Ajatuksia nähdystä dokumentista: aiheena masennus

 07.02.2012
Click Tämä > View > Front

valikkokomento, illuusio elämästä tietokoneen emolevyllä, jossa sijaitsee laitteen BIOS ja sielu. Kyllä, hän on herännyt jällleen. Edellisessä sanassa oli kirjoitusvirhe, mutta joskus on vain oltava kapinallinen, ja ANTAA sanassa olla 3 L - kirjainta. simo, koska sä pääset vittu asiaan? No nyt. Eli jatketaan.

Eilen näin televisiosta koskettavan dokumentin, jsosa elokuva-alalla olevat vanhemmat olivat kuvanneet omaa poikaansa sen syntymästä aina ikävuoteen 15. Poika ei elänyt sitä enempää, hän tappoi itsensä. Koska dokumentti oli vanhempien tekemä - niin se vain pysäytti. monet asiat sen pojan viimeisessä kirjeessä osuivat itseeni nuorempana. Myös se, että se poika oli hoidossa psykiatrisella puolella.

Itse olin masennuksen vuoksi siellä vuonna 1993. Kysymys: Mitä teen masennukseni vuoksi vuonna 2013?

Vastaus:

Yritän turvautua tuosta aikaisemmasta kokemuksesta tulleisiin oppeihin, en sano että se helppoa olisi - mutta mä vain yritän. miettimättä liikaa kuolemaan ja alistamalla itseäni siinä, että kun ajattelin että voisinko mä OIKEASTI tappaa itseni - niin aina saan vastaukseksi että EI. Ehkä itsesääli on tässä asiassa juuri asiaa.

Sain tosiaan tässä pitkästä aikaa PITKÄN tekstin aikaiseksi. olen ylpeä saavutuksestani, mutta se jotenkin vain kulutti aiheet loppuun. Valehtelematta - tahtoisin kirjoitta toisen samankaltaisen, mutta se ei olisi enää muuta kuin saman aiheen kertomista uudelleen ja uudelleen. Jatko-osan paikan kyllä tuohon tekstiin jätin.

Kirjoitusblokki tässä on vaivannut aika lailla. On mulla tietenkin asioita mielessä, joista voisi tehdä tekstejä. Pari melki valmista on kirjoitettukin - mutta niistäkään ei vaan tule samaa tunnetta - mitä oli kuin kirjotin sitä LAGO MORTEA

kertovatko tekstit sitten niiden kirjoittajasta jotain? Kyllähän ne. masennuksesta ja siitä poispääsyn tahdosta.

Kas - näytöllinen tekstiä valmiina. Lisää vain tulemaan.

Vaihdetaan aihetta ja tehdään niin tuttu katsaus menneeseen. Eli mitä oli tänään tai noin tänään vuosia sitten?

jee, se taas tekee tälläisen taulun.. vuosi - merkintä - poiminta ja sitten taulun jälkeen ajatuksia tapahtuneista.
2003	08.02.2003 - Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin talvipäivän valkoinen sumu	"Sillä se ottaa silmiin kun ulkona kävelet. Minä olen rakastunut uudestaan. Koko maailma - kuulkaa se! ja maailma vastaa "turpa kii" Joopa joo.. Mutta uudelleen rakastuminen on mahdollista. Tässä vaiheessa lopetan sössötyksen rakkaudesta koska sen ylistäminen ei oikein sovi kotisivuilleni"
2004	07.02.2004 - Kreetan härkä	"Paljastan tämän.. minä olen jäänyt kuokkuun. Se siis tapahtui viimeinkin.. Minä katson salattuja elämiä. Toivottavasti se Sauli kuoli viime jaksossa. pesukone ainakin."
2005	07.02.2005 - Psykologista skeidaa..	"Tuli ruokatunti. Uunimakkara on hiton ruman näköinen ruokalaji."
2006	07.02.2006 - Viimeinen aurinko.	"Onko suomessa varauduttu siihen kohtaamiseen? Mitä sanoo perustuslakimme? Otetaanko maapallon ulkopuoliset olennot ystävällisesti vastaan ja tarjotaan heille pullakahvit, vaiko tapetaanko he heti? "
2007	08.02.2007i - Jälleen.. 3kk Seurat 0 euroo	"Tulin töistä kotiin ja huomasin saaneeni Seura-lehden tarjouskirjeen - vaikken ole kolmeen edelliseen mitään vastannut. Olen vain kirjoittanut niistä tänne syväanalyysejä."

Ensiksi: Vuoden 2004 poiminta lakkasi olemasta voimasta jo vuonna 2005. en katso telkasta mitään hömppää, sarjoja tai muuta tosi-tv aivopesua. Digi-telkasta on se hyvä puoli.. (siis jotain hyvää vaikka se lobotomonoi meidät kaikki pikkuhiljaa, jotta hallituksen on helpompi meitä ohjata) ..että on valinnanvaraa.

vuoden 2007 poiminta on hauskaa luettavaa.

Viimeisen paragravin aika.. ..ja he kaikki elivät elämänsä loppuun asti onnellisina.

vaikuttavia aineosia

 

29.12.2012
Vaikuttavia ainesosia

Ilmaston muutoksen aiheuttaminen, uskonto ja taulutietokone. Kolme kuolemansyntiä. Lause, jonka jälkeen on selitettävä asioita, koska miten se voi olla muka kuolemaksi uskoa johonkin - jota ei näe ja saattaa olla vaikuttavien ainesosien aikaansaannosta, nyt ja aina. Mukana myös raha. Ei, en puhunut tällä kertaa uskonnosta, vaan lääppimistietokoneista, windows 8 - järjestelmästä joka vaatii ihmisen unohtamaan kaiken mitä on oppinut 15 vuoden ajan windows-käyttöjärjestelmästä ja aloittamaan uudelleen jotta saisi edes ohjelman käynnistettyä. Eikä tämä ilmeisesti päde edes microsoftan asioihin. Myös Apple on menossa mukaan siihen rumbaan, ettei näytölle saa missään tapauksessa enää saada kahta ikkunaa auki, kuten kansiota - jotta esim. tiedostot siirtää nopeasti paikasta toiseen.

Ottaakohan ne myös leikepöydän pois? kuten turhana. kuka nyt enää käyttää copypastea..

Tietoni tuosta ovat puutteelliset, pieni googlehaku tähän väliin pakkosuomea syytävällä hakukoneella. Kyllä. valitan vielä googlestakin.

No tuon uuden jumalamme, Googlen, mukaan windows 8 tarjoaa heti bugeja ihan tuohon leikepöydän käyttöönkin. Täyttä sontaa siis se käyttöjärjestelmä, mutta onhan mahtavan näköistä miten microsofta tekee itsemurhan. Mikä yritys tässä kiireisessä maailmassa antaisi työntekijöilleen TYÖKALUKSI käyttöjärjestelmän, joka pitää opetella ja sen oppiminen kestää ja kestää. Taulutietokoneet ovat yhdysvalloissa nyt pop. ok. mutta kuka helvetti pystyy sellaista romua oikeasti käyttämään sisällön tuottamiseen? FYYSINEN NÄPPÄIMISTÖ JA HIIRI! tietokoneessa pitää olla, jotta sitä pystyy käyttämään tehokkaasti.

Muisto tähän väliin.. taisi olla 1980- luvun lopussa luokkaretki Heurekaan. siellä oli sellainen tulevaisuuden pankkiautomaatti kosketusnäytöllä. JO tuolloin olin sitä mieltä, että ei helvetti.. jos tälläinen tökkimispaska leviää, niin johan maailmasta tulee sonta paikka elää teknisesti. No sehän siitä tuli.

Langaton maailma? Eli kännykät.. muistan senkin, miten mukavalta tuntui puhua lankapuhelimessa vaikka mummon kanssa, kun siinä oli oikeasti joku fyysinen yhteys lankoja pitkin. No nykyään sekin on pitänyt repiä pois, se toimiva puhelinverkko - joka toimisi pitemmän sähkökatkon aikaan hyvin.

Uutisissa oli että etelämanner, osa siitä - lämpiääkin yllätyksellisen nopeasti. jää sulaa ja nostaa merien pintaa. Muutama rannikkokylä hukkuu mutta myös merivirrat muuttuvat ja siten myös ilmasto. Eli sää. Tiedemiehet ovat tässä jo todenneet, että kyllä se ihmisen toiminta on sekottanut ilmaston. Sademäärien nousu, Suomikin tulvii tai sitten hukkuu valkoiseen pask.. n siis lumeen.

Google. Ennen loistava, nyt täyttä sontaa. Tuhosi youtuben. Tuhosi hakukoneensa. go to google.com - linkki vie suomenkieliselle hakusivulle. Ja suomeksihan netin tietomäärästä on kirjoitettu 2% tai vähemmän.

Näissä merkeissä siis otetaan ensi vuosi vastaan. Siitä tulee huonompi vuosi mitä tämä oli - ja tänä vuonna piti tapahtua se maailmanloppukin. Ehkä sitten ensi helmikuussa kun se asteroidi törmää..

En aliarvioi lukijaani antamalla tässä tietoja tuosta kivestä. Itse kyllä osaat löytää tietoa netistä.

Vain tunteita.

