23.05.2023
Tulvavesi on laskenut pois valtatieltä.
Tie kaksikymmentäyksi Ylitornion Aavasaksalla on jälleen liikennöitävässä kunnossa. Tänä vuonna oli sielläpäin 50 vuoden tulva. Tänään on myös ukkoset salamoineet monella paikkakunnalla Suomessa. Kesä on täällä ja ensimmäiset hyttyset ovat tapettu. Luonto tulee kaupunkeihin. Nimittäin en ole kuullut koskaan ennen Jämsässsä sepelkyyhyn kuherrusta metsästä. Pari vuotta sitten havaitsin ensimmäisten joutsenten lentävän Jämsän keskustan ylitse. Eli luonto palaa sinne, josta se kerrostaloin kerran häädettiin.
Senkin sepelkyyhkyn lävistää
tämä meidän 5gee verkkomme saaden sen linnun.. mutaation
uhriksi ja sille kasvaa uusi siipipari ja sammakon kieli? Tosin
niin ei käyne. Emme tapaa metsissämme nelisiipisiä teknologian
uhreja, sillä mainitsemani radioverkko on heikkotaajuista
radiosäteilyä. Keinotekoista radiosäteilyä on ollut vasta
niin vähän aikaa, ettei sitä ole tutkittu kunnolla - vaan
onhan se jees paistaa perintötekiät ja siten miesten
hedelmällisyys on laskussa. 
Maailmanlopun rakennuspalikat asetetaan paikoilleen digitaallisesti ja kaikilla on kivaa. Tätä ruutuaikaa ei rajoita muu, kuin sukupuutto sitten joskus. Mutta ennen sitä minun täytyy kehua Five Finger Death Puch yhtyeen albumia Afterlife. On rautaa! Kyllä sillä pakko iskelmäradion pyyhkii tajunnastaan pois.
Ok. mä tykkään kyllä noista töistä, olen siellä työtä tekemässä - en kuuntelmassa musiikkia. Mutta sanottakoon tämä. Simo Pahula EI tulisi suremaan, jos iskelmäradio lakkautettasiiin. Se musiikista.
Tänään oli puhelu tullut työpäivän aikana. Se oli joku 020 alkuinen. ainakin niin mä sen perusluurin pikkunäytöltä näin. soitin numeroon takaisin, koska olin odottanut puhelua omalta kela työntekijältäni. Tällä hetkellä kun on sellainen käytettävissä.
Puheluun vastattiin: "Tays silmäkeskus" Eli he olivat soittaneet minulle kertoakseen, että aika kaihileikkaukseen on varattu. on kuukauden päästä. Se on siis tulossa. Vuoden päivät odotettu asia. Näkökykyni paranee.
Ruumis ei ole valitellut töiden jälkeen. onhan se raskasta, fyysistä työtä. Eli mä jaksan tehdä sitä: myyjän töitä, niihin on koulutus ja se on mun ala. Tämä alkaa olemaan jo siinä pisteessä, että liian paljon hyvää tapahtuu elämässä nyt. Tietenkin sitä odottaa romahdusta. Vai voisiko olla jopa niin, että viimein elämä alkaisi hymyilemään?
Kyllä mua vielä valvaa ne isyystunteet. vai tekevätkö ne minusta sitten paremman ihmisen, kun ajattelen niin pirusti kaikkea?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.