Postin älyttömyydestä. sekä kirjallisesta tuotannostani

 

12.08.2026
Paketti saapui.

Eletra näyttövalopalkki. Aivan.

Sellaisen ostin korvaamaan sitä vanhaa älypuhelin valoviritelmää, jolla olen valaissut näppäimistöä näytön päältä sen 9 vuotta. Se vanha puhelin, jonka kautta vuonna 2017 sain tiedon isäni kuolemasta - kuoli sitten itsekin. Ei ota enää virtaa vastaan sekä kun yritin avata sen takakantta - niin se aukesi väärästä paikasta paljastaen piirilevyt.

Se Huawei oli hyvä valo, siis valaisi näppäimistön hyvin. Siihen oli tottunut. Olihan siinä tietty se, ettei valon kirkkautta pystynyt säätämään.

Nyt voin. siis toi Power kaupasta ostamassani näyttövalopalkissa on se kirkkauden ja värilämpötilan säätö.

Hipaisukytkimin ja kyllähän olen kyllä mielipiteeni kosketusnäppäimistä kertonut. Mutta kun kerran säädin sen kuntoon - niin ei ole tarvinnut vaihtaa.

Tosin tässä on vain ollut kokemusta sen käytöstä vasta pari tuntia. Valaisee hyvin näppäimistön, mikä oli tavoitekin.

Se tuli siis tänään 12. päivä, vaikka luvattiin eilistä. Ja itse tuotepaketin koko on 20 x 24 x 7 cm - mutta se tuli jossain 222 x 444 x 111 cm paketissa - jossa yli puolet oli siis tyhjää.

Eipä ihme, että postin pakettiautomaatit ja kauppojen postipisteet ovat aina täynnä. Samaan tilaan mahtuisi paljon kyllä, mutta pakkausrobotti tarkoittaa myymälälle tehokuutta.

Ja se tehokkuus syö koko ajan postin tehokkuutta. Sekä kauppojen postejen tilaa. Ratkaisu olisi kenties sellaiset Postin omat toimipisteet, joissa olisi tilaa paketeille. Ainiin.. niinhän oli, mutta säästösyistä ne napattiin pois.

R-kioskeissa on posti. Nyt R-kioskeja kaatuu siihen, ettei ne kannata. Niiden omia tuotteita kukaan ei viihti tulla ostamaan, koska postiasiakkaiden jono säikytti kioskin omat asiakkaat pois. Ja sen takia Jämsässä ei enää ole R-kioskia ja Posti on tukkimassa paikallista Citymarkettia.

Jono muodostuu aina siihen, jonka yli kaupan omat asiakkaat yrittävät päästä ostoskärryjensä kanssa uloskäynnille. Samaan aikaan Jämsäänkin on ilmestynyt paljon pakettiautomaatteja. Osa ulkotiloihin. Ja ne kaikki ovat jo täynnä verkkokauppojen tehokkuusajattelun vuoksi, että maalaisjärki vaihdetaan pakkausrobottiin - joka ei osaa eri pakkauskokoja.

Tämä Johtaa vain siihen, että jos ostat muistitikun, niin tarvitset auton tuodaksesi paketin kotiisi - jossa se muistitikku on.

Mutta mä menin Cittarin pakkauspöydälle, joka on sen postin pakettiautomaatin vieressä, jonne olin suunnitellut pakettini noudon. Revin sen kovaäänisesti auki sen suuren paketin, otin sitä 80 kertaa pienemmän ostokseni ulos ja pakkasin muovikasseihin. Tungin sitten sen suuren pahvin pahvikeräyspisteen luukusta sisään saaden sen astian liikkumaan pois paikaltaan, jonne ne pahvit menee.

Eli toisen myymälän tehokkuusajattelu syö toisen myymälän tehokkuutta.

Katsoo minne se tie sitten vie. Postia kyllä tarvitsee jokainen tulevaisuudessakin.

Miksi pakkasin sen ostokseni sitten kahteen muovikassiin? Koska oli suuri vaara suurelle sateelle. Alkaa tulemaan yhdessä kuurossa koko viikon sademäärät alas. Viiden maissa tänään niin kävi.

Mutta siinähän se Eletra näyttövalopalkki nyt on käytössä. Suora USB virta on hyvä. Se oli jo valmiinakin, siis sitä vanhaa älypuhelinta on ollut pakko pitää virroissaan että ledi palaisi.

Testasin ja kirjoitin sen valossa pienen pätkän sitä Healingdomea ja ei tuollainen valopalkki sitten pahempi olekaan. Antaahan se laajemmin valoa, mitä nyt yksi ledi. mutta valo ei paista silmiin. Näytön yläkulmasta se kyllä heijastaa - mutta hankin siihen mustaa heijastamatonta teippiä.