 

22.11.2012
vain tunteita

Mielenkiintoista oli nähdä - kuinka laimea vastaanotto on ollut sillä artikkelilla. Olen kuullut kommentteja, että se mun juttu olisi ollut kaikkein koskettavin niistä neljästä. Myös yllätyksenä oli se, että samassa artikkeliryppäässä oli myös kuuluisuus. Joku Jani. En muista nyt, se lehti jäi mökille.

On se vielä olemassa se tunne. Kuuntelin Pasi Kauniston ja Susanna Nion "isä ja lapsi" kappaleen. Ei sitä voinut kuunnella kuivin silmin. Kaiketi pitäisi kertoa tässä vaiheessa että nyt on kello aika paljon, kun kirjoittelin sitä mun uusinta tekstiäni. 50 sivua samaa tarinaa. Kaiketi mun kaikkein aikojen pisin kertomus. Viilasin juuri sen viimeista lukua. Hyvää tekstiä.

Kerroin sitten koko Suomelle kärsimästäni tekstiviestihelvetistä. Pitäisikö kertoa jo niiden lähettäjälle nykytilanteessa siitä artikkelista? Kaiketi on jo kuullut.

Masennukseni? Kiitos kysymystä - se voi hyvin.

Julkaisun jälken..

 9.11.2012
Julkaisun jälkeen..

Minusta tehdystä lehtijutusta oli jätetty osia pois julkaistusta versiosta artikkelia.

Ne käsitteli sitä mitä teen päivisin, harrasteet. Ulkoilu ym. No eivät tainneet olla relevanttia. Alkaa kovasti, mutta siitä mun osuudesta siinä artikkelissa saa ainakin sen kuvan - kuinka toi asia tavallista miestä voi kaivaa. Kuinka tunteet patoutuvat ja niin edelleen. Ainahan noista voi jäädä editoimmisen tähden osia pois. ihan kuvatekstistäkin, mutta täytyy kai luottaa ihmisten omaan järkeen.

asia on kyllä ikävän jännästi kaivanut jälleen mut auki. Tämä asia oli kyllä jo vähän taka-alalla, siis se isäksi tulemisen tahto - mutta se on kai nyt se aika elämässä, että mä vain alan tajuamaan mitä tahdon. Kiitos sen nuoruudessa kärsimäni syvän masennuksen vuoksi - olen kehittynyt myöhemmin kuin muut. Siis oppinut elämään.

On tietenkin totta - että nuorena sain kyllä oppia kestämään elämää. Masennusta.

Siinähän se.. Olen toitottanut, että itselläni olisi keinot korjata itseni - mutta alkaa vain tuntumaan, että olen tehnyt sen jo liian monta kertaa jotta vielä sen voisi tehdä. Mutta sitä vain pitää yrittää.

Mikähän oli se yksi hyvä neuvo, jonka itselleni kirjoitin mutta sittemmin varmaan olen unohtanut.. heh.. nythän voin itse käyttää kotisivujeni hakukonetta ( Sivustohaku) !

Ja sillä se löytyikin, se neuvo joka pitää vain nyt alkaa soveltamaan tähän hetkeen.

"Jos kelaa liikaa, voi siima sotkeentua" (17.04.2008 - Caapelivaurio) tottahan toikin..

Tuntuu vain, että nyt omat voimavarat ovat loppumassa..

Toisaalta elämä on opettanut mulle sen, että aina sitä voimaa jostain löytyy.

Huomenna koko Suomi saa tietää

 

06.11.2012
Loppunut aika on lapsuuden

Jollain piti tämäkin merkintä alkaa, sitä vain taas mieli vain tyhjeni kun pitää kirjoittaa jotain aihetta. Aihe.. Se rivi on tappanut tuhansia sähköpostejakin, aihe-riville ei keksi mitään.

Ja tiedän että nyt on marraskuu, en vain jaksanut alkaa työstämään uutta merkintäsivua ihan vielä - siksi tämä teksti oli missä oli. äh..

Riittääkö jo toi viivyttelystä ja alkaisiko kertoilemaan mitä on huomenna?

Kerta se ilmestyy huomenna, niin kerrottakoon että silloin ilmestyy uusin Meidän Perhe - lehti, jossa olen osa artikkelia. Jotkus sanoisivat että mahtava juttu! Kai se sitä onkin, mutta aihe oli kipeä. Jälleen piti niitä tunteita kelata läpi, jotka olin työntänyt jo taka-alalle että elämä vain jatkuisi.

Eli se miltä tuntuu kun en ole isä vieläkään, vaikka tahtosikin. Ja miltä se tuntuu nähdä isiä lapsineen, perheitä. Onnea ja sitä mitä itsekin tahtoisi. Sitä vain kyllä häpeääkin sitä kateuden tunnetta - toisinaan se haittaakin. Lähipiirissäni kun on uusi perhe enkä ole käynyt katsomassa paljonkaan tämän asian vuoksi.

En tiennyt että kuinka vahvasti pystyn kokemaan.. No sen tarinan saa koko Suomi huomenna lukea. Mielenkiintoiseksi asian tekee se - että kuinkahan tietyt, sanotaan nyt henkilöt, ottavat sen tiedon vastaan, että mäkin pystyn tuntemaan vahvasti.

Huomenna siis se ilmestyy. Vasta sen numeron sisällysluettelossa on maininta siitä artikkelista. Netissä tänään on jo huomenna paperiversiona saatava lehti. Itse artikkelissa sitten olen omalla nimellä ja kuvalla.

Tuon tähden en ole julkaissut nettipäiväkirjaanikaan kuukauteen, että asiat vois julkaista vasta nyt kun on aika.

Mitäs tässä sitten.. Kenties voisi jälleen alkaa työstää sitä uusinta tekstiäni. Kohta senkin eteen on työstämistä ollut, taukoviikkoineen jo ihan vuosi.

Isyystuntoja.

 

13.10.2012
Hienoa tulossa

jännä tunne se kun on antanut luvan julkaista koko Suomelle sellaista - itselleni kipeetä. Ei edes mun perhe tiedä asiasta. Jutusta tulee hyvä ja sen vuoksi mä julkaisen tämänkin merkinnän vasta kun se lehti on ilmestynyt. Vissiin ens marraskuun Meidän Perhe.

Isyys. Minusta oli todella mahtavaa - vaikka se sattuikin taas - huomata, että itsessäni on edelleen ne samat tunteet olemassa - mitä oli pari vuotta sitten. Tuolloin sain kuulla, että suhde johon olin panostanut -- ei johta minnekkään sellaiseen mistä mä tykkäisin.

Mutta jään jotenkin historiaan. se lehti on painotuote ja painettu sana kestää paremmin kuin digitaallinen tieto netissä.

Masennus. Anteeksi kiroilu - mutta vittu kun siihen taas sairastuin. Yritän vain selvitä. Saada töitä taas. Auttaa ystäviä. Olla ihminen.

Mä muistan sen tapaamisen sen toimittajan kanssa. Se mun vastaus siihen, kun hän kysyi:

"Miltä se tuntuu kun ei ole lapsia"

Mun vastaus - joka lukee siinä lehdessä: Ajattele sitä lastasi ja sitten ajattele että hänet vietäisiin sulta pois.

Sanajärjestys kenties nyt ei ollut sama, mutta siitä kyllä tajuaa asian.

 

mä olisin hyvä isä. Se muuttaisi mut ihmisenä. Tietäisin heti mikä on elämässä sitä tärkeää. Pitää huolta rakkaastaan. Mä olen mies, joka mitään ajattelematta antaa oman henkensä vaaraan, jos sillä on merkitystä sinne - pelastuuko joku lapsi varmalta kuolemalta. Tähän väliin kenties voisi kirjoittaa jälleen sen asian, että tahdon kuolla sankarina. Että simosta oli hyötyä, sillä se oikeasti on ainoa asia mitä mä elämästä tahdon.

Se tieto että kuulisin että olen isä. Onneksi mä osaan kirjoittaa myös silmät kiinni, sillä nyt mä en enää näe näyttöä kyynelten läpi. Se olisi jotain niin mahtavaa - ettei sille olisi mitään sanoja. Ottaisin perheestä täyden vastuun. Mä tykkään tehdä töitä.

Mun ON tehtävä töitä. tämä työttömyys on aika tappavaa pahaa. Myönnän. Toisinaan ne itsariajatukset ovat aika pahoja. Mä kuitenkin selviän. Sillä itselleni rakentui selviämismekanismi nuoruudessa - kun kävin sen rajun masennuksen läpi.

Näinhän mä kirjoitan. Käytäntöönlaitto on vähän toinen asia.

Mä olen hyvä mies jota elämä heittää ojaan.

Jotain elvytystä kirjalleni

 03.09.2012

Jotain elvytystä.

Viimein mä aloin tekemään jotain työtä tämän nettipäiväkirjani hyväksi. Eilen tummensin vähän taustakuvia, jotta tekstit näkis lukea paremmin. Tämän merkintäsivun taustakuva on otettu digikameralla.

Sain sellaisen tuossa viime joulukuussa.

Muuta juttua teknisestä varustelutasosta: Läppäristä hajos näytön taustavalo, joten siitä piti rakentaa pöytäkone. Ulkoinen näyttö ja näppis oli hommattava. Näyttö on 4:3 nen ja iso.

Parempi mitä läppärissä.

