Virta itseanalyysiin

 

01.02.2008
virta

Mikä virta muka tästä tulee. Siis jos mä vain kirjoittasin jotain. Ääni on nyt hiljaisuus, avoimesta tuuletusikkunasta kuuluva liikenteen äänet ja sormiani satunnaisesti viilentävä tuulahdus - ikkunasta. Miksi kaikki pitää kuten selittää juurta jaksaen. Tee ajatuksistasi viimein referaatti. Tai ainakin laita kännykkäsi äänettömälle.

Ajatusvirtaa jota ei hallitse mikään musiikki. Se on tätä. Itseanalyysia.

Peruskysymys: Kuinka vahva ihminen sä Simo oikein luulet olevasi? Vastaus. . . . Kyllin vahva kohtaamaan mitä elämä tuo. Tietty on poikkeuksia. Minä ajattelen aika paljon ja vahvasti. Eli tietty olen käynyt eri skenaarioita päässäni läpi. Tässä ei toteudu se sama ajatuksenjuoksu mitä mä toisinaan pidän yllä ollessani yksin tyhjentämässä pesiä pullohuoneessa. Tässä on tietty se sensuuri päällä - koska tiedän toisten lukevan tätä tekstiä.


Mutta miksi minulla on nyt sensuuri päällä. Onko asioita?

Hyppään elämääni. Siis

nuorempana - teininä - olin masentunut koulukiusaamisesta ja oppimisvaikeuksista. Löysin sitten itseni nuorisopsykiatriselta, avo-osastolta. Olen toitottanut että olisin "vapaa" viimein siitä ajasta. Muutin tyyliäni, pidän kaljusta. Ajoin partanikin pois. Pukinpartaa ei enää ole, mutta vaikka kuinka muuttaisin kalloni ulkonäköä - niin samat asiat kyllä pysyvät aivoissa.

En mielelläni menisi tutustumaan niihin sen nuorisopsykiatrisen sairaalan alueisiin. Eli voinko mä muka sanoa, että olisin vapaa. Ja itse asiassa se, kun sanon että olen kuten vapaa - niin se kuulostaa jo siltä, että mulla olisi jotain vielä jäljellä.

Olin pitkään tahtonut päästä ruokakauppaan töihin ja nyt olen ollut sellaisessa jo vähän yli vuoden töissä. Mä muistin sen asian tänään jälleen. Elämä voi muuttua. Siis mä olin lukossa teininä. Ei voinut mitenkään kuvitella tätä nykytilaa.

Sanon suoraan - ajattelin kuolla pois ennen 18. ikävuotta. Yritinkin kerran, mutten onnistunut. Siis tekemään itsemurhaa.

Eli mä olen selvinnyt itse - ilman lääkitystä, vaikkakin sitä mulle tarjottiin - masennuksesta. Eli se tarkoittaa puolestaan, että mä olen vahva ihminen. Elämänkokemukseni auttaa minua tulevaisuudessakin. Olen varma siitä, että mä pärjään.

siis ellei mitään pahaa tapahdu. Jos ruumis pettää, niin elämä menee uusiksi. Masennus on sairaus, joka voi uusiutua. Kohdallani mä otan tuon tiedon vakavasti.

Luonteeni kai auttaa myös.

Kyllä.. Mä pärjään elämässä. Minusta sanotaan, etten ole aina positiivinen. Etten näkisi maailmassa mahdollisuuksia ja hyvyyttä. Pidän itseäni realistina sekä ateistina.

Ihmisiä kai pelottaa suoruuteni - mutta se tapahtuu vain kirjallisessa nettimuodossa. Normaalielämässä mä katson tarkkaan, keneen luotan kylliksi että alan puhumaan asioita. Pidän myös siitä kiinni, että minuun voi luottaa. Eli jos kertoo mulle luottamuksella jotain - niin se pysyy salassa.

olen siis hyvä ihminen.