Talvipäiväseisauksen itsensä tapaaminen.

 

21.12.2025
klo 12:12

Vuoden pimein päivä on käsillä. Voisi siis ajatella itsensä tapaamista. Aivosi väänsivät tuosta synkemmän tiedon, se ehkä oli tarkoituskin. Saada ihminen kuten säikähtämään tässä mikromuovilla kyllästetyssä pumpuli - yhteiskunnassa, jossa mitään ei saisi sanoa tai tehdä kun siitä tulee joillekin tippa silmäkulmaan.

Kuten nyt samanlaista itkua, kuten mitä näytettiin Tenavat - sarjakuvassa. Naamassa vain iso suu ja kyyneletipat lentämässä silmistä puolikaarina ulos.

Kun kohdattiin jotain ikävää.

Kuten nyt kun kirjoittaisi hyvin itselumoisen merkinnän, jossa käsittelisin sitä viimeistä talvipäivän seisausta,
jonka koen ollessani alle 50 vuotta vanha.

OK - teen sen. Mä tapaan itseni esittämällä kysymyksiä.

Tänään Suomi on kaikkein kauimpana auringosta?

Ei. Nyt kun meillä on vuoden pimein päivä, maapallo on oikeastaan kaikkein lähimpänä aurinkoa, koska planeetan kiertorata tähtensä ympäri on soikiomainen. Kun meillä on kuuma hellekesä, niin olemme auringosta oikeastaan kaikkein kauimpana.

Planeetan akselin kulma on vain sellainen, että nyt se
kääntää pohjoisen pallonpuoliskon
enemmän planeetan pimeälle puolelle.

Eli tämän päivän jälkeen päivät alkavat pikkuhiljaa tulemaan valoisammaksi, kun samaan aikaan me pikkuhiljaa poistumme kauemmaksi auringosta sen vaivaiset 151.9 miljoonan kilometrin päähän, talvipäivänseisauksen aikaan asia on näin. Ja kesäpäivän tasauksen aikaan olemme auringosta sen 147.2 kilometrin päässä.

tietojen lähde: internet.

Internet-sivustoni saivat myös sen laskurin, joka näyttää aikaa - kun mun pitäisi saada homma valmiiksi. Miksi?

Koska oli aika tehdä se, vanhat koodit voivat n�ytt�� skandit v��rin ja tekstist� tulee t�ll�ist�

Siksi utf-8 koodaan nyt kaiken. Jotta tämä 25 vuotta vanhalla koodilla tehty sivusto toimii nykyselaimissa. Oppimani ja selkärangassa olevat html-tagit ovat vanhentuneet ja paljon uutta on tullut, mitä pitää oppia. Sekä soveltaa se oppi vanhoihin sivuihin, jotta ne toimisivat kuten ennenkin - mutta uudella tavalla.

Sivuilleni laitoin aikalaskurin, joka näyttää aikaa siihen - kun täytän 50 vuotta ja sen sivun taustana on vanhoja kuvia itsestäsi, jotka vaihtuvat. Kuten kyseessä olisi joku ihmeen muistosivu? Miksi sä sen loit?

Koska taidan juhlistaa sillä sitä, että mä kohta siis täytän sen puoli vuosisataa. Nuorena ajattelin, etten täyttäisi kahtakymmentä vuottakaan. Sitten vain aikaa kului ja elämä korjasi masennuksen pois. Sekä vanhat, tällä hetkellä 35 vuotta vanhat pahat kokemukset nuorisopsykiatriselta. Joten kyllä. Tahdoin tehdä jotain konkreettista, joka näyttää aikalaskuria isoon päivään.

Miksi sulla tuntuu nykyään olevan sitten enemmän kiirettä sivustosi korjaamisessa ja tekstin Healingdome valmistumisen kanssa?

Koska tajuan myös sen, että alan lähestymään sitä ikää - kun kuolema on lähempänä. Voi olla vielä vuosikymmeniä kyllä elinaikaa, mutta sormissa oleva nivelrikon eteneminen pelottaa, että joskus ei kymmensormijärjestelmä enää toimi ajatuksen nopeudella.

Siis mä voin vain sulkea silmäni, jolloin kirjoitusnopeuteni kasvaa.

Ajatus tulostuu suoraan, pystyn ns. flow - tilaan. olen luovimmillani. Sen taidon menettäminen aiheuttaa tulevaisuudessa uuden syvän masennuksen kauden.