Tässä kun on aikaa - niin voisi vaikka virittää kotisivujaan paremmaksi. Tai sitten kenties lähteä ulos kävelemään. Kauppareissu pitäis vielä tänään tehdä.

Palasokeria. Sitä ei ole, loppui pari päivää sitten mutten ole muistanut ostaa sitä. Myös kahvia pitää ostaa.

Esimerkki siitä, kuinka ajatus vain alkoi jälleen tulemaan suoraan sormien kautta näytölle, tuolle sille 4:3 koon päätteelle, josta vasta tänään tajusin että sitä pystyy säätämään. Katselukulmaa voi säätää. Se tarkoittaa että tuolia voi pitää ylempänä. Uusi kaasujalkatuoli. Ostettu viime joulukuussa.

Kirjoitan taas siis. Juuri työstin uusinta novellia. Siinä on vielä työtä jäljellä. Tuntuuko sitten yhtä tyhjältä kun sain vuosia sitten sen tekstini "kylmästi" valmiiksi? Sekin oli suuri työ ja sen jälkeen mä taisin tuntea.. mitä? Täytynee tarkistaa tästä nettipäiväkirjastani, joka täytti tänä vuonna 11 vuotta.

Tuon tekstin parenneltun version julkaisin vuonna 2003 ja kait mä fiiliksiä siitä kirjoitin..

Tämä ei liity asiaan kuinkaan, mutta onpahan mielenkiintoinen löytö hemmeisyydestä: 09.09.2003i - 23:34 - Kuolleella miehellä ei ollut sukkia jalassa.

Kesti vain hetken toikin haku - ei tulosta. No tuolloin mulla oli opiskelukiireet päällä, se kai vähän sitä fiilistä vei. Mutta tällä kertaa.. Voisihan se olla hyvä tunne, että pitkän tekstin sais julkaistua.

Uudelleentoisto

 
Uudelleentoisto. Repeat. tässä yhteydessä se ei tarkoita yhtään mitään. Kunhan sain jotain Subject-riville, se tarkoittaa suomeksi aihetta. Aiherivi on tappanut monta sähköpostia ja blogikirjoitusta syystä, ettei sille keksi mitään ja sitten kun on pohtinut aikansa sille jotain tekstiä - niin into kirjoittaa yhtään mitään on kuollut.

Kuolemasta puheenollen.. Wikipediasta löytyi tietoa, siitä että Helsingin keskustassa on yhä satoja vuosia sitten kuolleiden ihmisten luita Senaatintorin alla. Sillä aukiolla kun on ollut kirkko aika kauan ja kirkkojen yhteydessä on yleensä hautausmaa - niin luita on jäänyt ympäristöön. Entä sitten, jos jonkun keskiaikaisen uskonnon harjoittamisen myötä maastoon on jäänyt kompostoimatonta biojätettä?

Nokian uudesta Lumia-laitteesta on tullut pinkki versio. Ei kiinnosta omistaa, siis mitään Nokian valmistamaa puhelinta - jokaisessa omistamassani Nokiassa on ollut järjestäin jotain pikkuvikaa. 5 nokialaisen jälkeen kyllästyin palamaan syttyviin latureihin, laitteen sekoamiseen täysin ja siihen että akku pitää irroittaa joka toinen tunti - jotta puhelin toimisi. Siinä syy, miksi en yhtään luota nokialaisiin. Toimintalogiikkakin niissä on p*rseestä. - Ja Lumia on vielä Windowspuhelin. "hätäpuhelu on aiheuttanut laittoman toiminnon ja puhelin käynnistetään uudelleen"

Eli Nokia on lanseerannut pinkin Lumian. Markkinoidaan vain yhdysvalloissa. Pinkki..  Omasta mielestäni laitteiden oikea väri on musta. Oli sitten kyseessä vaikka jääkaappi, puhelin, televisio tai kannettava pc. Musta on arvokas väri. Vaikka saisin ilmaiseksi mahtavan keskusyksikön, jonka tehot olisivat kuten supertietokoneessa, niin harkitsisin. No kenties mä suunnittelisin sille oman hyllyn, jossa se olisi piilossa. En omista mitään pinkkiä tai värikästä vaatetta. Se mun punainen T-paitakin on siinä rajoilla että viihdinkö edes käyttää. Kun se oli lahja, niin olen joskus sitä käyttänyt.

Kehityksestä muutenkin.. vanha kännykkä toimi täydellisesti ja hyvin. Vaan matkapuhelinteknologia kehittyy koko ajan ja sitten operaattorilta alkoi tulemaan ns. "rangaistusmaksuja vanhan tekniikan käytöstä" dataliikenteen kulujen muodossa. Kuitenkin näinä kuumina kesäkuukausina olen huomannut, että kosketusnäyttö EI VAIN TOIMI hikisten sormenpäiden tökkiessä sitä. Muutenkin kaipaan kyllä AITOA näppäimistöä. Hyvä, että vanha vielä kyllä toimii - se onkin kesäkännykkänä matkassa mukana kun kaupungilla menen. Siis kesällä taskujen määrä tippuu kun takkia ei tarvitse ja avaimien kanssako toi kosketusnäytöllinen vehje pitäis laittaa hajoamaan?

Ja muutenkin.. Kerran toi lääppimisluuri sai vähän kosteutta kun räntää satoi taskuun jossa se oli. Tulos: Ledi ei enää toimi, äänenvoimakkuusnäppäimet sentään alkoivat toimimaan viikon kuivattamisen jälkeen ja näyttöön jäi viiruja. Siis räntäsateesta! Vanha kesti pikkukostumisetkin. Heikkoa nykytekniikka siis on. Sitä ei uskalla pitää mukana illanvietoissa. Mä otankin siksi vanhan kännykän käyttöön aina kun on illanvietto tiedossa. eipähän hajoo uus ja "hieno"

Hurrikaani tuli, New York kärsi tuhoja, ennustetusti

 

01.11.2012
Marraskuun ensimmäiset

Pientä sählinkiä.. Siis mokailua kirjassani, merkintäsivujen kuukaudet olivat väärät - johtuen kopio-liitä työtavastani. Nyt se asia on korjattu. Se on sitä kun ei niin intensiivisesti enää pidä kirjaansa yllä..

Maailmalla on tapahtunut pahoja. Kaupungit tulvivat, katastofi tuli mereltä. Tulihan se sieltä - uusi Katrina. Tällä kertaa kohde ei ollut New Orleans, vaan New York. New Jersey koki pahiten tuhon. Hurrikaani Sandy jää historiaan. Se tuhosi myös Haitin sekä Kuuban, muttei niistä varmaan sen enempää kuule uutisissa. Siellä on hätää - mutta New York on vain se tärkeämpi saada toimivaksi. Wall street, maailmantalous, länsimaat ja sitten vasta kolmas maailma kuntoon.

Uusia myrskyjä on kuitenkin tulossa. Sandy oli vasta esimakua, jäätiköt sulavat ennätysvauhtia, merijäätä ei tänä vuonna ollut paljonkaan. Katsoo sitten minkälainen talvi on tulossa. Siis ihan Suomeenkin.

Pohjanmaa tulvi syksyllä, kesällä, keväällä ja talvella. Rajut ukkomyrskyt kylläkin jäivät saapumatta menneenä kesänä kuten saaden ihmiset epäilemään ilmastonmuutosta.

Olen seurannut tuota hurrikaani Sandyä CNN:n uutisten kautta. USA:ssa oli presidentinvaalikamppanijat käynnissä, mutta nyt Obama ei ole maininnut koko asiaa. Nyt on ihmisten auttaminen tärkeämpää, riippumatta puoluetaustasta.

Kunhan tilanne muuttuu normaaliksi, niin aletaan varmaan epäilemään tuota hyvää työtä. Se oli vain taitavaa kamppanjointia. Itse en niin usko, ihmisten auttaminen on nyt kyllä etusijalla.

Hallitsemattomat tulipalot tuhosivat melkein kokonaisia kaupunginosia. Tulvavesi oli tällä kertaa kylmää, heilläkin on talvi menossa. Hurrikaanin jälkeen on heillä satanut paljon lunta.

New Yorkin metro on nyt poissa pelistä, se tulvii. Yksi uutinen kertoi, että se metro on 108 vuotta vanha - ja tämä on ensimmäinen kerta kun tälläistä tapahtuu.

Iso omena alkaa pikkuhiljaa korjaamaan itseään, kestää tosin kuukausia ennen kun kaikki on jälleen kuten ennenkin. Se vain, että uusia myrskyjä voi saapua ennenkuin kaikki varustelut ovat valmiit - he nimittäin nyt ovat heränneet siihen todellisuuteen - että meri voi olla ihan aikuisten oikeestu uhka.

Haitissa ihmiset menettivät nyt myös vähät ruokansa ja heikot suojansa. Se maa on edelleen raunioina taannoisen maanjäristyksen takia. Siellä on ollut oikeata hätää - muttei se ole ollut uutisoinnin arvoista valtamedian mielestä.

Intiassa ihmiset pakenevat sinne osuvan hirmumyrskyn tieltä.

Suomen uutisissa haastateliin jotain meteologia, että voisiko Suomeen iskeytyä Hurrikaani? Ei kuulemma, sillä merivedet täällä ovat liian kylmiä että voisivat toimia hurrikaanin moottorina. Tuota.. entäs sitten uutinen merivesien lämpenemisestä?

