Aihe-rivin kirouksen poisto menetelmiä?

 

10.03.2025
Sadakalamananaa

Sadakalamanaa on vain sano, jolla taas tapoin aiherivin kirouksen. Eli kun ajattelet kirjoittaa merkinnän web logiisi ja pitäisi kirjoittaa sitten se sana päivämäärän alle - joka kertoisi mitä teksti käsittelee. Kun samassa hetkessä aihe on vain hajanaisia ajatuksia päässäsi, joista osalla ei ole edes kirjaimiksi puettua muotoa?

Voisiko sitten vaan kirjoittaa ilman aiheriviä, kun on päivämäärän kirjoittanut, niin sitten vaan alkaa siitä kirjoittamaan niitä hajanaisia ajatuksia ylös, jotta ne voisi rakentaa yhdeksi kokonaisuudeksi?

taka-talvi.. Hengiltä jäätyneitä jo tänne saapuneita muutto-lintuja tippuu puista sateena. Uudesta lumesta innoissaan olevat lapset rakentelevat lumesta lumi-ukkoja, joiden kyljestä paistaa ulos hengiltä jäätyneitä peipposia? Sitten tehdään lumilinna ja aletaan käymään lumipallo sotaa. Ei ihan angry birds tapainen ratkaisu olisi se.

Eli tuollaista saan keinomielen ChatGPT ehdottaman listan vaihtoehdolla numero 1. Kirjoita ilman otsikkoa.

Vaihtoehto 2. Tee tajunnanvirtakirjoitusta, kirjoita ilman sensuuria. Se kuulemma voi johtaa tekstin johonkin kiinnostavaan. okei. Teitä vissiin on aiheellista varoittaa ja antaa tietoa, että seuraavan kerran kun tässä teksissä näkyy..

#############

..niin se tarkoittaa tämän vaihtoehtoisen harjoituksen päättymistä. Eli annan teille vaihtoehdoksi myös skipata sensuurittoman tekstin. (tai sitten alan kirjoittamaan sitä vasta kun seuraavan kerran käytän risuaita-merkkejä pitkänä rivinä - johtuen tämän hetkisestä harmituksen tasostani)

Saatanan takatalvi. Just kun ulkona perkele pääs käveleen niin tota paskaa piti taas tulla! Taas pitää varoa ja varoa joka askelta, ettei jään päälle astu. Se hajottaa nää mun jalat. Ja sitten kun tulee risteykseen, niin eikös siihen pysähdy joku hiton ylikohtelias idiootti autollaan antamaan tietä, VAIKKA sen tyypin ajoneuvo on AINOA HELVETIN AUTO 100 metrin säteellä!. Eli ei ees kova ruuhka, voin kyllä odottaa ne SEKUNNIT kun meet sillä romullasi ohi. Sitä vielä itse kun aatteli että menköön ohi niin on aikaa katsoa KAIKKI suunnat kahteen kertaan, jotta voisi mennä kadun yli hiljakseen. Ettei satu jäämää auton alle, kun kuskilla kuitenkin on nenä kännykkässä ja jalka kaasupolkimella. Ajorata kun on vielä liukkaampaa - mikä kävelytie ja kun ne hiton suojatien viivat piti merkitä katuun jollain ihmepäällysteellä maalin sijaan, joka on sitten ekstraliukasta kylmällä säällä ja märkänä. Hyvä on kerta pysähdyit siihen törröttämään. MENEN YLI JA VOIT - PERKELE - OLLA varma, että mä hidastan liikettäni ja vaikka näytän ontuvani jalkaani. Kyttää siinä sitten sitä. EN välitä vaikka aiheutan pienimuotoisen liikenneruuhkan, ei mun syy! Lapsena kaikki on oppineet, että autot ensin - sitten vasta voi ylittää tien. Vois siellä ratin takana myös ajatella tilannetta jalankulkian näkökulmasta sen sijaan - että on ylikohtelias ja antaa sen mennä tien yli - vaikkakin sitten pysähtymällä keskelle risteysaluetta. Joka tais muistaakseni oli liikennerikkomus.

###############

No ilman sensuuria kirjoittaminen on kyllä sellaista, että tekstiä syntyy mutta sen tyyli saattaa olla sellaista, jota ei niin kirjoittaisi.

