun vuoksi, että maalaisjärki vaihdetaan pakkausrobottiin - joka ei osaa eri pakkauskokoja.

Tämä Johtaa vain siihen, että jos ostat muistitikun, niin tarvitset auton tuodaksesi paketin kotiisi - jossa se muistitikku on.

Mutta mä menin Cittarin pakkauspöydälle, joka on sen postin pakettiautomaatin vieressä, jonne olin suunnitellut pakettini noudon. Revin sen kovaäänisesti auki sen suuren paketin, otin sitä 80 kertaa pienemmän ostokseni ulos ja pakkasin muovikasseihin. Tungin sitten sen suuren pahvin pahvikeräyspisteen luukusta sisään saaden sen astian liikkumaan pois paikaltaan, jonne ne pahvit menee.

Eli toisen myymälän tehokkuusajattelu syö toisen myymälän tehokkuutta.

Katsoo minne se tie sitten vie. Postia kyllä tarvitsee jokainen tulevaisuudessakin.

Miksi pakkasin sen ostokseni sitten kahteen muovikassiin? Koska oli suuri vaara suurelle sateelle. Alkaa tulemaan yhdessä kuurossa koko viikon sademäärät alas. Viiden maissa tänään niin kävi.

Mutta siinähän se Eletra näyttövalopalkki nyt on käytössä. Suora USB virta on hyvä. Se oli jo valmiinakin, siis sitä vanhaa älypuhelinta on ollut pakko pitää virroissaan että ledi palaisi.

Testasin ja kirjoitin sen valossa pienen pätkän sitä Healingdomea ja ei tuollainen valopalkki sitten pahempi olekaan. Antaahan se laajemmin valoa, mitä nyt yksi ledi. mutta valo ei paista silmiin. Näytön yläkulmasta se kyllä heijastaa - mutta hankin siihen mustaa heijastamatonta teippiä.

Valo pysyy klipsi kiinnityksellä kiinni näytössä, vaikka toi päänäyttö on takaa kaareva - niin se ei haittaa. Pidike puristaa valopalkin kiinni näytön koteloon.

Ja sitten muihin asioihin, joita tässä sivusin.

Eli kirjoitusharrasteestani.

Luin tuossa vanhoja tekstejäni. Kuten se "Tonira" Vuodelta 2002

Tekstissä mua nykyään häiritsee se loppu. Siis ei se niin oikeasti menisi. Tuleehan juonipaljastus kirjoitettua - mutta tuollaisen "onnettomuuden" jälkeen junaliikenne pysäytettäisiin, ei voisi tulla toista junaa. Joten siis nykyään toi häiritsee noissa vanhoissa teksteissäni. Se miten juonet ontuu.

Varmaan tarkoittaa sitä - että olen kehittynyt kirjailijana noista ajoista. Mutten hauku kaikkia 20 vuotta vanhoja tekstejäni. "A waste of time" on aika hyvää. Siis sitä mun vanhaa tuotantoa. Tekstissä ei käy pahasti, mikä kyllä on tuon aikakauden teksteille harvinaista.

Lue sivustoni johdannot. Selitän asian siellä.

Seuraavat tekstilinkit avaavat ne tekstiarkiston kanssa uusiin ikkunoihin
Onhan toi mun vanha tuotanto aika rajuja. Kuten "Last Day (or week)" 2003
Mutta tavallaan toikin teksti on eräänlainen helmi. Mennyttä elämää. En enää pystyisi edes kirjoittamaan vastaavanlaista. Syy varmaan muuttuneet ajatukset elämää kohtaan.

Tai oikeammin se kertoo siitä - että olen päässyt vanhasta tuskasta jo eroon. Joissain vanhoissa teksteissäni on kuitenkin sitä tiettyä otetta, jota on vieläkin mukana. Kuten vaikka toi teksti "Nystyys 19.0.2002" - Täyttä kultaa mielestäni.