Ilmastokaasuja vapautuu koko ajan jo tuon vähäisenkin lämpenemisen myötä esim. Siperiassa. Ja ovat ne Suomenkin myräkät vain voimistumassa.

Google earth matka talviaamun ratoksi

 10.02.2012 -
Ångermanälven

Ångermanälven on joki Ruotsissa. Ja nyt google earthin ja wikipedian avulla aijon kertoa sen ylittävien siltojen historiasta. Syy tähän tekoon on se, ettei vielä viihti käydä kaupassa. Ulkona on pakkasta -28c

Aloitetaan matka. Satelliittikuvan perusteella voin sanoa, että ennen kuin kyseinen joki yhtyy Itämeren kanssa, niin sen vesimassa ohittaa kolme suurta saarta.

 Tämä ei ole maantiedon oppitunti, joten jätetään ne saaret nimeämättä tässä yhteydessä.

Ensimmäinen silta onkin mahtavan näköinen. Se on Högan Kusten-riippusilta, joka on Ison-Beltin sillan jälkeen toisiksi suurin riippusilta Skandinaviassa. Se on rakennettu vuosien 1993 - 1997 aikana ja sen ylittää eurooppa nelonen. Pikaisen street view-kuvien tutkimisen jälkeen selvisi, että sillan kupeessa on hotelli, jolla on sama nimi kuin sillalla.

Seuraava silta, jota tässä yhteydessä käsitellään - sijaitsee edellämainitusta sillasta 10.24 kilometrin päässä. Sillan nimi on Sändön silta. Sillan historiasta sen verran, kun sitä rakennettiin vuonna 1939 - niin silta pääsi romahtamaan tappaen 18 työtekijää. Turma jäi uutisissa paitsioon sen vuoksi, että toinen maailmansota syttyi seuraavana päivänä. Jatketaan matkaa kertomalla, että jos sielläpäin ajelette - niin suosittelen tuota yhteyttä mielummin kuin sitä riippusiltaa. Näkymät tältä sillalta ovat nimittäin huimat.

Seuraava silta - tavallinen maantiesilta - löytyy 16,17 kilometrin päästä. Wikilayer ei tunne mitään artikkelia tuosta sillasta, joten jätetään se rauhaan. Se on vain tavallinen maantiesilta, jota kuitenkin paikalliset arvostavat. Jatketaan seuraavalle sillalle, joka löytyy 5 kilometrin päästä edellisestä. Se on rautatiesilta joka päättyy tunneliin. Sen alta löytyvän street view kuvien perusteella rata on yksiraiteinen. Mutta katunäkymissä, juuri ennen siltaa, voitte verrata maisemia talvella ja kesällä. Se vuodenaika kun vaihtuu jännästi. Kummassakaan kuvassa ei näy junaa sillalla. Mistäkö voin päätellä sillan raidemäärän sen alta? Se on sähköistetty rata.

Tuota seuraava silta löytyy linnuntietä noin 27 kilometrin päästä. Se on maantiesilta, josta wikilayer ei kerro mitään. Ångermanälvenin joessa näyttää olevan seuraavaksi pato. Padon jälkeen tulee jälleen maantiesilta. Meillä on samaa onnea sen kanssa - ei wikitietoa, mutta katunäkymät paljastavat siltä sillalta olevan kanssa mahtavat maisemat.

Siirrymme seuraavalle sillalle, maantiesilta - muttei tavallinen. Satelliittikuvan perusteella siinä on kaaret. Ja seuraaksi - kun tälläistä matkakertomusta alan kirjoittamaan - niin valitsen kenties Yhdysvallat. Syystä että wikipediassa olisi kaikista silloista jotain. Tuosta sillasta seuraavana tulee pato ja sitten rautatiesilta. Etäisyyttä niihin se 5 kilometriä.

Kerrotaan sitten vaihteluna silloista - että voimalinjat ylittävät joen 2 kilometrin päässä viimeksi mainituista. Ja yllätys, yllätys - 8 kilometrin päässä niistä piuhoista tulee jälleen maantiesilta - ei tietoja. Ja ainoot tiedot seuraavasta maantiesillasta saa katunäkymistä. Tuo silta on 8 kilsan päässä edellisestä.

Miksi hitossa mä aloin tekeen tätä.. no loppuun asti vaan. Minulla siis ei ole mitään pituustietoja Ångermanälven joesta. Mutta siihen siltaan.. Sallittu korkeus on 2.1 metriä, leveys 2.2 metriä ja kantokyky on 1.5 tonnia. Toisen liikennemerkin mukaan tuosta missä edellämainittu tolppa oli - on 600 metriä uimapaikkaan. Jatketaan matkaa..

Tuosta painorajoitteisesta sillasta 2 kilometrin päässä on - yrittäkääs nyt kovasti arvata???
- Maantiesilta. wikilayer edelleen on mykkänä. Yllätysmomenttina kilometrin päässä tuosta sillasta on pato. Jossa kyllä ylitysmahdollisuus - mutta teknisesti se ei ole silta, joten etäisyys seuraavaan otetaan tuosta maantiesillasta. Etäisyyttä tuli noin. 4 kilometriä - maantiesilta. Ei wikitietoa, ei katunäkymää ja satelliittikuva utuinen. Jatketaan matkaa. Käsiteltävä maa on siis Ruotsi ja joki Ångermanälven.


Linnuntietä 6 kilometriä ja löydämme taas padon ja maantiesillan. wikilayer on mykkänä taas - mutta tältä sillalta löytyy katunäkymä. Ei mitenkään mahtavat maisemat tuolla, jatketaan matkaa. 4 kilometriä ja joen ylittää voimalinjat, 8 kilsaa niistä piuhoista näemme kuinka joki vain kapenee ja sitten tulee taas silta. Katunäkymä paljastaa, että joki on täysin kuiva tuossa kohtaa - johtuen.. Kuka arvaa mistä??

No jälleen sieltä tulee pato vastaan. Tässä vaiheessa voimme kysyä, että jos joessa ei ole vettä - niin voidaanko katsoa joen päättyneeksi? Ruotsalaiset ovat katkaisseet tuosta joen, joten luonnontilassa joki jatkuisi ja niin jatkuu myös matkamme. Muuten ennen kuin jatkamme - olemme epähuomiossa jättäneet yhden padon välistä. Eipä mitään, 10 kilometriä linnuntietä ylävirtaan - niin löytyy taas uusi pato joka on ylityspaikka. Siis ei silta - jatkamme matkaa..

Itse joki tekee 90 asteen käännöksen ja seuraava silta löytyy linnuntietä tuosta edellisestä padosta 7 kilometrin päässä. Se on tiedoton maantiesilta, pikakelataan jälleen matkaa..

7 kilometriä linnuntietä, niin tulee uusi pato, siitä 9 kilometriä - ja tulee taas pato vastaan. Ja sitten törmäsimme mielenkiinnon loppumiseen.

Tuossa oli pala ruotsia.

Wisetea: vaalit 2012, uutiskatsaus. vauva söi käärmeen.

 

28.01.2012
Wisetea

wisetea [maailma, uutiset]

Joten minä juon teetä. Mistä ensimmäinen lause tuli? Lauseessa kysymysefekti. Anteeksi, minä en tunne suomen kieltä kyllin hyvin - että osaisin kertoa kaikista illatiivesta, pronomeista ja ollatiiveistä. Minä vain kirjoitan sitä. Ja kielellämme voisin kertoa tässä kauniissa hetkessä sen, että ensimmäinen lause tarkoittaa sitä - että keitin itselleni teetä. Viisasten teetä. Jaaritus sikseen ja asiaan.

Suomen presidentinvaalit. Viime kerralla se oli nainen vai mies. Nyt se - valitettavast on - homo vai hetero. Välittämättä toisen ehdokkaan ajatuksista, hänet leimataan seksuaallisuutensa vuoksi. Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto. Jälkimmäiseksi mainittu on se vähemmistö. Hänellä on hyviä ajatuksia ja hän on tehnyt itseään tunnetuksi esim. etelä-afrikassa. Sauli Niinistö? Politiikasta välittämättömät saattavat paremmin muistaa hänet sinä julkisuuden henkilönä - joka pelastui Thaimaan tsunamista 2004. - Ja myös animaatiosarjasta Itse valtiaat.

Konservatiivi vai Liberaali? Suomi on päätöksen edessä. Kansa on antanut äänensä ja ensi viikolla se selviää mikä luku kirjoitetaan isänmaan historiaan. Olen itse kokenut pientä polittiista heräämistä näiden vaalejen tiimoilta. Yhtenä yönä heräsin siihen, kun olin nähnyt ehdokkaista unta. En tässä ala kertomaan kumpi unessani voitti vaalit - mutta siihen itse heräsin.

Ensimmäinen kerta kun näen unta politiikasta. Ikäkysymys vai muuten vain? En tiedä. Se poliitikasta. Jatketaan muilla aiheilla, kuitenkin antaen pienen aasinsillan tapahtumille ensi viikolla. Sää nimittäin kylmenee jäätäväksi ensi viikolla. Silloin on odotettavissa lähellä -30c olevia lämpötiloja.