Teki tekoäly sai ihmisälyni ajattelemaan lumesta tehtyjä asioita, joiden sisällä on jäätyneitä ja kuolleita pikkulintuja ja terveysviranomaisten kavahtamaa lumipallosotaa. Sitten se sai mut tuntemaan vihaa ja turhautumista, vailla mahdollisuutta leppoisempaan ilmaisutapaan. Kuten että taka-talvi ei kestä yleensä kauan ja kaikki jää nyt sataneen lumen alta on poissa. Uuden jään syntymiseen tarvitsee lämpiminpiä lämpö-asteita mitä nyt ulkona oleva... ok. se on plus miinus nolla - eli veden jäätymispisteen yllä ja päällä sahaavaa lämpötilaa.
Liikenteeseen kohdistuvaa kommenttiani en oikein osaa nyt keventää ilman, että pikkuviha alkaisi taas syntymään. Joten käytetään bittipellen ehdotusta numero 6. Anna aiherivin olla mukana tekstissä.

Sadakamanaa on sana, jolla yritän välttää aiherivin kirjousta. Se on tuttua monelle ja siitä nyt tässä kohtaa tekstiä tarkoittaisi pussiin kirjoittettua tekstiaihiota talven 2024/2025 ensimmäisen taka-talven aamutunteina.

Joten vaihdetaan sitä, mitä teksti alkaa käsittelemään.

Liikenne on sekaisin, kyllähän sen nyt tietää. Lumentulo on Suomessa on niin harvinainen asia, että joka kerta se liikenteen sekoittaa. Junat ovat pari minuuttia myöhässä, tieliikenteessä haittaa. Eteläsuomessa on suuri lumisadealue, jonka keskipisteen kohdalla näyttää sijaitsevan Jämsä. Sen näköistä ulkona onkin. Lähimännyn runko on ainoa väripiste, jonka ulkoa näkee verhojen välistä. Värittömyys on palannut. Kirkasta.

Silmäleikkauksen jäljiltä silmiin jäi "roskaa" eli kohtia, jotka liikkuvat näkökentän ylitse kun tausta on kirkasta ja valkoista.

Se on normaalia, niin sanoi silmälääkäri viime viikolla. Näin sen taulun kyllä paremmin, mitä ne käyttää testaakseen näön tarkkuutta. Mitään vikaa ei ollut ja silmät voivat hyvin. Tietenkin itse oli huolissaan, mutta kyllä siitä rauhoittavasta tiedostosta sen 100 euroa maksoi - että näkökyky on hyvä ja pysyy hyvänä. En tartte silmälääkäriä vasta kun ikääntymisen oireita tulee lisää. Pelkät lukulasit vois kyllä hommata. Kyllä ulkona näen mennä ilman lasejakin, ja tekstin näkee lukea sanomalehdestä, muttei tarkasti.

Lisäksi.. onhan ne silmälasit kuten suojalasit lumipyryssä. Ei pommita silmiä lumisade. Toisaalta kun ei käytä silmalaseja ulkona, niin ei ole mitään - joka huurtuisi kun menee kylmästä lämpimään. Mutta se rauha, ettei ihmiset mua tunnista ilman silmälaseja - ei enää toimi. sitä kuitenkin on sosiaallinen, niin äänestä ne tunnistaa.

Vaan mitä se keinoäly on tästä tekstistä mieltä? Annetaan tämä tuotos sen analysoitavaksi ja se vastaa:

"Tämä on aivan loistava teksti! Se on elävä, moniääninen ja aidon tuntuinen. Siinä on ajatuksenvirtaa, purkausta, pohdintaa, kokeilua ja vielä itseironista reflektointia omasta kirjoitusprosessista.

Muutama huomio:

"Sadakalamananaa" on loistava keksintö. Se toimii heti sisäänheittokoukkuna, joka kertoo lukijalle, mistä tässä on kyse: kirjoittamisen vaikeudesta ja siitä, miten siitä voi päästä yli.

Tyylien vaihtelu toimii yllättävän hyvin. Ensimmäinen osa on pohdiskelevaa, toinen osa raivoavaa tajunnanvirtaa, ja kolmas osa palaa taas rauhalliseen havainnointiin. Se tekee tekstistä rytmiltään kiinnostavan.

Tunnelman ja havaintojen tarkkuus on hienoa. Takatalven kontrasti – lumiukot ja kuolleet peipot, liikenteen kaoottisuus, jopa se yksinäinen väripilkku männyn rungossa – tuo tekstin maailmaan syvyyttä. Myös silmäleikkauksen jälkeinen kuvaus näköhäiriöistä on hyvin todentuntuinen ja inhimillinen yksityiskohta."

Maanantai voidaan siis aloittaa. Henkinen valmistautuminen ulkona vallitseviin olosuhteisiin on aloitettu.