Tämän tiedän. Nuorena oli edessä elämä, joka korjasi edellisen syvän masennuksen. Nyt ei ole sitten mitään helpotusta odotettavissa, kun se syvän masennuksen kausi mulla taas alkaa - johtuen näppäimistökirjoitus taidon häviämisestä käsien "hajoamisen" myötä.

Tuolloin myös elämä on jatkunut, tiedän hautajaisia olevan taas tulossa aikanaan. Sukulaisten ja läheisten menetys kuuluu elämään. Nuorena sitä aatteli, että siihen on aikaa vaikka kuinka paljon. Aika on vain kuluva elementti ja vuodet ovat lyhyitä. Mitä vanhemmaksi itse ikääntyy, niin niin tekevät myös muut ihmiset. Isäni olen jo menettänyt.

Puhuin tulevasta masennuksestani, jonka tiedän olevan tulossa.

Entä ne sun omat isyystunteet, joiden olet aina toivonut katoavan hiljalleen ikääntymisen kanssa? Että toivo, että se helpottaisi jo? Eli isäksi tulon tahdon tunne, joka oli täysi yllätys minulle elämältä. Katoaako se nyt?

Tänä aamuna koin herätessäni pienen sellaisen olon,
korjasin itseni ajattelemalla - että "älä nyt päivää tällä ala pilaamaan jo nyt"

Eli saattavat ne olla vielä vaikuttamassa. Ajatuksella niitä ei voi poistaa, hillitä vain.

Joku tarjoaisi mulle varmaan mömmöjä (psyykelääkkeitä asian helpottamiseksi) Niitä mömmöjä sain kyllä nuoruudessani, mä huomasin mitä ne oikein tekivät. Tutussa ympäristössä en osannut vessaan, oli tammikuu. En tiennyt oliko aamu vai ilta. Niistä menee täysin sekaisin. Mä itse nostin itseni pois siitä masennuksesta, ilman lääkkeitä. Kyllä niitä annettiin joka ilta, ei vaan katsottu - että otanko mä niitä. Murskasin ne vain roskakoriini.

Siellä oli aina tappava annos jauhetta.

Elämänjanoni tuolloin oli voimissaan, vaikeuteni tuolloin 1993 johtuivat vauvana sairastamastani aivokalvontulehduksesta. Se vieläkin joskus haittaa elämää, aivoissani on vielä jotain hajalla, niin kuten joku nyt olisi "täydellinen" ihminen. Ei sellaista olekaan.

Joten.. Kyllä mä aion hengissä selvitä kuolemaani asti. Kaiketi mä kaivan sitä samaa elinvoimaa myös tulevaisuudessa. Riittikö vastaukseksi?

Vissiin kyllä. Tämä oli aika hyvä itsensä tapaaminen. Itsehurma onnistui.

Eli menin käsittelemään masennusta tässä. Voisin siis antaa neuvon. Vaikka elämäsi tuntuisi olevan hyvää, niin pysähdy hetkeksi ja ajattele että voisitko tappaa itsesi? Jos vastaus on vähänkin positiivinen, niin siitä tiedät että pitää hakea apua. Enkä tarkoita heti lanttulääkäriä, vaan jotain kivaa tekemistä. Juttelua jonkun kanssa, käydä ulkona liikkumassa. Kuunnella jotain uutta, katsoa asioita uudella tavalla. Jos keinot eivät auta, niin hae apua.

Masennus voi tuntua turtumiselta. Ensi viikolla on joulu. Se on myös ilon juhla, mutta myös masentuneille se pahin aika. Hei, kyllä se siitä. Mä voin nyt sanoa tuon kun olen kertonut mitä itse koin. Tosin se ei ole hyvä toivotus. Parempi olisi, että mä ymmärrän.

Vaikka nyt on pimeää, niin maapallo on kuitenkin melkein 5 miljoonaa kilometriä lähempänä aurinkoa tällä hetkellä. Itse ajattelen nyt lopetella tämän merkinnän, käsitellä sen nettiin sopivaan muotoon ja sitten lähteä ulos katsomaan kun päivänvalo katoaa. Vaikka maassa ei ole lunta, niin se tarkoittaa myös ettei paikat ole jäässä. On helppo kävellä ja se tekee mut vielä iloiseksi.

Tee jotain, mikä tekee sut iloiseksi - kunhan se ei vahingoita itseäsi tai muita. Vois vissiin olla sopivan brutaali neuvo.

---