Valo pysyy klipsi kiinnityksellä kiinni näytössä, vaikka toi päänäyttö on takaa kaareva - niin se ei haittaa. Pidike puristaa valopalkin kiinni näytön koteloon.

Ja sitten muihin asioihin, joita tässä sivusin.

Eli kirjoitusharrasteestani.

Luin tuossa vanhoja tekstejäni. Kuten se "Tonira" Vuodelta 2002

Tekstissä mua nykyään häiritsee se loppu. Siis ei se niin oikeasti menisi. Tuleehan juonipaljastus kirjoitettua - mutta tuollaisen "onnettomuuden" jälkeen junaliikenne pysäytettäisiin, ei voisi tulla toista junaa. Joten siis nykyään toi häiritsee noissa vanhoissa teksteissäni. Se miten juonet ontuu.

Varmaan tarkoittaa sitä - että olen kehittynyt kirjailijana noista ajoista. Mutten hauku kaikkia 20 vuotta vanhoja tekstejäni. "A waste of time" on aika hyvää. Siis sitä mun vanhaa tuotantoa. Tekstissä ei käy pahasti, mikä kyllä on tuon aikakauden teksteille harvinaista.

Lue sivustoni johdannot. Selitän asian siellä.

Seuraavat tekstilinkit avaavat ne tekstiarkiston kanssa uusiin ikkunoihin
Onhan toi mun vanha tuotanto aika rajuja. Kuten "Last Day (or week)" 2003
Mutta tavallaan toikin teksti on eräänlainen helmi. Mennyttä elämää. En enää pystyisi edes kirjoittamaan vastaavanlaista. Syy varmaan muuttuneet ajatukset elämää kohtaan.

Tai oikeammin se kertoo siitä - että olen päässyt vanhasta tuskasta jo eroon. Joissain vanhoissa teksteissäni on kuitenkin sitä tiettyä otetta, jota on vieläkin mukana. Kuten vaikka toi teksti "Nystyys 19.0.2002" - Täyttä kultaa mielestäni.

Kuten "Ilogia by terassi" Oikeastaan itsekin taas naurahdin kun sitä luin. Kerta näitä mainitsen, niin täytyy mainita "STORY OF SOMEBODY"

Se on kirjoitettu vuosien 1993 - 1998 aikana. Jälleen.. Sivustoni johdannot antavat osviittaa. Eli kyseessä tietty aihe nimeltä masennus, joka vaivasi rankasti tuona aikana. Olen ajattelut joskus palauttaa "minä" osion sivuilleni. Tai ainakin tekstejä sieltä. Historiasyistä - ovathan ne tekstit ja se aika osa mun elämää, vaikka nykyään se tuntuu kaukaiselta. Se kaikki..

Siis syyt ja se mitä koin tuolloin. Olin vakavan masennuksen vuoksi hoidossa nuorisopsykiatrisella avo-osastolla vuodet 1993 - 1998 ja sitten rakensin elämää uusiksi. Siinähän se taas oli.
Tämä lukee tekstiarkiston johdannossa, tuo kappale elämääni. On siellä kyllä yksi aika jännä muu ajatuskin: "Suhde synkkyyteen on muuttunut – ja se ärsyttää minua. Joskus kaipaan kirjoittaa vanhalla paatoksella, muttei se enää onnistuisi. Et voi kirjoittaa masennuksesta ja itsetuhoisuudesta - ellei niitä itse tunne. Muuten tekstistä tulee latteaa."

Ja Se On Valitettava Totta.

Vaan tietty on siellä taustalla ne asiat yhä olemassa, jotka saivat sen masennuksen aikaan. Se on tiedossa - että masennus on uusiutuva tauti.

Lisää sivuamista siis, siihen mitä tässä oon tehnyt. Nettipäiväkirjani hyväksi. Siis pari uusinta merkintää kirjoitin suoraan koodieditoriin. Koska hallitsen nykyään sen koodin niin hyvin.

Mutta.. ei oikolukua. Mitä tässä plumassa on - missä nyt kirjoitan tätä raakatekstiä. Sama editori - millä työstän sitä Healingdomeakin. Eli mitä mä yritän sanoa on..

Kyllä se vähän vit.. siis harmittaa kun mä osaisin tehdä nettipäiväkirjaa ilman välivaiheita. Eli raakateksti toisessa editorissa, sen koodaaminen automaattisesti front page expresin kautta. ja sitten työstäminen varsinaisessa koodieditorissani Kwritessa. JA vain sen oikoluvun tähden.

Teen kirjoitusvirheitä. Minulla on lukihäiriö. Tuli aivoihini kun yritin olla kuolematta 2 vuotiaana vuonna 1978 aivokalvontulehdukseen. Se tuolloin ei ollut mikään leikin asia.

Mutta elämä jatkuu - yhtä varmasti kuten postin muuttuminen järjettömäksi pelleilyksi.