Kuten "Ilogia by terassi" Oikeastaan itsekin taas naurahdin kun sitä luin. Kerta näitä mainitsen, niin täytyy mainita "STORY OF SOMEBODY"

Se on kirjoitettu vuosien 1993 - 1998 aikana. Jälleen.. Sivustoni johdannot antavat osviittaa. Eli kyseessä tietty aihe nimeltä masennus, joka vaivasi rankasti tuona aikana. Olen ajattelut joskus palauttaa "minä" osion sivuilleni. Tai ainakin tekstejä sieltä. Historiasyistä - ovathan ne tekstit ja se aika osa mun elämää, vaikka nykyään se tuntuu kaukaiselta. Se kaikki..

Siis syyt ja se mitä koin tuolloin. Olin vakavan masennuksen vuoksi hoidossa nuorisopsykiatrisella avo-osastolla vuodet 1993 - 1998 ja sitten rakensin elämää uusiksi. Siinähän se taas oli.
Tämä lukee tekstiarkiston johdannossa, tuo kappale elämääni. On siellä kyllä yksi aika jännä muu ajatuskin: "Suhde synkkyyteen on muuttunut – ja se ärsyttää minua. Joskus kaipaan kirjoittaa vanhalla paatoksella, muttei se enää onnistuisi. Et voi kirjoittaa masennuksesta ja itsetuhoisuudesta - ellei niitä itse tunne. Muuten tekstistä tulee latteaa."

Ja Se On Valitettava Totta.

Vaan tietty on siellä taustalla ne asiat yhä olemassa, jotka saivat sen masennuksen aikaan. Se on tiedossa - että masennus on uusiutuva tauti.

Lisää sivuamista siis, siihen mitä tässä oon tehnyt. Nettipäiväkirjani hyväksi. Siis pari uusinta merkintää kirjoitin suoraan koodieditoriin. Koska hallitsen nykyään sen koodin niin hyvin.

Mutta.. ei oikolukua. Mitä tässä plumassa on - missä nyt kirjoitan tätä raakatekstiä. Sama editori - millä työstän sitä Healingdomeakin. Eli mitä mä yritän sanoa on..

Kyllä se vähän vit.. siis harmittaa kun mä osaisin tehdä nettipäiväkirjaa ilman välivaiheita. Eli raakateksti toisessa editorissa, sen koodaaminen automaattisesti front page expresin kautta. ja sitten työstäminen varsinaisessa koodieditorissani Kwritessa. JA vain sen oikoluvun tähden.

Teen kirjoitusvirheitä. Minulla on lukihäiriö. Tuli aivoihini kun yritin olla kuolematta 2 vuotiaana vuonna 1978 aivokalvontulehdukseen. Se tuolloin ei ollut mikään leikin asia.

Mutta elämä jatkuu - yhtä varmasti kuten postin muuttuminen järjettömäksi pelleilyksi.

aamun tilannejakotila

 

07.08.2026
Aamuauringon valaisemat pilvitornit

Nyt soimassa ollut musiikki:
"Taivas tietää.. Taivas tietää.. Ei henget puhu ihmismieltä"
CMX-Jyrsiä.

Tosin oikeampi lyriikka taisi mennä "ihmiskieltä" ei "ihmismieltä" mutta mielestäni käyttämäni versio on parempi. Koska henki on kuten ihmismielen tuottama selitys elämän illuusiolle, jota emme täysin ymmärrä sillä äsken kertomani selitys elämän illuusiosta - on ihmismielen tuottama selitys kyseiselle asialle.

Ympäripyöreistä asioista päästään aurinkoon, keskustähteemme joka ei loista täysillä hetkittäin ensi viikolla. Syy on osittainen auringonpimennys ensi keskiviikkona 12.08.2026 klo 20:40 kun auringosta peittyy kuun taakse 80% alueella joka kulkee Suomen alueella Kilpisjärveltä Lappeenrantaan.

Taivas tällä hetkellä muuttuu yhä enemmän keltaisemmaksi sen vuoksi, että nousevan auringon valo osuu taivaallisiin vesihöyry tiivistelmiin, jotka saattavat tänään sitten sataa alas koska se kuuluu veden kiertokulkuun.

