Tänään voisi olla juhlapäivä

 
14.10.2025
Tänään voisi olla juhlapäivä

Iso päivä kai tänään voisi olla. Isäni syntymästä on tänään 85 vuotta. Tänään siis olisi hänen 85 vuotis syntymäpäivänsä.

Iso asiahan toi on, jollain tasolla. Onhan hänen kuolemastaan jo kohta kahdeksan vuotta ja elämä jatkunut uusiin normeihin. Löysin kaapistani valokuva-albumin, jota mä en ollut muistanutkaan. Siinä oli paljon kuvia minusta ja isästäni. Olen kuvissa lapsi.

Tietokoneella muokkasin jo kellertyneitä kuvia ja lopputulos tietenkin on hieno. Värit selkeät ja kuvan vaikutus erilainen. Kyllähän noi kuvat on monta kertaa nähnyt, mutta se että niiden kellertävää, ajan haalistamaa sävyä ei enää ole. Se tekee kuvista kuten uudet.

Katson siis vanhaa valokuvaa, otettu vissiin jostain leirintäalueelta. Kenties Lapista jostain. Taustalla näkyy korkea teräslanka-aita. Vissiin porokarsina. Sitten on sen takana punainen rakennus, vähän jotain valkoista autoa erottaa. Maisema on mäkistä.

Isällä on vihreä huppari ja tuohon aikaan suositut leveälahkeiset farkut. hän istuu ja minä olen siinä vieressä. Varmaan olen jotain 3 vuotta. Isä hymyilee kuvassa pidellen jotain.

Valokuvasta siis otin kännykällä kuvan, en siis skannannut tätä. Skannaamalla kun vanhoista kuvista tulee paljon yksityiskohtaisempi.

Kuten nyt näytöllä oleva 85 vuotta vanha kuva, jossa isä on peitteen päällä hänen ollessaan vauva. Taustalla näkyy vanha aika, joka on tehty vinottain pinotuista puunrungoista. Peitteessä on pari raitaa ja isän takana on ruusupensas.

Vaikka tässä on kulunut jo vuosia isän poismenosta, niin kyllä mua vielä alkaa liikuttamaan noi vanhat kuvat.

Varsinkin kuva, jossa isä pitää mua sylissään, vastasyntynyttä poikaansa. Se kuva tekee mut kahdella tapaa surulliseksi, tietenkin ikävä isää ja hän oli hyvä isä mulle. Ja toiseksi mä olisin hyvä isä lapselleni, jos olisi sellaisia saanut. Tahtoa oli, elämä vain löi turpaan monta kertaa. Aika kuluu yllättävän nopeasti. Ensi vuonna itsekin täytän 50 vuotta.

Vaan jälleen. Hienoa katsoa noi vanhat valokuvat uudestaan.

Hyvä asia, että digitoin ne takavuosina. Vielä siis olisi kuvia, joita myös vois digitoida.

No vietän tätä päivää vielä hetken, katsomalla kuva isän hautajaisista. Muistamalla sen hetken ja sitten voisin lähteä kävelemään.

Ihmiset kuolevat vasta sitten, kun kukaan ei muista heitä. Nämä sanat tulen lähettämään palvelimille 5G reitittimen kautta.

Kaiketi ne radioaallot yltävät myös sinne jonnekin, vaikkein niihin asioihin silleen uskokaan.. mutta kuitenkin.. hyvää syntymäpäivää isä. Jos nää sanat pääsit lukemaan.

Isän hautajaispäivä oli melko pilvinen, mutta yhdessä kohtaa hautajaisia - auringonvalo pääsi pilven raosta paistamaan kirkon ikkunasta sisään osuen suoraan isäni arkkuun. Oli hieno hetki, vaikka päivä oli tähän astisen elämäni vaikein.

Yhä kuva, jossa ikänsä autoa ajanut isäni lastataan - auton kyytiin (tuhkaus suoritettiin Jyväskylässä) sai silmät kostumaan. Kuten ympyrä olisi sulkeutunut.

En ole käynyt Jämsän kirkon sisällä tuon päivän jälkeen. Kirkon mäellä kylläkin. Viimeksi siellä kävin tunnin päästä.