Viisasten teen ensimmäinen siemaisu. Tässä kohtaa saattaisi ajatella, että ensin se puhuu politiikkaa ja lopettaessaan puheenvuoronsa tuleviin sää-ilmiöihin - niin sitten vasta nauttii teetä. Tuosta saattaisi muodostaa käsityksen siitä, että jollain tasolla kirjoittaja pitää politiikka toisen asteen älykkyyden tasona. Mutta näin ei ole.

Jatketaan maailman aiheilla, Google reader ja uusimmat tapahtumat maailmasta.

Vantaalla on onnettomuuspaikan raivaus käynnissä. Ilmatieteen laitos varoitti ensimmäisen kerran pakkasista. Tämä tapahtui siellä, missä Ilomantsi sijaitsee. Pohjanmaalla palaa suuri teollisuushalli. En ole uutistoimisto, joten tulipalopaikkakunnan nimi jääköön historiaan. Tästä lähteestä sitä ette tule saamaan. Ydinvoimalla toimiva jättijäänmurtaja on saapumassa Suomenlahdelle. Sille mahdollisesti tapahtuva onnettomuus aiheuttaisi kenties pääkaupunkiseudun evakointeja. Siellä asuu miljoona ihmistä. Tämähän on kaikkien piilotajunnassa oleva huolenaihe? Että tuollaiselle liikkuvalle ydinreaktorille tapahtuisi jotain.

Uutisotsikko: Lopen uupuneet lahnat kuolivat vanhuuteen. Tuon voi käsittään kahdella eri tavalla. Joko ne kalat olivat väsyneet tai sitten Suomessa on paikkakunta nimeltä Loppi. Josta kielioppi vääntää muodon Lopen. Se niistä kaloista. En itse tajua tuon asian uutisarvoa. Kai niissä oli myrkkyä. Vedestä yläilmoihin, lentoyhtiö Spanair on mennyt konkurssiin. Lennot ovat loppuneet sen yhtiön koneilta. Ne varmaan myydään - edes jonkun voiton toivossa.

Vauva on purrut käärmeeltä pään irti. Tämä uutinen on sen verran outo ja siksi mielenkiintoinen, että siihen on syvennyttävä. Missä näin on käynyt ja mitä mahdollisia seuraamuksia on tuon ihmisalun elämälle tuolla tapahtumalla? Tässä yhteydessä voinen paljastaa omasta varhaislapsuudesta asian. Kaikki ovat varmaan nähneet kotivideon, jossa kasteessa olevalta poikavauvalta pääsee suihku. Itselleni kävi siten ja se suihku kertoman mukaan päätyi setäni juomalasiin. Ei kaitafilmiotoksia tuosta tapahtumasta ole olemassa. Niitä ei otettu kameran puutteen takia. Mutta jatketaan siitä 1970-luvulla tapahtuneesta seikasta nettiuutisen vauvaan. Joka siis oli purrut käärmeeltä pään irti.


Paikkakunnan pikainen googlemaps haku paljasti tapahtumamaaksi Israelin. Vauva oli saanut unisen käärmeen hampaisiinsa, kaikkiin kuuteen - kun hänen äitinsä oli ollut lämmittämässä maitoa. Naapurit olivat tulleet hätiin kuultuaan äidin kauhunhuudot. Lapsi kiidätettiin sairaalaan, muttei se käärme ollut myrkyllinen. Vauva oli kuulemma itkenyt sydäntäraastavasti käärmeen menetettyään. Vauva oli jauhanut käärmeen pään täysin tunnistamattomaksi.

Ja nyt kysymys kuuluu, että kuinka saamme tuon mielikuvan pois mielestämme? Maailma ja päivitysnäppäin F5 saa auttaa.

Aha. ehkä tuolla uutisella. Kolera leviää Kongossa. 22 000 ihmistä sairastunut ja 600 kuollut tähän asti saamieni tietojen pohjalta. Tuo poiminta lukee sisäänsä nopean vilkausun näytöstä. Norja on viimein pyytänyt anteeksi holokaustin uhreilta. 70 vuotta siihen anteeksipyyntöön meni, mutta hyvä että tuli. Itse en tiennyt Norjan osallisuudesta juutalaisten vainoihin. Tiedän kyllä, että saksa miehitti Norjan toisen maailmansodan aikana. Olen kyllä seurannut tuon ajan historiaa, mutta kaikkea ei vain huomaa.

Loppukaneetti maailman tapahtumista:

Ihmisiä kuolee, vauvat purevat käärmeiltä päät irti ja Suomessa äänestetään seuraava presidentti sekä ilmat kylmenevät.

Teeni on lopussa.

Rajakokemusten anatomiaa?

 25.01.2012
Aiherivi

Mieti aihetta kaikelle sille jota pyörität päässäsi. Aiheena vaikka aivotoiminta ja juuri näkemäni dokumentti rajakokemuksista. Miellyttävänä koen sen, jos sen voi selittää tieteellä. Aivosähköllä ja välittäjäaineiden käyttäytymismallina tuolloin, kun aivot ovat suuren stressin alla. Kuolema on aivoille stressitila.

Mutta sitten kun rajakokemus tulee sydämmenpysähdyksestä? Aivot kuulemma menevät kiinni tuolloin, ei mitattavaa aivosähköä. Ja kuitenkin ihmiset näkevät tuolloinkin yksityiskohtaisia rajakokemuksia. Pystyvät kertomaan täydellisesti elvytystoimenpiteet ilmasta käsin. Tiede loppuu tuolloin? Pelottava asia minulle olisi se, että juuri se asia jonka ympärille olen rakentanut maailmankäsitykseni - onkin vain harhaa? Että ihmisellä olisi joku "tila" johon hän ei tarvitse ruumistansa. Myös syntymäsokeat näkevät rajakokemuksessa elvytystoimenpiteet. Dokumentissa haastateltu syntymäsokea nainen kertoi vakaasti ja uskottavasti, ettei ole tätä keksinyt.


Kuinka hän voisi? Ei eläessään ole nähnyt yhtään mitään. Ei edes varjoa niin kuinka hän voisi kuvitella kuvin asioita. Hänen kertoma näkökokemuksesta jäi mieleen. Kuten hän ei nähnyt silmillään - vaan koko olemuksella. Siis kuten nyt näkisit takana olevat asiat, lattian ja katon samaan aikaan. Vaikea selittää tai kuvitella miltä se tuntuisi. Kun on näkevä, niin sitä kuvittelee kuten palottain tapahtuman mistä hän puhui.

Tiede ja sen rajat? Rajakokemuksista on tulossa suurempi tutkimus. Eräs sairaala piilotti eri kuvioita ja kuvia kaappejen päälle yms. korkealla olevien esineiden päälle - jotta mahdollisesti siinä tilassa tapahtuvan rajakokemuksen saanut potilas voisi jälkikäteen kertoa mitä kuvioita kaapin päällä oli. Hän ei niitä ole pystynyt näkemään makuuasennossa, joten se kertoisi jotain osviittaa sitiä - että tapahtuma voisi olla tosi.

Aivotoiminta on jännä asia. Tätä aihetta sivuten kerron, että tässä - olisiko jo vuoden ajan - ennen kun alan nukahtamaan, niin suljettujen silmien takana alan näkemään kuten ihmisten kasvoja, joita olen joskus nähnyt. Sen vain tietää, että jossain vaiheessa niiden näkeminen alkaa taas muttei se pelota. Joskus muistan pelänneeni näkeväni tuolloin jotain pelottavaa, mutta sitä ei tapahdu. Kasvot vain vaihtuvat toisiin ja sitten kun loppuvat niin nukahdan aika pian.

Selitys voisi olla se, että aivoni valmistuvat uneen ja jotenkin - oliko se sitten vanhenemisesta riippuva asia - niin näkökeskus aktivoituu ja kasvot tulevat silmiin. Ne ovat sinisiä, tunnistettavia hahmoja. Ne vain katoavat ja sitten alan näkemään unia.

Kokosin tuolin

 

21.12.2011
oliko tänään maanantai vai tiistai

Cmx laulaa, ettei mikään vie sitä pois. Hyvää yömusiikkia, tällä kertaa kannettavan tietokoneen omista kaijuttimista. Pitkästä aikaa tämä tietokone on sylissä. Jalat uudella tuolilla, jonka ostin Jysk-liikkeestä.

Se oli pienoinen kohtaus elämässä toikin tuoli, osasin kyllä kasata sen itse - mutta kaasujalan puuttuminen haittasi operaatiota. Hain sen puuttuvan osan, ja jatkoin sitten kasaamista, kunnes huomasin - että puuttuu ruuveja. Niillä kiinnitettäsiin kädensijat tuoliin.

Tuolissa ei vieläkään ole niitä kädensijoja. Jotenkin tuntuu, että ne saattaisivat olla vain tiellä ja toisaalta taas minusta tuntuu, että olen minä kyllä ne ruuvitkin ostanut. Joten minulla kenties olisi oikeus mennä Jysk-liikkeeseen vaatimaan kuutta ruuvia. Tekisikö niin.. Ehkä tai sitten ei.

Ei ole tullut sitä todistusta ammattitutkinnosta vieläkään. Pohjoisen keski-suomen oppimiskeskus ei ole - soitin ja kysyin asiaa - vielä edes käsitellyt niitä todistuksia. Läsnäolopapereilla ei paljon mitään uutta kysele. Mutta tällä hetkellä tahdon vain unohtaa sen asian - ja nauttia Helvetin hyvästä paimenesta. Jälleen kyseessä eräs CMX - yhtyeen kappale.