Tässä on pieniä ongelmia sen kanssa, että jatkaako kirjoittamista vai katsooko ulos? Sillä värit ulkona ovat nyt kirkkaat ja vahvat. Taivas muuttui tummaksi kun aurinko pääsi paistamaan. Lähipuun pihlajanmarjat hohtavat yhtä punaisena kun naapuritalon parkkipaikan autojen jarruvaloista heijastuva auringonvalo.

Näkyy jo keltaisia lehtiä, mutta se on vain kuivuuden takia oleva liian aikainen syksyn merkki. Kuivuus on rajua, nyt pitäisi vain sataa. Olla ennätysluminen talvi - niin se korjaisi tilanteen Suomen vesistöissä.

Se maailmasta. Jatkan kerrontaa liittyen projekteihini. Eli tämän nettipäiväkirjan uudelleenkoodaamisessa olen saattanut pienen mokan, joka liittyy vain vanhan tyylin uudelleenkoodaamiseen. Eli olen käyttänyt 20 vuotta sitten tekemissäni merkintäsivuissa eri värejä linkeillekin sekä tekstille ja tuossa vasta vähän aikaa sitten muistin asian. Joten olen jo pyyhkinyt sitten 15 vuoden ajalta jotain jo pois. Mutta varmuuskopioita on ja tästä lähtien muistan myös ne asiat - kun uudelleen koodaan vuosien 2002 - 2006 merkintäsivuja kuntoon.

Olen käyttänyt css sapluunaa, jossa on kaikki säädöt mukana ja siitä voi kätevästi vain napata mitä tarttee kyseiselle sivulle, jota uudelleenkoodaa.

Vielä on löytynyt sivuja vanhalla charset=iso-8859-1 koodauksella. Eli suomeksi: skandikuolemaa saattaa esiintyä. No sivustoni on hyvin laaja, pikkuhiljaa ne vanhat koodaukset korvautuvat uudella.

Pikkuhiljaa vois siis alkaa säätämään myös arkistoa uudelleen kuntoon.
Sehän meni sekaisin (kenties) kun lisäsin ne livejuornal-merkinnät vuosille 2008 - 2011
Vielä nettipäiväkirjastani. Mä lisäsin kotisivukansioon ne vanhat täytekuvat - jotka jossain taannoisessa kotisivu-uudistuksessa jäivät pois. (unohdin siirtää kansion, jossa ne ovat. Esimerkki niiden tyylistä tuossa vasemmalla. se joku ihmeen "junaokse" kuva)

Ja myös sen Healingdomen kanssa olen tehnyt hommaa. Saanut sitä eteenpäin. Teksti varmaan valmistuu tämän vuoden puolella.

Mutta taivas selkeni. Komeat pilvitornit katosivat.
Tyyntä vissiin ennen myrskyä. Ilmatieteellisesti totta.

Elokuun ensimmäinen. Ja jotain uutta blogissa.

 

05.08.2026 - Sadealue p050826 valtaa Suomen Idästä

On siis elokuu. Mitä tästä kesästä voisi sanoa? Aika surkea. Kylmää ja liian tuulista kesäiltasuoteluille järvellä. Asia joka tältä kesältä odotin ei toteutunut kuin neljä kertaa.

Tuulisella säällä ei oikein voi nauttia luonnosta,
katsoa tyyntä järveä ja sen äänettömyyttä.
Silloin näkee paremmin myös mitä luonto tekee järven pinnalla.
Että olisivatko Päijänteen suuret kalat jo nousseet Arvajanreitille.

Ja sikälikin kun tämä oli se viimeinen kesä, ennen kun täytän sen viisikymmentä vuotta. 

Joten siltä olisi tahtonut enemmän. On vasta elokuun 2026 alku ja jo sääennusteiden takia pitää käyttää mennyttä aikamuotoa kun puhuu kesästä 2026. Tuulista, kylmää ja tähän vuodenaikaan illat alkavat pimetä.

No, elämässä ei voi aina voittaa

Tyynellä valtamerellä on nyt voimistumassa super El nino. Eli se voi tuottaa ennätysmyrskyjä sinne osaa planeettaa. Euroopassa oli kesällä ennätyshelteitä.