Facebookiton päivä, ensimmäinen monista. Itse tosiaan kyllästyin koko palveluun. Ei jaksa enää tuskistua toimimattomuudesta, joten miksi minun pitäisi. Vieroitusoireita? No, rehellisesti kerrottuna saattaa niitä olla. Siellä kyllä oli uudelleen löytyneitä lapsuudenkavereita yms. Mutta palvelun viimeisin uudistus, se aikajana - oli viimeinen pisara.

Purnasin tuosta asiasta edellisessä merkinnässä tarpeeksi. Jätetään sekin aihe omaan arvoonsa.

Tietokone alkoi lämmetä ja syli kuumeta. Mauri kunnaksen "yötarinoita" - kirja sai tulla kokoonpanoon lämpöeristeeksi. Luen sitä joskus kun oon menossa nukkumaan. Tahtoisin enemmän Mauri Kunnaksen kirjoja. Ne on kivoja, etenkin se joulukirja ja Koiramäki.

CMX - Ruoste soi nyt. Kaunis kappale, täytyy sekin tässä kertoa.

Mitäs muuta nyt voisin kertoa, ennen kuin annan sanojen mennä. Kirjaimet niin sekaisin, että luulevat itseänsä sanoiksi. Kirjoitan, siis olen.
Eli pari sekavaa lausetta kuten alustukseksi sille, että voisin kertoa kirjoittamisesta, uusien tekstejeni tilasta.

Kaksi niistä on melkein valmiita, vielä pikkuviilausta ja julkaisen uutta kirjallista tuotantoani. Uusimman tekstini nimi on "Pullonkaula"

Se on ensimmäinen, jossa käytän tapahtumahorisonttina tuttua kotikaupunkiani ja luontiprosessissa olen käyttänyt Googlen street view-katunäkymiä. Toisinaan selaan katunäkymiä ympäri maailmaa ja samalla mietin mitä niissä maisemissa saattaisi tapahtua.

Vieläkö tulee synkkiä tekstejä vai olisiko uusimmissani jo hyviä loppuja? Voisin kyllä muutamaan tekstiini kirjoittaakin hyvän lopun. Olen harrastanut kirjoittamista noin kymmenen vuotta, niin siinä ajassa olen kehittynyt hyväksi tekstin tuottajaksi. Tekstini ovat realistisia, niinhin voi samaistua. Kuolemasta kertomisella saattaa olla myös sekin vaikutus - että lukija voi käydä joitain tunteita läpi samaistuessaan tarinaan.

Uusia tekstejä siis tulossa, sitä varmaankin tuolla ajattelin kertoa.

Vielä onnistuu tämäkin tyyli kirjoittaa. Silmät kiinni ja antaa sormien vain tanssia näppäimistöllä. Ei toimisi kosketusnäyttö-näppäimistöllä.

Pari päivää jäljellä jouluun, ennusteet kertoivat että siitä tulee musta joulu.

Talvesta ei väliaikaisest tietoakaan.

 

14.11.2011
Talvesta ei tietoakaan.

Tai tieto tietenkin on, lapissa on väliaikaisesti jälleen lunta. MM-luokan hiihtokisat Leviltä piti perua lumen vähyyden vuoksi. Uutisissa sanotaan, että Utsjoella ei ole ollut ensilumi näin paljon myöhässä sataan vuoteen.

Täksi päiväksi oli ennustettu vain +4c, mutta mittarit - jotka eivät ole auringossa - näyttävät lämpötilan olevan +7c

Lämpö nousee, merenpinta samoin. Luonnonvarat loppuvat ja tällä menolla sää-ilmiöt voimistuvat entisestään.

Ja 10 vuoden kuluttua, kun ihmiskunta tarkastelee näitä tekstejä - niin katuvat kun ei mitään tehty. Liian pitkän aikavälin muutoksia ihmiskunta ei usko, koska eivät ehdi näkemään muutosta. Samoin kun seuraisi puun kasvua taimesta isoksi puuksi. Kyllähän sen noteeraa aina silloin tällöin, että jopas se onkin kasvanut taas. Mutta sen kasvun vain unohtaa seurata ja sitten yllättyy että, johan se puu on kasvanutkin.

Samoin taitaa tapahtua näiden ilmastotalkoiden kanssa. Kohta huomataan, että vastahan ne rannikkokaupungit tulvivat..

Rahaa ilmastotalkoisiin? Yhtälö menee näin:

Säästötoimet ilmaston vuoksi + niistä johtuvat irtisanomiset = vähemmän äänestäjiä seuraavissa vaaleissa.

Joten mitään ei tapahdu, pelkkiä sanoja vain lausutaan näön vuoksi ja sitten kun on aika lunastaa lupaukset - niin valitettavasti (jostain syystä) ei olekaan rahaa tehdä näin.

Tätä syksyä on sanottu tilastollisesti lämpimemmäksi vähään aikaan. Viime vuonna joulukuu arvottiin tilastollisesti 8. kuumimmaksi kuukaudeksi. Toissavuoden kesää sanottiin tuolloin lämpimemmäksi kesäksi pitkään aikaan - kunnes viime kesät tulivat voittamaan senkin sijan.

Tietoa..

Lahdessa kuumin marraskuu pitkään aikaan:
http://yle.fi/alueet/lahti/2011/11/lahden_lampomittarissa_huippulukema_2997112.html?origin=rss

YLE "Poikkeuksellisen lämmin sää helli tänään perjantaina Etelä- ja Lounais-Suomea. Korkein lukema mitattiin Porvoon Harabackassa, 22,3 astetta. Se on Suomen säähistoriassa myöhäisin tilastoitu 20 asteen ylitys. Lukema ylittää selvästi edellisen Lahdessa syyskuun viimeisenä päivänä vuonna 2000 mitatun 19,3 asteen ennätyksen. http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/09/porvoossa_mitattiin_paivan_lampoennatys_2913564.html?origin=rss "


..jota on meille uutisoitu. Mutta monelle noikin lööpit ovat vain, että katsotaan sitä puuntaimee kun se heiluu tuulessa näkemättä sen kasvua - vaikka se koko ajan kasvaa.

Ilmasto sikseen ja katsotaan kirjani historiaan. Ensi vuonna tämä nettipäiväkirja täyttää 10 vuotta!
Kotisivuni ovat olleen netissä jo 11 vuotta.

Marraskuupoimintoja edellisiltä . Linkki merkintään, poiminta ja sitten omaa läppää merkinnästä:

14.11.2002 - Toinen hauskahko päivä jolloin unohdin sen mitä eilen opin.	"Huomenna käväsen Helsingissä. Vaihdan Pendolinoon jossa ostan itselleni kärrymurkinaa ja kahvin. "	Alkuaikoina tämä kirja vielä haki suuntaansa kertoa asioita. Listamaista juttua..
03.11.2003 - Edistystä	"Tänään... eli koulussa. Jos on väsynyt ja vetämätön olo, niin opettaja kertoi että seksi voisi olla hyvä lääke saada lisäenergiaa.."	heh. Ja seuraava lause, miten merkintä jatkuu - on asiyhteyden irrottamisesta. Vuodessa tyyli oli jo löytynyt.
06.11.2004 - Neljä astetta lämmintä. se viimeinen omakuva	"Jos tämän koulun oppilas heittäytyy junan alle ja palaa kummittelemaan tuota rataa pitkin meneviin juniin, niin kuinka monta matkaa jää tekemättä ajan kanssa? Anna vastauksesi runomitassa, ottaen huomioon Muumitalon jokaisen huoneen keskiarvoisen tilavuuden jaettuna nollalla."	Heh! Jep.. Opiskeluaikojen stressi angstia. Merkonomiopiskeluajat nettipäiväkirjassa. Mukavia muistoja.
17.11.2005 - Day like thursday	Torstai oli ja meni.. ei mitään kerrottavaa.	Ja opiskeluaikojen jälkeen muutin Jämsään ja ... .. .
18.11.2006 - Yöllistä, taas	"Tässä pitkästä aikaa ajattelin kirjoittaa nyt yöllä kun ajatus kait virtaa ja sitä rataa. Tekstitulvaani siis tiedossa, mutta siitähän ilmeisesti ihmiset tykkäävät.."	Yöllisiä merkintöjä kirjassani. Elämää pohtivat teksti, tuottamastani nettikirjallisuudesta sekä mielipiteitäni..

10 vuotta siis täynnä ja hommaa riittäis tämän nettipäiväkirjan arkiston kanssa. Parilta vuodelta se on tekemättä. Joku outo voima pakottaa mut tekemään ne toimivaksi kokonaisuudeksi. Myös muisto/poiminta - sivut olis tehtävä.

Jep. tää kirja seuraa elämääni ja siitä voi lukee miten milloinkin on mennyt.
Jätän vastaamatta nyt kysymykseen, että kuinka nyt menee?

Hyvää tulevaisuutta kohden..

 

31.10.2011
Hyvää tulevaisuutta.

Valmistuin, selvitin tuon koulun. Nyt on myynnin ammattitutkinto ihan papereilla, hygieniapassi sekä anniskelupassi suoritettuna. Lisäksi osaan nyt kassatyöskentelyn. Kaiken kukkuraksi olen selvinnyt 10 vuoden piinasta, jonka ex aiheutti - tahtomalla tai tahtomattaan. Minkäs elämälle voi.