Kaikkien keski-euroopan valtioiden sääennätykset menivät rikki. Kuumuus aiheutti miljoonakaupunkeja uhkaavia maastopaloja, paljon kuolemia ja kuivuutta.

Ydinvoimaloita on pitänyt ajaa alas koska Tonava ja muut euroopan suuret joet ovat ennätys alhaalla. Ydinvoimalaitokset kun ottavat jäähdytysvetensä joesta.

Eli kuivuus ja kuumuus aiheuttaa sen, että ei riitä sähköä ilmastointilaitteille tai kasteluun.

Tosin kasteluun ei sitä vettä muutenkaan riittäisi, veden tuhlaaminen on kielletty yli 10 000€ sakkojen uhalla. Saksa, Sveitsi, Luxemburg, Ranska ja Iso-britannia ovat nyt kuivia paikkoja. Vettä ei saa käyttää nurmikoiden kasteluun tai uima-altaiden täyttöön.

Ilmastonmuutos on totta ja siitä nyt kärsii koko maailma.

Muita tämän kirjoitushetkellä (05.08.2026 11:12) olleita ulkomaan uutisia YLEn sivustolla: Ainakin 14 kuollut salamaniskuihin monsuunisateiden aikana Intiassa. Guetemalassa yli 600 ihmistä evakoitus tulivuorenpurkauksen vuoksi. Tonavan vedenpinta ei saisi laskea enää senttiäkään - torstaina luvassa helpotusta. Kuuban sähköverkko saatiin yhdistettyä. Itävallassa kirjattiin kaikkien aikojen lämpöennätys. Etelä-korean helteissä on kuollut jo toistakymmentä ihmistä. Kolme teini-ikäistä valmisteli terrori-iskua kouluun Tanskassa. Räjähtävää ripulia aiheuttavalla loiseläimellä ensimmäiset kuolonuhrit Yhdysvalloissa. Maastopalo paljasti toisen maailmansodan aikaisen ammusvaraston Ranskassa - Kuumuus aiheuttu kymmeniä räjähdyksiä. "täydellinen myrsky" Hormuzinsalmeen jumittuneisiin laivoihin kiinnittyneet kasvustot voivat uhata maailman meriä. Osa Romanian autotehtaista keskeyttää toimintansa sähköpulan takia. Reutersin lähteet: Yhdysvallat käyttänyt "käytännössä kaikki" hyökkäysohjuksensa.

Siinä maailman tilaa hyvin kuvastava kokoelma asiaa. Lue myös rivienvälit.

Mitä muuta? No seinäkelloni paristo oli kuollut, siis virta lakannut kesäloman aikana.

Se oli jäänyt osoittamaan aikaa 8:38:50 Ei siis tietoa, että loppuiko se aamulla vai illalla.

Mutta tosin tuossa siis kaikki viisarit olivat menossa ylöspäin ja
pariston voima ei riittänyt nostamaan niitä. Ensin hyytyi minuuttiviisari -

koska se on suurin. Sitten tuntiosoitin ja viimeiseksi sekuntiviisari.

Kerroin tämän tähän yhteyteen, sillä muistaakseni ehkä kenties kirjoitin edellisenkin kerran
nettipäiväkirjaani kellon pariston loppumisesta.

Miksi? No vanhemmilta minuun siirtynyt tapa merkitä kellon
pariston kestot sen takana olevaan maalarinteipin palaan.
En tiedä syytä, mutta niin itsekin olen tehnyt. 

On siis sadepäivä. Voi jatkaa siis tämän nettipäiväkirjan vanhojen merkintäsivujen uusiksikoodaamista. Uutta tässä kirjassa on toi sininen kuva, jonka tulen käyttämään uusimman merkinnän otsikossa. Se toimii linkkinä kyseiseen merkintään kun jaan tätä siellä bloggerissakin. Jossa mun omat koodaukset eivät toimi. joten siitä voi siirtyä nopeasti sivustolleni - ilman että pitää kertoa se joka merkinnän yhteydessä ja tehdä linkkiä.