Pieni levähdystauko kaiken tuon jälkeen on nyt hyväksi - ja sen jälkeen haen töitä. Elämä menee hyvin?

Kaiketi.

Jotenkin tässä on tuntunut, että kun nyt kaikki se viha ja katkeruus on poissa päästäni - niin tuntuu ontolta. Olen yrittänyt työstää tekstejäni eteenpäin, mutten saa niihin otetta. Ja kirjoittaminen on jotain sellaista minulle, että nautin siitä. Ja nyt on paussi siinä asiassa päällä. Hyvää tulevaisuutta.. Pimeää aikaa jälleen talviajassa.

Tämä väliaika töiden välissä, osaankohan mä käyttää sen oikein? Joka päivä on ollut joku syy nousta ylös. Nyt sais nukkua niin pitkään kuin tahtoisi. Siinä haittaa vain se - etten mä tahdo nukkua pitkään viikolla. Vaadin siis jotain täytettä päiviini. Stressaan tästä ns. vapaa-ajasta. Tahto tehdä töitä on suuri.

Ahdistus kaiketi näkyy rivien välistä.. Elämä vaatii, mutta se myös antaa.

Kaiketi tässä painaa myös se, että se hiton talvi on taas tulossa.

Pandoran lippaani avaus

 

04.09.2011
Kissat kehdossa.

Ugly guy Joe - Cats in the gradle.

Pitkästä aikaa voisin jälleen heittää muiston menneisyydestä, aukaista Pandoran lippaani.. Haukkala-ajoistani en ole pitkään aikaan kertonut mitään. Tuo kyseinen kappale, siinä kun lauletaan "..sliver spoon" niin tuolloin eräs hyvin paljon psykoosissa ollut tyttö, Maire (nimi muutettu), pyysi aina että laittaisin tuon kappaleen soimaan kun siinä lauletaan jostain hopeasta. Kumpa muistaisisin (?) sen keskustelun, jonka aina hänen kanssaan juttelin - sanatarkasti.

Se meni jotenkin näin:

"Simo, laittaisitko soimaan sen laulun, jossa minä arvelen laulettavan jostain hopeasta? Tai siinä lauletaan lusikasta, hopealusikasta. Minä arvelisin pitäväni siitä laulusta."

"ok. hetki vain.."

Olimme tuolloin musiikinkuunteluhuoneessa. Minä kyyristyin etsimään sitä LP-levyä soittimen alakaapista. Tuolloin Maire toisinaan saattoi sanoa

"Simo, minä arvelen että saatan sanoa että sinulla on hyvä takamus"

"öö.. kiitos.."

Jup. Nyt nämä Maire-muistot aukesivat päässäni monen vuoden jälkeen.

Maire ei ollut mikään pienikokoinen nainen. Osaa mitä hän oli kertonut tehneensä - niin en sitä kerro. Jotenkin näin n.16 vuoden jälkeen nämä muistot - uudelleen tulessaan pintaan - hämmentävät. Siltä ajalta jäi kyllä musiikkia kaseteille. Kuten tämä: Usura - Open your mind. 2unlimited, K L F yms.

Pikakelataan ne 16 vuotta takasin, tähän päivään. Menneitä on aina kiva muistella - ja kuten kaikille nuoruudessaan psykiatrisella olleille - muistoja voi välähtää noista ajoista pitkän ajan jälkeenkin. Tuota takamus-juttua EN ollut muistanutkaan aikoihin, olin tukahduttanut sen jonnekin pois. Mutta selvisin niistä ajoista, ja nyt elän elämääni eteenpäin.

Moni noilta ajoilta on varmaan vielä laitoshoidossa, sidottuina lääkkeisiin. En tiedä mitä Mairelle nykyään kuuluu - ei kiinnosta. Jotenkin aavistan, että kenties jokunen heistä on päätynyt itsemurhaan. Siitä oli tuolloin jo aika monesti puhetta, se ambulanssi oli usein pihassa. Lisää noista ajoista löytyy kyllä sivuiltani, muualta.

Pitäisi nykyään vain muistaa se, että jos jo olen kokenut sellaisen elämänkoulun - niin pitäisi vain muistaa että itsessäni on voimavaroja puskea itseäni eteenpäin. Masennus on uusiutuva tauti, pitää vain katsoa itsensä perään etten sairastu siihen uudelleen.

Sateenvarjojen pakkokäytöstä

 

23.08.2011
Taraxacum officinale

Voikukkia ei kasva enää tänä vuonna. Miksi voikukka tuli nyt mieleeni? Keltainen rikkaruoho, jonka elämällä ei ole arvoa puutarhureille tai lapsille. Jälkimmäisinä mainitut nimittäin nyppivät voikukkaparkoja kimpuksi äideilleen, solmivat niistä hattuja tai sitten repivät ne irti maasta ja puhaltavat voikukan lentiäiset pois ja tuon jälkeen hylkäävät voikukkaparan maahan maatumaan.

Kiinassa tuo Taraxacum officinale on hyötykäytössä, lääkkeenä. Mutta nyt voisi jättää voikukista kirjoittamisen, se vain oli joku systeemi - jolla käynnistäisin itseni. Vaihdetaan asiaa.

Tänään ei satanut illalla, vaikka lupauksissa oli. Ennusteisiin ei ole luottamista. Tänäänkin näin taas se idioottimaisen näyn. Ihminen sontsan alla - vaikka ei sada tippaakaan. Mutta varjoa on ilmeisesti pidettävä pään yläpuolella ihan siltä varalta että taivaasta tippuisi jotain.

Sori, sun Citymarketista ostettu sontsa menettää suojakertoimensa, jos taivaalta tippuu päähän kilometrin läpimittainen asteroidi - taikka sitten vaikka itse jeesus. Sama se, mutta voisitko ystävällisesti näyttää älyään käyttävältä ihmiseltä ja katsoa vaikka maassa olevista vesilätäköistä - että sataako vielä? No jos sateenvarjon pakonomainen käyttö on mielisairautesi, niin minun täytyy se hyväksyä.

Kesä. se vetää jo viimeisiään. Alkais jo uusi kevät. Syksystäkin kyllä pidän - mutta silläkin vaaralla että toistan itseäni kirjassani - niin syksyssä on vain yksi vika - se päättyy talveen. Kylmään ja pimeään vuodenaikaan, joka ironisesti sattuu olemaan myös se kaikkein kirkkain.

10 vuotta. Ensi toukokuussa tämä nettipäiväkirjani täyttää 10 vuotta. Pitkäaikaisin kaikista. Ei, ei tästä voi käyttää ilmaisua "blogi". Tämän nimi on nettipäiväkirja. Jos joku kutsuu tätä blogiksi, niin levittää väärää tietoa. Täytyy muistaa tuossa asiassa, että 10 vuotta sitten kun aloitin tämän pidon - niin mitään blogeja ei ollut olemassakaan. Ainakaan tuolla sanalla. Blogivillitys on yrittänyt tappaa tämän kirjani, siinä onnistumatta. Lisätietoja löytyy..

Blogini: Screendisplay.. - ZimCam weB LOG - Zimophotos - - (?)

Tuo rivi näkyy myös nettipäiväkirja-osissani sivuillani. Kotisivuni ovat JO 10 vuotta vanhat. Rakentuivat kirjoittamien tekstejen ympärille. Itsekeskeistä historiaa sivuista, löytyy se täältä kerrottuna monta kertaa. Käytä sivuhakua "sivujen historia"

Eilen. ukkosti, kyllä. uutisissa kerrotaan, että helleaalto saapuu jälleen Suomeen. Se olisi jo 4 kerta tänä kesänä. Writers block.

Ajatus siis katkesi, mutta voisin taas katsoa menneisyyteen tässä kirjassa. Tällä kertaa voisin etsiä hienoja lauseita tai tapahtumia, jotka eivät niin mahtavia kenties ole.

2004 23.08.2004 - Hyvän musiikin tahdissa.	2005 23.08.2005 - Pilvistä	2006 23.08.2006 - Tämä keskiviikko	2007 21.08.2007i - viisikymmentä yksi
hän sanoi että mun olisi tultava kouluun jotta saisi täytekakkua. Outo uni riitti herättämään minut.	Sateenvarjot.. paikoilenne, valmiit.. HEP! avatkaa sontsanne vaikka olisitte jonkun suojakatokseksi katsotun rakennelman alla. Ulkona on siis sateista ja tuulista, siellä olisi koleata olla.	kävin golffaamassa. ......... No.. kuolen mä kyllä joskus, mutta se aika ennen sitä askaretta voisi olla mukavaa.	Tupakka- askeihin on tulossa nyt ne varoituskuvat tupakoinnin vaaroista. Kyllä ne kuvat päätyvät jossain vaiheessa myös lasten silmien eteen. Tosin lööpit jo tekevät sen. Lapsia ei voi suojella tässä maailmassa pahoilta asioita, ja se on helvetin väärin. Lapsuudet loppuvat nykyään aika nopeasti - kiitos tiedonvälityksen.

Onhan noita merkintöjä kirjoitettu. Ja tullaan varmaan kirjoittamaan myös jatkossakin.

Masennuksesta ja isyystunteista feat superparisto

 

03.04.2011
Pitkä odotus

Pitkä odotus mutta mihin? Kesään kait, tässähän on alkanut se aika kun lumet vain katoavat pois. Kevättulvista tänä vuonna tulevat mahtavat ja monelta varmaan kastuu koti.

Jälleen voisin kertoa missä vaiheessa ovatkaan tekstini? No jumissa jälleen, kirjailijan oloa. Jollain tavalla helpottaisi saada jälleen jotain julkaistua.

Jollain tavalla se vain tuntuu minusta siltä - saa julkaistua jotain.

Olen huomannut tässä olevani apea ja kenties hivenen kenties masentunutkin. Kenties se johtuu siitä, että olen kyllästynyt sinkkuna olemiseen. Kaikki muut näyttävät pääsevän elämässään eteenpäin ja itse junnaan vielä paikoillani. Tajuan tämän olon kuuluvan tähän ikään. Edelleen kyyneleet ovat itselläni herkässä, kun ystäväni kertoo naisensa raskaudesta ja siitä miltä tuntuu tulla isäksi. Itse pystyn samaistumaan tunteeseen täysin, surullista vain ettei itselläni ole jälkikasvua.

Eipä sitä kieltämään. tätä kirjoittaessa silmäkulmani kostui. Jänniä nämä elämään kuuluvat suuret tunteet, huomaa itsestään kuinka elämä muuttaa ihmistä.

Mitä tässä sitten vielä.. Siis onko ajatuksia jakaa? No tuon vanhan ulkolämpömittarin paristo loppui. Mittari on ollut minulla jo ehkä 7 vuotta, enkä ole vaihtanut siihen koskaan paristoa. Muutoin pariston merkki, joka oli mittarissa, olisi joku muu kuin "Camelion" SUPER HEAVY DUTY . Empä yhtään epäile asiaa, etteikö se olisi ollut superparisto. Ja paristossa oleva päiväys oli 4-2004 ja kestänyt aina vuoteen 2011.

Aika superparisto kylläkin.

Tuttipullo ja tv dokumentista

01.03.2011
Maaliskuun alussa

Tuli tuossa vanha nettipäiväkirja- fiilis päälle, kun katselin telkasta Prisma dokumentin Tuttipullo ja TV, jossa pohdittiin mitä vauvat oppivat / seuraavat / suhtautuvat televisioon tai televisiosta. Amerikassa vauvat katselevat televisiota keskimäärin 5 tuntia päivässä. Ruutu on lapsenvahtina huono, jos sitä ei osaa käyttää oikein. Tämä oli ohjelmien tekijöiden mielipide. Eli ei siis mitään nerojen tehtailua. Kritiikkinä toiset asiantuntijat kertoivat - ettei tästä vauva-tv buumista ole pitkäaikaisia tutkimustuloksia - että kukaan ei tiedä mitä ohjelmat tekevät ihmisen kehitykselle.

Tuleeko heistä aikuisina stressille alttiimipa tai sitten ei. Nykyaika on pelkkää stressiä.

Vauva-tv on 10 vuotta vanha juttu. Matkapuhelimia on ollut olemassa se 30 vuotta ja nyt vasta tutkijat myöntävät, että niiden aiheuttama säteily ON vahingollista aivoille. Samaan aikaan tekniikka kehittyy yhä enemmän. Tulee 4G puhelimet, jotka käyttävät taatusti enemmän kaistaa ~radiosäteilyä kun tavallinen GSM. Yhdysvalloissa, missäpä muuallakaan, muistan lukeneeni jostain että paikallinen 4G verkko häiritsee GPS:sää. GPS on jo hyvin monessa laitteessa mukana ja on ollut toimiva. Nyt tulee jotain ihan uutta, joka voi aiheuttaa tuolle - jossain tapaukissa ihmishenkiä pelastavan GPS:sän - alttiiksi häiriöille.

Eli ihmiskunta mielellään käyttää uusia asioita, miettimättä että mitä ne oikeastaan tekevät loppupelissä. Olen käsitellyt tätä aihetta aikaisemminkin. ( Rahtilaivojen painolastivedet, mennyt hieno idea ) Mutta asialle ei voi mitään, tämä on rakennettu osaksi ihmisyyttä - kaikenlainen tyhmyys ja rahanhimo, ahneus ja kaikki muut kuolemansynnit. Näillä mennään.

Maaliskuun ensimmäinen päivä - toivoa keväästä tulossa. Tässä vaiheessa katson menneeseen, tänä vuonna tämä nettipäiväkirjani täyttää sen 9 vuotta. Aloitin tämän ennen blogi-hässäkkää ja siksi tätä ei pidä pitää blogina - kuten olen jo 100 kertaa valistanut lukijoitani. Nettipäiväkirja. No mitä olen kirjoittanut 1.3 menneinä vuosina:

vuosi	poiminta	linkki
2003	Miksi sormus on pyöreä? Koska se on ikuisen rakkauden symboli ja myös siksi että se pysyisi sormessa. Minut on rengastettu.	01.03.2003 - Uusi aika koittaa
2004	Haimme grafiikan tunnilla kinkun kuvaa netistä - googlella. Haku "kinkku kuva" voi tuoda jotain aivan muuta kuin sai todistaa pari meidän luokasta. No mun, ainoana miehenä ja asiasta kyllin taitavana sain sulkea sen pornotulvan.	01.03.2004 - Pornografiaa 2
2005	Se jänis, joka oli mennyt tämän asuntolarakennuksen edestä ei tainnut tietää, että saisi saksanmaikan lausumaan runoa saksaksi ja se taidenautintomme oli minun aikaansaamaa.	01.03.2005i - Tietty.. tietenkin ja toki.
2006	Tänään sain taas muistutuksen siitä, että olen tulossa sairaaksi. kahtianäkemistä ja kuulon heikkenemistä toisesta korvasta.. Sitä flunssan alkua siis.	01.03.2006i - ja katselen PILVETÖNTÄ taivasta.
2007	http://tapiomies.livejournal.com/2007/03/01/ Se on vain sitä, kun on tehnyt sitä jo näillä työtavoilla sen kuusi vuotta - niin noi uudenaikaiset blogisysteemit eivät oikein tunnu luontevilta.	Kadun nykyään tuota hyppäiystä blogimaailmaan. Laiminlöin rakasta nettipäiväkirjaani ja nyt täytyy aika linkittää jotain blogista tänne. Eikä ole tiedossa kuinka kauan Livejournal-blogipalvelu edes pysyy pystyssä tai toiminnassa. Nettikaverit - jotka houkuttelivat mut käyttämään sitä palvelua - hylkäsivät sen.
2009	Kun pelastin tämän nettipäiväkirjani http://simopahula.fi/np_joulu09.htm

 

Kirjoittamisesta, vastausta kritiikkiin.

 

29.01.2011
Kirjoittamista

Tuossa jälleen yritin kirjoittaa jotakin - uusia tekstejä eteenpäin. Kohtauksia tarinoissa, joita voisi ehkä poistaa - jotta teksti alkaisi taas elämään? Siis uusinta suurta teostani olen kirjoittanut paloissa.

Yleensä ja usein kirjoittelen siten, että kirjoitan ne tahtomani kohtaukset ensin - ja sitten alan rakentamaan tarinaa joka solmisi kaiken yhteen. Nyt vain ei tullut jälleenkään mitään. Ideoita kyllä olisi - mutta toteutus..

Jälleen kritisoitiin, että tekstini ovat synkkiä. - Kirjoittaisit iloisempaa, nii olis mukavempaa lukea. Tästä on muutama hetki kun sain tämän palautteen.

Olen kyllä yrittänyt sitä, mutten saa vain aikaan muuta kuin ns. LKS-osio kamaa sivuilleni. Että tekstien henkilöt kokisivat onnellisia kohtauksia, päätöksiä ja että rakkaus kukostaisi? Ehkä jokunen teksti saattaa joskus noissa aiheissa syntyä - kuten ennenkin olen kertonut - niin tekstini peilaavat sitä mitä itse tunnen kautta koen.

Ja tietenkin itselläni on kauniita odotuksia elämästäni, tunteita joita tahtoisin kokea. Kuten isäksi tulemisen ilon, pyyteettömän rakkauden ja sen tuoman onnellisuuden.

Kun noita asioita ajattelee, mitä äsken luettelin - niin kyllä noiden saavuttamattomuuden takia.. Silmäkulma vähän kostuu. Se isyys olisi jotain mitä todella tahtoisin.

Eli en itse ole onnellinen - ja se kuvastuu teksteissäni kuten tapahtui kun aloitin kirjoittamisen. Hyvä esimerkki kait tästä on se mun uusin tekstini "Riipus" - löytyy tekstiarkistostani.

Olen kehittynyt kirjoittajana vuosien saatossa - ja se tavallaan hidastaa uusien tekstien julkaisuväliä. Täydellisyyden tavoittelijana tahdon että teksteissäni on paljon faktaa fiktiossa. Ja faktalla tarkoitan aikatauluja, sääntöjä, rakennuksia yms. asioita. Henkilöt teksteissäni ovat täysin fiktiivisiä.

kuinkahan monta kertaa tuokin pitää sanoo - että jotkut tajuaisivat asian..